El Salvador

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
El Salvador
República de El Salvador
El Salvadorin lippu El Salvadorin vaakuna
lippu vaakuna

El Salvadorin sijainti
Un-el-salvador.png

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Salvador Sánchez Cerén

Pääkaupunki San Salvador
13°41′24″N, 89°11′24″W

Pinta-ala
– yhteensä 21 041[1] km² (sijalla 149)
– josta sisävesiä 1,5 %

Väkiluku (2011) 6 071 774[1] (sijalla 107)
– väestötiheys 288 / km²
– väestönkasvu 0,318[1] % (2011)

Viralliset kielet espanjan kieli

Valuutta Yhdysvaltain dollari (USD)

BKT (2010) sijalla 96
– yhteensä 43,57 miljardia USD[1]
– per asukas 7 200 USD

HDI (2012) 0.680[2] (sijalla 107)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 11[1] %
– teollisuus 29,7[1] %
– palvelut 59,3[1] %

Aikavyöhyke -6
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Espanjasta
Keski-Amerikan liittovaltiosta

15. syyskuuta 1821
13. huhtikuuta 1838

Lyhenne SV

Kansainvälinen
suuntanumero
+503

Motto Dios, Unión, Libertad (Jumala, unioni, vapaus)

Kansallislaulu Saludemos la Patria orgullosos

El Salvador on vajaan seitsemän miljoonan asukkaan trooppinen valtio Keski-Amerikassa. El Salvador on Amerikan mantereiden tiheimmin asuttu valtio (288 as/km²), ja sen pinta-ala on 20 041 km². El Salvador merkitsee espanjaksi pelastajaa. Maa on enimmäkseen vuoristoista, rannikkoa ja keskustasankoa lukuun ottamatta. Sen rajanaapureina ovat lännessä Guatemala, pohjoisessa ja idässä Honduras. Etelässä El Salvador rajoittuu Tyyneenmereen. Maa on kärsinyt väkivaltaisuuksista, vallankaappauksista, verisestä sisällissodasta ja luonnonmullistuksista lähes koko olemassaolonsa ajan. Talouden perusta on edelleen kahvinviljely. Jalkapallo on tärkeä urheilulaji, ja laukaisi myös sodan Hondurasia vastaan vuonna 1969.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta
Izalcon tulivuori

El Salvador on Keski-Amerikan pienin valtio, ja sillä on rantaviivaa 307 km, ainoastaan Tyynellemerelle. Maarajaa on yhteensä 545 km, Guatemalan kanssa 203 km ja Hondurasin 342 km.[1]

El Salvador sijaitsee Tyynenmeren tulirenkaan alueella, jonka johdosta maassa esiintyy säännöllisesti tektonista ja vulkaanista toimintaa.[3] Maassa on noin 20 tulivuorta, jotka tunnetaan paitsi espanjankielisillä nimillä myös alkuperäisnimillään: Ilamatepec (Santa Ana), Chinchontepec (San Vicente), Quetzaltepeque (San Salvador), Chaparrastique (San Miguel) ja Izalco.[4] Miguel ja Izalco ovat olleet viime vuosikymmeninä aktiivisia.[5]

San Salvador tuhoutui maanjäristyksissä vuosina 1756 ja 1854 ja vaurioitui pahoin vuosien 1919, 1982 ja 1986 järistyksissä.[5] Korkein kohta on Santa Ana, 2635 metriä. Maassa on yli 300 jokea, joista merkittävin on Lempa.[6]

Ilmasto on trooppinen. Vuoden keskilämpötila on 24,8 °C (1961–1990). Kuuminta on huhtikuussa (32,0 °C). Vuotuinen sademäärä on 1 823 mm. Kuiva kausi kestää marraskuusta huhtikuuhun ja sateinen toukokuusta lokakuuhun.[7]

Alue on altis myös hurrikaaneille. Vuoden 1870 hurrikaani surmasi 22 000 Keski-Amerikassa ja hurrikaani Mitch 10 000 vuonna 1998. Vuonna 2005 hurrikaani Stan aiheutti tulvia, joiden takia kuoli yli 67 ihmistä ja 50 000 joutui jättämään kotinsa.[3]

