George W. Bush

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
George Walker Bush
Yhdysvaltain 43. presidentti
Virassa
20. tammikuuta 2001 – 20. tammikuuta 2009
Edeltäjä Bill Clinton
Seuraaja Barack Obama
Tiedot
Syntynyt 6. heinäkuuta 1946 (ikä 63)
New Haven, Connecticut
Puolue Republikaanit
Puoliso Laura Welch Bush
Allekirjoitus

George Walker Bush ( kuuntele ääntämys?, s. 6. heinäkuuta 1946 New Haven, Connecticut) oli Yhdysvaltain 43. presidentti.

Bush toimi Yhdysvaltojen presidenttinä kaksi virkakautta vuodesta 2001 vuoteen 2009.

Bushin kausi muistetaan New Yorkin World Trade Centerin terrori-iskuista ja sen jälkeen Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa hallinneesta ”terrorismin vastaisesta sodasta”, hyökkäyksistä Afganistaniin ja Irakiin,[1] vesikidutuksen, kansainvälisten lakien vastaisten pidätysten ja vankileirien käyttöönotosta.[2][3][4][5]

Bushin hallinnon aikaiset sotatoimet ovat tulleet erityisen kalliiksi veronmaksajille. Yhdysvaltain kongressin budjettitoimiston mukaan pelkästään Irakin sota on tullut maksamaan jo 2 000 miljardia dollaria.[6] Muutenkin Bush kannatti liberaalia talouspolitiikkaa, veronkevennyksiä ja laajoja sotatoimia monessa maassa, mitkä johtivat Yhdysvaltain velan kasvamiseen nopeasti hänen kaudellaan. Vuoden 2008 syksyllä, kun Bushin kausi oli lopuillaan, Yhdysvallat veti maailman mukanaan syvään talousromahdukseen.[7]

Bushin hallinto suhtautui epäilevästi ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, eikä ollut valmis liittymään kansainvälisiin sopimuksiin sen torjumiseksi.[8] Tämän politiikan taustalla on arveltu olleen Bushin läheiset yhteydet öljy-yhtiöiden omistukseen. Bush jopa vaikeutti ja esti poliittisilla toimillaan useiden ympäristölakien toteutumisen. Uskonto on myös vaikuttanut hyvin vahvasti hänen arvomaailmaansa ja päätöksentekoonsa.[9]

Bushin presidenttikauden lopussa kesällä 2008 Editor & Publisher -lehti teetti tutkimuksen Bushin suosiosta ja mielipidetiedustelujen perusteella 71 % amerikkalaisista ei hyväksy hänen tapaansa hoitaa virkaansa. USA Today -lehden tutkimuksen mukaan puolet Yhdysvaltojen väestöstä vastusti voimakkaasti hänen toimintaansa presidenttinä.[10][11]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tausta

Bush on varakkaan teksasilaisen suvun vesa. Bush syntyi New Havenissa Connecticutissa. Vanhemmat muuttivat Teksasiin hänen ollessaan kaksivuotias. Bush kasvoi Midlandissa ja Teksasin Houstonissa.

Bush ei ollut perheensä ensimmäinen poliitikko. Hänen isoisänsä Prescott Sheldon Bush oli pankkiiri ja senaattori Connecticutista. Isä George H. W. Bush nousi öljyalan kautta ensin Ronald Reaganin varapresidentiksi ja myöhemmin Yhdysvaltain presidentiksi. Bushin pikkuveli Jeb Bush oli Floridan kuvernööri tammikuuhun 2007 asti. Bushin muut sisarukset ovat Neil, Marvin ja Dorothy Bush. Nuorempi sisar Robin kuoli kolmivuotiaana vuonna 1953 leukemiaan.

Bush kävi Phillips Academya Andoverissa Massachusettsissa ja meni isänsä tavoin Yalen yliopistoon, jossa hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon historiasta vuonna 1968.

Toukokuussa 1968 Vietnamin sodan ollessa käynnissä Bush hyväksyttiin Teksasin ilmakansalliskaartiin. Koulutuksen jälkeen hänet sijoitettiin Ellingtonin lentotukikohtaan F-102-ohjaajaksi. Bush haki vuonna 1972 siirtoa Alabaman kansalliskaartiin työskennelläkseen republikaanien vaalikampanjassa, ja hän sai vapautuksen puoli vuotta etuajassa kuusivuotisesta palveluksestaan mennäkseen Harvardin yliopistoon.

Bush Teksasin ilmakansalliskaartissa.

[muokkaa] Alkoholismista uskoon

Bush on myöntänyt juoneensa liikaa kansalliskaartin aikoina ja hän on kuvannut käyttäytymistään ”vastuuttomaksi nuoruudeksi”. Hänet pidätettiin törkeästä rattijuopumuksesta 1976, ja hän menetti ajokorttinsa vuoteen 1978 saakka.

Suoritettuaan taloushallinnon maisterintutkinnon Harvardissa Bush meni öljyteollisuuden palvelukseen. Vuonna 1977 hän tapasi kirjastonhoitaja Laura Welchin. He menivät naimisiin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ja asettuivat Teksasin Midlandiin. Kaksostytöt Jenna ja Barbara Bush syntyivät 1981. Bush erosi anglikaanikirkosta ja liittyi vaimonsa metodistikirkkoon.

Bush sanoo olevansa uudestisyntynyt kristitty, eli hän on kokenut ns. uskoon tulemisen. Bush itse kertoo, että hänen uskonnollisuutensa taustalla on alkoholismi, josta hän pääsi eroon Jumalan avulla kostean 40-vuotispäivänsä jälkeen.[12][13] Bush toi kirkot mukaan sosiaaliturvan toteuttamiseen. Hän laajensi osavaltion rahoitusta uskonnollisille järjestöille, jotka järjestivät koulutusta, alkoholi- ja huumeriippuvuushoitoa ja perheväkivallan estotyötä (ns. Faith-Based Initiatives). Eroonpääsy alkoholista nosti uskonnollisuuden hyvin korkealle Bushin elämässä. Kuvernööri Bush allekirjoitti 17. huhtikuuta 2000 säädöksen, jolla 10. kesäkuuta julistettiin "Jeesus-päiväksi" Teksasissa.[14] Bushia arvosteltiin perustuslain määräämän kirkon ja valtion eron rikkomisesta.

[muokkaa] Öljyä ja baseballia

Vuonna 1978 Bush pyrki Teksasista Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneeseen. Hän hävisi demokraattipuolueen Kent Hancelle 6 000 äänellä. Bush jatkoi öljyteollisuudessa: hän oli vanhempana osakkaana tai toimitusjohtajana yrityksissä kuten Arbusto Energy, Spectrum 7 ja Harken Energy, kun se osti Spectrum 7:n. Öljyala kärsi 1980-luvun hintojen laskusta.

Bush muutti perheineen 1988 Washingtoniin tukemaan isänsä presidentinvaalikampanjaa. Lee Atwaterin ja Doug Weadin kanssa hän kehitti konservatiivikristittyihin ja evankelisteihin vedonnutta kampanjaa, koska näitä pidettiin vaalien ratkaisijoina.

Palattuaan Teksasiin Bush osti huhtikuussa 1989 800 000 dollarilla osuuden Texas Rangers -baseballjoukkueesta ja toimi viisi vuotta sen toimitusjohtajana. Joukkue menestyi tänä aikana, ja se oli MLB:n American Leaguen läntisen divisioonan sarjataulukon kärjessä 1994 ennen kuin lakko katkaisi kauden. Bushin rooli Rangersin johdossa toi hänelle runsaasti julkisuutta. Myydessään joukkueen osakkeet hän sai 15 miljoonaa dollaria.

