John Pilger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Pilger
Pilger New Statesman.jpg
Syntynyt 9. lokakuuta 1939 (ikä 74)
Sydney, Australia
Ammatit toimittaja, kirjailija, dokumentaristi
Kansallisuus Australia
Äidinkieli englanti
Aiheet politiikka, sota, terrorismi, globalisaatiokritiikki
Ensiteokset The Last Day (1975)
Tuotannon kieli englanti
Tunnustukset ks. alempaa
Sivusto johnpilger.com (englanniksi)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

John Richard Pilger (s. 9. lokakuuta 1939 Sydney) on palkittu australialainen toimittaja ja dokumentaristi, joka työskentelee ITV-kanavalle. Ammatissaan hän tuo päivänvaloon uutisaiheita, joista media on vaiennut ja "haastaa vallalla olevan poliittisen, taloudellisen ja uutisointiin liittyvän konsensuksen".[1] Pilger suhtautuu kriittisesti länsimaiden toimiin kolmannessa maailmassa ja globalisaation eriarvoistavaan vaikutukseen. Pilger on myös tunnettu Irakin sodan vastustaja ja länsimaisen median harjoittaman itsesensuurin kriitikko. Brittiläisen New Statesman -lehden Aikamme sankarit äänestyksessä Pilger sijoittui neljänneksi, Aung San Suu Kyin, Nelson Mandelan ja Bob Geldofin jälkeen.[2] Vuonna 2009 Pilgerille myönnettiin Sydney Peace Prize, joka on Australian ainoa kansainvälisesti jakama rauhanpalkinto. Rauhanpalkinnon perusteluissa kiiteltiin Pilgerin työtä ihmisoikeuksien puolesta ja "äänen antamisesta voimattomille". Pilgerin ohella palkittuja ovat muun muassa Muhammad Yunus ja Desmond Tutu.[3]

Toimittajan työ ja mielipiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilger kirjoitti ylioppilaaksi Sydney High Schoolista ja suoritti neljän vuoden opinnot Australian Consolidated Pressissä. Vuodet 1958–1962 hän työskenteli freelance-toimittajana Australiassa, kunnes siirtyi vuonna 1962 ensin ulkomaankirjeenvaihtajaksi Italiaan ja sieltä Daily Mirrorin palvelukseen. 1986–1988 Pilger oli perustamassa News on Sundayta ja toimi lehden päätoimittajana. Hän on ollut sotakirjeenvaihtajana Vietnamissa, Kambodžassa, Egyptissä, Intiassa, Bangladeshissä, Biafrassa ja Lähi-idässä. Pilger suhtautuu kriittisesti omaan ammattikuntaansa, korostaa median vastuuta ja katsoo länsimaisen median vaikenevan liian usein globalisaation kielteisistä puolista. Hänen mielestään monet toimittajat ovat propagandan levittäjiä, jotka tyytyvät toistamaan valtaeliitin sanomaa.[1] Nykyään Pilger kirjoittaa säännöllisesti kolumneja New Statesmaniin ja ajoittain Guardianiin.

Pilger on tukenut Wikileaksin Julian Assangea lahjoittamalla rahaa oikeuskuluihin.[4]

Dokumenttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla John Pilger keskittyi Kaakkois-Aasian konflikteihin. Hän teki ensimmäisen dokumenttielokuvansa Vietnam: The Quiet Mutiny vuonna 1970. Hänen paljastava dokumenttinsa Kambodžasta - Year Zero: The Silent Death of Cambodia (1979) - esitettiin 60 maassa, mutta ei Yhdysvalloissa [5]. 1970-luvulla Pilger kuvasi myös salaa Neuvostoliiton alueella Tsekkoslovakiassa, missä hän haastatteli toisinajattelijaryhmä Charter 77 jäseniä dokumenttiinsa A Faraway Coyntry (1977).[6] Vuonna 1994 Pilger teki paljastavan ja palkitun[7] dokumentin Death of a Nation: The Timor Conspiracy, jossa Pilger käsitteli Indonesian Itä-Timorissa länsimaiden hallitusten tuella harjoittamaa terroria. Vuonna 1996 Pilger kuvasi jälleen salaa autoritaarisessa valtiossa, tällä kertaa Burmassa, jossa hän paljasti miten maan sotilasjohto käytti omia kansalaisiaan orjatyövoimana.[8] Pilger on myös käsitellyt palestiinalaisten kohtelua Lähi-idässä kahdessa saman nimisessä elokuvassa Palestine is still the issue. Pilger on tehnyt edelleen tasaisin väliajoin dokumentteja, joista viimeisimmät ovat The War on Democracy (2007), The War You Don't See (2010) ja Utopia (2013).

