Maximiliano Hernández Martínez

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maximiliano Hernández Martínez
El Salvadorin presidentti
4. joulukuuta 1931 – 28. syyskuuta 1934
Edeltäjä Arturo Araujo
Seuraaja Andrés Ignacio Menéndez
1. maaliskuuta 1935 – 9. toukokuuta 1944
Edeltäjä Andrés Ignacio Menéndez
Seuraaja Andrés Ignacio Menéndez
Tiedot
Syntynyt 21. lokakuuta 1882
San Matías, El Salvador
Kuollut 15. toukokuuta 1966 (83 vuotta)
Danlí, Honduras
Ammatti kenraali
Uskonto teosofia

Maximiliano Hernández Martínez (21. lokakuuta 1882 San Matías, El Salvador15. toukokuuta 1966 Danlí, Honduras) oli elsalvadorilainen kenraali ja poliitikko, joka hallitsi maata itsevaltaisesti 1931–1944.

Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martínez syntyi 1882, ja hänen vanhempansa olivat Raymundo Hernández ja Petronila Martínez. Hän opiskeli sotakoulussa Guatemalassa ja palasi sen jälkeen El Salvadoriin opiskelemaan lakia El Salvadorin yliopistoon, mutta ei valmistunut sieltä. Martínez jatkoi sotilasuraansa ja yleni prikaatikenraaliksi 1919. Hänestä tuli Arturo Araujon varapresidentti.[1]

Presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martínez nousi valtaan sotilasvallankaappauksen jälkeen. Sotilaat syöksivät Araujon vallasta joulukuussa 1931. Maassa syttyi kapinoita vallankaappauksen jälkeen. Ensimmäistä kapinaa johti Farabundo Martín johdolla kaupunkien kommunistit. Armeija oli saanut kuitenkin tästä tietoa etukäteen, joten kapina tyrehdytettiin nopeasti ja Martí vangittiin. Talonpojat nousivat kapinaan tammikuun lopulla 1932. Tuhannet, pääosin intiaanikapinalliset hyökkäsivät maan länsiosissa machetein ja seipäin maanomistajien armeijan ja virkamiesten kimppuun. Armeija murskasi siviilipartioiden tukemana kapinan parissa päivässä. Lähiviikkoja seurasi useat kostoiskut, jotka kohdistettiin kapina-alueen talonpoikiin. Kapinassa ja kosto-iskuissa kuoli vähintään 10 000 ja jopa 40 000 ihmistä.[2]

Martínez hallitsi diktaattorina lopulta vuoteen 1944. Se ei periaatteessa ollut sotilashallitus, sillä Martínez säilytti liberaalin lainsäädännön ja järjesti näennäisesti vapaita vaaleja. Niissä ei kuitenkaan ollut varteenotettavia vastaehdokkaita. Martínez tunnettiin omalaatuisena henkilönä ja harrasti teosofiaa ja salatieteitä, mistä tuli hänen lempinimensä El Bruho (suom. Velho).[3]

Keskiluokka alkoi murentaa Martínezin valtaa 1940-luvulla. Lisäksi armeijan sisällä Martínezin suosikkijärjestelmä ja kansalliskaartin vahva asema aiheuttivat ristiriitoja. Samaan aikaan Yhdysvaltain suhtautuminen fasismia ihainnoivaan Martíneziin alkoi viiletä. Martínez esitti 1944 parlamentille lakimuutosta, joka olisi mahdollistanut jatkokauden presidenttinä. Ehdotusta seurasi armeijan kapina ja lääkärien ja opiskelijoiden lakko. Kansalliskaarti pystyi vaivoin pystämään kpainan, mutta armeijan johto suostutteli tämän jälkeen Martínezin eroamaan. Tilalle nimitettiin Martínezille uskollinen kenraali Andrés Ignacio Menéndez.[3] Martínez julkisti eronsa 9. toukokuuta 1944.[1]

Martínez tapettiin Hondurasissa vuonna 1966.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 2001. ISBN 951-662-843-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Maximiliano Hernández Martínez Secretaría de cultura de la presidencia. Viitattu 20.12.2011. (espanjaksi)
  2. Valtonen, s. 305.
  3. a b Valtonen, s. 306.