Hugo Chávez

Wikipedia

Hugo Chavez (2003)

Hugo Rafael Chávez Frías (s. 28. heinäkuuta 1954 Sabaneta) on Venezuelan sosialistinen (bolivarialistinen) presidentti vuodesta 1999. Chávez valmistui Venezuelan sotilasakatemiasta heinäkuussa 1975.

Sisällysluettelo

1 Nousu valtaan
2 Presidenttikausi
3 Chávezin politiikka
4 Esikuvat
5 Kritiikkiä Chávezia kohtaan
- 5.1 Sensuuri
- 5.2 Nepotismi ja vallan keskittäminen
6 Lausuntoja
7 Lähteet

[muokkaa] Nousu valtaan

Entinen armeijan laskuvarjojoukkojen everstiluutnantti Chávez tuli julkisuuteen johtamalla epäonnistunutta sotilasvallankaappausta 4. helmikuuta 1992. Kun hän oli viettänyt kaksi vuotta vankilassa presidentti Rafael Caldera armahti hänet. Tämän jälkeen Chávez ryhtyi poliitikoksi ja perusti uuden puolueen Viidennen tasavallan liikkeen.

[muokkaa] Presidenttikausi

Chávez voitti 6. joulukuuta 1998 järjestetyt presidentinvaalit suurella ääntenenemmistöllä (56,2 % annetuista äänistä), vaikka TV-kanavat ja tärkeimmät sanomalehdet kampanjoivat häntä vastaan. Hän astui presidentin virkaan helmikuussa 1999. Uudelleen hänet valittiin 30. heinäkuuta, 2000 (55 % äänistä). Chávezia äänesti ennen kaikkea Venezuelan köyhä kansanosa. Hän lupasi vaalikampanjassaan poistaa maasta korruption ja tasata tuloeroja valtiossa, jonka kansasta 80 % elää köyhyydessä.

12. huhtikuuta, 2002 Chávez syrjäytettiin lyhytaikaisesti liikemies Pedro Carmonan johtamassa vallankaappauksessa. Yhdysvallat, joka oli tunnustanut Chávezin hallinnon, ei tuominnut kaappausta ennen kuin Chávez palasi valtaan.

Joulukuussa 2002 alkoi öljyntuottajien lakko, joka kesti kaksi kuukautta. Öljytuotanto on Venezuelalle merkittävä tulolähde, joka muodostaa noin 80% maan vientituloista. ^[1]

Helmikuussa 2004 Haitin levottomuuksien yhteydessä Chávez haukkui Yhdysvaltain presidenttiä George W. Bushia pendejoksi ("mulkku") ja uhkasi lopettaa öljynviennin Yhdysvaltoihin.

Vuosien 2003 ja 2004 aikana Venezuelan oppositio keräsi nimiä adressiin, koska maan perustuslain mukaan vähintään 20% äänestäjistä voi vaatia uusia presidentinvaaleja. Nimiä vahvistettiin lopulta 2,4 miljoonaa ja elokuussa 2004 Chávez voitti kansanäänestyksen siitä, voiko hän jatkaa presidenttikautensa loppuun presidenttinä. Vaalien tarkkailijaryhmään kuului mm. entinen USA:n presidentti Jimmy Carter.

Chávez valittiin uudelle kaudelle 3. joulukuuta 2006 järjestetyssä presidentinvaalissa. Hänen vastaehdokkaanaan oli Manuel Rosales. Chávez sai yli 60 % äänistä. Hän on aiemmin ilmoittanut, että pyrkii muuttamaan perustuslakia siten että voi asettua ehdokkaaksi vielä toisenkin kautensa jälkeen.

Chavez sai 19. tammikuuta 2007 alustavasti parlamentin hyväksynnän säätää vapaasti lakeja 18 kuukauden ajan. Parlamentissa ei ole opposition edustajia, koska he boikotoivat vuoden 2005 parlamenttivaaleja. Chávez on ilmoittanut käyttävänsä saamiaan valtuuksia tehdäkseen "vallankumouksellisia lakeja".

Marraskuussa 2007 iberoamerikkalaisten eli portugalin- ja espanjankielisten maiden kokouksessa Santiago de Chilessä Hugo Chávez alkoi haukkua Espanjan entistä konservatiivipääministeri José María Aznaria ja Yhdysvaltain presidenttiä George W. Bushia huutaen: ""Fasistit eivät ole inhimillisiä. Käärmeetkin ovat inhimillisempiä". Espanjan nykyinen sosialistipääministeri José Luis Rodríguez Zapatero muistutti Chávezia, että tämä puhui demokraattisesti valitusta Espanjan kansan edustajasta. Lopulta Chávezin mikrofoni kytkettiin pois päältä, mutta Chávez jatkoi silti huuteluaan. Lopulta hermostunut Espanjan kuningas Juan Carlos II kääntyi Chávezin puoleen ja sanoi tälle yleensä lapsille tarkoitetun ilmaisun "¿Por qué no te callas?" (suom. Miksi et vaikene?). Tämän jälkeen Juan Carlos poistui paikalta.

