Teosofia

Wikipedia

Teosofia (kreik. theos jumala, sophia viisaus, suomeksi jumalviisaus) tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä. Tällaista teosofiaa harrastivat muun muassa uusplatonikot, useat keskiajan mystikot, sekä uudella ajalla muun muassa Jakob Böhme, Franz Xaver von Baader ja Friedrich von Schelling.

Sisällysluettelo 1 Nimen merkitys 2 Opetuksia 3 Vaikutukset 4 Yhteisöt 5 Teosofiset kirjoitukset 6 Katso myös 7 Lähteet 8 Viitteet 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Nimen merkitys

Teosofialla on käsitteenä ollut useita hieman erilaisia merkityksiä:

• Uudessa Testamentissa ^[1] teosofialla tarkoitetaan ”Jumalan salaista, kätkettyä viisautta”, theou sophian en mysterio.

• Uusplatonikot käyttivät nimitystä teosofia käsityksestään, jonka mukaan sekä henkinen että aineellinen olemassaolo oli emanaationa eli vuodatuksena syntynyt ainoasta ikiolevasta jumaluudesta.

• Nykyään teosofialla tarkoitetaan lähinnä H. P. Blavatskyn opetuksiin perustuvaa uskonnollis-filosofista ajatussuuntaa, jonka perusopetuksiin kuuluvat muun muassa karman laki, jälleensyntyminen sekä kaiken olevaisen takana oleva absoluuttinen jumaluus.

Nykyaikaisen teosofisen liikkeen tunnettuja edustajia olivat Blavatskyn lisäksi muun muassa eversti Henry Steel Olcott sekä Annie Besant. Myös antroposofian perustajana tunnettu Rudolf Steiner toimi teosofisen liikkeen piirissä ennen siitä irtautumistaan. Suomessa teosofinen liike tuli tunnetuksi varsinkin kirjailija Pekka Ervastin työn kautta.

[muokkaa] Opetuksia

Blavatsky varoitti tekemästä teosofiasta uskomusjärjestelmää, koska hänen mukaansa sokea usko on haitallista. Teosofiassa korostetaan että ei ole mitään dogmia tai mielipidettä, joka millään tavalla sitoisi ketään Teosofisen Seuran jäsentä. Jäsenyyden ainoa ehto on seuran kolmen ohjelmakohdan hyväksyminen. Yhdelläkään opettajalla - mukaan lukien H.P. Blavatsky - ole mitään auktoriteettia pakottaa opetuksiaan tai mielipiteitään muille. Jokaisella jäsenellä on oikeus seurata mitä tahansa uskontoa tai ajatussuuntaa, mutta ei oikeutta pakottaa muita seuraamaan sitä^[2].

Teosofien keskuudessa seuraavat käsitykset kuitenkin katsotaan ainakin periaatteessa paikkansapitäviksi:

• Kaiken olevaisen takana on absoluuttinen jumaluus. Tästä jumaluudesta ei voi sanoa muuta, kuin että siinä on ilmenemisen mahdollisuus, Logos, joka ilmenee muun muasssa kaikkeutta ohjaavana järkenä.

• Kaikki ihmiset ovat sisäisesti kuolemattomia henkiolentoja, Logoksen ilmentymiä, ja siten keskenään yhdenvertaisia.

• Ihmisen on tarkoitus tulla tietoiseksi kuolemattomasta korkeammasta minästään. Ellei se onnistu elämän aikana, niin jälleensyntyminen tarjoaa siihen uuden mahdollisuuden.

• Sattumaa ei ole: karman laki on ehdottoman oikeudenmukainen ja järkkymätön, joten kaikelle tapahtuvalle on löydettävissä jokin alkusyy.

• Kaikkeudessa on näkyvän fyysisen todellisuuden lisäksi myös näkymättömiä ylifyysisiä ”tasoja”: eetterinen, astraalinen, mentaalinen, buddhinen, aatminen ynnä muut tasot.

Näiden opetusten lisäksi teosofisessa liikkeessä on aikojen kuluessa esiintynyt myös koko joukko toisistaan eroavia muita opetuksia. Vähitellen näiden käsityserojen myötä teosofinen liike on jakautunut useaan haaraan.

[muokkaa] Vaikutukset

Teosofisen liikkeen voimakkaimpana aikana 1920-luvulla teosofisella liikkeellä oli Yhdysvalloissa 7000 jäsentä, ja sen laajimmalla osalla – Intian osastolla – oli parhaimmillaan noin 20 000 jäsentä. Nykyisin jäsenmäärä on noin puolet tästä. Teosofia on kytkeytynyt voimakkaasti Intian itsenäisyysliikkeeseen. Indian National Congress perustettiin teosofisen konferenssin aikana, ja useat sen johtajat, muiden muassa Mahatma Gandhi saivat vaikutteita teosofiasta.

Teosofiaa tutkineita taiteilijoita ovat olleet muun muassa Wassily Kandinsky, Piet Mondrian, Franz Kafka, Aleksandr Skrjabin, W. B. Yeats, T. S. Eliot, Arthur Dove, Marsden Hartley, Wallace Stevens, Hilma af Klint ja James Jones.

[muokkaa] Yhteisöt

Suomessa teosofinen liike on jakaantunut noin kymmeneen ryhmään, joissa on yhteensä noin 2000 jäsentä. Kansainvälisistä Teosofiasta haarautuneista liikkeistä Suomessa toimivat (v. 2002) The Summit Lighthouse, Suomen vapaa katolinen kirkko, The Lucis Trust ja The Theosophical Fellowship. Suomalaiskansallisia ja kristillisiä vaikutteita ovat omaksuneet Ruusu-Risti, kristosofia, Ihmisyyden Tunnustajat ja Via-akatemia. Muita teosofiasta vaikutteita saaneita liikkeitä ovat antroposofia, ariosofia, Idän Tähden Järjestö, I Am -liike, Valonkantajat, Kulttuuriseura Aura, Totuuden etsijät, Bridge to Freedom, Rosicrucian Fellowship ja New Age -liike.

[muokkaa] Teosofiset kirjoitukset

Teosofisissa julkaisuissa suositeltua kirjallisuutta:

• H.P. Blavatsky: Salainen oppi
• H.P. Blavatsky: Teosofian avain
• Pekka Ervast: Mitä on Teosofia
• Shirley Nicholson: Muinainen Viisaus - Moderni Tietämys
• Jiddu Krishnamurti: Mestarin jalkojen juuressa
• Rudolf Steiner: Teosofia
• Ianthe Hoskins: Foundations of esoteric philosophy
• Robert Bowen: How to study theosophy

[muokkaa] Katso myös

• Kansainvälinen Teosofinen Seura
• Teosofinen Seura
• Antroposofia
• Ruusu-Risti
• The Summit Lighthouse

[muokkaa] Lähteet

• Teosofi 1/2007
• Teosofi 5/2007
• Harri Heino - Mihin Suomi tänään uskoo, WS Bookwell Oy, 2002

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ 1 Kor 2:7
2. ↑ Kansainvälisen Teosofisen Seuran Yleisen Neuvoston antama päätöslauselma (lähde: Teosofi-lehti)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• H. P. Blavatsky: Teosofian avain
• Teosofia.net-sivusto
• Teosofinen Seura ry. - Suomen osasto (Adyar)
• Teosofia ja tiede
• Skepsis ry - Ihmeellinen maailma: Teosofia
• The Sceptics Dictionary - Theosophy (englanniksi)

Tämä okkultismiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.