George W. Bush

Wikipedia

George Walker Bush
Yhdysvaltain 43. presidentti
Virassa 20. tammikuuta 2001 –
Edeltäjä	Bill Clinton
Seuraaja	–
{{{arvo2}}}
Virassa {{{virassa2}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä2}}}
Seuraaja	{{{seuraaja2}}}
{{{arvo3}}}
Virassa {{{virassa3}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä3}}}
Seuraaja	{{{seuraaja3}}}
Tiedot
Syntymäaika	6. heinäkuuta 1946
Syntymäpaikka	New Haven, Yhdysvallat
Kuolinaika	{{{kuolinaika}}}
Kuolinpaikka	{{{kuolinpaikka}}}
Puolue	Republikaanit
Ammatti	{{{ammatti}}}
Puoliso	Laura Welch Bush
Arvonimet	{{{arvonimet}}}
Allekirjoitus
Huomioitavaa

George Walker Bush ( kuuntele ääntämys^?, s. 6. heinäkuuta 1946) on Yhdysvaltain 43. ja nykyinen presidentti. Ennen presidentiksi valitsemistaan hän toimi 1995–2000 Teksasin kuvernöörinä.

Bush valittiin Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 2000 vaaleissa ja uudelleen vuoden 2004 vaaleissa. Hänen presidenttikautensa päättyy 20. tammikuuta 2009. Hänen kahta kauttaan ovat siivittäneet vahvasti jatkuva sodankäynti usealla rintamalla^[1], Yhdysvaltain talousvaikeudet^[2], poliittiset epäselvyydet^{[3][4] [5]}, kidutusskandaalit^[6] ja Bushin hallinnon piittaamattomuus ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhasta sekä vetäytyminen kansainvälisistä ilmastopoliittisista sopimuksista (muun muassa Kioton sopimuksesta vuonna 2001).^[7] Myös uskonto on vaikuttanut hyvin vahvasti hänen arvomaailmaansa ja päätöksentekoonsa.^[8]

Sisällysluettelo 1 Tausta 1.1 Alkoholismista uskoon 1.2 Öljyä ja baseballia 2 Ura kuvernöörinä 3 Presidentiksi vuonna 2000 4 Bushin hallitus 5 Veronalennuksia ja talouspolitiikkaa 6 Uskonnollisuudesta voimaa 7 Bushin terrorisminvastainen sota 7.1 Guantanamon vankileiri 7.2 Afganistanin sota 7.3 Irakin sota 7.3.1 Hyökkäys Irakiin 7.3.2 Tappioita ja kritiikkiä 7.3.3 Sodasta bisnestä 7.3.4 Irakin jälleenrakennus 7.3.5 Miehityksestä sisällissotaan 8 Toinen kausi 9 Ulkopolitiikka 10 Kritiikki Bushin hallintoa kohtaan 10.1 Kidutussyytteitä 11 Presidenttiyden jälkeen 12 Lähteet 13 Aiheesta muualla

[muokkaa] Tausta

Bush on varakkaan teksasilaisen poliitikkosuvun vesa. Bush syntyi New Havenissa Connecticutissa. Vanhemmat muuttivat Teksasiin hänen ollessaan kaksivuotias. Bush kasvoi Midlandissa ja Teksasin Houstonissa.

Bushin isoisä Prescott Sheldon Bush oli pankkiiri ja senaattori Connecticutista. Isä George H. W. Bush nousi öljyalalta ensin Ronald Reaganin varapresidentiksi ja sitten Yhdysvaltain presidentiksi asti. Bushin pikkuveli Jeb Bush oli Floridan kuvernööri tammikuuhun 2007 asti. Bushin muut sisarukset ovat Neil, Marvin ja Dorothy Bush. Nuorempi sisar Robin kuoli kolmivuotiaana vuonna 1953 leukemiaan.

Bush kävi Phillips Academya Andoverissa Massachusettsissa ja meni isänsä tavoin Yalen yliopistoon, jossa hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon historiasta vuonna 1968.

Toukokuussa 1968 – Vietnamin sodan ollessa käynnissä – Bush hyväksyttiin Teksasin ilmakansalliskaartiin. Koulutuksen jälkeen hänet sijoitettiin Ellingtonin lentotukikohtaan F-102-ohjaajaksi. Bush haki vuonna 1972 siirtoa Alabaman kansalliskaartiin työskennelläkseen republikaanien vaalikampanjassa, ja hän sai vapautuksen puoli vuotta etuajassa kuusivuotisesta palveluksestaan mennäkseen Harvardin yliopistoon.

[muokkaa] Alkoholismista uskoon

Bush on myöntänyt juoneensa liikaa kansalliskaartin aikoina ja hän on kuvannut käyttäytymistään "vastuuttomaksi nuoruudeksi". Hänet pidätettiin törkeästä rattijuopumuksesta 1976, ja hän menetti ajokorttinsa vuoteen 1978 saakka.

Suoritettuaan taloushallinnon maisterintutkinnon Harvardissa Bush meni öljyteollisuuden palvelukseen. Vuonna 1977 hän tapasi kirjastonhoitaja Laura Welchin. He menivät naimisiin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ja asettuivat Teksasin Midlandiin. Kaksostytöt Jenna ja Barbara Bush syntyivät 1981. Bush erosi anglikaanikirkosta ja liittyi vaimonsa metodistikirkkoon.

Bush sanoo olevansa uudestisyntynyt kristitty, eli hän on kokenut ns. uskoon tulemisen. Bush itse kertoo, että hänen uskonnollisuutensa taustalla on alkoholismi, josta hän pääsi eroon Jumalan avulla kostean 40-vuotispäivänsä jälkeen.^[9][10] Bush toi kirkot mukaan sosiaaliturvan toteuttamiseen. Hän laajensi osavaltion rahoitusta uskonnollisille järjestöille, jotka järjestivät koulutusta, alkoholi- ja huumeriippuvuushoitoa ja perheväkivallan estotyötä (ns. Faith-Based Initiatives). Eroonpääsy alkoholista nosti uskonnollisuuden hyvin korkealle Bushin elämässä. Kuvernööri Bush allekirjoitti 17. huhtikuuta 2000 säädöksen, jolla 10. kesäkuuta julistettiin "Jeesus-päiväksi" Teksasissa. ^[11] Bushia arvosteltiin perustuslain määräämän kirkon ja valtion eron rikkomisesta.