Kuningas Juan Carlosin kysymysilmaisu saavutti kansainvälisen huomion ja eräänlaisen kulttistatuksen: siitä tehtiin muun muassa kännykän soittoääniä, t-paitoja ja YouTube-videoita. Välikohtauksen jälkeen Chávez totesi kuninkaan menettäneen malttinsa ja joutuneen siten huonoon valoon. Lisäksi hän sanoi: "Totuuden sanominen ei ole loukkaavaa. Venezuelan hallitus varaa itselleen oikeuden vastata mihin tahansa hyökkäykseen ja tehdä se missä tahansa, milloin ja miten tahansa."

2. joulukuuta 2007 venezuelalaiset äänestivät kansanäänestyksessä ehdotuksesta, jonka mukaan presidentin valtakaudet eivät olisi enää rajattu kahteen. Myönteinen vaalitulos olisi merkinnyt sitä, että Hugo Chávezin olisi mahdollista jatkaa vallassa nykyisen kautensa jälkeenkin. Äänestyksessä 51 % kannatti valtakausien rajauksen säilyttämistä ja näin ollen Chávez joutuu luopumaan presidenttiydestään vuonna 2012, ellei hän voita uutta kansanäänestystä.^[2]

[muokkaa] Chávezin politiikka

[muokkaa] Talouspolitiikka

Chávezin radikaalit puheet eivät näytä vaikuttaneen Venezuelan talouteen. Entisen keskuspankin kuvernöörin José Guerran mukaan hänen hallituksensa on ollut talouden suhteen erittäin pragmaattinen. Talous on kasvanut runsasta 9 % vuosivauhtia ja osakekurssit ja elintaso, kuten autojen myyntimäärät ovat nousseet uusiin ennätyksiin.^[3]^[4]

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Schafik Handal, Chávez, Fidel Castro ja Evo Morales

Venezuelan ulkopolitiikka on Chávezin kaudella suuntautunut öljyntuottajamaiden yhteisön OPECin ja ylipäänsä latinalaisamerikkalaisen yhteistyön edistämiseen.^lähde?

Chávez on myös ollut lähentämässä Venezuelaa Kuubaan ja ilmaissut useaan otteeseen tukensa Fidel Castrolle. Maiden välillä on myös tehty lukuisia kauppasopimuksia.

Heinäkuussa 2005 Chávezin aloitteesta neljän latinalaisen Amerikan valtion hallitukset perustivat Telesur-televisiokanavan vastavoimaksi Yhdysvaltain CNN:lle.^lähde?

Chávezin suosiosta latinalaisessa Amerikassa kertoo myös Amerikan valtioiden järjestön asettuminen Venezuelan puolelle Yhdysvaltojen eristämisyritystä vastaan 2005 (pyrkimys oli pyrkiä valvomaan "minkälaista" demokratiaa jäsenmaissa harjoitetaan).^lähde?

[muokkaa] Demokraattinen vasemmisto

Cháves kunnioitti demokraattisten vaalien tulosta 2007, jotka kielsivät häneltä mm. loputtomat jatkokaudet. Chávezilla on omintakeinen sosialistinen ohjelma, jossa pienyritykset ovat yksityisessä omistuksessa, suuret (kuten öljy-yhtiöt) valtion omistuksessa ja siltä väliltä osuuskunta ym. omistuksessa.

[muokkaa] Sosiaaliset ohjelmat

Chávez on aloittanut lukuisia sosiaalisia ohjelmia, kuten ilmaisen terveydenhuollon levittämisen köyhille seuduille sekä peruskoulutus- ja lukutaitokampanjan, jonka tarkoituksena on opettaa ihmisille lukutaidon ohella heidän perustuslaillisena oikeutensa maan kansalaisina. Muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO on kiittänyt tätä toimintaa. Ulkomaiset tahot ovat olleet mukana projekteissa. Venezuela on esimerkiksi myynyt Kuuballe halpaa öljyä vastineeksi asiantuntija-avusta.

[muokkaa] Maareformi

Chávezin kaudella Venezuelassa käynnistettiin myös maareformi, jonka tarkoituksena on ruokaturvallisuuden parantaminen ja maaseudun uudelleenkansoitus ruoan tuontitarpeen vähentyessä. Tarkoitus on jakaa pientilallisille ja pienille osuuskunnille perinnöllisiä, ei-myytäviä oikeuksia maahan. Maareformi kohdistuu pääasiassa valtion omistamiin käyttämättömiin maihin. Reformin sanamuoto mahdollistaa myös käyttämättömän yksityisen maan jakamisen korvausta vastaan, mutta toistaiseksi näin on tehty vain tapauksissa, joissa valtio on jo ennalta kiistänyt yksityisen omistusoikeuden.

[muokkaa] Chávezin kotimainen suosio

Hugo Chávezin suosion suurin tekijä on öljyn hinnan valtavan nousun mahdollistama konkreettinen politiikka köyhimmän väestönosan (60 %) auttamiseksi. Maan vuosittaiset öljytulot ovat nousseet 25 miljardiin dollariin (2004).^lähde?