[muokkaa] Ura kuvernöörinä

Ennen presidentiksi valitsemistaan hän toimi 1995–2000 Teksasin kuvernöörinä. Bush ilmoitti pyrkivänsä Teksasin kuvernööriksi vuoden 1994 vaaleissa. Hän voitti helposti republikaanien esivaalin. Hänen vastaehdokkaansa oli istuva kuvernööri, demokraatti Ann Richards. Bush voitti saaden 52 % äänistä Richardsin 47 % vastaan. Kuvernöörinä Bush lisäsi varoja koulutukseen ja uudisti rikosoikeusjärjestelmää. Hänen aikanaan Teksasissa teloitettiin 152 rikollista – enemmän kuin kenenkään muun nykyaikaisen kuvernöörin aikana. Bush hyödynsi budjettiylijäämää leikaten veroja kahden miljardin dollarin edestä, mikä oli suurin veronleikkaus Texasin historiassa ja toi hänelle maineen yritysystävällisenä finanssikonservatiivina. Vuonna 1998 Bush valittiin toiselle perättäiselle nelivuotiskaudelle ensimmäisenä Teksasin kuvernöörinä (kausi pidennettiin nelivuotiseksi 1975). Hän sai äänistä lähes 69 %.

[muokkaa] Presidentiksi vuonna 2000

Pääartikkeli: Yhdysvaltain presidentinvaalit 2000

Bushin vuoden 2000 presidentinvaalikampanjaa johtivat hänen ystävänsä Karl Rove, Karen Hughes ja John Albaugh sekä muita Teksasin poliitikkoja. Bushin merkittävimpänä republikaanien vastaehdokkaana oli senaattori John McCain Arizonasta. Tämä pudotettiin kisasta vihjaamalla, että senaattorin bangladeshiläinen ottotytär oli todellisuudessa senaattorin avioton lapsi.[15] Bushin ennätyskalliin kampanjan arkkitehtinä toimi sukupolvensa lahjakkaimmaksi strategiksi luonnehdittu Karl Rove.[15] Bush sai ns. supertiistaina taakseen yhdeksän osavaltion kolmestatoista republikaaneista, mikä varmisti hänen ehdokkuutensa. Hän valitsi varapresidenttiehdokkaakseen entisen edustajainhuoneen jäsenen ja puolustusministeri Dick Cheneyn. Bushia tukivat vaikutusvaltaiset republikaanit Donald Rumsfeld ja Colin Powell, jotka toimivat Bushin kansallisen turvallisuuden ja ulkopolitiikan neuvonantajina.

Presidentinvaaleissa Bushin vastaehdokkaana oli demokraattien Al Gore. Bush hyökkäsi Gorea vastaan asekontrollin ja verotuksen avulla. Bush arvosteli Goren kannattamaa Kioton sopimusta sanoen sen rasittavan keskilännen osavaltioiden teollisuutta ja johtavan talousvaikeuksiin. Televisioväittelyssä Des Moinesissa Iowassa 13. joulukuuta 1999 Bush nimesi suosikkifilosofikseen Jeesuksen, koska "tämä oli muuttanut hänen sydämensä". Bushin vetoamisen uskonnollisiin arvoihin uskotaan auttaneen hänen valinnassaan.

Bush valittiin republikaanina Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 2000 presidentinvaaleissa. Ääniä jouduttiin laskemaan uudelleen Floridan osavaltiossa useampaan otteeseen. Televisiokanavat julistivat ensin Goren voittaneen Floridassa, sitten ne peruivat tuloksen, ja lopulta ilmoittivat myöhemmin osavaltion ja koko vaalin kääntyneen Bushin voitoksi. Äänestystapahtumaa ja ääntenlaskua syytettiin lukuisista epäselvyyksistä. Äänet laskettiin uudelleen koneellisesti, mikä kavensi Bushin johtoa. Lopulta neljä Floridan piirikuntaa aloitti tarkistuslaskun käsin. Floridan korkein oikeus määräsi 8. joulukuuta kaikki piirikunnat, joissa oli runsaasti hylättyjä ääniä, tekemään tarkistuslaskennan käsin. Liittovaltion korkein oikeus kuitenkin kumosi tämän päätöksen 9. joulukuuta ja määräsi laskennan lopetettavaksi. Koneellisen laskennan tulokseksi jäi, että Bush voitti Floridassa 537 äänellä, kun annettuja ääniä oli noin kuusi miljoonaa.

Bush sai 271 valitsijamiestä ja Gore 266. Yhdysvaltain enemmistövaalityyppisen presidentinvaalitavan ansiosta tämä oli mahdollista, vaikka ääniosuuksissa koko valtakunnassa Bush (47,9 %) jäi Goren (48,4 %) taakse. Yhdysvaltain vaalilainsäädännön mukaan presidentin valitsijamiehet valitaan kustakin osavaltiosta erikseen ja osavaltion voittaja saa useimmissa tapauksissa kaikki osavaltion valitsijamiehet.

George Bush pitämässä puhetta vuonna 2004.

[muokkaa] Ensimmäinen presidenttikausi

Republikaaniehdokkaaksi nuori George W. Bush oli 54-vuotias aloittaessaan ensimmäistä presidenttikauttaan vuonna 2001.

Presidentin uran alkuvaiheessa Bush tuli tunnetuksi virheellisestä sanojen lausunnastaan ja epätavallisista kieliopillisista rakenteista. Tästä johdettiin nopeasti termi bushismi. Bushilla on ongelmia lausua vieraskielisia termejä ja nimiä (Sarkozy, Mauritania, Kirgisia, Mugabe, Caracas), ja niitä on joissain tapauksissa kirjoitettu hänelle puhetta pitäessään foneettisesti ('sar-KO-zee'; 'moor-EH-tain-ee-a'; 'KEYR-geez-stan'; 'moo-GAH-bee' ja 'kah-RAH-kus').[16]

28. maaliskuuta 2001 Yhdysvallat vetäytyi ilmastosopimuksesta.[17] 26. toukokuuta 2001 julkistettiin 1300 miljardin dollarin veronkevennyspaketti.[17] Valtiovarainministeri Paul O'Neill erotettiin 5. joulukuuta 2001.[15] Tammikuussa 2004 istuvan presidentin kannatukseksi mitattiin 50 prosenttia.[18]

[muokkaa] Bushin hallitus

Presidentiksi nimittämisen jälkeen Bush nimitti Andrew Cardin henkilökuntapäällikökseen, Karl Roven poliittiseksi neuvonantajakseen ja Karen Hughesin Valkoisen talon tiedottajaksi. Colin Powellista tuli ulkoministeri, Paul O'Neillista valtiovarainministeri ja Donald Rumsfeldista puolustusministeri. Oikeusministeriksi Bush nimitti konservatiivisista mielipiteistään tunnetun entisen senaattori John Ashcroftin.

Toisen presidenttikauden aikana hallituksen vaihtuvuus on ollut vilkasta. Ulkoministeri Colin Powell jätti tehtävänsä Bushin toisen kauden alkaessa ja hänet korvasi Condoleezza Rice. Vaihtoa pidettiin varapresidentti Cheneyn ja puolustusministeri Rumsfeldin linjan voittona.[19] Oikeusministeri John Ashcroft päätti tehtävänsä vuonna 2005. Andrew Card erosi tehtävistään huhtikuussa 2006. Puolustusministeri Donald Rumsfeld erosi loppuvuodesta 2006. Bushin hallituksen seuraava oikeusministeri Alberto Gonzales joutui eroamaan elokuun 2007 lopussa.