[muokkaa] Öljyä ja baseballia

Vuonna 1978 Bush pyrki Teksasista Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneeseen. Hän hävisi demokraattipuolueen Kent Hancelle kuudellatuhannella äänellä. Bush jatkoi öljyteollisuudessa; hän oli vanhempana osakkaana tai toimitusjohtajana yrityksissä kuten Arbusto Energy, Spectrum 7 ja Harken Energy, kun se osti Spectrum 7:n. Öljyala kärsi 1980-luvun hintojen laskusta.

Bush muutti perheineen 1988 Washingtoniin tukemaan isänsä presidentinvaalikampanjaa. Lee Atwaterin ja Doug Weadin kanssa hän kehitti konservatiivikristittyihin ja evankelisteihin vedonnutta kampanjaa, koska näitä pidettiin vaalien ratkaisijoina.

Palattuaan Teksasiin Bush osti huhtikuussa 1989 800 000 dollarilla osuuden Texas Rangers -baseballjoukkueesta ja toimi viisi vuotta sen toimitusjohtajana. Joukkue menestyi tänä aikana, ja se oli MLB:n American Leaguen läntisen divisioonan sarjataulukon kärjessä 1994 ennen kuin lakko katkaisi kauden. Bushin rooli Rangersien johdossa toi hänelle runsaasti julkisuutta. Myydessään joukkueen osakkeet hän sai 15 miljoonaa dollaria.

[muokkaa] Ura kuvernöörinä

Bush ilmoitti pyrkivänsä Teksasin kuvernööriksi vuoden 1994 vaaleissa. Hän voitti helposti republikaanien esivaalin. Hänen vastaehdokkaansa oli istuva kuvernööri, demokraatti Ann Richards. Bush voitti saaden 52 prosenttia äänistä Richardsin 47 prosenttia vastaan. Kuvernöörinä Bush lisäsi varoja koulutukseen ja uudisti rikosoikeusjärjestelmää. Hänen aikanaan Teksasissa teloitettiin 152 rikollista – enemmän kuin kenenkään muun nykyaikaisen kuvernöörin aikana. Bush hyödynsi budjettiylijäämää leikaten veroja kahden miljardin dollarin edestä, mikä oli suurin veronleikkaus Texasin historiassa ja toi hänelle maineen yritysystävällisenä finanssikonservatiivina. Vuonna 1998 Bush valittiin toiselle perättäiselle nelivuotiskaudelle ensimmäisenä Teksasin kuvernöörinä (kausi pidennettiin nelivuotiseksi 1975). Hän sai äänistä lähes 69 prosenttia.

[muokkaa] Presidentiksi vuonna 2000

Pääartikkeli: Yhdysvaltain presidentinvaalit 2000

Bushin vuoden 2000 presidentinvaalikampanjaa johtivat hänen ystävänsä Karl Rove, Karen Hughes ja John Albaugh sekä muita Teksasin poliitikkoja. Bushin merkittävimpänä republikaanien vastaehdokkaana oli senaattori John McCain Arizonasta. Bush sai ns. supertiistaina taakseen yhdeksän osavaltion kolmestatoista republikaaneista, mikä varmisti hänen ehdokkuutensa. Hän valitsi varapresidenttiehdokkaakseen entisen edustajainhuoneen jäsenen ja puolustusministeri Dick Cheneyn. Bushia tukivat vaikutusvaltaiset republikaanit Donald Rumsfeld ja Colin Powell, jotka toimivat Bushin kansallisen turvallisuuden ja ulkopolitiikan neuvonantajina.

Presidentinvaaleissa Bushin vastaehdokkaana oli demokraattien Al Gore. Bush hyökkäsi Gorea vastaan asekontrollin ja verotuksen avulla. Bush arvosteli Goren kannattamaa Kioton sopimusta sanoen sen rasittavan keskilännen osavaltioiden teollisuutta ja johtavan talousvaikeuksiin. Televisioväittelyssä Des Moinesissa Iowassa 13. joulukuuta 1999 Bush nimesi suosikkifilosofikseen Jeesuksen, koska "hän oli muuttanut hänen sydämensä". Bushin vetoamisen uskonnollisiin arvoihin uskotaan auttaneen hänen valinnassaan.

Bush valittiin republikaanina Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 2000 presidentinvaaleissa. Ääniä jouduttiin laskemaan uudelleen Floridan osavaltiossa useampaan otteeseen. Televisiokanavat julistivat ensin Goren voittaneen Floridassa, sitten ne peruivat tuloksen, ja lopulta ilmoittivat myöhemmin osavaltion ja koko vaalin kääntyneen Bushin voitoksi. Äänestystapahtumaa ja ääntenlaskua syytettiin lukuisista epäselvyyksistä. Äänet laskettiin uudelleen koneellisesti, mikä kavensi Bushin johtoa. Lopulta neljä Floridan piirikuntaa aloitti tarkistuslaskun käsin. Floridan korkein oikeus määräsi 8. joulukuuta kaikki piirikunnat, joissa oli runsaasti hylättyjä ääniä, tekemään tarkistuslaskennan käsin. Liittovaltion korkein oikeus kuitenkin kumosi tämän päätöksen 9. joulukuuta ja määräsi laskennan lopetettavaksi. Koneellisen laskennan tulokseksi jäi, että Bush voitti Floridassa 537 äänellä, kun annettuja ääniä oli noin kuusi miljoonaa.

Bush siis voitti vaaleissa demokraattien Al Goren, vaikka sai tätä vähemmän ääniä (Bush 47,9 % ja Gore 48,4 %). Yhdysvaltain vaalilainsäädännön mukaan tämä oli mahdollista, koska presidentin valitsijamiehet valitaan kustakin osavaltiosta erikseen ja osavaltion voittaja saa useimmissa tapauksissa kaikki osavaltion valitsijamiehet. Bush sai 271 valitsijamiestä ja Gore 266.

