Dominikaaninen tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dominikaaninen tasavalta
República Dominicana
Flag of the Dominican Republic.svg Coat of arms of the Dominican Republic.svg
lippu vaakuna

LocationDominicanRepublic.svg

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Danilo Medina

Pääkaupunki Santo Domingo

Pinta-ala
– yhteensä 48 670[1] km² (sijalla 131)
– josta sisävesiä 1,6 %

Väkiluku (2014) 10 349 741[1] (sijalla 86)
– väestötiheys 183 / km²
– väestönkasvu 1,25[1] % (2014)

Viralliset kielet espanjan kieli

Valuutta peso (DOP)

BKT (2013) sijalla 75
– yhteensä 101 miljardia USD[1]
– per asukas 9 700 USD

HDI (2012) 0.702[2] (sijalla 97)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 11,7[1] %
– teollisuus 21,6[1] %
– palvelut 66,6[1] %

Aikavyöhyke -4
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Haitista

27. helmikuuta 1844

Lyhenne DO

– ajoneuvot: DOM
– lentokoneet: HI

Kansainvälinen
suuntanumero
+1-809 ja +1-829

Motto Dios, patria, libertad (Jumala, isänmaa, vapaus)

Kansallislaulu Quisqueyanos valientes
Dominikaaninen tasavalta satelliittikuvassa maaliskuussa 2006.
Dominikaanisen tasavallan kartta.
Playa de Cayo Levantado, Dominikaaninen tasavalta.

Dominikaaninen tasavalta on pinta-alaltaan ja asukasluvultaan Karibianmeren toiseksi suurin valtio. Dominikaaninen tasavalta käsittää pääosin Hispaniolan saaren itäosan, läntistä osaa hallitsee Haitin valtio. Kristoffer Kolumbuksen veli Bartolomeo perusti saarelle Amerikan vanhimman espanjalaiskaupungin Santo Domingon vuonna 1496.[3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion pääkaupunki on Santo Domingo ja toiseksi suurin kaupunki Santiago de los Caballeros (Santiago). Suomalaisten matkatoimistojen suosimat lomakohteet Puerto Plata, Cabarete ja Samana ovat saaren pohjoisrannalla.

Dominikaaninen tasavalta on vuoristoinen maa. Korkein vuorijono on Cordillera Central, jolla sijaitsee Karibian korkein vuori Pico Duarte (3 175 m).[1] Maan tärkein joki on Yaque del Norte.

Dominikaaninen tasavalta on hurrikaanialuetta. Hurrikaaneja tavataan siellä kesäkuusta marraskuuhun. Jonkinlainen trooppinen myrsky tai hirmumyrsky osuu alueelle keskimäärin joka toinen vuosi.[4] Vuonna 1979 Hurrikaani David aiheutti pahoja tuhoja. Hispaniolan saarella kuoli 1 200 ihmistä ja 80 000 jäi kodittomiksi.[5]

Dominikaanisessa tasavallassa on 16 kansallispuistoa ja 67 muuta luonnonsuojelualuetta. Kansallispuistoista suosituimpiin kuuluvat Armando Bermúdezin kansallispuisto johon sisältyy Pico Duarten huippu sekä Jose del Carmen Ramirezin kansallispuisto. Jaraguan kansallispuisto on maan syrjäisimmässä osassa Pedernalesin niemimaalla.[6] Se on pinta-alaltaan maan suurin, ja se tunnetaan monipuolisesta linnustostaan ja rannoilla pesivistä merikilpikonnista.[7]

Dominikaanisen tasavallan kasvillisuus vaihtelee rehevästä sademetsästä aavikoihin. Siellä kasvaa yli 300 kämmekkälajia ja 5 600 muuta kasvilajia. Eläimistöön kuuluu krokotiileja, leguaaneja ja 254 lintulajia. Haitinamatsoni on saarella kotoperäinen papukaijalaji. Palmulainen on Dominikaanisen tasavallan kansallislintu.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hispaniolan saaren alkuperäisasukkaita ovat taíno-intiaanit. 1490-luvulta alkaen espanjalaisten mukanaan tuomat taudit, siirtomaapolitiikka ja sodankäynti espanjalaisia vastaan romahduttivat taínojen lukumäärän noin miljoonasta alle tuhanteen muutamassa vuosikymmenessä. Espanjalaiset alkoivat tuottaa sokeriviljelmilleen afrikkalaisia orjia, ja vuoteen 1520 mennessä lähes kaikki maatyöläiset olivat afrikkalaistaustaisia.[8]