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumenttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1970: Vietnam: The Quiet Mutiny
  • 1971: Conversations With a Working Man
  • 1974: Vietnam: Still America's War, Palestine is Still the Issue, Guilty Until Proven Innocent, Thalidomide: The Children We Forgot, The Most Powerful Politician in America, One British Family
  • 1975: An Unfashionable Tragedy, Nobody's Children, Mr Nixon's Secret Legacy, Smashing Kids, To Know Us Is To Love Us, A Nod & A Wink
  • 1976: Zap - The Weapon is Food, Pyramid Lake is Dying, Street of Joy, Pilger in Australia
  • 1977: A Faraway Country, Dismantling A Dream, An Unjustifiable Risk
  • 1978: Do You Remember Vietnam?
  • 1979: Year Zero: The Silent Death of Cambodia
  • 1980: The Mexicans
  • 1981: Cambodia Year One, Heroes
  • 1982: Frontline: In Search of Truth in Wartime
  • 1983: The Truth Game, Nicaragua: A Nation's Right to Survive
  • 1984: Burp! Pepsi v Coke in The Ice Cold War
  • 1985: The Secret Country - The First Australians Fight Back
  • 1987: Japan Behind the Mask
  • 1988: The Last Dream: Heroes Unsung; Secrets; Other People's Wars
  • 1989: Cambodia Year Ten
  • 1990: Cambodia The Betrayal
  • 1992: War by Other Means, Frontline - In Search Of Truth In Wartime
  • 1993: Cambodia: Return to Year Zero
  • 1994: Death of a Nation: The Timor Conspiracy (päivitetty 1999), Flying the Flag, Arming the World
  • 1995: Vietnam: The Last Battle
  • 1996: Inside Burma: Land of Fear (päivitetty 1998)
  • 1997: Breaking the Mirror - The Murdoch Effect
  • 1998: South Africa: Apartheid did not Die
  • 1999: Welcome to Australia
  • 2000: Paying The Price: Killing the Children of Iraq
  • 2001: The New Rulers Of The World
  • 2002: Palestine Is Still The Issue
  • 2003: Breaking the Silence: Truth and Lies in the War on Terror
  • 2004: Stealing a Nation
  • 2007: The War on Democracy
  • 2010: The War You Don't See
  • 2013: Utopia

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Last Day (1975)
  • Aftermath: The Struggles of Cambodia and Vietnam (1981)
  • The Outsiders (1984)
  • Heroes (1986)
  • A Secret Country (1989)
  • Distant Voices (1992 & 1994)
  • Hidden Agendas (1998)
  • Reporting the World: John Pilger's Great Eyewitness Photographers (2001)
  • The New Rulers of the World (2002)
  • Tell Me No Lies: Investigative Journalism and its Triumphs (ed.) Cape (2004)
  • Freedom Next Time (2006)

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1966: Descriptive Writer of the Year
  • 1967: Reporter of the Year
  • 1967: Journalist of the Year
  • 1970: International Reporter of the Year
  • 1974: News Reporter of the Year
  • 1977: Campaigning Journalist of the Year
  • 1979: Journalist of the Year
  • 1979–80: UN Media Peace Prize, Australia
  • 1980–81: UN Media Peace Prize, Gold Medal, Australia
  • 1979: TV Times Readers' Award
  • 1990: The George Foster Peabody Award, USA
  • 1991: American Television Academy Award ('Emmy')
  • 1991: British Academy of Film and Television Arts - The Richard Dimbleby Award
  • 1990: Reporters San Frontiers Award, France
  • 1995: International de Television Geneve Award
  • 2001: The Monismanien Prize (Sweden)
  • 2003: The Sophie Prize for Human Rights (Norway)
  • 2003: EMMA Media Personality of the Year
  • 2004: Royal Television Society Best Documentary, 'Stealing a Nation'
  • 2009: Sydeny Peace Prize
  • 2011: The Grierson Trust Award[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kepa - Palkittu journalisti kahlaa vastavirtaan Viitattu 24.3.2009
  2. New Statesman - Heroes of our time - the top 50 Viitattu 21.7.2009
  3. johnpilger.com - John Pilger wins 2009 Sydney Peace Prize Viitattu 5.8.2009
  4. Iltalehti.fi: Assangelle joukko julkkistukijoita - "Maksamme takuut" Viittu 9.12.2010
  5. The Real First Casualty of War, John Pilger (20.4.2006), haettu 20.4.2008 The first, in 1979, Year Zero: The Silent Death of Cambodia, described the American bombing that had provided a catalyst for the rise of Pol Pot, and showed the shocking human effects of the embargo. Year Zero was broadcast in some 60 countries, but never in the United States.
  6. JohnPilger.com - A Faraway Country Viitattu 21.6.2012
  7. ITV - John Pilger - Films / DVDs Viitattu 9.4.2010
  8. JohnPilger.com - Land of FearViitattu 21.6.2012
  9. The Grierson Trust :: Winners Viitattu 20.11.2011

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]