Republikaaniehdokkaaksi nuori George W. Bush oli 54-vuotias aloittaessaan ensimmäistä presidenttikauttaan vuonna 2001. Hänen odotettiin johdattavan kylmän sodan loputtua republikaanit uuteen aikakauteen.

Presidenttiyden alkuvaiheessa Bush tuli tunnetuksi virheellisestä sanojen lausunnastaan ja epätavallisista kieliopillisista rakenteista. Tästä johdettiin nopeasti termi bushismi. Bushilla on ongelmia lausua vieraskielisia termejä ja nimiä (Sarkozy, Mauritania, Kirgisia, Mugabe, Caracas), ja niitä on joissain tapauksissa kirjoitettu hänelle puhetta pitäessään foneettisesti ('sar-KO-zee'; 'moor-EH-tain-ee-a'; 'KEYR-geez-stan'; 'moo-GAH-bee' ja 'kah-RAH-kus').^[12]

[muokkaa] Bushin hallitus

[TÄSTÄ KAPPALEESTA PUUTTUVAT KAIKKI LÄHDETIEDOT]

Presidentiksi nimittämisen jälkeen Bush nimitti Andrew Cardin henkilökuntapäällikökseen, Karl Roven poliittiseksi neuvonantajakseen ja Karen Hughesin Valkoisen talon tiedottajaksi. Colin Powellista tuli ulkoministeri, Paul O'Neillista valtiovarainministeri ja Donald Rumsfeldista puolustusministeri. Oikeusministeriksi Bush nimitti konservatiivisista mielipiteistään tunnetun entisen senaattori John Ashcroftin.

Toisen presidenttikauden aikana hallituksen vaihtuvuus on ollut vilkasta. Ulkoministeri Colin Powell erosi ja oikeusministeri John Ashcroft päätti tehtävänsä vuonna 2005. Andrew Card erosi tehtävistään huhtikuussa 2006. Puolustusministeri Donald Rumsfeld erosi loppuvuodesta 2006. Bushin hallituksen seuraava oikeusministeri Alberto Gonzales joutui eroamaan elokuun 2007 lopussa.

[muokkaa] Veronalennuksia ja talouspolitiikkaa

Bush aloitti kautensa vuonna 2001 kampanjoimalla ympäri maata hankkiakseen tukea veronalennushankkeilleen. Hänen talouspoliittisen linjansa mukaan käyttämättömät valtion varat tuli palauttaa veronmaksajille. Kun keskuspankin Alan Greenspan varoitteli lähestyvästä lamasta, Bushin mukaan veronalennus elvyttäisi taloutta ja loisi työpaikkoja. Lopulta viisi senaatin demokraattia loikkasi leikkauksien puolelle ja hyväksyi republikaanien kanssa 1 350 miljardin dollarin veronalennuksen 10 vuoden aikana. ^[13] Työttömyys saavutti huippunsa (6,2 %) kesällä 2003 ja on alentunut sen jälkeen.

Entinen keskuspankin pääjohtaja Alan Greespanin arvosteli vuonna 2007 muistelmissaan Bushin republikaanien talouspolitiikkaa lyhytjänteisyydestä ja sanoi "republikaanijohtoisen kongressin tuhlanneen holtittomasti". Hän pyysi Bushia käyttämään veto-oikeuttaan kulutuksen hillitsemiseksi, mutta Bush ei suostunut.^[14]

Bush jatkoi uskoon perustuvia ohjelmia myös presidenttinä. Hän antoi 29. tammikuuta 2001 määräyksen White House Office of Faith-Based and Community Initiativesin (OFBCI) perustamisesta. Toinen Bushin aloite on No Child Left Behind Act of 2001, jonka on tarkoitus parantaa Yhdysvaltain peruskoulutuksen tilaa. Arvostelijat jopa Bushin omasta leiristä ovat moittineet ohjelmaa siihen varattujen varojen vähäisyydestä. ^[15]

Bush allekirjoitti 9. elokuuta 2001 lain, jolla sallittiin liittovaltion varojen käyttö kantasolututkimukseen, jos ihmisalkioita ei tuhota solujen saamiseksi. Kokeita voi tehdä vain 12:lla olemassa olevalla solulinjalla, joiden pelätään olevan vaurioituneita. Kantasolututkimus liittovaltion varoilla oli kielletty Yhdysvalloissa kokonaan vuonna 1995 republikaanien ns. Dickeyn lisäyksellä republikaanien saatua enemmistön kongressin molempiin kamareihin.

[muokkaa] Uskonnollisuudesta voimaa

Bush on amerikkalaisen metodistikirkon jäsen ja uskonto on hänelle hyvin tärkeä asia elämässään. Hän on kertonut rukoilevansa usein vaimonsa kanssa presidenttikautenaan ja saaneen rukouksesta erityistä voimaa, lohtua ja sitkeyttä jaksaa jatkaa koettelemuksiaan presidenttinä. Presidentin puheissaan hän viittaakin usein jumalaan. Bush on esittänyt toivomuksen maailmalle, että Yhdysvaltain kansallisesta rukouspäivästä tehtäisiin kansainvälinen rukouspäivä. ^[16]

[muokkaa] Bushin terrorisminvastainen sota

Pääartikkeli: Terrorismin vastainen sota

Bushin hallintokausi muuttui kertaheitolla 11. päivänä syyskuuta vuonna 2001. Yhdysvaltain jouduttua terroristihyökkäyksen kohteeksi Bush julisti niin sanotun terrorismin vastaisen sodan alkaneen. Tähän kampanjaan ovat kuuluneet mm. Afganistanin ja Irakin sota.

