Panama

Panaman tasavalta eli Panama on valtio Keski-Amerikassa. Sen rajanaapurina on lännessä Costa Rica ja idässä Kolumbia. Panama sijaitsee Karibianmeren ja Tyynenmeren välisellä kannaksella, joka yhdistää Etelä- ja Pohjois-Amerikan. Maan halki kulkeva Panaman kanava puolestaan yhdistää Tyynenmeren ja Atlantin.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Maantiede
4 Talous
- 4.1 Merkittävimmät luonnonvarat
- 4.2 Merkittävimmät vientituotteet
5 Väestö
6 Lähteet
7 Katso myös
8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Panaman alue on ollut asutettu jo ainakin 12 000 vuotta. Ensimmäinen eurooppalainen joka tutki Panaman kannasta oli espanjalainen Rodrigo de Bastidas, joka etsi alueelta kultaa vuonna 1501. Kristoffer Kolumbus tutki aluetta seuraavana vuonna ja Vasco Núñez de Balboa matkasi ensimmäisenä Panaman kannaksen yli Tyynen valtameren rannikolle 1513.

Espanajalaiset alistivat pian maata asuttaneet chibchan- ja chocoan-kansat ja tuhosivat suurelta osin näiden kulttuurin. Maasta tuli Espanjan siirtomaa aina vuoteen 1821, jolloin se liittyi osaksi Simon Bolivarin johtamaa Suur-Kolumbiaa.

Panaman kanavaa oli suunniteltu ensimmäistä kertaa jo 1500-luvulla, ja vuosina 1880–1889 ranskalainen kanavayhtiö teki Ferdinand de Lessepsin johdolla ensimmäisen yrityksen kanavan rakentamiseksi. Hankkeen kaaduttua kanavayhtiön konkurssiin Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt käynnisti hankkeen uudelleen 1902. Yhdysvaltain hallitus katsoi kuitenkin Kolumbian asettamat ehdot liian vaativiksi ja käynnisti suunnitelman Panaman irrottamiseksi Kolumbiasta. Yhdysvaltain tukemana Panama itsenäistyi 3. marraskuuta 1903 ja luovutti Yhdysvaltain hallintaan Panaman kanava-alueen.

Vuosina 1903–1968 Panama oli varakkaan oligarkian hallitsema perustuslaillinen demokratia. Omar Torrijosin johtama sotilasjuntta syrjäytti siviilit vallasta 1968. Torrijosin populistinen hallinto jatkui hänen kuolemaansa saakka vuoteen 1981. Torrijosin kaudella 1977 tehdyssä Torrijosin-Carterin sopimuksessa Yhdysvallat lupasi luovuttaa kanava-alueen Panaman hallintaan 31. joulukuuta 1999 mennessä.

Torrijosin jälkeen Panaman tosiasialliseksi johtajaksi nousi Manuel Noriega, jonka Yhdysvallat syrjäytti sotilaallisella hyökkäyksellä joulukuussa 1989. Noriegan jälkeen Panamaan palautettiin demokratia ja presidentiksi nousi opposition Guillermo Endara. Vuoden 1994 presidentinvaaleissa voittoon nousi kuitenkin jälleen Torrijosia ja Noriegaa tukeneen PRD-puolueen Ernesto Pérez Balladares. PRD:n ehdokas hävisi 1999 presidentinvaalissa Mireya Moscosolle, mutta toukokuun 2004 presidentinvaaleissa voittajaksi nousi jälleen PRD:ta edustanut Martín Torrijos, Omar Torrijosin poika.

[muokkaa] Politiikka

Panama on tasavalta jossa presidentti johtaa hallitusta. Presidentti ja yksikamarinen parlamentti (72 edustajaa) valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla.