Hallituksen kokouksissa keskustelua ei suvaittu. Bushin toteamus oli: "Minä en neuvottele itseni kanssa." Asiat oli lyöty lukkoon suljettujen ovien takana. Ennen vain seremoniallinen varapresidentin rooli muuttui Dick Cheneyn käsissä väkevän vallankäyttäjän näyttämöksi.[20]

[muokkaa] Veronalennusten sävyttämä talouspolitiikka

Bush aloitti kautensa vuonna 2001 kampanjoimalla ympäri maata hankkiakseen tukea veronalennushankkeilleen. Hänen talouspoliittisen linjansa mukaan käyttämättömät valtion varat tuli palauttaa veronmaksajille. Kun keskuspankin Alan Greenspan varoitteli lähestyvästä lamasta, Bushin mukaan veronalennus elvyttäisi taloutta ja loisi työpaikkoja. Lopulta viisi senaatin demokraattia loikkasi leikkauksien puolelle ja hyväksyi republikaanien kanssa 1 350 miljardin dollarin veronalennuksen 10 vuoden aikana.[21] Työttömyys saavutti huippunsa (6,2 %) kesällä 2003 ja alentui sen jälkeen.

O'Neill raportoi 2002 että Yhdysvaltain budjetti alijäämä oli nousemassa tulevaisuudessa jopa 500 miljardiin dollariin ja kehotti veronkorotuksiin ja menojen leikkauksiin. Raporttia ei otettu huomioon helmikuun 2003 budjettiraporttiin. O'Neill tutki myös eräiden Yhdysvaltain liittolaisten yhteyksiä al-Qaidan rahoitukseen ja vastusti terrorismin vastaista sotaa. Hän erosi vuoden 2002 lopussa ja valtiovarainministeriksi tuli John Snow vuosiksi 2003–2006. Hänen seuraajakseen tuli Henry Paulson.

Vuoden 2000 IT-kuplan puhkeamisen jälkeen pyrittiin kehittämään uutta kasvua tuottavia sijoituskohteita. Tällaisiksi muodostuivat etenkin asuntomarkkinat. Pyrkimys antaa jokaiselle mahdollisuus omistusasunnon ostamiseen tuki myös Bushin "omistajayhteiskunnan" filosofiaa. Keskuspankki Federal Reserve Systemin pääjohtaja Alan Greenspanin piti korot alhaalla, joka mahdollisti edullisen lainanannon. Greenspan ajoi myös uusia "finanssikeksintöjä." Näiden sovelluksena syntyivät mm. hedgerahastot, jolle luvattiin "absoluuttista tuottoa" eli positiivinen tulos kaikissa mahdollisissa oloissa markkinoiden kehityksestä riippumatta.[22]

Yhdysvaltain talouskriisi alkoi kesällä 2006 asuntotaantumana, subprime-kriisi alkoi kesällä 2007 ja kuluttajiin se alkoi vaikuttaa kesällä 2008. Syksyllä 2008 lyhyessä ajassa asuntoluotottajat Fannie Mae ja Freddie Mac otettiin valtion haltuun, investointipankki Lehman Brothers ajautui konkurssitilaan ja Merrill Lynch myytiin kilpailijalle. Suuret IndyMac Bank ja Countrywide-pankit hävisivät myös kartalta.[23] Tammikuuhun 2008 mennessä Bush oli joka tapauksessa saanut presidenttinä nauttia siihen asti historiallisen pitkästä ja voimakkaasta talouskasvusta, kun työllisys oli parantunut 52 kuukautta yhteen menoon.[24]

Greenspan arvosteli eläkkeellejääntinsä jälkeen vuonna 2007 muistelmissaan Bushin republikaanien talouspolitiikkaa lyhytjänteisyydestä ja sanoi "republikaanijohtoisen kongressin tuhlanneen holtittomasti". Hän pyysi Bushia käyttämään veto-oikeuttaan kulutuksen hillitsemiseksi, mutta Bush ei suostunut.[25]

[muokkaa] Tiedepolitiikka

Bush allekirjoitti 9. elokuuta 2001 lain, jolla sallittiin liittovaltion varojen käyttö kantasolututkimukseen, jos ihmisalkioita ei tuhota solujen saamiseksi. Kokeita voi tehdä vain 12:lla olemassa olevalla solulinjalla, joiden pelätään olevan vaurioituneita. Kantasolututkimus liittovaltion varoilla oli kielletty Yhdysvalloissa kokonaan vuonna 1995 republikaanien ns. Dickeyn lisäyksellä republikaanien saatua enemmistön kongressin molempiin kamareihin.

New York Times antoi Bushin presidenttikauden lopun lähetessä tunnustusta tämän tuelle AIDSia vastaan maailmanlaajuisesti. Yhdysvaltain kongressi myönsi Bushin aikana 30 miljardia dollaria AIDSin lisäksi malarian ja tuberkuloosin hoitoon kehitysmaissa.[24]

[muokkaa] Uskonnollisuudesta voimaa

Bush on amerikkalaisen metodistikirkon jäsen, vaikka hänet kasvatettiin episkopaaliksi. Myöhemmin presidenttinä hän omaksui ankaran, liki kalvinistisen maailmankatsomuksen, jota hallitsee usko kohtalon kaikkivoipuuteen.[15] Hän on kertonut rukoilevansa usein vaimonsa kanssa presidenttikautenaan ja saaneen rukouksesta erityistä voimaa, lohtua ja sitkeyttä jaksaa jatkaa koettelemuksiaan presidenttinä. Presidentin puheissaan hän viittasikin usein Jumalaan ja hänen retoriikassaan esiintyivät tavan takaa käsitteet "rakkaus", "henki" ja "pelastus".[15] Yhdysvaltain hallituskabinetin kokoukset avattiin hänen aikanaan rukoushetkellä[26]. Bush on esittänyt toivomuksen maailmalle, että Yhdysvaltain kansallisesta rukouspäivästä tehtäisiin kansainvälinen rukouspäivä.[27]

Bush jatkoi uskoon perustuvia ohjelmia myös presidenttinä. Hän antoi 29. tammikuuta 2001 määräyksen White House Office of Faith-Based and Community Initiativesin (OFBCI) perustamisesta. Toinen Bushin aloite on No Child Left Behind Act of 2001, jonka on tarkoitus parantaa Yhdysvaltain peruskoulutuksen tilaa. Arvostelijat jopa Bushin omasta leiristä ovat moittineet ohjelmaa siihen varattujen varojen vähäisyydestä.[28] Ilta-Sanomien ulkomaantoimittaja Jari Aleniuksen mukaan ohjelma joka tapauksessa onnistui kohentamaan ykkösluokkalaisten lasten lukutaitoa ja se lasketaan presidentin sisäpolitiikan suuriin saavutuksiin.[24]

[muokkaa] Luonnonsuojelu ja ilmastopolitiikkaa

Bushin hallinnon saavutuksiin on luettu useiden rauhoitusalueiden perustaminen Tyynelle valtamerelle sekä kansallispuistojen kehittäminen. Vaihtoehtoisiin energiamuotoihinkin on satsattu, olkoonkin että motiivina on saattanut olla maan öljyriippuvuuden vähentäminen.[24]

Bushin ilmastolinjaukset ovat kuitenkin aiheuttaneet ihmetystä maailmalla. Aiemmin Bush kiisti jyrkästi ilmastonmuutoksen olemassaolon ja ilmansaasteiden yhteyden ilmastonmuutoksen voimistumiseen. Sittemmin Bush on myöntänyt, että ilmastonmuutos on olemassa, mutta hänen hallintonsa ei ole halunnut rajoittaa kasvihuonekaasujen päästöjä laeilla tai sitovilla määräyksillä.[29]

