Dominikaaninen tasavalta

Wikipedia

Tätä sivua ei ole arvioitu kertaakaan, joten se ei välttämättä vastaa laatuvaatimuksia.

Loikkaa: valikkoon, hakuun

República Dominicana
Dominikaaninen tasavalta


lippu		vaakuna

Valtiomuoto

Muita kaupunkeja

Pinta-ala
– josta sisävesiä

48 670^[1] km² (sijalla 131)
1,6 %

Väkiluku (2010)
– väestötiheys
– väestönkasvu

9 823 821^[1] (sijalla 86)
183 / km²
1,357^[1] % (2010)

Viralliset kielet

espanjan kieli

Valuutta

peso (DOP)

BKT (2009)
– yhteensä
– per asukas

sijalla 75
79,65 miljardia USD^[1]
8 300 USD

HDI (2010)

0,663^[2] (sijalla 89)

Elinkeinorakenne

maatalous 11,7^[1] %,
palvelut 66,6^[1] %,
teollisuus 21,6^[1] % BKT:sta

Aikavyöhyke
– kesäaika

UTC-4
ei käytössä

Itsenäisyys
– Haitista

27. helmikuuta 1844

Lyhenne
Maatunnus

DO
ajoneuvot: DOM
lentokoneet: HI

Kansainvälinen
suuntanumero

+1-809 ja +1-829

Motto

Dios, patria, libertad (Jumala, isänmaa, vapaus)

Kansallislaulu

Quisqueyanos valientes

Dominikaaninen tasavalta satelliittikuvassa maaliskuussa 2006

Dominikaanisen tasavallan kartta

Playa de Cayo Levantado, Dominikaaninen tasavalta

Dominikaaninen tasavalta on pinta-alaltaan ja asukasluvultaan Karibianmeren toiseksi suurin valtio. Dominikaaninen tasavalta käsittää pääosin Hispaniolan itäosan, läntistä osaa hallitsee Haitin valtio. Kristoffer Kolumbuksen veli Bartolomeo perusti saarelle Amerikan vanhimman espanjalaiskaupungin Santo Domingon vuonna 1496.^[3]

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Hallinnollinen jako
4 Maantiede
5 Talous
- 5.1 Merkittävimmät luonnonvarat ja vientituotteet
6 Väestö
7 Kulttuuri
- 7.1 Urheilu
8 Lähteet

[muokkaa] Historia

Hispaniolan saaren alkuperäisasukkaita ovat taíno-intiaanit. 1490-luvulta alkaen espanjalaisten mukanaan tuomat taudit, siirtomaapolitiikka ja sodankäynti espanjalaisia vastaan romahduttivat taínojen lukumäärän noin miljoonasta alle tuhanteen muutamassa vuosikymmenessä. Espanjalaiset alkoivat tuottaa sokeriviljelmilleen afrikkalaisia orjia, ja vuoteen 1520 mennessä lähes kaikki maatyöläiset olivat afrikkalaistaustaisia.^[4]

Vuonna 1697 Espanja luovutti Ranskalle Haitin saaren länsiosan, joka myöhemmin itsenäistyi nimellä Haiti. Haiti valloitti saaren itäosankin espanjalaisilta 1821. Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi haitilaisten vallasta 27. helmikuuta 1844. Ensimmäiseksi presidentiksi nousi Pedro Santana.^[5]

Vuosina 1916–1924 Yhdysvaltojen joukot miehittivät Dominikaanista tasavaltaa sisäisten levottomuuksien jälkeen.^[5]

Vuonna 1930 Dominikaanisessa tasavallassa tapahtui vallankaappaus, jonka jälkeen valtaan nousi Rafael Leónidas Trujillo. Hän toimi maan presidenttinä vuosina 1930–1938 ja 1942–1952, käytännössä kuitenkin yhtäjaksoisesti diktaattorina 1930–1961. Trijillon valtakausien välissä maassa oli nimellisesti muita presidenttejä, esimerkiksi hänen veljensä, Héctor Trujillo. Valtakautensa aikana Trujillo murhautti armotta hallintonsa arvostelijat, ja esimerkiksi käski 1937 murhata maassaan olevat haitilaiset. Jopa 20 000 heistä surmattiin. Trujillon yksinvaltius ja rakennushankkeiden suureellisuus ovat herättäneet vertailuja samaan aikaan hallinneisiin Hitlerin, Mussolinin ja Francon tyyppisiin diktaattoreihin. 1950-luvun lopulla kansa ja katolinen kirkko kääntyivät Trujilloa vastaan, samoin Yhdysvallatkin. Vuonna 1960 Trujillo yritti murhauttaa salaisella palvelullaan häntä julkisesti arvostelleen Rómulo Betancourtin. Tämä käänsi Yhdysvallat Trujilloa vastaan. Trujillo murhattiin 30. toukokuuta 1961, ja Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA on yhdistetty murhaan.^[6]

Tämän jälkeen maan poliittiset olot olivat pitkään epävakaat. Vasemmistolainen Juan Bosch nousi presidentiksi vaaleilla Trujillon salamurhan jälkeen 1962. Hän ehti kuitenkin hallita vain vajaan vuoden kun siviilijuntta syrjäytti hänet 1963.^[5] Huhtikuussa 1965 Yhdysvallat lähetti sotilasjoukkoja Dominikaaniseen tasavaltaan estääkseen kommunistien uhkaavan valtaannousun.^[7] Operaatio Powerpackiin osallistui 42 000 Yhdysvaltain asevoimien sotilasta ja jonkin verran muiden maiden joukkoja. Dominikaanisen tasavallan 5 000 miehen joukot eivät kyenneet tietenkään pysäyttämään näitä. Operaatiossa kuoli satoja Dominikaanisen tasavallan sotilaita ja 6000–10 000 siviiliä. Amerikkalaisten tappiot olivat 44 kuollutta sotilasta ja yli 200 haavoittunutta.

Trujillon valtakaudella maan pääkaupungin Santo Domingon nimi oli muutettu Ciudad Trujilloksi, mutta vanha nimi palautettiin käyttöön pian hänen kuolemansa jälkeen.^[8]

Trujillon jälkeen seuraava pitkäaikainen valtionpäämies oli vaaleilla valtaan noussut Trujillon entinen suojatti Joaquín Balaguer, joka oli presidenttinä 1966-1978. Balaquer jatkoi Trujillon perinteitä poliittisten vastustajiensa ihmisoikeuksien polkemisessa. Tämän jälkeen vallassa oli 1978–1986 pari liberaalin PRD-puolueen ehdokasta, jolloin maassa oli suhteellisen vapaata ja ihmisoikeuksiakin kunnioitettiin. Balaquer palasi vielä presidentiksi pariksi kaudeksi. Balaquerin jälkeen 1996 maan johtoon nousi vaaleilla valittu PLD-puolueen edustaja Leonel Fernández, jonka aikana maan talous kasvoi.^[5] Talous hiipui seuraajan Hipólito Mejían kaudella 2000–2008. Fernández valittiin taas 2008 presidentiksi. Fernandez on koettanut rakennuttaa maahan länsityylistä infrastruktuuria, mm. metron. Hän on uudistanut hallintoa ja sotavoimien johtoa päästäkseen eroon korruptiosta ja huumekaupasta.^[9]

[muokkaa] Politiikka

Dominikaaninen tasavalta on demokratia. Valta maassa on jaettu kolmelle itsenäiselle taholle: toimeenpano, lainsäädäntö ja oikeuslaitos. Presidentti nimittää hallituksen, toimeenpanee lait ja on puolustusvoimien komentaja. Presidentti ja varapresidentti valitaan suoralla äänestyksellä neljäksi vuodeksi.

Lainsäädännöllinen valta on kaksikamarisella eduskunnalla. Sekä ylähuoneen eli senaatin 32 jäsentä että alahuoneen 178 jäsentä valitaan yleisillä vaaleilla nelivuotiskaudelle.^[1]

Äänioikeus on kaikilla, jotka ovat täyttäneet 18 vuotta tai naimisissa.^[10]

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan provinssit

Dominikaaninen tasavalta on jaettu 31 provinssiin. Lisäksi valtion pääkaupunki Santo Domingo on oma hallinnollinen yksikkönsä, Distrito Nacional.^[1] Provinssit on vuorostaan jaettu kuntiin (municipios, yksikössä municipio).

[muokkaa] Maantiede

Valtion pääkaupunki on Santo Domingo ja toiseksi suurin kaupunki Santiago de los Caballeros (Santiago). Suomalaisten matkatoimistojen suosimat lomakohteet Puerto Plata, Cabarete ja Samana ovat saaren pohjoisrannalla.

Dominikaaninen tasavalta on vuoristoinen maa. Korkein vuorijono on Cordillera Central, jolla sijaitsee Karibian korkein vuori Pico Duarte (3 175 m).^[1] Maan tärkein joki on Yaque del Norte.