El Salvadorin, Guatemalan ja Hondurasin rajalla on Montecriston kansallispuisto, jonka pilvimetsässä elää harvinaisia apinoita, puumia, tukaaneita, pöllöjä ja muita eläimiä El Imposiblen kansallispuisto suojelee kuivaa trooppista metsää. Siellä on tavattu yli 260 lintulajia, 40 nisäkäslajia ja 400 puulajia.[8] Kansallispuistot ovat erityisen tärkeitä tiheästi asutussa El Salvadorissa, jonka pinta-alasta suuri osa on viljelymaana ja vain kaksi prosenttia luonnontilaista metsää.[9] Nisäkäslajeja on alle 20, eikä niitä yleensä nähdä kansallispuistojen ulkopuolella. Niihin kuuluvat opossumit, puupiikkisiat ja muurahaiskarhut. Kaikkiaan El Salvadorissa on noin 90 uhanalaista eläinlajia, kuten merikilpikonnia, vyötiäisiä ja kolibreja. Putkilokasvilajien määräksi on arvioitu vain noin 2900. Balsapuuta kasvaa läikkinä Tyynenmeren rannikolla, ja mangrovet reunustavat jokien estuaareja.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: El Salvadorin historia

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tazumalin mayatemppelin rauniot.

Noin kolmetuhatta vuotta eaa. Keski-Amerikkaan vaelsi nahua-intiaaneja. Nahuoiden alaryhmä pipil-intiaanit asuttivat nykyistä El Salvadoria. Pipilit olivat pääosin maanviljelijöitä, mutta perustivat joitakin kaupunkeja, joista jotkut ovat kehittyneet nykyisiksi kaupungeiksi.[11]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konkistadori Pedro de Alvarado, joka oli palvellut Hernán Cortésin luutnanttina Meksikossa, aloitti El Salvadorin valloituksen vuonna 1524. Espanjalaisia oli houkuttanut kulta, mutta se tuotti pettymyksen: kultaa oli saatavilla vain työläästi joenpohjista huuhtomalla. Vallatun alueen ainoa hyöty nähtiin viljelysmaana, ja se jaettiin läänityksiksi, joilla espanjalaiset suurtilalliset saivat pitää intiaaneja maaorjinaan. Plantaasiviljely kannatti vasta kun alettiin tuottaa suuria määrä yksittäisiä tuotteita. 1500-luvulla suosittu tuote oli kaakao, jonka jälkeen alkoi indigon valtakausi. 1800-luvun puolivälissä keinotekoiset väriaineet syrjäyttivät indigon kysynnän.[11]

Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Salvador itsenäistyi naapureidensa (muun muassa Guatemala ja Honduras) kanssa Espanjasta vuonna 1821, ja ne liitettiin Meksikoon 1822. Elsalvadorilaiset vastustivat tätä ja vaativat Keski-Amerikalle itsenäisyyttä. Kenraali Manuel José Arcen alaisuuteen perustettiin Keski-Amerikan liittovaltio 1823. Se hajosi lopullisesti 1841, ja El Salvadorista tuli itsenäinen tasavalta.[12] Valtion alkuvaihetta leimasivat toistuvat vallankumoukset.[3]

Presidentti Gerardo Barriosin aikana 1859–1863 maassa alettiin viljellä kahvia.[13] Wall Streetin pörssiromahdus 1929 ajoi El Salvadorinkin lamaan, mikä painoi kahvinviennin ja kahvityöläisten palkat alas. Siviilivalta maassa oli vielä 1931, mutta se loppui, kun kenraali Maximiliano Hernández Martínez kaappasi vallan[14]. Vuonna 1932 surmattiin noin 30 000 talonpoikaa työväenpuolueen johtaja Agustín Farabundo Martín johtaman kansannousun kukistamisessa[13].

Väkivaltaa ja vallankaappauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1961 vallankaappauksen jälkeen perustettiin konservatiivinen PCN-puolue (Partido de Conciliación Nacional), joka sai haltuunsa kaikki parlamentin paikat. PCN pysyi vallassa 1979 asti, vaikka sitä syytettiinkin ihmisoikeusrikkomuksista. Vuonna 1969 maa kävi Hondurasin kanssa kalliiksi tulleen ja ratkaisemattomana päättyneen niin sanotun jalkapallosodan, jonka taustana oli jalkapallo-ottelun lisäksi elsalvadorilaisten työläisten kohtelu Hondurasissa[15].

Sotilashallinnon vuosikymmenten aikana taloudellista poliittista valtaa piti catorce eli alkujaan 14 liikemiehen perhe. Niinpä El Salvador säilyi pitkään liikemiesoligarkian johtamana feodaalisena yhteiskuntana ja mantereen köyhimpänä valtiona.[16].

1970-luvulla keskiluokka alkoi ilmaista tyytymättömyyttään siihen, että poliittinen valta oli sotilailla ja taloudellinen valta kahviplantaasien omistajilla. Monet aktivistit nousivat katolisen kirkon parista.[17]

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan uhria kannetaan hautaan. Kuvattu vuonna 1982.

Arkkipiispa Óscar Romero murhattiin kirkossaan 1980. Romeron hautajaisiin osallistui kymmeniätuhansia mielenosoittajia. Turvallisuusjoukot ampuivat väkijoukkoon, jolloin kymmeniä kuoli. Kuvat väkivaltaisuuksista levisivät maailmalle.[18]

Viisi vasemmistolaista liikettä oli perustanut tammikuussa 1980 yhteisrintaman Frente Farabundo Martí para la Liberación Nacionalin (FMLN).[19]

Yhdysvaltojen vastavalittu presidentti Ronald Reagan päätti lisätä tukeaan Salvadorin sotilashallitukselle kommunismin torjumiseksi. Hallitus tuhosi vastustajiaan säälimättä, maaseutua pommitettiin ja maan infrastruktuuri hajosi pirstaleiksi.[20]

On arvioitu, että sisällissodassa kuoli 70 000 henkeä, ja siitä aiheutui kahden miljardin Yhdysvaltojen dollarin taloudelliset vahingot.[21]

Rauhanaika ja luonnontuhoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 hallitus tunnusti FMLN:n poliittiseksi puolueeksi, ja ne solmivat rauhansopimuksen samana vuonna. Hallitus myönsi 1993 armahduksen niille, joita YK:n tutkimuskomission tekemä selvitys syytti ihmisoikeusrikkomuksista.[13]

21. tammikuuta 2001 7,6 richterin maanjäristys tappoi noin 1000 ihmistä. Sitä seurasi 500 jälkijäristystä ja tasan kuukautta myöhemmin toinen 6,6 richterin järistys, joka surmasi 300 henkeä lisää. Järistykset jättivät kuudenneksen väestöstä, suunnilleen miljoona henkeä kodittomiksi.[13]

Maaliskuun 2003 vaaleissa FMLN voitti jälleen ja sai 31 paikkaa 84-paikkaisesta parlamentista. ARENA sai 29 ja liittoutui 14 paikkaa saaneen PCN:n kanssa.[3] Elokuussa 2003 Floresin hallinto lähetti 360 sotilasta Yhdysvaltain johtamaan koalitioon Irakin sotaan.[13] Maaliskuussa 2004 ARENAn ehdokas Tony Saca valittiin presidentiksi.[13]

Lokakuussa 2005 Ilamatepecin tulivuori (myös Santa Ana) purkautui, ja muutamia päiviä myöhemmin maahan iski hurrikaani Stan.[13]

Maaliskuussa 2006 El Salvador ratifioi ensimmäisenä Väli-Amerikan maana CAFTA-vapaakauppasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa.[13] 12. maaliskuuta 2006 vaaleissa ARENA keräsi 34 edustajaa ja FMLN 32.[22]

Vuonna 2009 FMLN nousi tammikuun parlamenttivaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi. Maaliskuun presidentinvaaleissa FMLN:n ehdokas Mauricio Funes valittiin maan presidentiksi[1]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan perustuslaki on hyväksytty 20. joulukuuta 1983, ja siihen tehtiin lisäys 1985. Maan presidentti ja varapresidentti valitaan viisivuotiskaudelle. Vaali on kaksivaiheinen, ja toinen kierros järjestetään, jos kukaan ehdokas ei saa ensimmäisellä kierroksella yli 50 % äänistä. Yksikamarisessa parlamentissa on 84 edustajaa, jotka valitaan kolmivuotiskausille. Suurimmat puolueet ovat tammikuun 2009 vaalien jälkeen: Frente Farabundo Martí para la Liberación Nacional 35 (FMLN), Alianza Republicana Nacionalista 32 (ARENA), Partido de Conciliación Nacional 11, Partido Demócrata Cristiano 5 ja Cambio Democrático 1 paikkaa.[1]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Salvador on jaettu 14 departementtiin ja nämä 262 kuntaan.[23] Departementit ovat myös jaettu neljään vyöhykkeeseen: läntiseen (occidental), keskiseen (central ja paracentral) ja itäiseen (oriental).[24]

División política de El Salvador.
La Zona Occidental
Ahuachapán
Santa Ana
Sonsonate
La Zona Oriental
Usulután
San Miguel
Morazán
La Unión
La Zona Central
La Libertad
Chalatenango
Cuscatlán
San Salvador
La Zona Para-Central
La Paz
Cabañas
San Vicente

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reilun kaupan kahvinviljelijöitä El Salvadorissa

El Salvador luopui omasta valuutastaan vuonna 2001 ja siirtyi käyttämään Yhdysvaltojen dollaria.[3]

Kansantuote perustuu maanviljelyyn, etenkin kahviin. Muut tärkeät vientituotteet ovat puuvilla, maissi ja sokeriruoko.[25] Talous on kärsinyt useista maanjäristyksistä ja erityisesti hurrikaani Mitchistä vuonna 1998. Maasta poismuuttaneiden kotimaahansa lähettämät varat muodostavat ulkomaanvaluutan lähteen; vuonna 2009 ne tuottivat 16,2 % BKT:sta.[1]

Merkittävimmät luonnonvarat vesivoima, geoterminen energia, öljy ja hedelmällinen viljelymaa.[1]

Merkittävimmät vientituotteet ovat kahvi, sokeri, tekstiilit, kulta, etanoli, kemikaalit, sähkö, rauta- ja terästuotteet sekä alihankintateollisuuden tuotteet. Vienti suuntautuu Yhdysvaltoihin, Guatemalaan, Hondurasiin ja Nicaraguaa, tuontia on näiden lisäksi Meksikosta ja Kiinasta.[1]

Maassa on 65 lentopaikkaa, joista yhdellä on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie.[1] Camalapan lentoasema sijaitsee 50 kilometrin päässä San Salvadorista.[26] Rautateitä on 283 kilometriä, mutta vuoden 2005 jälkeen niillä ei ole ollut liikennettä. Acajutla ja Puerto Cutuco ovat varsinaiset satamakaupungit.[1]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Salvadorin väestönkasvu vuosina 1961–2003.

Vuoden 2003 väestönlaskennassa uskontokunnista suurin oli katolinen kirkko johon kuului 57% väestöstä. Protestantteja oli 21% ja Jehovan todistajia vajaat kaksi prosenttia.[1]

90 % väestöstä on etniseltä taustaltaan mestitsejä, 1 % alkuperäisväestöä ja noin 9 % eurooppalaisperäisiä. Noin 81 % väestöstä on luku- ja kirjoitustaitoisia. Espanja on maan pääkieli. Osa intiaaneista puhuu náhuataa.[1]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIV:n kantajia oli noin 0,8 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 35 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 11 000 henkeä, mutta sitä sai vain noin puolet heistä, noin 5 800 henkeä.[27]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santa Anan alueella noin 85 km San Salvadorista sijaitsevat El Salvadorin vanhimmat kulttuurimuistomerkit: raunioita mayojen valtakunnan ajalta. Chalchuapassa olevalla Tazumalin alueella on 23 m korkea pyramidi, hautakammioita ja muita rakenteita, jotka on rakennettu jo 1200–100 eaa. Lähistöllä on myös Casa Blancan arkeologinen kohde mayakulttuurin esiklassiselta ja klassiselta ajalta.[28]

Francisco Gavidia (1863 - 1955) oli varhainen merkittävä kirjailija.[29] 1900-luvun loppupuolen kirjallisuus keskittyi tarkastelemaan kansallista historiaa. Suuria nimiä olivat Manlio Argueta, runoilija Roque Dalton ja novellisti José Marie Mendez.[30] Salvadorilais-nicaragualainen runoilija Claribel Alegría on viettänyt ison osan elämästään vapaaehtoisessa maanpaossa.[31]

