Koru

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Timattireunukselliset ammoniittikorut (riipukset ja korvakorut) istutettuina 14 karaatin kultaan

Koru on ihmisen vartalolla tai vaatetuksessa oleva somisteena käytettävä pienehkö, yleensä arvokas koriste-esine[1].

Korulajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin kuningatar Henrietta Marian helmikorut, 1660.

Eri tavoin käytettäviä korulajeja ovat muun muassa riipukset, ketjut, helminauhat, ranne-, nilkka- korva- ja nenärenkaat, rintakorut, hiussoljet ja vyönsoljet.

Korua voidaan käyttää myös merkkinä käyttäjänsä kuulumisesta tiettyyn ihmisryhmään kuten esimerkiksi juutalaiset Daavidin tähteä ja kristityt krusifiksikorua.

Kulta on pitkään ollut tärkeä korujen valmistusaine. Muita suosittuja korumetalleja ovat hopea ja nykyaikana jopa platina, jota muinaisaikojen menetelmin ei voitu valmistaa. Nykyisin koruissa käytettyyn kultaan on seostettu vaihteleva määrä hopeaa, mikä vaikuttaa paitsi metallin väriin, myös koruesineen kovuuteen ja kulumiskestävyyteen. Metallikoruun liitetään usein lasia, helmiä tai hiottuja jalokiviä.

Nykyaikana joudutaan korujen valmistuksessa huolehtimaan EU:n nikkelidirektiivin 94/27/EY määräysten vuoksi siitä, että ihoa vasten kosketuksessa käytetty koru ei pääse altistamaan käyttäjäänsä nikkeliallergialle.

Miesten korut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaisessa puvussa miesten korujen asemassa ovat perinteisesti kello, solmioneula, vihkisormus ja kalvosinnapit. Kaulassa miehet saattavat pitää tunnuksena esimerkiksi kristillistä ristiä tai Thorin vasaraa eli Ukon kirvestä. Miesten kaulakoru on perinteisessä tyylissä pieni ja melko huomaamaton.[2][3] Miesten käyttämiä koruja ovat myös mm. korvakorut ja lävistyskorut. [4]

Ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kullan tuotanto kuluttaa paljon luonnonvaroja. Kultaista sormusta varten saatetaan joutua louhimaan kolme-neljä tonnia malmia, ja se käsitellään sähköllä ja puhtaalla vedellä. Kultasormuksen valmistus uudesta raaka-aineesta on satoja kertoja kuluttavampaa kuin kierrätetystä kullasta valmistetun sormuksen tekeminen.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Miehen paras koru on tyylikäs ja kallis 16.1.2008. MTV3 Helmi. Viitattu 30.10.2009.
  3. Miesten korut ovat nyt muotia 8.3.2009. Umami. Viitattu 30.10.2009.
  4. Korut miehille Korukaupat.fi. Viitattu 26.5.2014.
  5. Kupari, Ritva: Uusi sormus, vanha kulta Suomen luonto. 11/2003. Helsinki: Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 26.10.2009.

http://p1.foorumi.info/korut

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Boyd, Heidi: Kieputtamalla kaunista: Kiehtovat korut kotikonstein. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-525-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä vaatetukseen, muotiin tai kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.