Toukokuun 2004 parlamenttivaaleissa suurimmat puolueet olivat:

Partido Revolucionario Democrática − PRD (populistinen) 37,8 %, 41 paikkaa
Partido Arnulfista − PA (konservatiivinen) 19,2 %, 17 paikkaa
Partido Solidaridad − Solidaridad 15,7 %, 9 paikkaa
Movimiento Liberal Republicano Nacionalista − Molirena (konservatiivis-liberaalinen) 8,6 %, 4 paikkaa
Cambio Democrático − CD 7,4 %, 3 paikkaa
Partido Popular − PP (kristillisdemokraatinen) 6,0 %, 1 paikka
Partido Liberal Nacional − PLN (liberaali) 5,2 %, 3 paikkaa

[muokkaa] Maantiede

Panama sijaitsee tuliperäisellä seudulla. Leveä alanko erottaa yli 3 000 metriä korkeita Serrania del Tabasara -vuoria Azueron niemimaasta. Suurin osa maasta sijaitsee kuitenkin alle 700 metrin korkeudessa. Rannikolla on noin 750 saarta. Näiden ilmasto on kuuma ja erittäin kostea. Panamassa on laajoja sademetsiä.^[1]

Panaman kartta

Panama satelliittikuvassa maaliskuussa 2003

[muokkaa] Talous

Panaman talouden ja turismin kannalta merkityksellinen on maan läpi kulkeva vuonna 1913 valmistunut Panaman kanava, joka mahdollistaa merkittävän ajansäästön merenkulussa. Useat maailmassa rakennettavat valtamerilaivat mitoitetaan ns. Panamax-kokoon siten, että ne kykenevät läpäisemään kanavan sulut ja portit. Yksittäisen laivan keskimääräinen maksu Panaman valtiolle on 54 000 USD ja laivoja kanavan läpi kulkee vuodessa 14 000, joten kyse on Panaman kansantuotteen kannalta merkityksellisestä tulovirrasta. Strategisesti kanava on myös merkityksellinen selittäen Yhdysvaltojen läsnäolon alueella sekä kansainvälisten yritysten toimintakeskittymän maan pääkaupunkiin Panamáan. Vuodesta 1999 Panaman valtio on hallinnoinut kanavaa, sen tulovirtoja sekä ylläpito- ja kehittämistoimintaa itsenäisesti ilman Yhdysvaltojen välittävää roolia.

Yhdysvaltojen aikaisempi kiinnostus kanavatoimintaa kohtaan selittää osittain myös sen, miksi Panaman rahayksikkö balboa on 1:1 Yhdysvaltojen dollarin kanssa vaihdettava valuutta ilman omia seteleitä (vain kolikoita on Yhdysvaltojen painattamien dollarien ohella käytössä). Tämä osaltaan selittää pääkaupungin Panamán keskustassa näkyvää laajaa rakentamistoimintaa sekä rantakomplekseja jotka ovat syntyneet pääosin 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Talouskasvusta tosin suuri osa kansasta on jäänyt paitsi, mikä näkyy jo pääkaupungin laita-alueiden hökkelislummeissa, mutta etenkin Kolumbian rajaan ulottuvassa Darienin provinssissa, jossa perinteiset maatalouselinkeinot ovat edelleen pääasiallinen tulonlähde. Arviolta kolmasosa panamalaisista elää joko köyhyysrajan läheisyydessä tai sen alla. Turismin laajempaa hyödyntämistä hankaloittaa ainakin toistaiseksi heikko turvallisuustilanne etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella, kuten Darienin provinssissa, jossa on kahteen valtamereen rajoittuvan ja kahta mannerta erottavan sijaintinsa vuoksi eliörikasta sademetsää asutuskeskusten lähellä, toisin kuin esimerkiksi Amazonissa, joka on vaikeakulkuista ja osin saavuttamatonta. Lisäksi erilaisten kulttuurillisesti arvokkaiden kohteiden, kuten Panamán vanhan keskustan (Casco Viejo) kunnostusprojektit ovat keskeneräisiä tai puutteellisia.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

banaanit
kahvi

[muokkaa] Väestö

Noin 70 % väestöstä on mestitsejä, 10 % eurooppalaisperäisiä ja 20 % afrikkalaisperäisiä tai intiaaneja. Yleisin kieli on espanja, mutta noin 14 % asukkaista on englanninkielisiä. Tämän lisäksi maassa puhutaan lukuisia intiaanikieliä.

Uskonnollisesti 85 % on katolisia ja suurin osa lopuista protestantteja.