Bushin hallinnon haluttomuus ilmastopolitiikkaan on aiheuttanut eripuraa Yhdysvaltain osavaltiotasolla, sillä Yhdysvaltain perustuslaki määrää viranomaisten toimivan, mikäli "ihmisten hyvinvointi on vaarassa". Tästä syystä Yhdysvaltain korkein oikeus määräsi vuonna 2007, että liittovaltion ympäristövirasto EPA:n on arvioitava kasvihuonekaasujen vaarallisuus ja haitallisuus ympäristölle ja ihmisille. Jos vaarallisuus todetaan, olisi hallinnon luettava kasvihuonekaasut ilmansaasteiksi, jolloin niiden päästämistä rajoitettaisiin ilmansuojelulain perusteella.[29]

Bushin hallinto on kuitenkin toiminut asiassa mahdollisimman vastahakoisesti. Hallintoa on muun muassa syytetty siitä, että se ei ole tarkoituksellisesti suostunut koskaan ottamaan EPA:sta lähetettyä raporttia vastaan, jotta se ei olisi virallisesti käsiteltävä asia muiden virallisten asioiden tapaan. Näin lakiprosessia on saatu pitkitettyä ja rajoituksia vesitettyä.[29]

[muokkaa] Bushin "terrorisminvastainen sota"

Pääartikkeli: Terrorismin vastainen sota

Bushin hallintokausi sai aivan uuden suunnan 11. päivänä syyskuuta vuonna 2001. Yhdysvaltain jouduttua terroristihyökkäyksen kohteeksi Bush julisti niin sanotun terrorismin vastaisen sodan alkaneen. Tähän kampanjaan ovat kuuluneet mm. Afganistanin ja Irakin sota.

Iskujen jälkeen ajettiin nopeassa tahdissa läpi USA Patriot Act -laki. Kotimaan turvallisuutta pyrittiin vahvistamaan uudella, 25. marraskuuta 2002 perustetulla Department of Homeland Security -ministeriöllä, jonka johtoon asetettiin Tom Ridge. Ministeriö aloitti toimintansa alkuvuodesta 2003. Bushin astuessa toiselle kaudelleen Ridgeä seurasi Michael Chertoff. Kotimaan turvallisuusministeriön budjetti vuodelle 2004 oli 36,5 miljardia dollaria, ja se työllisti 184 000 työntekijää vuonna 2005.

Pian iskujen jälkeen Bush antoi NSA:lle määräyksen tiettyjen puhelujen seuraamisesta ilman Foreign Intelligence Surveillance Courtin (FISC) määräystä ulkomaiden tiedustelunvalvontalain (50 U.S.C. § 1801) vastaisesti. Detroitilainen tuomari tuomitsi 17. elokuuta 2006 Bushin määräämän, ilman oikeuden tai kongressin hyväksyntää tehdyn terroristien valvontaohjelman Yhdysvaltain kansalaisten salakuuntelun olevan perustuslain vastainen. Jutun vienti eteenpäin pysäytettiin odottamaan valitusta.[30]

[muokkaa] Guantánamon vankileiri

Pian Afganistanin sodan alkamisen jälkeen tammikuussa 2002 Yhdysvallat kiersi kansainvälisiä lakeja ja Geneven sopimusta perustamalla Kuubaan Guantanamo Bayn laivastotukikohtaan leirin, jonne tuotiin 775 "laittomiksi taistelijoiksi" luokiteltua vankia. Osaa vangeista on pidetty leirillä viisi vuotta ilman syytteitä. Noin 340 vankia on vapautettu, mutta ketään vangituista vastaan ei ole nostettu syytteitä. Muun muassa ihmisoikeusjärjestöt ovat pitäneet leirin olemassaoloa sietämättömänä ja vaatineet sen sulkemista.[31][32] Leiriltä vapautetut vangit ovat sanoneet tulleensa kidutetuiksi.

Guantanamo Bayn leirin lisäksi Yhdysvaltain CIA:n väitetään kaappaavan ihmisiä eri maista ja lennättävänsä heidät vangittaviksi ja kidutettaviksi eri puolille maailmaa. Loppuvuodesta 2005 paljastunut CIA:n vankilentojen sarja sai useat Euroopan maat aloittamaan tutkinnan, onko Yhdysvallat rikkonut paikallisia lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia.[33] Italian hallitus määräsi 22 epäiltyä CIA:n agenttia pidätettäväksi muslimiuskonoppineen kaappauksesta Milanossa 2003[34] ja Saksa 13 agenttia Saksan kansalaisen Khaled el-Masrin kaappauksesta.[35]

Syksyllä 2007 Guantánamon vankileirillä oli suljettuna edelleen noin 340 vankia, joista useimmat olivat olleet leirillä jo useita vuosia. Yhdysvaltain hallituksen mukaan ihmiset voidaan pitää pidätettynä "loputtomiin", vaikka heitä vastaan ei ole nostettu mitään syytteitä, eikä heidän pidätystään ole käsitelty oikeudessa.[36]

[muokkaa] Afganistanin sota

Pääartikkeli: Afganistanin sota (2001–)
Bush ja Afganistanin presidentti Hamid Karzai kättelevät vuonna 2006 Kabulissa.

Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan joukot aloittivat 7. lokakuuta 2001 Afganistanin pommitukset, jotka johtivat Pohjoisen liiton joukkojen saapumiseen Kabuliin 13. marraskuuta. Joulukuuhun 2001 mennessä YK oli järjestänyt Bonnin sopimuksen, jonka perusteella asetettiin väliaikainen Afganistanin hallitus, jota johti Hamid Karzai, ja Afganistanin järjestyksen ylläpitoon tulivat kansainväliset ISAF-joukot. Yritykset surmata tai vangita al-Qaidan johtaja Osama bin Laden epäonnistuivat, kun hän pakeni joulukuussa 2001 vuoristoiselta Tora Boran alueelta. Myöskään al-Qaidan kakkosmiestä tohtori Aiman al-Zawahria tai Afganistanin Talibanin johtajaa Mullah Omaria ei ole saatu kiinni. Maata ei ole saatu täydellisesti hallituksen valvontaan. Vaikka Talibanin vastarinta näytti lyödyltä vuonna 2003, se alkoi myöhemmin voimistua. NATO otti ISAF-joukkojen komennon syyskuussa 2006, ja Yhdysvallat lupasi maahan 12 000 miestä lisää joukkoja. Lokakuussa 2006 maassa oli 41 000 ulkomaista sotilasta.

[muokkaa] Irakin sota

Pääartikkeli: Irakin sota
Oikealta vasemmalle: George W. Bush, Elisabeth II, Laura Bush ja Prinssi Philip.

Vuoden 2002 puolivälin jälkeen Bushin hallinnon pyytämät CIA:n kokoamat raportit väittivät sekä Irakin Saddam Husseinin pyrkivän aloittamaan uudelleen ydinaseiden kehittelyn että Persianlahden sodassa 1991 lyödyllä Irakilla olevan edelleen biologisia ja kemiallisia aseita ja ohjuksia, joiden kantomatka ylitti YK:n pakotteiden määräykset. Bush sai lopulta lokakuussa 2002 yksisivuisen raportin. Sotaa tuettiin laajalla julkisuus- ja tiedotustoiminnalla etenkin Yhdysvalloissa.[37] Kysymys siitä, liioitteliko Bushin hallinto tahallisesti Irakin uhkaa, muodostui Bushin arvostelun ytimeksi. Valkoisen talon on väitetty tekaisseen ja vääristelleen perusteita hyökkäykselle peitellen omia päämääriään öljyvarojen haltuunottamiseksi.

