Kasvissyönti

Vegetaristi ei syö ollenkaan liharuokaa.

Kasvissyönti eli vegetarismi on ruokavalio, joka ei sisällä eläinkunnan tuotteita. Laktovegetarismia noudattavat syövät maitotuotteita ja lakto-ovo-vegetarismia noudattavat lisäksi myös kananmunia. Vegetarismi voidaan nähdä myös elämäntapana, joskin monet ovat vegetaristeja ainoastaan terveyssyistä. Vegetarismia harjoitetaan tavallisesti eettisistä, uskonnollisista, terveydellisistä tai ekologisista syistä, mutta myös poliittisista syistä. Pelkkää ruokavaliota määrittelevä vegetarismimääre onkin saanut rinnalleen koko joukon lisätarkenteita, joilla ruokavaliota ja muita kulutusvalintoja pyritään määrittelemään tarkemmin. Elämäntapaa, jossa vältetään kaikkia eläinperäisiä tuotteita (kuten nahkaa ja villaa) kutsutaan veganismiksi.

Kasvissyönnin historiaa

Joonialainen luonnontieteilijä Thales, joka oli yksi antiikin seitsemästä viisaasta, oli yksi Pythagoraan oppi-isistä. Thales keskittyi ruokavaliossa pääasiassa syöjän hyvinvoinnin kehittämiseen, mutta Pythagoras vei ajatusta pidemmälle. Pythagoras ja hänen seuraajansa eivät syöneet lihaa, koska uskoivat, että eläimilläkin on sielu. Lisäksi hän uskoi, että jos ihminen luopuisi eläinten tappamisesta ravinnon vuoksi, niin tappamisen taito katoaisi ja samalla sodat loppuisivat. Pythagoras eli raakaravinnolla ja hän ei ilmeisesti käyttänyt hunajaa lukuun ottamatta muitakaan eläinkunnan tuotteita. Kaikkia vegetaristeja kutsuttiinkin pythagoralaisiksi, kunnes 1800-luvun puolessa välissä perustettiin ensimmäiset vegetaristiyhdistykset ensin Englantiin ja sitten Yhdysvaltoihin.

Intiassa kasvissyönnin historia ulottuu vähintään yhtä varhaisiin aikoihin kuin länsimailla. Hindulaiset papit (bramiinit) ovat olleet laktovegetaristeja, sillä lihan (mukaan lukien munat) syömistä pidettiin saastuttavana. Papiston lisäksi tapa on levinnyt muihinkin väestönosiin, ja joissakin osissa Intiaa suurin osa väestöstä on laktovegetaristeja.

Muunnelmia

Vihannestori Barcelonassa.

Vegetaristilla ruokavalioon ei kuulu eläintuotteiden nauttiminen ravinnoksi. Sen variaatioita erotetaan toisistaan eri etuliittein. Esimerkiksi kasviksia ja kananmunaa käyttävä henkilö on ovovegetaristi ja maitoa sekä kananmunaa käyttävä on lakto-ovo-vegetaristi. Henkilö, joka käyttää ainoastaan maitotuotteita ja kasvikunnan tuotteita on laktovegetaristi.

Henkilöitä, jotka eivät käytä mitään eläinkunnasta peräisin olevia ruoka-aineita, kutsutaan yksinkertaisesti kasvissyöjiksi eli vegetaristeiksi. Ravitsemustieteellisissä tutkimuksissa käytetään selvyyden vuoksi termiä ”strict vegetarian” (tiukka vegetaristi). Monet ”tiukat vegetaristit” ovat itse asiassa vegaaneja, jotka välttävät kaikkia eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita muussakin kuin ruokavaliossaan.

Tunnetuimmat etuliitteet

Intialaisissa elintarvikkeissa käytetyt ”kasvisruoka”- ja ”ei kasvisruoka” -merkit.

• ovo – muna
• lakto – maito
• fenno – vain Suomessa tuotettuja kasviksia

Seuraavat etuliitteet ovat vegetarismin määritelmän vastaisia. Niiden syntyyn on vaikuttanut todellisten vegetaristien tarve erottua henkilöistä, jotka syövät joitain – mutta eivät kaikkia – lihatuotteita.

• pesco – kala
• pollo – kana ja muut linnut
• demi – ei syö nisäkkäiden lihaa
• semi – ei syö punaista lihaa

Lisäksi

• Fruitaristi tarkoittaa henkilöä, joka syö vain hedelmiä ja pähkinöitä.
• Elävän ravinnon syöjistä useimmat ovat vegetaristeja, jotka syövät kypsentämätöntä kasvisruokaa (mutta osa heistä syö myös kypsentämättömiä eläintuotteita kuten maitotuotteita, munaa, lihaa ja kalaa).

Ravitsemus

Intialainen kasvisateria.

Jos ruokavalioon ei kuulu lainkaan eläinkunnan tuotteita, täytyy ehdottomasti muistaa nauttia B₁₂-vitamiinia. Toisin kuin aiemmin uskottiin, ihmiselle käyttökelpoista B₁₂-vitamiiniinia ei saa kasvikunnan tuotteista, ei edes merilevästä, iduista tai tempehistä, vaan ainoastaan eläinperäisestä ravinnosta. Ihminen on kehityshistoriansa aikana ollut sekaruokainen niin pitkään (1-2 miljoonaa vuotta), että ihmisen fysiologia on tottunut saamaan eläinkunnan tuotteista B₁₂-vitamiinia ja siten kasvissyöjille ilman korvaavia ravintolisiä muodostuu vitamiinin puutostila, koska elimistö ei kykene tuottamaan vitamiinia itse ja luonnollinen vitamiininlähde on poissuljettu. Jos ruokavalioon ei kuulu runsaasti sieniä, pimeänä vuodenaikana kannattaa käyttää lisäksi D-vitamiinia, jota tavallisesti saadaan kalasta ja kananmunista.

Katso myös

• