Curie-piste

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Curie-piste Tc (myös Curien lämpötila ja Curie-lämpötila) on Pierre Curien mukaan nimetty lämpötila, jossa ferromagneettinen aine muuttuu paramagneettiseksi. Curien pisteessä tapahtuu toisen kertaluvun faasitransitio.[1] Esimerkiksi ferromagneettisen raudan Curie-piste on noin 770 °C ja nikkelin 358 °C. Curie-pistettä korkeammissa lämpötiloissa magneettikenttä ei vedä niitä enää voimakkaasti puoleensa.

Curien lämpötila esiintyy muun muassa paramagneettisten aineiden Curien–Weissin laissa

\chi = \frac{C}{T - T_{c}},\

missä T on lämpötila, C on Curien vakio, \chi on paramagneettisen aineen magneettinen suskeptibiliteetti ja T_{c} on Curien lämpötila. Laki pätee reilusti Curie-pistettä suuremmissa lämpötiloissa.

Vain hieman Curie-pisteen yläpuolella (T_{c} < T \lesssim 1{,}5T_{c})[2] suskeptibiliteetti käyttäytyy eri tavalla johtuen kriittisistä fluktuaatioista. Nämä termodynaamiset fluktuaatiot johtavat siihen, ettei atomin dipolimomenttia voi kuvata sen keskiarvolla. Suskeptibiliteetin kriittiselle käyttäytymiselle pätee[3]

\chi = (T - T_{c})^{-\gamma},

missä kriittinen eksponentti \gamma on 4/3.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Charles Kittel: Introduction to Solid State Physics. 3. painos. John Wiley & Sons, New York, 1968. (englanniksi)
  • J.R. Hook ja H.E. Hall: Solid State Physics. 2. painos. Wiley, Chichester, 1991. ISBN 0-471-92805-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hook & Hall, s. 227
  2. Kittel, s. 456.
  3. Hook & Hall, s. 228.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]