Alkuvuodesta 2008 The Center for Public Integrity -tutkimuslaitos selvitti että Yhdysvaltain johto esitti kahden vuoden aikana ennen sotaa kaikkiaan 935 valhetta Irakin joukkotuhoaseista ja 532 totuudenvastaista väitettä perusteiksi oikeutukselle hyökätä Irakiin.[38]

Loppuvuodesta 2002 ja alkuvuodesta 2003 Bush taivutteli YK:ta pakottamaan Irakin aseriisuntavaatimuksiin. YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen 1441 nojalla Hans Blix ja Mohamed ElBaradei johtivat 13. marraskuuta 2002 YK:n asetarkastajaryhmän Irakiin. Tarkastajat poistuivat maasta neljä päivää ennen Yhdysvaltain hyökkäystä sen kehotuksesta, huolimatta siitä että he pyysivät lisäaikaa saadakseen tehtävänsä suoritetuksi. Yhdysvallat haki aluksi YK:n turvallisuusneuvostolta valtuuksia käyttää sotilasvoimaa Irakin päätöslauselmien voimaanpanoon, muttei saanut sitä etenkin Saksan ja Ranskan vastustuksen vuoksi. Tämän jälkeen Yhdysvallat alkoi valmistautua sotaan ja kokosi yli 20 maan "halukkaiden koalition", päätukijanaan Britannian Tony Blair, ja hyökkäsi Irakiin 20. maaliskuuta 2003.

[muokkaa] Hyökkäys Irakiin

Yhdysvaltain hyökkäys aiheutti ennennäkemättömän suuria mielenosoituksia ympäri maailmaa. Myös Yhdysvalloissa nähtiin jatkuvia suurmielenosoituksia rauhan puolesta ja sotaa vastaan. Irakin pääkaupunki Bagdad vallattiin 9. huhtikuuta 2003 ja 1. toukokuuta 2003 Bush julisti lentotukialus USS Abraham Lincolnilla sotatoimet päättyneiksi.

Toukokuun Mission Accomplished -puhetta arvosteltiin ennenaikaiseksi.[39] Liittouman kokoama "Iraq Survey Group" ei myöskään löytänyt sodan syyksi ilmoitettuja joukkotuhoaseita. Bush ilmoitti 14. joulukuuta 2005 joukkotuhoaseista keskusteltaessa, että "on totta että suuri osa tiedustelutiedoista osoittautui vääriksi".[40] Hän sanoi kuitenkin, että päätös olisi tehty myös myöhempien tietojen varassa.[40] Vuosina 2004–2006 Irakin tilanne heikkeni, ja se muistuttaa Yhdysvaltainkin tiedustelulähteiden arvion mukaan osittain täysimittaista sisällissotaa[41] ja tuloksena on maailman suurin pakolaisongelma. Vaatimukset Yhdysvaltain vetäytymiseksi Irakista ovat kasvaneet. Vuoden 2006 kansallisen tiedusteluraportin mukaan Irakin sota on lisännyt islamistista radikalismia ja pahentanut terrorismin uhkaa.[42] Tammikuun 10. päivän puheessaan 2007 Bush lupasi lähettää Irakiin 21 500 lisää joukkoja tilanteen rauhoittamiseksi. Syksyllä 2007 Irakissa oli 160 000 Yhdysvaltain sotilasta.

Tammikuussa 2009, vain viikko ennen virkakautensa päätöstä, Bush myönsi, että toimet Irakissa "eivät menneet suunnitelmien mukaisesti".

Bushin presidenttiyttä ovat varjostaneet myös Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali ja yhdysvaltalaisten sotilaiden tekemät rikokset Irakissa.

[muokkaa] Talouskytkentöjä

Bushin hallintoa on syytetty suorista taloudellisista kytköksistä sotatoimintoihin osallistuviin yksityisiin yrityksiin, joiden takana on muun muassa Bushin sukulaisia ja Bushin hallinnon entisiä jäseniä. Näiden yritysten valtaisat voitot ja väärinkäytökset ovat herättäneet ihmetystä.

Yhdysvaltain armeijan sotatoiminta Irakissa perustuu pitkälti perustoimintojen ulkoistamiseen yksityisten yritysten hoidettavaksi. Ulkoistettuihin palveluihin kuuluu armeijan kuljetuksia, majoitushuolto, koko ruokahuolto, koko vaatehuolto, rakennustoimintaa ja turvallisuuspalveluita. Suurimmat alihankkijatoimijat ovat yhdysvaltalaiset Halliburton-konserni, ESSI-yhtiöt sekä Halliburtonin tytäryhtiö KBR. Alihankintasopimukset perustuvat kaavaan, jossa yritykset lisäävät omiin kuluihinsa 2–7 prosentin voitto-osuuden. Toisin sanoen, mitä enemmän yritykset tuhlaavat rahaa, sitä enemmän ne tekevät voittoa. Näitä sotateollisuusyrityksiä on myös epäilty vahvasti toimintojensa ylilaskutuksesta.

Valtaisa ulkoistustoiminta on saanut osakseen kritiikkiä, sillä Bushin hallinnon varapresidetti Dick Cheney on Halliburton-yhtiön entinen johtaja ja suuri osakkeenomistaja. Myös ESSI-yhtiön omistuksen takana on presidentti George W. Bushin isän nuorempi veli William Henry Trotter Bush, joka omistaa muiden yhtiöidensä kautta myös ison osan Halliburtonista.[43] Yhteensä näissä sota-alihankintayhtiöissä työskentelee yli 180 000 ihmistä, eli enemmän kuin Yhdysvaltain sotilaita on Irakissa.[44]

[muokkaa] Tappioita ja kritiikkiä

Kritiikkiä Bushin politiikkaa vastaan.

Talvella 2008 julkaistun Yhdysvaltain senaatin puolustushallinnon selvityksen mukaan vankien kidutuksesta ja lainvastaisesta kohtelusta vastasi suoraan Bushin hallinto. Raportin mukaan vankien huono kohtelu rikkoi räikeästi kansainvälisen Geneven sopimuksessa määriteltyjä sotavankien oikeuksia.[45]

Vaikka Bushin suosio kotimaassa oli Irakin sodan aikana ja pitkään sen jälkeenkin vankka, se on hiipunut uuvuttavan Irakin miehityksen aikana. Yhdysvaltain Irakissa olevat joukot ovat joutuneet usein aseellisten hyökkäysten kohteeksi. Yhdysvaltojen tappiot on 4 174 kuollutta ja 30 634 haavoittunutta. (syyskuu 2008). Varovaisimpienkin arvioiden mukaan Irakissa on kuollut 72 537–79 128 siviiliä.[46] Lokakuussa 2006 tiedejulkaisu The Lancetissa julkaistussa tutkimuksessa siviiliuhrien määräksi arvioitiin 390 000–940 000 ja syksyllä 2007 sodanvastustajat puhuivat jo miljoonasta kuolleesta. Syyskuussa 2007 julkaistu kyselymenetelmällä tehty arvio antoi uhrien määräksi jo 1,2 miljoonaa.[47][48] Näiden lukujen lisäksi tulee muistaa myös sodassa eriasteisesti haavoittuneet.