Toisaalta Chávezin toimintaa kritisoivat paremmin toimeentulevat ihmiset, niin valtamedia kuin työnantajaliitotkin. Jopa ammattiyhdistysliike on jakautunut kahtia, vanhaan Chávezin vastaiseen ryhmään CTV:hen ja uuteen Chávez-mieliseen UNT:hen. Joitakin CTV:n osia on liittynyt UNT:hen viime aikoina. Syyksi tähän on esitetty opportunistinen vallanpitäjän suosiontavoittelu että liiton aktiivinen Chávezin vastainen politiikka.^lähde?

[muokkaa] Maailmanpankki ja kansainvälinen valuuttarahasto

30. toukokuuta 2007 Chavez ilmoitti Venezuelan eronneen muodollisesti Maailmanpankista ja Kansainvälisestä valuuttarahastosta - joita hänen mukaansa dominoi Yhdysvaltojen imperialismi - sekä maan maksaneen kaikki velkansa viisi vuotta etuajassa.^[5] ^[6]

[muokkaa] Esikuvat

Hugo Chávez pitää esikuvanaan ennen kaikkea Etelä-Amerikan liittovaltiota ajanutta vapaussankaria Simón Bolívaria, jonka mukaan hän on nimennyt politiikkansa "bolivarianismiksi". Toinen tärkeä vaikuttaja on varsinkin viime aikoina "bolivaarisen vallankumouksen" muotoutuessa "sosialistiseksi" ollut Kuuban pitkäaikainen johtaja Fidel Castro. Samaten hän on ilmaissut ihailunsa myös niin Karl Marxin, Vladimir Leninin kuin Lev Trotskinkin ajatuksia kohtaan.

[muokkaa] Kritiikkiä Chávezia kohtaan

[muokkaa] Sensuuri

Toukokuussa 2007 hän jätti maan vanhimman ja katsotuimman yksityisen TV-kanavan RCTV:n lisenssin käyttää valtakunnanverkkoa uusimatta. Kanava oli tukenut aktiivisesti Chávezia vastaan suunnattua kaappausyritystä vuonna 2002 ja oli sen jälkeenkin hänen hallintonsa äänekkäimpiä kriitikoita. Suositun RCTV:n sulkeminen aiheutti laajoja protesteja niin Venezuelassa kuin ulkomaillakin, kyselyjen mukaan jopa yli 75 prosentin venezuelalaisista vastustaessa kanavan poisjäämistä. RCTV palasi ruutuihin maksullisena satelliitti- ja kaapelikanavana heinäkuussa 2007.^[7]

[muokkaa] Nepotismi ja vallan keskittäminen

Hugo Chávezia on syytetty nepotismista nimittäessään ihmisiä poliittisiin virkoihin. Hänen isänsä Hugo de los Reyes Chávez on Barinasin osavaltion vaaleilla valittu kuvernööri.

Hänen isoveljensä Adán Chávez on Venezuelan opetusministeri. Nuorempi veli Argenis Chávez on Barinasin osavaltion pääsihteeri. Toinen nuorempi veli Adelis Chávez on johtajana Sofitasa-pankissa, joka on puolivaltiollinen. Kolmas nuorempi veli Narciso Chávez vastaa yhteistyöstä Kuuban kanssa.

Chávezia on kritisoitu myös pyrkimisestä yksipuoluejärjestelmään. Hän on ilmoittanut, että haluaa hajanaisten tukijoidensa sulautuvan yhdeksi puolueeksi. Kolme suurinta Chávezin liittolaispuoluetta on kuitenkin kieltäytynyt hajottamasta itseään liittyäkseen uuteen Venezuelan yhdistyneeseen sosialistipuolueeseen. Perusteluina kieltäytymisille on esitetty mm. se, että uuden puolueen rakenne tulisi olemaan epädemokraattinen eikä antaisi puolueiden eri näkemyksille tilaa. Toisaalta tammikuussa 2007 myönnetyt valtuudet hallita asetuksin ovat tehneet puolueista jo käytännössä toimintakyvyttömiä ainakin seuraavan 18 kuukauden ajaksi.

[muokkaa] Lausuntoja

20. syyskuuta 2006 YK:n kokouksessa puhuessaan Chávez vertasi Yhdysvaltain presidenttiä George W. Bushia paholaiseen: "Paholainen kävi tässä [puhujankorokeella] eilen (- -) ja rikinkatku haisee täällä vielä tänäänkin". ^[8]

"Me häivymme ennen kuin ne ryöstävät meidät", kommentoi Chavez keväällä 2007 Venezuelan eroamista Maailmanpankista ja Kansainvälisestä valuuttarahastosta.^[6]

"Nyt jotkut ihmiset ajattelevat: 'tyttäremme on kohta 15-vuotias, annetaan hänelle (syntymäpäivälahjaksi) rintojensuurennokset.' Tämä on kauheaa. Se on äärimmäistä rappiokäyttäytymistä."^[9]