Edward Vernon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edward Vernon
Edward Vernon, Thomas Gainsboroughin muotokuva 1700-luvulta
Edward Vernon, Thomas Gainsboroughin muotokuva 1700-luvulta
Henkilötiedot
Muut nimet "Old Grog"
Syntynyt 12. marraskuuta 1684
Westminster, Lontoo
Kuollut 30. lokakuuta 1757
Nacton, Suffolk
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Yhdistynyt kuningaskunta
Palveluvuodet 1700 – 1746
Taistelut ja sodat Espanjan perimyssota
Sota Jenkinsin korvasta
- Portobellon taistelu
- Cartagenan taistelu
Sotilasarvo Amiraali

Edward Vernon (16841757) oli englantilainen kuninkaallisen laivaston amiraali.

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vernon syntyi Westminsterissä, jossa kävi myös koulunsa. Vuonna 1700 15-vuotias Vernon värväytyi vapaaehtoisena HMS Shrewsburyyn. Hänet ylennettiin luutnantiksi HMS Lennoxilla kaksi vuotta myöhemmin. Hän osallistui Espanjan perimyssotaan HMS Barfleurilla ja oli mukana Gibraltarin valtauksessa ja Malagan meritaistelussa kesällä 1704. Hänet siirrettiin amiraali Cloudesley Shovell lippulaivaan HMS Britanniaan, jonka kannella hän osallistui Barcelonan valtaukseen 1705. 1706 hänet nimitettiin kapteeniksi HMS Dolphiniin ja edelleen HMS Ryeen, joka kuului amiraali Shovellin laivastoon. Hän pysyi HMS Ryen kapteenina Välimerellä vuoteen 1708, jolloin hän sai komentoonsa HMS Jerseyn, jolla hän purjehti Länsi-Intiaan. 1710 hän päihitti menestyksellisesti laivueen espanjalaisia aluksia taistelussa lähellä Cartagenaa. Hänet kutsuttiin takaisin Britanniaan 1712, kun Espanjan perimyssota lähestyi loppuaan. 1715-1717 hän palveli HMS Assistancella, jonka jälkeen hän oli 18 kuukautta puolipalkkaisena, joka tarkoitti, että hänet oli ylennetty kapteeniksi, mutta hänellä ei noina aikoina ollut laivaa komennossaan. Viimein vuonna 1719 hänet siirrettiin HMS Maryyn, joka oli sijoitettu Baltianmerelle.[1]

Parlamentin jäsen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1722–1734 hän oli parlamentin jäsen Penrynin vaalipiiristä. 1726 hän oli mukana briteille katastrofaalisesti päättyneessä Portobellon laivastosaarrossa. Tämän jälkeen hän uhosi usein voivansa vallata Portobellon vain kuudella laivalla. Hän oli itsekeskeinen, räiskyvä ja kovaääninen hahmo, mutta hän oli suosittu ja häntä pidettiin pätevänä meriupseerina etenkin kansan keskuudessa. Sen sijaan amiraliteetista hän oli hankkinut vastustajia, jotka pitivät häntä riitapukarina.[1]

Sota Jenkinsin korvasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merenkulkija Robert Jenkinsin tapauksessa 1730-luvun lopulla hän tuki sotaan ryhtymistä Espanjaa vastaan. Jo ennen sodan julistusta Vernon siirtyi Länsi-Intiaan, jossa varusti seitsenaluksisen laivasto-osaston. Hän hyökkäsi Espanjan Karibian omistuksia vastaan mm. Havannassa ja La Guairassa. Kun sota Jenkinsin korvasta alkoi Vernon johti sen ensimmäisen merkittävän taistelun, Portobellon taistelun voittoon vain kuudella laivalla. Laivat olivat tosin suuria linjalaivoja. Koska Britanniassa vallitsi tuolloin voimakas espanjanvastainen henki ja koska edellinen Portobellon saarto oli päättynyt häpeällisesti, tämä voiton koettiin olevan oikeutettu kosto. Vaikka voitolla ei saavutettu juuri mitään, sitä juhlittiin nimeämällä kaupunginosia ja katuja Vernonin ja Portobellon mukaan ja taistelusta maalattiin useita tauluja ja kuvituksia.

Vernonin seuraava hanke, suuri hyökkäys Cartagena de Indiasiin 1741 päättyi katastrofiin. Espanjalaisten puolustus ja taudit aiheuttivat briteille suuret tappiot. Vernon palasi kotisaarille ja huomasi tulleensa valituksi parlamentin jäseneksi. Uutiset Cartagenan tappiosta johtivat kuitenkin Robert Walpolen hallituksen kaatumiseen. Vernon jatkoi meriupseerin uraansa eläkkeelle jäämiseensa 1746 saakka. Hän säilyi aktiivisena parlamentissa ja ajoi laivastoasioita aina kuolemaansa 1757 asti.

Old Grog[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1740 hän määräsi merimiestensä päivittäiset rommiannokset laimennettavaksi vedellä. Veden maun peittämiseksi sekoitukseen lisättiin sitrushedelmistä saatua mehua. Vaikka yhteyttä ei heti ymmärretty, Vernonin merimiehet vaikuttivat muiden laivojen miehistöjä terveemmiltä pitkillä matkoilla. Vuonna 1747, muutama vuosi Vernonin rommimääräyksen jälkeen, James Lind todisti sitrushedelmistä saadun C-vitamiinin olevan ratkaiseva keripukin hoito- ja estomuoto. Kuninkaallinen laivasto otti Vernonin juomasekoituksen yleiseen käyttöön ja antoi sille nimeksi grog Vernonin lempinimen mukaan, jonka hän sai tarinan mukaan grogram-kankaisesta takistaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jerry A. Maddox: The Beginning of American Independence. Author House, 2009. ISBN 146705058X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Maddox 2009 s. 53-54

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Edward Vernon