Kriitikot ovat kutsuneet jo vuosia kestänyttä Irakin sotaa, jolle ei vieläkään näy loppua, uudeksi Vietnamin sodaksi. Syyskuussa 2007 Yhdysvaltain keskuspankin entinen johtaja Alan Greenspan totesi, että "Irakin sodan ensisijainen syy on öljy, mutta kaikkien tietämän totuuden sanomista ääneen pidetään poliittisesti epäsopivana".[49]

Washingtonissa järjestettiin jälleen 16. syyskuuta 2007 Irakin sodan vastainen suurmielenosoitus, johon osallistui yli 10 000 ihmistä. Mielenosoituksella vaadittiin Irakin sodan välitöntä lopettamista, amerikkalaisten vetäytymistä maasta sekä presidentti George W. Bushin haastamista oikeuteen sotarikoksistaan. Samaan aikaan vastaavaan sotaa kannattaneeseen mielenosoitukseen osallistui ainoastaan muutamia ihmisiä.[50]

Terrorismin vastaisen sodan todellisista syistä ja taustoista on myös esitetty erilaisia teorioita. Kanadalaisen globalisaatiokriitikon Naomi Kleinin mukaan Bushin terrorisminvastaisessa sodassa on kyse Yhdysvaltain hallituksen ja joidenkin sen liittolaisten kampanjasta, jonka päämääränä on maailmanmarkkinoiden vapauttaminen kapitalismin puolesta. Hän on myös tuonut julkaisuissaan esille Bushin hallinnon kytköksiä sotateollisuuden päätöksentekoon.[51]

[muokkaa] Toinen kausi

Bush kättelee New Orleansin pormestarin Ray Naginin kanssa 2. syyskuuta 2005 nähtyään hurrikaani Katrinan tuhot.

Bush voitti vuoden 2004 presidentinvaaleissa demokraattien vastaehdokkaan John Kerryn ja jatkoi toiselle kaudelle. Bush nimettiin suoraan puolueensa ehdokkaaksi, eikä hän joutunut esivaaliin. Kuten edelliselläkin kerralla vaaleja sävyttivät epäselvyydet. Kongressissa tehtiin esitys hylätä Ohion äänet, mutta se ei mennyt läpi eikä olisi muuttanut tulosta. Tulos saatiin selville vasta seuraavana päivänä, eikä Kerry kiistänyt Bushin niukkaa voittoa Ohiossa. Bush sai taakseen 286 valitsijamiestä ja Kerry 251.

15. marraskuuta 2004 Colin Powell erotettiin ja tilalle ulkoministeriksi tuli Condoleeza Rice.[18]

Time-lehti valitsi George W. Bushin Vuoden henkilöksi vuoden 2004 viimeisenä päivänä.[18]

Bushilla oli ongelmia haluamansa lainsäädännön läpiajamisessa Yhdysvaltain kongressissa vuonna 2005 alhaisten kannatuslukujensa vuoksi.

Bush on vihdoin myöntänyt, että ihmisen toimet ovat "saattaneet osaltaan kiihdyttää" ilmastonmuutosta, mutta hän on kieltäytynyt allekirjoittamasta Kioton ilmastosopimusta vedoten Yhdysvaltain talouden riippuvuuteen päästöistä. Yleisesti ottaen Bushin linja ei toisella kaudella ole olennaisesti muuttunut.

Bush joutui salamurhayrityksen kohteeksi Tbilisissä Georgiassa 10. toukokuuta 2005. Vladimir Arutjunjan sai teosta elinkautisen.[52]

Hurrikaani Katrinan iskettyä 29. elokuuta 2005 New Orleansiin nousi vilkas keskustelu paikallisesta, osavaltion ja liittovaltion toiminnasta myrskyyn valmistauduttaessa ja sen jälkeen. Hurrikaani surmasi yli 1 800 ihmistä Yhdysvalloissa ja 80 % New Orleansista jäi veden peittoon. Hiukan yli puolet yhdysvaltalaisista piti hallituksen toimia riittämättöminä, ja 44 % syytti siitä suoraan Bushia.[53]

Toukokuussa 2006 presidentin kannatukseksi mitattiin 31 %.[18]

28. elokuuta 2006 vielä republikaanienemmistöinen kongressi hyväksyi lain, joka laillisti vangittujen kuulustelumenetelmät. Lain hyväksyminen seurasi heinäkuun korkeimman oikeuden päätöstä, jonka mukaan ohjelma oli perustuslain vastainen. Se oli toinen kerta, kun Bush yritti saada kongressin hyväksymään lain. Bush allekirjoitti Military Commissions Actin 17. lokakuuta 2006.[54]

Oikeusministeriksi vaihtui Bushin toisella kaudella John Ashcroftin sijaan Alberto Gonzales, joka hänkin jätti paikkansa syyskuussa 2007 kahdeksan liittovaltion syyttäjän erottamisesta seuranneen arvostelun jälkeen.

Demokraattien voittamien kongressin vaalien jälkeisenä päivänä 8. marraskuuta 2006 Bush ilmoitti korvaavansa puolustusministeri Donald Rumsfeldin entisellä CIA:n johtaja Robert Gatesillä. Senaatti vahvisti Gatesin nimityksen 6. joulukuuta, ja hän astui virkaansa 18. joulukuuta. Kiistelty neuvonantaja Karl Rove sai lähteä 31. elokuuta 2007[55].

Joulukuussa 2008 Bushin kannatukseksi mitattiin 24 prosenttia. 71% amerikkalaisista vastusti voimakkaasti Bushin politiikkaa ja toimia presidenttinä.[55]

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Bushin ulkopolitiikkaa on hallinnut "terrorismin vastainen sota" ja Irakin sota.

Bushin hallinto on vetäytynyt useista kansainvälisistä sopimuksista, kuten Kioton sopimus, Kansainvälinen rikostuomioistuin ja ABM-sopimus. Bush on pyrkinyt luomaan kansallisen ohjuspuolustuksen, jonka ABM-sopimus kielsi. Bush ilmaisi tukensa Taiwanille toukokuussa 2001 mannerkiinalaisen hävittäjän törmättyä Yhdysvaltain EP-3E-vakoilukoneen kanssa, mikä johti yhdysvaltalaismiehistön pidätykseen. Vuosina 2003–2004 Bush määräsi interventiosta Haitille ja Liberiaan Yhdysvaltain etujen suojaamiseksi. Bush arvosteli Jasser Arafatia väkivallan ja aseistettujen ryhmien tukemisesta. Huhtikuussa 2002 ulkoministeri Powell vieraili miehitetyllä Länsirannalla Jeninin pakolaisleirillä, jossa Jeninin verilöylyn väitettiin tapahtuneen, ja ilmoitti kongressille, ettei havainnut merkkejä siitä. Kesäkuussa 2002 Bush ilmoitti ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä tukevansa palestiinalaiskysymyksessä kahden valtion ratkaisua.[56]

Ulkoministeri Powell joutui arvostelun kohteeksi vuoden 2003 Irakin miehityksen takia. Hän ilmoitti erostaan 11. marraskuuta 2004. Bush nimitti hänen seuraajakseen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan Condoleezza Ricen.

Toisella kaudellaan Bush on pyrkinyt paikkaamaan viileitä välejään Eurooppaan ja kansainväliseen yhteisöön.