Vuonna 1697 Espanja luovutti Ranskalle Hispaniolan saaren länsiosan, joka myöhemmin itsenäistyi nimellä Haiti. Haiti valloitti saaren itäosankin espanjalaisilta vuonna 1821. Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi haitilaisten vallasta 27. helmikuuta 1844. Ensimmäiseksi presidentiksi nousi Pedro Santana.[9]

Vuosina 1916–1924 Yhdysvaltojen joukot miehittivät Dominikaanista tasavaltaa sisäisten levottomuuksien jälkeen.[9]

Vuonna 1930 Dominikaanisessa tasavallassa tapahtui vallankaappaus, jonka jälkeen valtaan nousi Rafael Leónidas Trujillo. Hän toimi maan presidenttinä vuosina 1930–1938 ja 1942–1952, käytännössä kuitenkin yhtäjaksoisesti diktaattorina 1930–1961. Trujillon valtakausien välissä maassa oli nimellisesti muita presidenttejä, esimerkiksi hänen veljensä, Héctor Trujillo. Valtakautensa aikana Trujillo murhautti armotta hallintonsa arvostelijat, ja esimerkiksi vuonna 1937 hän käski murhata maassaan olevat haitilaiset. Jopa 20 000 heistä surmattiin. Trujillon yksinvaltius ja rakennushankkeiden suurellisuus ovat herättäneet vertailuja samaan aikaan hallinneisiin Hitlerin, Mussolinin ja Francon tyyppisiin diktaattoreihin. 1950-luvun lopulla kansa ja katolinen kirkko kääntyivät Trujilloa vastaan, samoin Yhdysvallat. Vuonna 1960 Trujillo yritti murhauttaa salaisella palvelullaan häntä julkisesti arvostelleen Rómulo Betancourtin. Tämä käänsi Yhdysvallat Trujilloa vastaan. Trujillo murhattiin 30. toukokuuta 1961, ja Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA on yhdistetty murhaan.[10]

Tämän jälkeen maan poliittiset olot olivat pitkään epävakaat. Vasemmistolainen Juan Bosch nousi presidentiksi vaaleilla Trujillon salamurhan jälkeen vuonna 1962. Hän ehti kuitenkin hallita vain vajaan vuoden, kunnes siviilijuntta syrjäytti hänet 1963.[9] Huhtikuussa 1965 Yhdysvallat lähetti sotilasjoukkoja Dominikaaniseen tasavaltaan estääkseen kommunistien uhkaavan valtaannousun.[11] Operaatio Powerpackiin osallistui 42 000 Yhdysvaltain asevoimien sotilasta ja jonkin verran muiden maiden joukkoja. Dominikaanisen tasavallan 5 000 miehen joukot eivät kyenneet tietenkään pysäyttämään näitä. Operaatiossa kuoli satoja Dominikaanisen tasavallan sotilaita ja 6 000–10 000 siviiliä. Amerikkalaisten tappiot olivat 44 kuollutta sotilasta ja yli 200 haavoittunutta.lähde?

Trujillon valtakaudella maan pääkaupungin Santo Domingon nimi oli muutettu Ciudad Trujilloksi, mutta vanha nimi palautettiin käyttöön pian hänen kuolemansa jälkeen.[10]

Trujillon jälkeen seuraava pitkäaikainen valtionpäämies oli vaaleilla valtaan noussut Trujillon entinen suojatti Joaquín Balaguer, joka oli presidenttinä 1966–1978. Balaquer jatkoi Trujillon perinteitä poliittisten vastustajiensa ihmisoikeuksien polkemisessa. Tämän jälkeen vallassa oli 1978–1986 pari liberaalin PRD-puolueen edustajaa, jolloin maassa oli suhteellisen vapaata ja ihmisoikeuksiakin kunnioitettiin. Balaquer palasi vielä presidentiksi pariksi kaudeksi. Balaquerin jälkeen 1996 maan johtoon nousi vaaleilla valittu PLD-puolueen edustaja Leonel Fernández, jonka aikana maan talous kasvoi.[9] Talous hiipui seuraajan Hipólito Mejían kaudella 2000–2008. Fernández valittiin taas vuonna 2008 presidentiksi. Fernandez on koettanut rakennuttaa maahan länsityylistä infrastruktuuria, muun muassa metron. Hän on uudistanut hallintoa ja sotavoimien johtoa päästäkseen eroon korruptiosta ja huumekaupasta.[12]

Vuonna 2012 presidentiksi valittiin Danilo Medina Sanchez.[1]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dominikaaninen tasavalta on demokratia. Valta maassa on jaettu kolmelle itsenäiselle taholle: toimeenpano, lainsäädäntö ja oikeuslaitos. Presidentti nimittää hallituksen, toimeenpanee lait ja on puolustusvoimien komentaja. Presidentti ja varapresidentti valitaan suoralla äänestyksellä neljäksi vuodeksi.