Dominikaaninen tasavalta on hurrikaanialuetta. Hurrikaaneja tavataan siellä kesäkuusta marraskuuhun. Jonkinlainen trooppinen myrsky tai hirmumyrsky osuu alueelle keskimäärin joka toinen vuosi.^[11] Vuonna 1979 Hurrikaani David aiheutti pahoja tuhoja. Hispaniolan saarella kuoli 1 200 ihmistä ja 80 000 jäi kodittomiksi.^[12]

Dominikaanisessa tasavallassa on 16 kansallispuistoa ja 67 muuta luonnonsuojelualuetta. Kansallispuistoista suosituimpiin kuuluvat Armando Bermúdezin kansallispuisto johon sisältyy Pico Duarten huippu sekä Jose del Carmen Ramirezin kansallispuisto. Jaraguan kansallispuisto on maan syrjäisimmässä osassa Pedernalesin niemimaalla.^[13] Se on pinta-alaltaan maan suurin, ja se tunnetaan monipuolisesta linnustostaan ja rannoilla pesivistä merikilpikonnista.^[14]

Dominikaanisen tasavallan kasvillisuus vaihtelee rehevästä sademetsästä aavikoihin. Siellä kasvaa yli 300 kämmekkälajia ja 5 600 muuta kasvilajia. Eläimistöön kuuluu krokotiileja, leguaaneja ja 254 lintulajia. Haitinamatsoni on saarella kotoperäinen papukaijalaji. Palmulainen on Dominikaanisen tasavallan kansallislintu.^[14]

[muokkaa] Talous

Dominikaaninen tasavalta oli pitkään sokerin, kahvin ja tupakan tuottaja, mutta palvelusektori on ohittanut maanviljelyn merkityksen turismin kehityttyä. Vuonna 2009 maatalous tuotti 11,1% kansantuotteesta ja vuonna 2005 se työllisti 14,6% työvoimasta, kun palveluiden osuus oli 66,6 % BKT:sta ja 63,1% työvoimasta. Yhdysvallat on suurin sekä tuonnin että viennin kohde.^[1]

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat ja vientituotteet

Dominikaanisen tasavallan merkittävimmät luonnonvarat ovat^[1]

Vuonna 2009 viennin tärkeimmät kohdemaat olivat Yhdysvallat ja Haiti. Tärkeimmät vientituotteet olivat rautanikkeli, sokeri, kulta, hopea, kahvi, kaakao, tupakka, liha ja kulutustavarat.^[1]

[muokkaa] Väestö

Etnisesti pääosa väestöstä, 73 % on mulatteja. Noin 16 % on valkoisia ja noin 11 % mustia. 95 % väestöstä on katolisia. Espanja on virallinen kieli.^[1]

Aikuisista 87 % on lukutaitoisia.^[1] Koulunkäynti on pakollista kuuden vuoden ajan, mutta vain 70 % ikäluokasta käy koulua.^[10]

Dominikaanisella tasavallalla on vaikeuksia saavuttaa YK:n asettamat vuosituhattavoitteet. Köyhyyden vähentämiseen ja tasa-arvoon liittyvien tavoitteiden arvellaan jäävän saavuttamatta. Lapsi- ja äitiyskuolleisuuden pieneneminen on pysähtynyt: 23 lasta kuolee tuhatta syntynyttä kohti, ja 153 äitiä kuolee 100 000 synnytystä kohti. Imettäminen on harvinaista. Koulun aloittavien lasten osuus on kasvanut, mutta moni jättää koulun kesken, eikä opetuksen laatu ole aina parasta mahdollista.^[15]^[16]

Vuonna 2007 maassa oli 62 000 HIV-positiivista aikuista eli 1,1 % aikuisväestöstä. Antiretroviraalilääkitystä heistä olisi tarvinnut 22 000 ja sai 8 200 henkeä eli 38 %. Avun saatavuus on parantunut roimasti, vuonna 2004 hoitoa sai vain viisi prosenttia tarvitsijoista.^[17]

[muokkaa] Kulttuuri

Monipuolinen kulttuuriperintö, jossa on aineksia arawakeilta, espanjalaisilta, afrikkalaisilta ja ranskalaisilta, sekä varhainen itsenäistyminen ovat mahdollistaneet sen, että Dominikaaniseen tasavaltaan on kehittynyt muista Karibian saarista poikkeava kulttuuri.^[18]

Eurooppalaiset vaikutteet näkyvät pääkaupungin siirtomaatyylisessä arkkitehtuurissa sekä kirjallisuudessa ja kuvataiteessa. Afrikkalainen perinne elää musiikissa. Merengue- tanssissa ja laulussa kulttuurin ainesosat ovat yhdistyneet.^[19]

[muokkaa] Urheilu

Olympialaisiin valtio on osallistunut vuodesta 1964. Se on saanut kaikkiaan neljä mitalia: Pedro Nolasco nyrkkeilystä 1984, Félix Sánchez 400 metrin aidoista 2004, Yulis Mercedes taekwondosta 2008 ja Félix Díaz nyrkkeilystä samoin 2008.^[20]

Jalkapallomaajoukkue on FIFAn rankingissa lokakuussa 2010 sijalla 162.^[21]