Bush nimitti Darfurin konfliktia "kansanmurhaksi", vaikka Yhdistyneet kansakunnat ei niin tehnyt.[57]

Bush kannusti Ukrainan ja Georgian vallankumouksia sekä Mahmud Abbasin valintaa palestiinalaishallinnon presidentiksi. Sen sijaan Hamasin vaalivoitto palestiinalaisten vaaleissa sekä Egyptin muslimiveljenkunnan ja Libanonin Hizbollahin vaalivoitot ovat saaneet tarkkailijoiden mukaan Yhdysvallat vetäytymään demokratian levittämisestä Lähi-idässä.[58]

Terrorismin vastaisen kampanjansa yhteydessä Bush nimesi joitain valtioita kuuluvaksi terrorismia tukevaan "pahan akseliiin". Irakin lisäksi siihen kuuluivat Bushin mukaan Pohjois-Korea ja Iran. Kuukausien kuluessa syytöksestä Pohjois-Korea ja Yhdysvallat irtautuivat 21. lokakuuta 1994 solmitusta sopimuksestaan. Yhdysvallat lopetti joulukuussa 2002 öljynviennin Pohjois-Koreaan syytettyään sitä uraanin rikastamisesta. Pohjois-Korea sanoutui 10. tammikuuta 2003 irti ydinsulkusopimuksesta ja ilmoitti 10. helmikuuta 2006 omistavansa ydinaseen sekä teki koeräjäytyksen 9. lokakuuta 2006. Myös Irania Yhdysvallat syyttää uraanin rikastamisesta ja ydinaseiden suunnittelusta. Sen sijaan aiemmin terroristeja tukenut Libya ilmoitti luopuvansa joukkotuhoaseistaan.

Kautensa loppupuolella loppuvuodesta 2007 Bush alkoi hioa rauhaa Israelin ja palestiinalaisten välillä jatkaen seitsemän vuotta keskeytyksissä olleita rauhanponnisteluja. Marylandin Annapolisissa 27. marraskuuta 2007 järjestetyssä konferenssissa päästiin yhteiseen loppulausumaan. Bush ilmoitti päämääräksi perustaa itsenäinen palestiinalaisvaltio vuoden 2008 loppuun mennessä.[59] Tämä lupaus häneltä jäi kuitenkin toteuttamatta.

Vuoden 2008 elokuussa Bush menetti tukemansa terrorismin vastaisen sodan liittolaisen, kun Pakistania vuoden 1999 vallankaappauksen jälkeen hallinnut kenraali Pervez Musharraf ilmoitti eroavansa presidentinvirasta. Pian tämän jälkeen Afganistanissa käytävä sota laajeni Pakistanin puolelle Yhdysvaltain lentokoneiden ja joukkojen tehtyä iskuja rajan yli.

[muokkaa] Presidentin väärinkäytökset ja kritiikki Bushin hallintoa kohtaan

Ihmisoikeusjärjestöistä ainakin Amnesty on syyttänyt Bushin hallintoa kidutuksesta ja etenkin vesikidutuksen käytöstä.[60] Bushin hallinnon mukaan vesikidutus on tarpeellinen tapa saada terroristeiksi epäillyiltä tunnustus.[60][61] Vesikidutus tunnetaan myös valehukuttamisena, waterboarding-termillä, sillä siinä kidutettavan annetaan ymmärtää hukkuvansa veden avulla. Tunnustus – oli se totta tai ei – saadaan yleensä noin 15 sekunnissa ja CIA:n agentit, joihin vesikidutusta kokeiltiin, kestivät sitä keskimäärin 14 sekuntia.[60][61] Kuulustelutekniikan asiantuntijat kertovat, ettei kovaotteisen kuulustelun tuloksiin voi luottaa, koska kidutettava on käsittelyn jälkeen tilassa, jossa hän on valmis tunnustamaan mitä tahansa tekemättömiäkin rikoksia.[60]

Keväällä 2008 Yhdysvaltain senaatti sääti lain, joka olisi kieltänyt yksiselitteisesti vesikidutuksen käytön, mutta presidentti Bush esti lain voimaantulon veto-oikeudellaan. Hänen mielestä kidutuksen kieltäminen olisi rajoittanut hallituksen toimia ja kiduttamisen avulla Bushin hallinto voi toimia tulevaisuuden terrori-iskuja vastaan.[62]

Yhdysvaltain poliittisen ja sotilaallisen johdon on esitetty olevan vastuussa myös ihmisoikeusloukkauksista Abu Graibin vankilassa Irakissa ja Guantánamon vankileirillä Kuubassa.[63][64]

Joulukuussa 2008 Bushia vastaan kohdistettiin mielenilmaus hänen vieraillessaan Irakissa. Irakilainen toimittaja heitti häntä kengällään ja nimitti koiraksi, mikä on pahimmanlaatuinen loukkaus islamilaisessa kulttuurissa. Välittömästi tapahtuman jälkeen toimittaja sai osakseen maailmanlaajuista huomiota ja suosionosoituksia, sekä toimittajan kengät valmistanut tehdas on myynyt suuren määrän samanlaisia kenkiä Irakiin.

File:Bushduck.PNG

[muokkaa] Mahdolliset syytteet ihmisoikeusloukkauksista

Helmikuussa 2009 julkaistun YK:n ihmisoikeusraportoijien selvityksen mukaan Bushin hallinto tulisi asettaa syytteeseen sen hallintokauden aikana toteuttamista ihmisoikeusloukkauksista ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksista. Raportin mukaan "Yhdysvallat on luonut poikkeuksellisten tulkintojen, pitkien ja salaisten pidätysten sekä kidutuksen ja muun kaltoin kohtelun kieltoa rikkovien käytäntöjen monimutkaisen järjestelmän" terroristijahdissaan vuoden 2001 jälkeen. Rikkomukset ovat tapahtuneet Yhdysvaltain hallituksen operaatioiden toimesta monien valtioiden alueella. Raportin mukaan pääsyylliset toimissa ovat olleet Bushin lisäksi Bushin hallinnon varapresidentti Dick Cheney ja hallituksen oikeusministeri Alberto Gonzales.[65]

Maaliskuussa 2009 espanjalainen tuomioistuin ilmoittikin harkitsevansa ihmisoikeussyytteiden nostamista Bushin hallintoa vastaan lukuisista ihmisoikeusloukkauksista. Syytteet on saamassa kuusi Bushin hallinnon johdossa ollutta henkilöä. Espanjan laki sallii syytteiden nostamisen ulkomailla tapahtuneista ihmisoikeus-, kidutus- ja sotarikoksista. [66]

[muokkaa] Bushin kauden jälkeen

Bushia seurannut uusi presidentti Barack Obama on pyrkinyt järjestelmällisesti kumoamaan ja uudistamaan Bushin kaudella tehtyjä poliittisia linjauksia. Hän on myös sanoutunut irti Bushin talous- ja sotapolitiikasta sekä julistanut monet termit, kuten terrorisminvastaisen sodan poistettavaksi virallisesti käytöstä. [67]