Terrorisminvastaisen sodan todellisista syistä ja taustoista on myös esitetty erilaisia teorioita. Kanadalaisen globalisaatiokriitikon Naomi Kleinin mukaan Bushin terrorisminvastaisessa sodassa on kyse Yhdysvaltain hallituksen ja joidenkin sen liittolaisten kampanjasta, jonka päämääränä on maailmanmarkkinoiden vapauttaminen kapitalismin puolesta. Hän on myös tuonut julkaisuissaan esille Bushin hallinnon kytköksiä sotateollisuuden päätöksentekoon.^[17]

Iskujen jälkeen ajettiin nopeassa tahdissa läpi USA Patriot Act -laki. Kotimaan turvallisuutta pyrittiin vahvistamaan uudella, 25. marraskuuta 2002 perustetulla Department of Homeland Security -ministeriöllä, jonka johtoon asetettiin Tom Ridge. Ministeriö aloitti toimintansa alkuvuodesta 2003. Bushin astuessa toiselle kaudelleen Ridgeä seurasi Michael Chertoff. Kotimaan turvallisuusministeriön budjetti vuodelle 2004 oli 36,5 miljardia dollaria, ja se työllisti 184 000 työntekijää vuonna 2005.

Pian iskujen jälkeen Bush antoi NSA:lle määräyksen tiettyjen puhelujen seuraamisesta ilman Foreign Intelligence Surveillance Courtin (FISC) määräystä ulkomaiden tiedustelunvalvontalain (50 U.S.C. § 1801) vastaisesti. Detroitilainen tuomari tuomitsi 17. elokuuta 2006 Bushin määräämän, ilman oikeuden tai kongressin hyväksyntää tehdyn terroristien valvontaohjelman Yhdysvaltain kansalaisten salakuuntelun olevan perustuslain vastainen. Jutun vienti eteenpäin pysäytettiin odottamaan valitusta.^[18]

[muokkaa] Guantanamon vankileiri

Pian Afganistanin sodan alkamisen jälkeen tammikuussa 2002 Yhdysvallat kiersi kansainvälisiä lakeja ja Geneven sopimusta perustamalla Kuubaan Guantanamo Bayn laivastotukikohtaan leirin, jonne tuotiin 775 "laittomiksi taistelijoiksi" luokiteltua vankia. Osaa vangeista on pidetty leirillä viisi vuotta ilman syytteitä. Noin 340 vankia on vapautettu, mutta ketään vangituista vastaan ei ole nostettu syytteitä. Muun muassa ihmisoikeusjärjestöt ovat pitäneet leirin olemassaoloa sietämättömänä ja vaatineet sen sulkemista.^[19][20] Leiriltä vapautetut vangit ovat sanoneet tulleensa kidutetuiksi.

Guantanamo Bayn leirin lisäksi Yhdysvaltain CIA:n väitetään kaappaavan ihmisiä eri maista ja lennättävänsä heidät vangittaviksi ja kidutettaviksi eri puolille maailmaa. Loppuvuodesta 2005 paljastunut CIA:n vankilentojen sarja sai useat Euroopan maat aloittamaan tutkinnan, onko Yhdysvallat rikkonut paikallisia lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia.^[21] Italian hallitus määräsi 22 epäiltyä CIA:n agenttia pidätettäväksi muslimiuskonoppineen kaappauksesta Milanossa 2003^[22] ja Saksa 13 agenttia Saksan kansalaisen Khaled el-Masrin kaappauksesta. ^[23]

Syksyllä 2007 Guantanamon vankileirillä on suljettuna edelleen noin 340 vankia, joista useimmat ovat olleet leirillä jo useita vuosia. Yhdysvaltain hallituksen mukaan ihmiset voidaan pitää pidätettynä "loputtomiin", vaikka heitä vastaan ei ole nostettu mitään syytteitä, eikä heidän pidätystään ole käsitelty oikeudessa.^[24]

[muokkaa] Afganistanin sota

Pääartikkeli: Afganistanin sota

Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan joukot aloittivat 7. lokakuuta 2001 Afganistanin pommitukset, jotka johtivat Pohjoisen liiton joukkojen saapumiseen Kabuliin 13. marraskuuta. Joulukuuhun 2001 mennessä YK oli järjestänyt Bonnin sopimuksen, jonka perusteella asetettiin väliaikainen Afganistanin hallitus jota johti Hamid Karzai, ja Afganistanin järjestyksen ylläpitoon tulivat kansainväliset ISAF-joukot. Yritykset surmata tai vangita al-Qaidan johtaja Osama bin Laden epäonnistuivat, kun hän pakeni joulukuussa 2001 vuoristoiselta Tora Boran alueelta. Myöskään al-Qaidan kakkosmiestä tohtori Aiman al-Zawahria tai Afganistanin Talibanin johtajaa Mullah Omaria ei ole saatu kiinni. Maata ei ole saatu täydellisesti hallituksen valvontaan. Vaikka Talibanin vastarinta näytti lyödyltä vuonna 2003, se alkoi myöhemmin voimistua. NATO otti ISAF-joukkojen komennon syyskuussa 2006, ja Yhdysvallat lupasi maahan 12 000 miestä lisää joukkoja. Lokakuussa 2006 maassa oli 41 000 ulkomaista sotilasta.

Afganistanin huumetuotanto on moninkertaistunut sotaa edeltävään aikaan nähden ja huumekauppiaiden unikoista saamat tulot ovat kasvaneet. YK:n huume- ja kriminaalipoliittisen viraston (UNODC) mukaan Afganistanin markkinaosuus koko maailman opiaattikaupasta vastasi vuonna 2007 jo yli 93 prosenttia.^[25]

[muokkaa] Irakin sota

Pääartikkeli: Irakin sota

Vuoden 2002 puolivälin jälkeen Bushin hallinnon pyytämät CIA:n kokoamat raportit väittivät sekä Irakin Saddam Husseinin pyrkivän aloittamaan uudelleen ydinaseiden kehittelyn että Persianlahden sodassa 1991 lyödyllä Irakilla olevan edelleen biologisia ja kemiallisia aseita ja ohjuksia, joiden kantomatka ylitti YK:n pakotteiden määräykset. Bush sai lopulta lokakuussa 2002 yksisivuisen raportin. Sotaa tuettiin laajalla julkisuus- ja tiedotustoiminnalla etenkin Yhdysvalloissa.^[26] Kysymys siitä, liioitteliko Bushin hallinto tahallisesti Irakin uhkaa, muodostui Bushin arvostelun ytimeksi. Valkoisen talon on väitetty tekaisseen ja vääristelleen perusteita hyökkäykselle peitellen omia päämääriään öljyvarojen haltuunottamiseksi.