Lainsäädännöllinen valta on kaksikamarisella eduskunnalla. Sekä ylähuoneen eli senaatin 32 jäsentä että alahuoneen 178 jäsentä valitaan yleisillä vaaleilla nelivuotiskaudelle.[1]

Äänioikeus on kaikilla, jotka ovat täyttäneet 18 vuotta tai naimisissa.[13]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dominikaaninen tasavalta on jaettu 31 provinssiin. Lisäksi valtion pääkaupunki Santo Domingo on oma hallinnollinen yksikkönsä, Distrito Nacional.[1] Provinssit on vuorostaan jaettu kuntiin (municipios, yksikössä municipio).


Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dominikaaninen tasavalta oli pitkään sokerin, kahvin ja tupakan tuottaja, mutta palvelusektori on ohittanut maanviljelyn merkityksen turismin kehityttyä. Vuonna 2009 maatalous tuotti 11,1 % kansantuotteesta ja vuonna 2005 se työllisti 14,6 % työvoimasta, kun palveluiden osuus oli 66,6 % BKT:sta ja 63,1 % työvoimasta. Yhdysvallat on suurin sekä tuonnin että viennin kohde.[1]

Merkittävimmät luonnonvarat ja vientituotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dominikaanisen tasavallan merkittävimmät luonnonvarat ovat nikkeli, bauksiitti, hopea ja kulta.[1]

Vuonna 2009 viennin tärkeimmät kohdemaat olivat Yhdysvallat ja Haiti. Tärkeimmät vientituotteet olivat rautanikkeli, sokeri, kulta, hopea, kahvi, kaakao, tupakka, liha ja kulutustavarat.[1]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etnisesti pääosa väestöstä, 73 %, on mulatteja. Noin 16 % on valkoisia ja noin 11 % mustia. 95 % väestöstä on katolisia. Espanja on virallinen kieli.[1]

Aikuisista 87 % on lukutaitoisia.[1] Koulunkäynti on pakollista kuuden vuoden ajan, mutta vain 70 % ikäluokasta käy koulua.[13]

Dominikaanisella tasavallalla on vaikeuksia saavuttaa YK:n asettamat vuosituhattavoitteet. Köyhyyden vähentämiseen ja tasa-arvoon liittyvien tavoitteiden arvellaan jäävän saavuttamatta. Lapsi- ja äitiyskuolleisuuden pieneneminen on pysähtynyt: 23 lasta kuolee tuhatta syntynyttä kohti, ja 153 äitiä kuolee 100 000 synnytystä kohti. Imettäminen on harvinaista. Koulun aloittavien lasten osuus on kasvanut, mutta moni jättää koulun kesken, eikä opetuksen laatu ole aina parasta mahdollista.[14][15]

Vuonna 2007 maassa oli 62 000 HIV-positiivista aikuista eli 1,1 % aikuisväestöstä. Antiretroviraalilääkitystä heistä olisi tarvinnut 22 000 ja sai 8 200 henkeä eli 38 %. Avun saatavuus on parantunut roimasti, vuonna 2004 hoitoa sai vain viisi prosenttia tarvitsijoista.[16]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monipuolinen kulttuuriperintö, jossa on aineksia arawakeilta, espanjalaisilta, afrikkalaisilta ja ranskalaisilta, sekä varhainen itsenäistyminen ovat mahdollistaneet sen, että Dominikaaniseen tasavaltaan on kehittynyt muista Karibian saarista poikkeava kulttuuri. Asukkaat itse näkevät itsensä enemmän latinalaisamerikkalaisina kuin karibialaisina.[17] Eurooppalais-, afrikkalais- ja tainovaikutteet näkyvät selkeimmin ruokakulttuurissa, perherakenteessa, uskonnossa ja musiikissa. Monia tainon kielestä peräisin olevia sanoja ja nimiä käytetään päivittäisessä keskusteluissa, esimerkiksi monista dominikaanilaisista ruoista.

