New Age
Wikipedia
New Age (engl. uusi aikakausi) on länsimaisen kulttuurin piirissä vaikuttava laaja uskonnollishenkinen liike, jonka luonteenomaisena piirteenä on yksilöllinen ja monista eri lähteistä ammentava henkinen kehitys. Uudella aikakaudella tarkoitetaan astrologista Vesimiehen aikaa, erotuksena vanhaan Kalojen aikaan. Liikkeellä ei ole varsinaista yhteistä johtoa tai oppijärjestelmää, vaan se on pikemminkin erilaisten henkisten etsijöiden yhteenliittymä. Monet New Agen harjoittajat eivät itse käytä toimintaansa viitatessaan New Age -nimitystä.
Esimerkkejä New Agen harjoittajille tyypillisistä kiinnostuksen kohteista ovat sellaiset asiat ja ilmiöt kuin rajatieto, paranormaalit ilmiöt, okkultismi, meditaatio, karma, jälleensyntymä ja vaihtoehtolääkintä.[1]
Marilyn Fergusonin 185:lle New Age -liikkeen vaikuttajalle suuntaamassa kyselyssä vastaajat sanoivat, että heidän omalle hengelliselle tai henkiselle kehitykselleen oli tärkeää etenkin buddhalaisuus 40 %, jooga 40 %, kristillinen mystiikka 31 %, psykosynteesi 29 %, jungilainen terapia 23 %, tiibetin buddhalaisuus 23 %, transsendenttinen meditaatio 21 %, sufilaisuus 19 %, transaktioanalyysi 11 %, est-terapia 11 % ja kabbalismi 10 %. Kyselyyn vastanneista uskoi telepatiaan 96 %, henkiparannukseen 94 %, ennaltatietämiseen 89 % ja selvänäköisyyteen 88 %.[2]
New Ageen liittyy myös samanniminen musiikkityyli, joka pohjautuu 1960–1970-lukujen meditaatio- ja rentoutumiskäyttöön tarkoitettuun musiikkiin. Tyylin nimeksi vakiintui New Age 1980-luvulla. Yleensä sävelmät ovat instrumentaalisia ja elektronisia, joskin myös ihmisääntä käytetään. New Age -musiikkigenren artisteiksi on luokiteltu muiden muassa Enya, Yanni, Deep Forest ja Enigma.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ New age ja henkisen kasvun yhteisöt Uskonnot Suomessa. Uskonnot Suomessa -hanke. Viitattu 4.5.2009.
- ↑ Harri Heino: Mihin Suomi tänään uskoo. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27265-5.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- ”New Age”, teoksessa Risto Selin: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.
