Pedro Carmona

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pedro Carmona-bandera.jpg

Pedro Carmona Estanga (s. 1941, Barquisimeto, Lara, Venezuela) oli Venezuelan presidenttinä 12. huhtikuuta13. huhtikuuta 2002. Carmona on liikemies, joka asetettiin presidentiksi Hugo Chávezin syrjäyttäneen vallankaappauksen jälkeen armeijan, lehdistön, liike-elämän ja oikeistopuolueiden tuella kun protestit Chávezin hallitusta vastaan kävivät väkivaltaisiksi.

Carmona opiskeli taloustiedettä ja valmistui 1964 Universidad Católica Andrés Bellosta ja suoritti jatkotutkintoja Brysselin vapaassa yliopistossa. Hän työskenteli lähinnä öljyteollisuudessa ja oli useiden lehtien kolumnisti. Hänet on palkittu mm. Perun Auringon ritarikunnan, Kolumbian kunniaritarikunnan ja Chilen Bernardo O'Higginsin ritarikunnan mitalein.

Carmona oli Fedecámarasin (Federación de Cámaras y Asociaciones de Comercio y Producción de Venezuela), Venezuelan keskuskauppakamarin johtaja.

Carmona hajotti kansalliskokouksen ja lupasi vaalit joulukuuksi ja presidentin vaalit vuoden kuluessa, julisti mitättömäksi vuoden 1999 kansanäänestyksellä vahvistetun perustuslain ja lupasi paluuta entiseen kaksikamariseen parlamenttiin, julisti maan nimen taas Venezuelan tasavallaksi (República de Venezuela), julisti mitättömiksi 49 lakia, jotka laajensivat valtion hallintaa talouteen, määräsi kenraali Guaicaipuro Lamedan jälleen Petróleos de Venezuelan johtoon, erotti korkeimman oikeuden jäsenet, vaalilautakunnan ja oikeusasiamiehen.

Protestien jälkeen, ja osan armeijasta tuella, Carmona poistettiin virasta ja Chávez palautettiin valtaan. Carmona asetettiin kotiarestiin, ja hän sai syytteen siviilikapinasta, mutta kun häntä oltiin siirtämässä vankilaan, Carmona pakeni Kolumbian suurlähetystöön ja pyysi poliittista turvapaikkaa. Carmona kielsi syytteet ja sanoi armeijan pyytäneen häntä johtamaan väliaikaishallitusta.

27. toukokuuta 2002, samana iltana kun oikeistolainen Álvaro Uribe varmistui vaalien voittajaksi, Kolumbian presidentti Andrés Pastrana Arangon hallitus myönsi Carmonalle turvapaikan, mitä Venezuelan hallitus vastusti, mutta kunnioitti laillisena. Carmona siirtyi suurlähetystöstä lentokentällä ja saapui Bogotáan 29. toukokuuta sotilaslennolla.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]