Alkuvuodesta 2008 The Center for Public Integrity -tutkimuslaitos selvitti että Yhdysvaltain johto esitti kahden vuoden aikana ennen sotaa kaikkiaan 935 valhetta Irakin joukkotuhoaseista ja 532 totuudenvastaista väitettä perusteiksi oikeutukselle hyökätä Irakiin. ^[27]

Loppuvuodesta 2002 ja alkuvuodesta 2003 Bush taivutteli YK:ta pakottamaan Irakin aseriisuntavaatimuksiin. YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen 1441 nojalla Hans Blix ja Mohamed ElBaradei johtivat 13. marraskuuta 2002 YK:n asetarkastajaryhmän Irakiin. Tarkastajat poistuivat maasta neljä päivää ennen Yhdysvaltain hyökkäystä sen kehotuksesta, huolimatta siitä että he pyysivät lisäaikaa saadakseen tehtävänsä suoritetuksi. Yhdysvallat haki aluksi YK:n turvallisuusneuvostolta valtuuksia käyttää sotilasvoimaa Irakin päätöslauselmien voimaanpanoon, muttei saanut sitä etenkin Saksan ja Ranskan vastustuksen vuoksi. Tämän jälkeen Yhdysvallat alkoi valmistautua sotaan ja kokosi yli 20 maan "halukkaiden koalition", päätukijanaan Britannian Tony Blair, ja hyökkäsi Irakiin 20. maaliskuuta 2003.

[muokkaa] Hyökkäys Irakiin

Yhdysvaltain hyökkäys aiheutti ennennäkemättömän suuria mielenosoituksia ympäri maailmaa. Myös Yhdysvalloissa nähtiin jatkuvia suurmielenosoituksia rauhan puolesta ja sotaa vastaan. Irakin pääkaupunki Bagdad vallattiin 9. huhtikuuta 2003 ja 1. toukokuuta 2003 Bush julisti lentotukialus USS Abraham Lincolnilla sotatoimet päättyneiksi.

Toukokuun "Mission Accomplished" -puhetta arvosteltiin ennenaikaiseksi.^[28] Liittouman kokoama "Iraq Survey Group" ei myöskään löytänyt sodan syyksi ilmoitettuja joukkotuhoaseita. Bush ilmoitti 14. joulukuuta 2005 joukkotuhoaseista keskusteltaessa "on totta että suuri osa tiedustelutiedoista osoittautui vääriksi".^[29] Hän sanoi kuitenkin, että päätös olisi tehty myös myöhempien tietojen varassa.^[29] Vuosina 2004–2006 Irakin tilanne heikkeni, ja se muistuttaa Yhdysvaltainkin tiedustelulähteiden arvion mukaan osittain täysimittaista sisällissotaa^[30] ja tuloksena on maailman suurin pakolaisongelma. Vaatimukset Yhdysvaltain vetäytymiseksi Irakista ovat kasvaneet. Vuoden 2006 kansallisen tiedusteluraportin mukaan Irakin sota on lisännyt islamistista radikalismia ja pahentanut terrorismin uhkaa.^[31] Tammikuun 10. päivän puheessaan 2007 Bush lupasi lähettää Irakiin 21 500 lisää joukkoja tilanteen rauhoittamiseksi. Syksyllä 2007 yhdysvaltalaisia joukkoja oli Irakissa 160 000 sotilasta.

Bushin presidenttiyttä ovat varjostaneet myös Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali ja yhdysvaltalaisten sotilaiden tekemät rikokset Irakissa.

[muokkaa] Tappioita ja kritiikkiä

Vaikka Bushin suosio kotimaassaan oli Irakin sodan aikana ja pitkään sen jälkeenkin vankka, se on hiipunut uuvuttavan Irakin miehityksen aikana. Yhdysvaltain Irakissa olevat joukot ovat joutuneet usein aseellisten hyökkäysten kohteeksi. Yhdysvallat on menettänyt yli 3 000 sotilasta (tammikuu 2007). Varovaisimpienkin arvioiden mukaan Irakissa on kuollut 72 537–79 128 siviiliä.^[32] Lokakuussa 2006 tiedejulkaisu The Lancetissa julkaistussa tutkimuksessa siviiliuhrien määräksi arvioitiin 390 000–940 000 ja syksyllä 2007 sodanvastustajat puhuivat jo miljoonasta kuolleesta. Syyskuussa 2007 julkaistu kyselymenetelmällä tehty arvio antoi uhrien määräksi jo 1,2 miljoonaa.^[33][34] Näiden lukujen lisäksi tulee muistaa myös sodassa eriasteisesti haavoittuneet.

Kriitikot ovat kutsuneet jo vuosia kestänyttä Irakin sotaa, jolle ei vieläkään näy loppua, uudeksi Vietnamin sodaksi. Syyskuussa 2007 Yhdysvaltain keskuspankin entinen johtaja Alan Greenspan totesi, että "Irakin sodan ensisijainen syy on öljy, mutta kaikkien tietämän totuuden sanomista ääneen pidetään poliittisesti epäsopivana".^[35]

Washingtonissa järjestettiin jälleen 16. syyskuuta 2007 Irakin sodan vastainen suurmielenosoitus, johon osallistui yli 10 000 ihmistä. Mielenosoituksella vaadittiin Irakin sodan välitöntä lopettamista, amerikkalaisten vetäytymistä maasta sekä presidentti George W. Bushin haastamista oikeuteen sotarikoksistaan. Samaan aikaan vastaavaan sotaa kannattaneeseen mielenosoitukseen osallistui ainoastaan muutamia ihmisiä.^[36]

