Curie-piste
Wikipedia
Curie-piste Tc (myös Curien lämpötila ja Curie-lämpötila) on Pierre Curien mukaan nimetty lämpötila, jossa ferromagneettinen aine muuttuu paramagneettiseksi. Curien pisteessä tapahtuu toisen kertaluvun faasitransitio.[1] Esimerkiksi huoneen lämpötilassa ferromagneettisen raudan Curie-piste on noin 770 °C ja nikkelin 358 °C. Curie-pistettä korkeammissa lämpötiloissa magneettikenttä ei vedä niitä enää voimakkaasti puoleensa.
Curien lämpötila esiintyy muun muassa paramagneettisten aineiden Curien–Weissin laissa
missä T on lämpötila, C on Curien vakio, χ on paramagneettisen aineen magneettinen suskeptibiliteetti ja Tc on Curien lämpötila. Laki pätee reilusti Curie-pistettä suuremmissa lämpötiloissa.
Vain hieman Curie-pisteen yläpuolella (
)[2] suskeptibiliteetti käyttäytyy eri tavalla johtuen kriittisistä fluktuaatioista. Nämä termodynaamiset fluktuaatiot johtavat siihen, ettei atomin dipolimomenttia voi kuvata sen keskiarvolla. Suskeptibiliteetin kriittiselle käyttäytymiselle pätee[3]
- χ = (T − Tc) − γ,
missä kriittinen eksponentti γ on 4/3.
[muokkaa] Lähteet
- Charles Kittel: Introduction to Solid State Physics. 3. painos. John Wiley & Sons, New York, 1968. (englanniksi)
- J.R. Hook ja H.E. Hall: Solid State Physics. 2. painos. Wiley, Chichester, 1991. ISBN 0-471-92805-4. (englanniksi)