Espanjalaisilla on ollut suurin vaikutus kieleen ja paljoon muuhunkin. Roomalaiskatolisuus on vallitseva uskonto, vähemmistössä on jonkin verran anglikaaneja ja juutalaisia. Myös espanjalaisperäinen macho-kulttuuri on maassa läsnä.[18]

Dominikaanilainen keittiö on etupäässä espanjalais-, taino- ja afrikkalaisvaikutteinen. Se vastaa muita latinalaisamerikkalaisia maita, mutta ruoka-annoksille on usein omat nimet. Eräs tyypillinen aamiaisruoka on mangú (keitetty, muusattu keittobanaani) munien kera, joka tunnetaan myös Kuubassa ja Puerto Ricossa. Tukevammassa versiossa mangúun voi lisätä uppopaistettua lihaa (tavallisesti dominikaanilaista salamia) tai juustoa. Samoin kuin Espanjassa, lounas on usein päivän runsain ja tärkein ateria. Lounas koostuu yleensä riisistä, lihasta (esim. kana, nauta, sika tai kala), pavuista ja lisäkesalaatista. ”La Bandera”, jonka nimi tarkoittaa lippua, on suosituin lounasruoka ja koostuu lihasta, punaisista pavuista ja valkoisesta riisistä. Sancocho on keitto, johon laitetaan usein useaa erilaista lihaa.

Eurooppalaiset vaikutteet näkyvät pääkaupungin siirtomaatyylisessä arkkitehtuurissa sekä kirjallisuudessa ja kuvataiteessa. Trujillon diktatuurin ajan positiivisena puolena voi nähdä hänen mieltymyksensä maalaustaiteeseen ja sen rohkaisevan vaikutuksen saaren näkyvään taiteilijayhteisöön.

Afrikkalainen perinne elää musiikissa. Merengue-tanssissa ja -laulussa kulttuurin ainesosat ovat yhdistyneet.[19] Merengue on maan suosituin musiikkilaji, mutta bachata on maaseudulla asuvien harjoittamaa kansanmusiikkia. Kolmas tärkeä musiikkilaji on salsa. Güira ja guiro ovat paikallisia soittimia.[18]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baseball on maan kulttuurin tärkeimpiä ja kuuluisimpia osia, ja maa tunnetaan joidenkin Major League Baseball -sarjan parhaiden pelaajien kotimaana.[18]

Olympialaisiin Dominikaaninen tasavalta on osallistunut vuodesta 1964 lähtien. Se on saanut kaikkiaan kuusi mitalia: Pedro Nolasco nyrkkeilystä 1984, Félix Sánchez 400 metrin aidoista 2004 ja 2012, Yulis Mercedes taekwondosta 2008, Félix Díaz nyrkkeilystä samoin 2008 ja Luguelín Santos 400 metrin juoksusta 2012.[20]

Jalkapallomaajoukkue on FIFAn rankingissa elokuussa 2012 sijalla 118.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p The World Factbook: Dominican Republic CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Santo Domingo de Guzman Colonial Tours
  4. Climate Dominican Republic: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989.
  5. Hurricane David USA Today
  6. National parks and protected areas in the Dominican Republic Eco-tourism in Dominican Republic
  7. a b National Parks of Dominican Republic Go Wealthy
  8. The First Colony Dominican Republic: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989.
  9. a b c d Timeline: Dominican Republic BBC NEws. Viitattu 24.11.2010 (englanniksi)
  10. a b The Era of Trujillo Dominican Republic: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989.
  11. Operation Powerpack Global Security
  12. Dominican leader keeps up crackdown on corruption CNN 3.3.2009. Viitattu 31.12.2010 (englanniksi)
  13. a b Background Note (Previous Editions) US Department of State. Viitattu 18.12.2014.
  14. Los Objetivos de Desarrollo del Milenio en República Dominicana (espanjaksi)
  15. MDG Assessment Columbia University (englanniksi)
  16. Aids factsheet 2008 UN Aids
  17. Dominican Republic Countries and Their Cultures
  18. a b c Culture of the Dominican Republic Dominican Republic Guide. IIWINC. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
  19. Country Profile BBC News
  20. Dominican Republic in Olympics Sport reference. Viitattu 21.8.2012 (englanniksi)
  21. FIFA