Yhdysvallat on käyttänyt Irakissa vuonna 2003 alkaneessa sodassa köyhdytettyä uraania sisältäviä ammuksia.^{[37] [38]} Yksistään Basran kaupungin alueella uraania on levinnyt asutusalueelle yli 300 000 kg.^{[39] [40]} Ammusten säteilevä uraanipöly on saastuttaneet maaperää ja vesivaroja.^{[41] [42]} Alueella on sittemmin todettu 5 kertainen määrä syöpäsairauksia sotaa edeltävään aikaan verrattuna.^{[43] [44]} Vastasyntyneillä on saastuneella alueella paljon epämuodostumia ja kasvaimia.^{[45] [46]} Yhdysvaltain omien sotilaiden sairastumiseen säteilyn vaikutuksesta on alettu hiljalleen heräämään ja perätty Bushin hallituksen vastuuta.^{[47] [48]} Muun muassa Euroopan Neuvosto on ottanut kantaa köyhdytettyä uraania sisältävien sotatarvikkeiden käytön kieltämiseksi.^{[49] [50]}

[muokkaa] Sodasta bisnestä

Yhdysvaltain armeijan sotatoiminta Irakissa perustuu pitkälti perustoimintojen ulkoistamiseen yksityisten yritysten hoidettavaksi. Ulkoistettuihin palveluihin kuuluu armeijan kuljetuksia, majoitushuolto, koko ruokahuolto, koko vaatehuolto, rakennustoimintaa ja turvallisuuspalveluita. Suurimmat alihankkijatoimijat ovat yhdysvaltalaiset Halliburton-konserni, ESSI-yhtiöt sekä Halliburtonin tytäryhtiö KBR. Alihankintasopimukset perustuvat kaavaan, jossa yritykset lisäävät omiin kuluihinsa 2–7 prosentin voitto-osuuden. Toisin sanoen, mitä enemmän yritykset tuhlaavat rahaa, sitä enemmän ne tekevät voittoa. Näitä sotateollisuusyrityksiä on myös epäilty vahvasti toimintojensa ylilaskutuksesta. Valtaisa ulkoistustoiminta on saanut osakseen kritiikkiä, sillä Bushin hallinnon varapresidetti Dick Cheney on Halliburton-yhtiön entinen johtaja ja suuri osakkeenomistaja. Myös ESSI-yhtiön omistuksen takana on presidentti George W. Bushin isän nuorempi veli William Henry Trotter Bush, joka omistaa muiden yhtiöidensä kautta myös ison osan Halliburtonista.^[51] Yhteensä näissä sota-alihankintayhtiöissä työskentelee yli 180 000 ihmistä, eli enemmän kuin Yhdysvaltain sotilaita on Irakissa.^[52]

Syyskuussa 2007 Irakin sisäministeriö perui ensimmäisen kerran toimiluvan yhdysvaltalaiselta Blackwater-turvallisuusyhtiöltä, jonka työntekijöiden syytetään ampuneen siviilejä Bagdadissa. Irakin sisäministeriö kertoi asettavansa vastaisuudessa syytteeseen kaikki ulkomaiset urakoitsijat, joiden todetaan käyttäneen liiallista voimaa välikohtauksissa. YK:n päätöslauselma antaa Yhdysvaltain miehitysjoukoille syytesuojan, mutta Irakin sisäministeriön tiedottajan mukaan syytesuoja ei koske yksityisiä turvallisuusyhtiöitä. Irakissa toimii kymmeniä tuhansia yksityisten amerikkalaisten turvallisuusyhtiöiden työntekijöitä, joista monet suorittavat aiemmin sotilaille kuuluneita tehtäviä.^[53]

[muokkaa] Irakin jälleenrakennus

Bushin hallinto aloitti toimet Irakin jälleenrakentamiseksi heti sodan päättymisestä ilmoittamisen jälkeen toukokuussa 2003. Irakin valtion öljynmyyntituloista Yhdysvaltoihin lennätetty varallisuus palautettiin Irakiin käteisenä käytettäväksi maan jälleenrakennukseen, ja jälleenrakennusurakat jaettiin koalition valitsemille rakennusurakoitsijoille. Valtaosa urakoitsijoista oli yhdysvaltalaisia ja kytköksissä Bushin hallintoon. Vain 2 prosenttia maahan myönnetyistä jälleenrakennusurakoista jaettiin irakilaisyrityksille. Kun öljytuloista maksettava jälleenrakennus hyödyttää kaikkia muita kuin irakilaisia, työttömyys, kiukku ja epävarmuus lietsovat uusia levottomuuksia. Eräiden arvioiden mukaan Irakin valtion tileiltä rahaa olisi hävinnyt yli 20 miljardia dollaria vuosien 2003–2005 aikana.^[54]

Alun toimien jälkeen jälleenrakennus on ollut heikkoa. Ihmisten yleinen elintaso Irakissa onkin romahtanut verrattuna sotaa edeltävään aikaan. Julkisia palveluja tai vesi- ja sähköhuoltoa ei ole saatu toimimaan. Lasten aliravitsemus on lisääntynyt ja koulunkäynti vähentynyt vuoden 2005 jälkeen.^[55]

Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusvirasto jätti syyskuussa 2007 senaatille raportin, jossa todetaan Yhdysvaltojen toteuttaman Irakin jälleenrakentamis- ja vakauttamisohjelman jääneen suurelta osin toteutumatta. Valtaosassa suunnitelman ohjelmakohdissa ei ole editytty.^[56]

Irakin jälleenrakennuksessa Bushin hallinto suosii mieluummin lyhyitä korkean profiilin hankkeita, kuin pitkävaikutteisia projekteja. Kun Saddamin hallinto lakkautettiin, Irakin eri hallintotasoilta sai 30 000 virkamiestä potkut. Poliittisen puhdistuksen nimissä menetettiin paljon korvaamattomaksi osoittautunutta tietoa ja kokemusta, jotka olisivat olleet korvaamattomia maan jälleenrakennusta organisoidessa. Vaikka valtionyhtiöiden yksityistämistä ei ole vietykään vielä loppuun, moni on kokenut Yhdysvaltain Irakiin sisäänajaman liberaalin talouden sopimattomaksi. Poliittisen ideologian kautta juntattu talouden liberalisointi aiheuttaa maassa myös kulttuurillisia ongelmia.^[57]

Al-Jazeeran mukaan Irakin jälleenrakennukseen tarkoitetut varat ovat joutuneet amerikkalaisyritysten haltuun, joiden toiminta on raporttien mukaan ollut tuloksetonta, yrityksiä on myös syytetty korruptiosta ja varojen väärinkäytöstä. Irakilaisyritykset ovat saaneet vain 2% jälleenrakennusurakoista^[58]. Al-Jazeeran mukaan Irakin valtion öljyvaroja ja tuloja hallinoiva väliaikaishallitus on hävittänyt suuria summia Irakin öljytuloista. Erään arvion mukaan yli 20 miljardia dollaria.^[58].

