Sosialistinen internationaali
Sivulta puuttuu | Socialist International | |
|---|---|
| Perustettu | 1951 |
| Päämaja | Lontoo, Britannia |
| Toiminta-alue | maailmanlaajuinen järjestö |
| Jäsenet | 115 poliittista puoluetta |
| presidentti | Georgios Andreas Papandreou (  Kreikka) |
| Päätöksentekoelin | Congress of the Socialist International |
| Sivusto | www.socialistinternational.org |
Sosialistinen internationaali on sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö. Sosialistisen internationaalin johtoajatuksena on työväenluokan kansainvälinen solidaarisuus, internationalismi. Internationaali perustettiin nykymuodossaan Lontoossa 1956. Vuonna 1923 perustettiin Työväen ja Sosialistinen Internationaali, jonka toimintaa nykyinen järjestö jatkaa. Järjestön nimi tulee vuosina 1889-1916 toimineen Toisen internationaalin virallisesta nimestä.
Toisen maailmansodan jälkeen monet sosiaalidemokraattiset puolueet, jotka olivat olleet kiellettyjä natsi-Saksan valtaamassa Euroopassa, liittyivät internationaaliin. Vuoden 1976 Geneven kongressista lähtien Sosialistisella internationaalilla oli myös muutamia Euroopan ulkopuolisia jäseniä. 1980-luvulla useimmat SI:n jäsenpuolueista antoivat tukensa Nicaraguan sandinisteille (FSLN), joka sittemmin liittyi myös internationaalin jäseneksi. SI on hyväksynyt riveihinsä myös keskusta-vasemmistolaisen Puerto Ricon itsenäisyyspuolueen ja entiset kommunistipuolueet, kuten Italian Democratici di Sinistran ja Mosambikin Frelimon.
Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue on internationaalin jäsenpuolueiden muodostama europuolue ja SI:n läheinen kumppani. Internationaalin naisjärjestö on Socialist International Women, nuorisojärjestö International Union of Socialist Youth ja varhaisnuorisojärjestö Socialist Educational International.
1970-luvun lopussa ja 1980-luvulla SI:llä oli mittavat suhteet ja keskustelut molempien kylmän sodan pääosapuolten kanssa, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat. Keskustelut liittyen idän ja lännen välisiin suhteisiin. SI kannatta liennytyspolitiikka etenkin SALT II, START ja INF. Silla oli useita tapaamisia Washingtonissa presidentti Jimmy Carterin ja varapresidentti George Bushin kanssa. Moskovassa he puolestaan tapasivat pääsihteerit Leonid Brežnev ja Mihail Gorbatšov. SI:n puolelta näitä tapaamisia johti Suomen pääministeri Kalevi Sorsa. [1]
Sisällysluettelo |
Presidentit [muokkaa]
Pääsihteerit [muokkaa]
| pääsihteeri | virka-aika | maa |
|---|---|---|
| Julius Braunthal | 1951-1956 |  Itävalta |
| Bjarne Braatoy | 1956-1957 |  Norja |
| Albert Carthy | 1957-1969 |  Britannia |
| Hans Janitschek | 1969-1976 | Itävalta |
| Bernt Carlsson | 1976-1983 |  Ruotsi |
| Pentti Väänänen | 1983-1989 |  Suomi |
| Luis Ayala | 1989- |  Chile |
Kokoukset [muokkaa]
Jäsenpuolueet [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Väänänen, Pentti: Purppuraruusu ja samettinyrkki, s. 192-194. Kellastupa Oy, 2012. ISBN 978-952-5787-11-5.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Sosialistisen internationaali kotisivu (englanniksi)
- Kansainvälinen työväenliitto eli ensimmäinen internationaali (1864-1876)
- Toinen internationaali (1889-1914 ... 1919-1939)
- Kommunistinen internationaali eli kolmas internationaali (1919-1943)
- Neljäs internationaali (1938-)
- Kominform (1947-1956)
- Sosialistinen internationaali (1956-)