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Yle uutiset: Bush pyytää lisää sotarahaa 70 miljoonaa dollaria
  2. ↑ Europeans Probe Secret CIA Flights Washington Post. Viitattu 02.02.2007
  3. ↑ http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/03/bucky-set-ja-muut-irakin-sodalla.html
  4. ↑ Judge Asked to Suspend Ruling Against Wiretaps Washington Post. Viitattu 02.02.2007
  5. ↑ HS: Bush ja kiduttamisen voitto
  6. ↑ http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Mielipiteet/irakin_sodan_hinta__on_ollut_aivan_liian_kallis_4099084.html
  7. ↑ Yle uutiset: Bush kasvattaisi keskuspankin valtaa
  8. ↑ HS: Texas jouduttaa ilmastonmuutosta suuren eurooppalaismaan verran
  9. ↑ http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200805017595211_ul.shtml
  10. ↑ http://www.verkkouutiset.com/arkisto/ulkomaat/127087.html
  11. ↑ http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200711086825105_ul.shtml
  12. ↑ Aamulehti 11.3.2003
  13. ↑ Bush says faith helped him go sober USA Today. Viitattu 31.01.2008.
  14. ↑ http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/jesus/art/pop_jesusday.jpg
  15. ↑ 15,0 15,1 15,2 15,3 15,4 Jari Lindholm: Mies nimeltä W. Suomen Kuvalehti, 2009, nro 2, s. 27.
  16. ↑ 'sar-KO-zee' no es el alcalde de 'kah-RAH-kus' El Pais. Viitattu 26.09.2007.
  17. ↑ 17,0 17,1 Bushin vuodet. Suomen Kuvalehti, 2009, nro 2, s. 26.
  18. ↑ 18,0 18,1 18,2 18,3 Bushin vuodet. Suomen Kuvalehti, 2009, nro 2, s. 29.
  19. ↑ Yhdysvallat, media: Ricen nimitys tietää kovan linjan jatkumista
  20. ↑ Jari Lindholm: Mies nimeltä W. Suomen Kuvalehti, 2009, nro 2, s. 27, 28.
  21. ↑ $1.35 trillion tax cut becomes law CNN. Viitattu 02.02.2007.
  22. ↑ He metsästävät absoluuttista tuottoa Talouselämä. Viitattu 2.11.2008.
  23. ↑ http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2008/09/14456
  24. ↑ 24,0 24,1 24,2 24,3 Jari Alenius: Onhan Bushilla saavutuksiakin - mutta.... Ilta-Sanomat, 2009, nro 10.1., s. 20.
  25. ↑ Greenspan: Irakin sodassa kyse öljystä YLE. Viitattu 26.09.2007.
  26. ↑ Jari Lindholm: Mies nimeltä W. Suomen Kuvalehti, 2009, nro 2, s. 29.
  27. ↑ http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200805017595211_ul.shtml Viitattu: 9.5.2008
  28. ↑ Leaving No Child Left Behind The American Conservative. Viitattu 02.02.2007.
  29. ↑ 29,0 29,1 29,2 Helsingin Sanomat, Ulkomaat, sivu B2, 2.7.2008
  30. ↑ Judge Asked to Suspend Ruling Against Wiretaps Washington Post. Viitattu 02.02.2007.
  31. ↑ Guantánamo Bay – a human rights scandal Amnesty International. Viitattu 02.02.2007.
  32. ↑ UK told US won't shut Guantanamo BBC. Viitattu 02.02.2007.
  33. ↑ Europeans Probe Secret CIA Flights Washington Post. Viitattu 02.02.2007.
  34. ↑ EU-wide warrant over 'CIA kidnap' BBC. Viitattu 02.02.2007.
  35. ↑ El-Masri Kidnapping Case: Germany Issues Arrest Warrants for 13 in El-Masri Case Spiegel. Viitattu 02.02.2007.
  36. ↑ http://www.yle.fi/uutiset/24h/id70226.html
  37. ↑ Kuka keksi kaataa Bagdadissa Saddam Husseinin patsaan? HS. Viitattu 26.09.2007.
  38. ↑ http://www.yle.fi/uutiset/24h/id80729.html
  39. ↑ Mission Not Accomplished Time. Viitattu 2.2.2007.
  40. ↑ 40,0 40,1 Bush: we went to war on faulty intelligence Times Online. Viitattu 2.2.2007.
  41. ↑ Elements of 'civil war' in Iraq BBC. Viitattu 04.02.2007.
  42. ↑ Report Stirs Debate on Terror Fight New York Times. Viitattu 02.02.2007.
  43. ↑ Kansan Uutisten Viikkolehti 18.3. 2005 http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/03/bucky-set-ja-muut-irakin-sodalla.html
  44. ↑ Helsingin Sanomat, 19.9.2007
  45. ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Raportti+Bushin+hallinto+vastuussa+vankien+rääkkäyksestä/1135241971500
  46. ↑ Iraq Body Count Iraq Body Count. Viitattu 16.9.2007.
  47. ↑ Iraq conflict has cost 1.2 million lives, claims civilian survey Guardian. Viitattu 16.09.2007.
  48. ↑ September 2007 - More than 1,000,000 Iraqis murdered ORB. Viitattu 06.11.2007.
  49. ↑ http://www.yle.fi/uutiset/talous/oikea/id69927.html
  50. ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Mielenosoittajat+vaativat+Washingtonissa+Irakin+sodan+loppua/1135230327518
  51. ↑ Naomi Klein:The Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism
  52. ↑ Bush grenade attacker gets life 11.1.2007. Cable News Network.. Viitattu 19.10.2007. (englanniksi)
  53. ↑ Gary Langer: Poll: Bush Not Taking Brunt of Katrina Criticism Poll: Bush Not Taking Brunt of Katrina Criticism 12.9.2005. ABCNews Internet Ventures. Viitattu 19.10.2007. (englanniksi)
  54. ↑ Bush's detainee interrogation and prosecution plan approved by Senate USA Today. Viitattu 02.02.2007.
  55. ↑ 55,0 55,1 Bushin vuodet. Suomen Kuvalehti, 2009, nro 2, s. 31.
  56. ↑ President Bush Calls for New Palestinian Leadership Office of the Press Secretary. Viitattu 20.06.2007.
  57. ↑ In Break With U.N., Bush Calls Sudan Killings Genocide Washington Post. Viitattu 02.02.2007.
  58. ↑ U.S. tones down talk on human rights and democracy in Egypt IHT. Viitattu 16.10.2007.
  59. ↑ Bush: Palestiinalaisille valtio ensi vuonna HS. Viitattu 08.01.2008.
  60. ↑ 60,0 60,1 60,2 60,3 Amnesty International: Waterboarding is unacceptable, viitattu 29. huhtikuuta 2008
  61. ↑ 61,0 61,1 CIA's Harsh Interrogation Techniques Described 2005. ABC. Viitattu 15.9.2007.
  62. ↑ http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/17152-bush-estaa-vesikidutuskiellon
  63. ↑ Jussi Valtonen: Kuka on vastuussa, kun sotilas kiduttaa vankia? 16.9.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.5.2008.
  64. ↑ Lehti: USA valehteli kidutuksesta Guantanamossa 19.4.2008. Nelonen. Viitattu 7.5.2008.
  65. ↑ Helsingin sanomat 28.2.2009, Usa luonut laajan ihmisoikeuksia rikkovan järjestelmän
  66. ↑ http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/03/espanja_harkitsee_bushin_viskaalien_viemista_oikeuteen_647700.html
  67. ↑ Helsingin Sanomat, Ulkomaat, 31.3.2009

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George W. Bush.
Wikisitaateissa on kokoelma George W. Bush -sitaatteja.
Presidentin sinetti Yhdysvaltain presidentit
George Washington | John Adams | Thomas Jefferson | James Madison | James Monroe | John Quincy Adams | Andrew Jackson | Martin Van Buren | William Henry Harrison | John Tyler | James Knox Polk | Zachary Taylor | Millard Fillmore | Franklin Pierce | James Buchanan | Abraham Lincoln | Andrew Johnson | Ulysses S. Grant | Rutherford B. Hayes | James Garfield | Chester A. Arthur | Grover Cleveland | Benjamin Harrison | Grover Cleveland | William McKinley | Theodore Roosevelt | William Howard Taft | Woodrow Wilson | Warren G. Harding | Calvin Coolidge | Herbert Hoover | Franklin D. Roosevelt | Harry S. Truman | Dwight D. Eisenhower | John F. Kennedy | Lyndon B. Johnson | Richard Nixon | Gerald Ford | Jimmy Carter | Ronald Reagan | George Bush | Bill Clinton | George W. Bush | Barack Obama


Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/George_W._Bush
Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä