Hopea

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
PalladiumHopeaKadmium
Cu

Ag

Au  
 
 
Ag-TableImage.svg
Yleistä
Nimi Hopea
Tunnus Ag
Järjestysluku 47
Luokka Siirtymämetalli
Lohko d
Ryhmä 11, siirtymäalkuaine
Jakso 5
Tiheys 10,49×103 kg/m3
Kovuus 2,5 (Mohsin asteikko)
Väri Kiiltävä valkoinen
Löytövuosi, löytäjä Esihistoria, tuntematon
Atomiominaisuudet
Atomipaino 107,8682[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 165 pm
Kovalenttisäde 153 pm
Van der Waalsin säde 172 pm
Orbitaalirakenne [Kr] 4d10 5s1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 18, 1
Hapetusluvut +I
Kiderakenne pintakeskeinen kuutiollinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste 1234,93 K (961,78 °C)
Kiehumispiste 2435 K (2162 °C)
Moolitilavuus 10,72×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö 258 kJ/mol
Sulamislämpö 11,28 kJ/mol
Höyrynpaine 0,34 Pa 1234 K:ssa
Äänen nopeus 2680 m/s 295 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,93 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,235 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus 63.01 × 106 S/m
Lämmönjohtavuus (300 K) 429 W/(m×K)
CAS-numero 7440-22-4
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Hopea on siirtymäalkuaineisiin kuuluva metallimainen alkuaine. Hopean kemiallinen merkki on Ag (lat. argentum).[2] Puhdas hopea on valkoinen, kauniisti kiiltävä jalometalli, joka on kultaa kovempaa mutta kuparia pehmeämpää. Hopealla on metalleista paras sähkön- ja lämmönjohtokyky.[3] Hopean CAS-numero on 7440-22-4.

Hopeaa käytetään valokuvauksessa, koruissa, kolikoissa, aterimissa, peileissä ja elektronisten laitteiden komponenteissa. Olympialaisissa ja useissa muissa urheilukilpailuissa hopeamitali on toinen palkinto. Hopea on myös yksi yleisimmistä korumetalleista.

Seokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeaa käytetään tavallisimmin seoksena, jossa on joko 83 % tai 92,5 % hopeaa, loput kuparia. Seosta, jossa hopeaa on 92,5 %, sanotaan sterling-hopeaksi. Kuparia käytetään, koska se ensinnäkin tekee metalliseoksesta kovemman ja toisekseen halvempana aineena laskee seoksen hintaa. Sterling-hopean ominaispaino on 10,3 kg/dm³. Hopeaesineisiin lyötävissä leimoissa hopeapitoisuus ilmaistaan promilleina, siis 830 tai 925.

Valuprosessissa sulaan hopeaan liukenee ilmasta happea. Metallin jäähtyessä happi aiheuttaa rakenteessa huokoisuutta. Ilmiötä pyritään ehkäisemään sulan kaasusuojauksella ja seostamalla sulaan deoksidointiaineita. Tyypillisesti deoksidointiaineena käytetään fosforia.

Hopeayhdisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopea yhtyy helposti rikkiin ja rikkiyhdisteisiin. Mineraaleissakin hopea esiintyy tavallisimmin rikkiyhdisteinä, joita ovat argentiitti eli hopeahohde (Ag2S), proustiitti (Ag3AsS3) ja pyrargyriitti (Ag3SbS3).[3] Samasta syystä hopeaseoksista valmistetut esineet tummuvat melko pian jo ilmassa, jossa on aina vähäisiä määriä haihtuvia sulfideja.

Jotkin hopeayhdisteet kuten hopeabromidi ovat valon­arkoja eli ne hajoavat helposti valon vaikutuksesta. Tähän reaktioon sekä vapautuneen hopean tummumiseen rikkiyhdisteiden vaikutuksesta perustuu valokuvausfilmin tummuminen sitä valotettaessa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persialainen hopea-astia 500-luvulta eaa.

Hopea on niin sanottu muinaismetalli. Kullan tavoin myös hopea on ollut tunnettu jo inhimillisen kulttuurikehityksen varhaiskautena. Sen tarkkaa löytöajankohtaa ei tunneta. Arkeologisten löytöjen perusteella voidaan kuitenkin olettaa hopean löydetyn noin 5 000 vuotta sitten, siis pari tuhatta vuotta kullan jälkeen. Tähän on syynä se, että hopeaa on harvemmin vapaana luonnossa kuin kultaa. Ikivanhoja tunnettuja hopeakaivoksia ovat Salcedo ja San José Perussa. Kreikkalaisilla ja roomalaisilla oli tuhansia orjia louhimassa hopeamalmia.

Hopea oli useimmissa maissa 1800-luvulle saakka rahajärjestelmän perustana, kunnes sen syrjäytti kultakanta. Tämän vuoksi monien vanhojen rahayksikköjenkin nimet ovat samat kuin massa- tai painoyksikköjen. Esimerkiksi yksi Englannin punta (pound £) on alun perin vastannut arvoltaan yhtä paunaa eli naulaa (pound) hopeaa, ja samoin on laita Turkissa ja aikaisemmin Italiassakin käytössä olleen liiran.

Vielä hopeakannasta luopumisen jälkeen hopeaa käytettiin pitkään laajalti kolikkometallina. Suomessa lyötiin viimeksi vuosina 19641968 yhden markan kolikot 35 % hopeaa sisältäneestä metalliseoksesta. Nykyisin hopearahoista on kuitenkin jo lähes kaikkialla luovuttu. Poikkeuksen muodostavat merkkitapausten vuoksi lyödyt hopeiset juhlarahat.

Hopean hinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhannen unssin hopeaharkko, 31,1 kiloa sijoitushopeaa.

Historian alussa hopeaa pidettiin miltei yhtä arvokkaana kuin kultaa, koska se oli aluksi niin harvinaista. Myöhemmät löydökset varsinkin Amerikassa ovat olleet kuitenkin niin runsaat, että hopean hinta on nykyään kultaa huomattavasti alhaisempi (n. 25 €/unssi[4], kulta n. 1000 €/unssi[5]). Halvempana materiaalina hopeasta voidaan tehdä näyttäviä ja isokokoisia koruja. Hopean hinta ei enää tosin heijasta sen suurempaa yleisyyttä, koska hopeasta suuri osa on poistunut teollisiin tarkoituksiin, ja analyytikkojen mukaan sijoitushopean hinnassa on nousupaineita.[6]

Hopean hinta määräytyy päivittäin maailman raaka-ainepörsseissä, joista tunnetuin ja arvovaltaisin on Lontoon metallipörssi eli LME (London Metal Exchange). Hopea, kuten muutkin jalometallit, hinnoitellaan troy unsseina (n. 31,1 g).

Sijoitushopea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeasijoituksia voi tehdä arvopaperimuodossa olevaan tai fyysiseen hopeaan. Noin 98 % maailman sijoitushopeasta on arvopaperistetussa muodossa, sijoitusinstrumentteina. Pankkien ja sijoituspalveluiden kautta on tarjolla hopeatilejä, joiden katteena voi olla fyysistä hopeaa, mutta näin ei aina ole. Raaka-ainepörssit noteeraavat esimerkiksi hopeafutuureita, joilla operoivat enimmäkseen institutionaaliset sijoittajat.[7]

Fyysistä sijoitushopeaa on harkkojen muodossa sekä kolikkoina, kuten unssin kolikkona ja hopeadollareina (AGD-sijoitushopea). Lisäksi on olemassa sijoituskäyttöön tarkoitettu erityinen hopeaesineiden laji, "pyörylät" (engl. rounds). Ne eivät ole kolikoita, koska ne ovat yksityisesti, ei valtiollisesti tuotettuja, mutta eivät myöskään mitaleita.[8] Fyysiseen hopeaan sijoittamiseksi voi käsittää myös käyttö- ja kauneusarvoa omaavien hopeaesineiden omistamisen.

Hopeaesineiden puhdistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopean puhdistukseen/kiillotukseen on saatavilla erilaisia puhdistusaineita ja -välineitä. Näitä myyvät esimerkiksi alan kultasepänliikkeet. Erilaisille hopeaesineille on olemassa omat aineensa. Mitä arvokkaammasta esineestä/kohteesta on kysymys sitä tärkeämpää on selvittää puhdistusvaihtoehdot alan asiantuntijan kanssa.

Hopeaesineitä voidaan helposti ja turvallisesti puhdistaa kotioloissa laittamalla hopeaesineet kulhoon, jossa on lämmintä tai kuumaa vettä ja sähköä johtavaa ainetta kuten ruokasuolaa (tai ruokasoodaa) sekä alumiinifoliota. Hopeaesineet kääritään alumiinifolion sisään. Alumiini epäjalompana metallina pelkistää hopeasulfidin takaisin hopeaksi. Reaktioyhtälö on 3Ag2S + 2 Al → 6 Ag + Al2S3. Hopeaesineet puhdistuvat jopa muutamassa minuutissa, mikäli tummuminen on vähäistä. Runsaasti tummuneet esineet vaativat pidemmän ajan. Reaktiossa vapautuu mm. vetysulfidia, H2S, joka haisee pilaantuneilta kananmunilta tai viemäriltä. Puhdistetut esineet kannattaa vielä kiillottaa esim. villasukalla.

Merkittävät esiintymisalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeakimpale
   
 

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haavisto, Anja, Hella, Atso, Huormola,Osmo & Tuomi, Vuokko: Alkuaineiden kiehtova maailma. Otava, 1992. ISBN 951-1-12509-5.
  • Pakarinen, Olli & Pietilä, Risto: Sijoitushopea Suomessa 2010. Hopea.fi, 2009. ISSN 1798-548X.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. Timo Paukku: Hopeaisten jokien maa, Argentiina Helsingin Sanomat 5.9.2006 (alkuainesarjan artikkeli hopeasta). Viitattu 18.12.2012.
  3. a b Haavisto et al. 1992, s. 9
  4. http://www.silverprice.org. Viitattu 15.5.2011
  5. http://www.goldprice.org 16.4.2011
  6. Ted Butler: Ted Butler commentary: Ahead Of His Time 23. maaliskuuta 2009. Viitattu 8.10.2009.
  7. Pakarinen, Olli & Pietilä, Risto: Sijoitushopea Suomessa 2010, s. 55-58, 64, 69. Hopea.fi, 2009. ISSN 1798-548X.
  8. Pakarinen & Pietilä 2009, 71

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta hopea.