[muokkaa] Miehityksestä sisällissotaan

Kun keväällä 2008 Yhdysvaltain hyökkäyksestä Irakiin on kulunut 5 vuotta, on Irakin tilanne luisunut lähelle täyttä sisällissotaa. Eri uskontokuntien ja etnisten ryhmien jako on jakanut maan jyrkästi kolmeen osaan - shiia ja sunnimuslimeihin, sekä pohjoisen kurdialueisiin. Yhdysvallat on syyttänyt Irania osallistumisesta taistelijoiden koulutukseen ja aseistamiseen. Iran on kiistänyt syytökset^[59]

[muokkaa] Toinen kausi

Bush voitti vuoden 2004 presidentinvaaleissa demokraattien vastaehdokkaan John Kerryn ja jatkoi toiselle kaudelle. Bush nimettiin suoraan puolueensa ehdokkaaksi, eikä hän joutunut esivaaliin. Kuten edelliselläkin kerralla vaaleja sävyttivät epäselvyydet. Kongressissa tehtiin esitys hylätä Ohion äänet, mutta se ei mennyt läpi eikä olisi muuttanut tulosta. Tulos saatiin selville vasta seuraavana päivänä, eikä Kerry kiistänyt Bushin niukkaa voittoa Ohiossa. Bush sai taakseen 286 valitsijamiestä ja Kerry 251.

Bushilla oli ongelmia haluamansa lainsäädännön läpiajamisessa Yhdysvaltain kongressissa vuonna 2005 alhaisten kannatuslukujensa vuoksi.

Bush on vihdoin myöntänyt, että ihmisen toimet ovat "saattaneet osaltaan kiihdyttää" ilmastonmuutosta, mutta hän on kieltäytynyt allekirjoittamasta Kioton ilmastosopimusta vedoten Yhdysvaltain talouden riippuvuudesta päästöihin. Yleisesti ottaen Bushin linja ei toisella kaudella ole olennaisesti muuttunut.

Hurrikaani Katrinan iskettyä 29. elokuuta 2005 New Orleansiin nousi vilkas keskustelu paikallisesta, osavaltion ja liittovaltion toiminnasta myrskyyn valmistauduttaessa ja sen jälkeen. Hurrikaani surmasi yli 1 800 ihmistä Yhdysvalloissa ja 80 % New Orleansista jäi veden peittoon. Hiukan yli puolet yhdysvaltalaisista piti hallituksen toimia riittämättöminä, ja 44 % syytti siitä suoraan Bushia.^[60]

28. elokuuta 2006 vielä republikaanienemmistöinen kongressi hyväksyi lain, joka laillisti vangittujen kuulustelumenetelmät. Lain hyväksyminen seurasi heinäkuun korkeimman oikeuden päätöstä, jonka mukaan ohjelma oli perustuslain vastainen. Kerta oli toinen kun Bush yritti saada kongressin hyväksymään lain. Bush allekirjoitti Military Commissions Act -lain 17. lokakuuta 2006.^[61]

Bush joutui salamurhayrityksen kohteeksi Tbilisissä Georgiassa 10. toukokuuta 2005. Vladimir Arutjunjan sai teosta elinkautisen.^[62] Bushin suosio on ailahdellut rajusti hänen toisella kaudellaan. Huonoimmillaan häntä on kannattanut vain 30 % yhdysvaltalaisista.^[63]

Oikeusministeriksi vaihtui Bushin toisella kaudella John Ashcroftin sijaan Alberto Gonzales, joka hänkin jätti paikkansa syyskuussa 2007 kahdeksan liittovaltion syyttäjän erottamisesta seuranneen arvostelun jälkeen.

Demokraattien voittamien kongressin vaalien jälkeisenä päivänä 8. marraskuuta 2006 Bush ilmoitti korvaavansa puolustusministeri Donald Rumsfeldin entisellä CIA:n johtaja Robert Gatesillä. Senaatti vahvisti Gatesin nimityksen 6. joulukuuta, ja hän astui virkaansa 18. joulukuuta.

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Bushin ulkopolitiikkaa hallitsee terrorismin vastainen sota ja Irakin sota.

Bushin hallinto on vetäytynyt useista kansainvälisistä sopimuksista, kuten Kioton sopimus, Kansainvälinen rikostuomioistuin ja ABM-sopimus. Bush on pyrkinyt luomaan kansallisen ohjuspuolustuksen, jonka ABM-sopimus kielsi. Bush ilmaisi tukensa Taiwanille toukokuussa 2001 mannerkiinalaisen hävittäjän törmättyä Yhdysvaltain EP-3E-vakoilukoneen kanssa, mikä johti yhdysvaltalaismiehistön pidätykseen. Vuosina 2003–2004 Bush määräsi interventiosta Haitille ja Liberiaan Yhdysvaltain etujen suojaamiseksi. Bush arvosteli Jasser Arafatia väkivallan ja aseistettujen ryhmien tukemisesta. Huhtikuussa 2002 ulkoministeri Powell vieraili miehitetyllä Länsirannalla Jeninin pakolaisleirillä, jossa Jeninin verilöylyn väitettiin tapahtuneen, ja ilmoitti kongressille ettei havainnut merkkejä siitä. Kesäkuussa 2002 Bush ilmoitti ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä tukevansa palestiinalaiskysymyksessä kahden valtion ratkaisua. ^[64]

Ulkoministeri Powell joutui arvostelun kohteeksi vuoden 2003 Irakin miehityksen takia. Hän ilmoitti erostaan 11. marraskuuta 2004. Bush nimitti hänen seuraajakseen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan Condoleezza Ricen.