Joya de Cerén on mayojen maalaiskylä ajalta ennen Kolumbusta, joka on säilynyt vulkaaniseen tuhkaan hautautuneensa kuten Pompeji Euroopassa. Se on El Salvadorin ainoa Unescon maailmanperintökohde.[32]

Elsalvadorilaiset talot rakennetaan tyypillisesti savitiilistä, ja niihin tehdään laaja kuisti, jolla oleskellaan paljon päiväsaikaan. Varsinaisia sisätiloja käytetään vain nukkumiseen ja varastotiloina, ja seitsenhenkinenkin perhe voi asua yhden tai parin makuuhuoneen talossa.[30]

Maissi on perusravintoa ja siitä paistetaan paksuja tortilloita.[30]

El Salvadorissa ilmestyy neljä päivittäistä sanomalehteä. Lehdistönvapaus on taattu perustuslaissa ja media arvostelee hallitusta jatkuvasti. Maassa toimii viisi yksityistä televisioasemaa, kaapelitelevisiossa välitetään myös ulkomaankanavia.[21]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisissa El Salvador ei ole saanut yhtään mitalia, vaikka on osallistunut vuodesta 1968 alkaen.[33]

El Salvadorin suosituin urheilulaji on jalkapallo. El Salvadorissa on 47 492 rekisteröityä jalkapalloilijaa ja 70 jalkapalloseuraa. El Salvador on edennyt myös kahdesti maailmanmestaruuskilpailuihin (1970 ja 1982), mutta putosi kumpanakin kertana ensimmäisellä kierroksella. Gold Cupin lopputurnaukseen maa on edennyt seitsemän kertaa, joista kolmena kertana se on päässyt puolivälieriin. Jalkapallomaajoukkue on toukokuussa 2012 FIFAn rankingissa sijalla 49.[34] Muita suosittuja lajeja ovat baseball ja nyrkkeily.[35]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q The World Factbook: El Salvador CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. a b c d e Background Note: El Salvador US Department of State
  4. La Ruta Turistica de Los Volcanes - El Salvador - Centroamérica HP Turismo (espanjaksi)
  5. a b Geology El Salvador: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  6. Physical Features El Salvador: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  7. Climate El Salvador: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  8. El Salvador General Information Herald Creative
  9. El Salvador Rainforest Alliance
  10. Nicaragua & El Salvador, Volume 10 By Paige R. Penland, Gary Chandler, Liza Prado s. 38
  11. a b Spanish Conquest El Salvador: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  12. United Provinces of Central America El Salvador: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  13. a b c d e f g h Timeline: El Salvador BBC news
  14. Elo & Pakkala 1982, s. 24–25.
  15. Virtanen 1979, s. 223.
  16. Virtanen 1979, s. 222
  17. Requiem for Romero BBC4 2005
  18. El Salvador marks Archbishop Oscar Romero's murder BBC news
  19. Historia del FMLN FMLN
  20. El Salvador Civil War Enemies of War. PBS.
  21. a b El Salvador Country Profile BBC News
  22. CISPES 2006 Salvadoran Elections Analysis - March 2006 CISPES
  23. Departments of El Salvador Municipios of El Salvador Statoids
  24. Informcaion Geografica DigestyC
  25. Maailma tänään: Meksiko, Keski-Amerikka ja Karibia, s. 14. Bonnier, 1996. ISBN 87-427-0797-8.
  26. Getting There Lonely Planet
  27. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS El Salvador 2008 WHO. Viitattu 12.10.2011. (englanniksi)
  28. Casa Blanca and Tazumal ruins Explore beautiful El Salvador
  29. Francisco Gavidia Biografias y Vidas
  30. a b c El Salvador Countries and their cultures
  31. Claeribel Alagria Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  32. Joya de Cerén Archaeological Site 1993. Unesco World Heritage. Viitattu 27.8.2010.
  33. El Salvador Sport reference
  34. Associations: El Salvador FIFA
  35. Sports and recreation Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.10.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta El Salvador.