Nikkeli
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Nikkeli | ||||
| Tunnus | Ni | ||||
| Järjestysluku | 28 | ||||
| Luokka | Siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d-lohko | ||||
| Ryhmä | 10 | ||||
| Jakso | 4 | ||||
| Tiheys | 8,908×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 4,0 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | metallinharmaa | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1751, Axel Fredrik Cronstedt | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 58,6934[1] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 135 pm | ||||
| Kovalenttisäde | 121 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 163 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ar] 3d8 4s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 16, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +2, +3 | ||||
| Kiderakenne | pintakeskinen kuutiollinen (face centered cubic, FCC) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1728 K (1455 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3186 K (2913 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 377,5 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 17,48 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 4900 m/s 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,91 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,444 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | 90,9 W/(m×K) | ||||
| CAS-numero | 7440-02-0 | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Nikkeli (lat. niccolum) on rautaryhmään kuuluva ferromagneettinen metallinen alkuaine. Nikkelin kemiallinen merkki on Ni ja sen järjestysluku on 28. Nikkelillä on viisi pysyvää isotooppia. Sitä löydetään luonnosta yleensä sulfidimineraaleista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Sana nikkeli samoin kuin koboltti on peräisin Saksasta kaivosslangista. Kupfernickel -sanalla tarkoitettiin peikkoa, joka pilasi kuparimalmin vierailla aineksilla, tai myös tällaista malmia. Aikoinaan sitä voitiin käyttää vain lasin värjäämiseen vihreäksi. Kun sen myöhemmin todettiin sisältävän aikaisemmin tuntematonta metallia, annettiin tälle metallille sen mukaisesti nimi nikkeli.[2][3]
[muokkaa] Esiintyneisyys
Suuria nikkeliesiintymiä on muun muassa Venäjällä, Uudessa-Kaledoniassa, Australiassa, Kuubassa ja Indonesiassa. Sudburyn alue Ontariossa tuottaa 30 prosenttia maailman tuotannosta. Noin 40 prosenttia maailman tunnetuista varoista sijaitsee Norilskin esiintymässä Siperiassa. Kanadan Labradorista Voisey's Baysta on löydetty viimeksi merkittävä esiintymä.
[muokkaa] Teollisuus
Suomessa nikkelimalmia on louhittu vuosina 1937–1944 Petsamossa Kolosjoen kaivoksesta, Leppävirran Kotalahdessa 1957–1987, ja nykyisin vuonna 1970 perustetussa Hituran kaivoksessa Nivalassa. Sotkamon Talvivaaran kaivoksen merkittävän nikkeliesiintymän jalostaminen on aloitettu vuoden 2010 alkupuolella. Nikkelin maailmanmarkkinahinta on viime vuosina noussut Kiinan räjähdysmäisen kysynnän kasvun myötä. Suomessa Geologian tutkimuskeskus etsii nikkeliesiintymiä, joita Kauppa- ja Teollisuusministeriö myy ulkomaisille kaivosyhtiöille. Inco Limited, jonka 2006 osti Brasilialainen CVRD, poikkeuksena etsii nikkeliä Lapista omin tutkimuksin. Lapissa on muun muassa tehty kairaustutkimuksia erämaa-alueella.
Suomessa nikkeliä jalostaa venäläiseen konserniin MMC Norilsk Nickeliin kuuluva Norilsk Nickel Harjavalta Oy, jonka laitokset sijaitsevat Harjavallan Suurteollisuuspuistossa. Metallisen nikkelin lisäksi laitoksilla valmistetaan erilaisia nikkelin suoloja (Nikkelisulfaattia, -hydroksidia ja -hydroksikarbonaattia)[4].
[muokkaa] Ominaisuudet
Nikkeli kestää hyvin syövyttäviä aineita, ja sen takia monia metalliesineitä yleensä nikkelöidään. Nikkeli sopii muutenkin hyvin erilaisiin metalliseoksiin. Nikkeliä käytetään myös akuissa ja katalyyttinä. Ruostumattoman teräksen valmistuksessa käytetään nikkeliä. Nikkeliä on käytetty myös aseteollisuudessa. Jotkin nikkeliä sisältävät seokset ovat muistimetalleja.
Meteoriiteissa on raudan ohella nikkeliä. Siksi meteoriittien raudasta on aikoinaan valmistettu työkaluja ja aseita.
[muokkaa] Nikkeli ja terveys
Nikkeli on terveyden kannalta haitallinen. Sen pölyn hengittäminen saattaa aiheuttaa hengitysteiden syöpiä. Sen kaasumainen yhdiste nikkelikarbonyyli on tappavaa pieninäkin annoksina. Nikkelille allergisoituminen on hyvin yleistä, siksi EU:n nikkelidirektiivillä on rajoitettu nikkelin käyttöä esimerkiksi koruissa ja napeissa.[5]
Ihmiselimistö tarvitsee nikkeliä, mutta vain noin viisi mikrogrammaa päivässä. Sitä on esimerkiksi eräissä papulajeissa ja teessä.[2]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Nikkelin ansioista teräs ei ruostu Helsingin Sanomat 23.1.2007. Viitattu 7.8.2010.
- ↑ Anja Haavisto, Atso Hella, Osmo Hurmola, Vuokko Tuomi: Alkuaineiden kiehtova maailma, s. 38. Otava, 1992. ISBN 951-1-12509-5.
- ↑ kotisivut, etusivu: Norilsk Nickel Harjavalta Viitattu 17.7.2011.
- ↑ EU:n nikkelidirektiivi Viitattu 7.8.2010.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Helsingin Sanomat 23.1.2007 s. D2 ja Helsingin Sanomien verkkosivut
- Nikkelin kansainvälinen kemikaalikortti
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Nickel (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Nickel (englanniksi)
- Norilsk Nickel
- The Isotopes Project Home Page: Luettelo nikkelin isotoopeista (englanniksi)
- Mindat: Nickel (englanniksi)
- Webmineral: Nickel Mineral Data (englanniksi)
- Handbook of Mineralogy: Nickel (pdf) (englanniksi)