Toisella kaudellaan Bush on pyrkinyt paikkaamaan viileitä välejään Eurooppaan ja kansainväliseen yhteisöön.

Bush nimitti Darfurin konfliktia "kansanmurhaksi", vaikka Yhdistyneet kansakunnat ei niin tehnyt.^[65]

Bush kannusti Ukrainan ja Georgian demokratiakamppailuja, sekä Mahmud Abbasin valintaa palestiinalaishallinnon presidentiksi. Sen sijaan Hamasin vaalivoitto palestiinalaisten vaaleissa sekä Egyptin muslimiveljenkunnan ja Libanonin Hizbollahin vaalivoitot ovat saaneet tarkkailijoiden mukaan Yhdysvallat vetäytymään demokratian levittämisestä Lähi-idässä.^[66]

Terrorismin vastaisen kampanjansa yhteydessä Bush nimesi joitain valtioita kuuluvaksi terrorismia tukevaan "pahan akseliiin". Irakin lisäksi siihen kuuluivat Bushin mukaan Pohjois-Korea ja Iran. Kuukausien kuluessa syytöksestä Pohjois-Korea ja Yhdysvallat irtautuivat 21. lokakuuta 1994 solmitusta sopimuksestaan. Yhdysvallat lopetti joulukuussa 2002 öljynviennin Pohjois-Koreaan syytettyään sitä uraanin rikastamisesta. Pohjois-Korea sanoutui 10. tammikuuta 2003 irti ydinsulkusopimuksesta ja ilmoitti 10. helmikuuta 2005 omistavansa ydinaseen sekä teki koeräjäytyksen 9. lokakuuta 2005. Myös Irania Yhdysvallat syyttää uraanin rikastamisesta ja ydinaseiden suunnittelusta. Sen sijaan aiemmin terroristeja tukenut Libya ilmoitti luopuvansa joukkotuhoaseistaan.

Kautensa loppupuolella, loppuvuodesta 2007 Bush alkoi hioa rauhaa Israelin ja palestiinalaisten välillä jatkaen seitsemän vuotta keskeytyksissä olleita rauhanponnisteluja. Marylandin Annapolisissa 27. marraskuuta 2007 järjestetyssä konferenssissa päästiin yhteiseen loppulausumaan. Bush ilmoitti päämääräksi perustaa itsenäinen palestiinalaisvaltio vuoden 2008 loppuun mennessä.^[67]

[muokkaa] Kritiikki Bushin hallintoa kohtaan

[muokkaa] Kidutussyytteitä

Ihmisoikeusjärjestöistä ainakin Amnesty on syyttänyt Bushin hallintoa kidutuksesta, ja etenkin vesikidutuksen käytöstä.^[68] Bushin hallinnon mukaan vesikidutus tarpeellinen tapa saada terroristeiksi epäillyiltä tunnustus.^[68][69] Vesikidutus tunnetaan myös valehukuttamisena, waterboarding-termillä, sillä siinä kidutettavan annetaan ymmärtää hukkuvansa veden avulla. Tunnustus - oli se totta tai ei - saadaan yleensä noin 15 sekunnissa, CIA:n agentit joihin vesikidutusta kokeiltiin kestivät sitä keskimäärin 14 sekuntia.^[68][70]. Kuulustelutekniikan asiantuntijat kertovat, ettei kovaotteisen kuulustelun tuloksiin voi luottaa, koska kidutettava on käsittelyn jälkeen tilassa, jossa hän on valmis tunnustamaan mitä tahansa tekemättömiäkin rikoksia.^[68]

Keväällä 2008 Yhdysvaltain senaatti sääti lain, joka olisi kieltänyt yksiselitteisesti vesikidutuksen käytön, mutta presidentti Bush esti lain voimaantulon veto-oikeudellaan. Hänen mielestä kidutuksen kieltäminen olisi rajoittanut hänen hallituksensa toimia ja kiduttamisen avulla Bushin hallinto voi toimia tulevaisuuden terrori-iskuja vastaan.^[71]

Kidutusta ja ihmisoikeusloukkauksia, josta Yhdysvaltain poliittisen ja sotilaallisen johdon on esitetty olevan vastuussa on tapahtunut myös Abu Graibin vankilassa Irakissa ja Guantanamon vankileirillä Kuubassa.^[72][73]

[muokkaa] Presidenttiyden jälkeen

George W. Bushin ura presidenttinä päättyy toisen kauden lopussa vuonna 2009. Hän ei voi hakea jatkokaudelle, koska Yhdysvaltain perustuslain mukaan sama henkilö voi olla presidenttinä korkeintaan kaksi kautta, yhteensä siis 8 vuotta.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• The White House – president George W. Bush Yhdysvaltain liittotasavalta. (englanniksi)

Yhdysvaltain presidentit

George Washington | John Adams | Thomas Jefferson | James Madison | James Monroe | John Quincy Adams | Andrew Jackson | Martin Van Buren | William Henry Harrison | John Tyler | James Knox Polk | Zachary Taylor | Millard Fillmore | Franklin Pierce | James Buchanan | Abraham Lincoln | Andrew Johnson | Ulysses S. Grant | Rutherford B. Hayes | James Garfield | Chester A. Arthur | Grover Cleveland | Benjamin Harrison | Grover Cleveland | William McKinley | Theodore Roosevelt | William Howard Taft | Woodrow Wilson | Warren G. Harding | Calvin Coolidge | Herbert Hoover | Franklin D. Roosevelt | Harry S. Truman | Dwight D. Eisenhower | John F. Kennedy | Lyndon B. Johnson | Richard Nixon | Gerald Ford | Jimmy Carter | Ronald Reagan | George Bush | Bill Clinton | George W. Bush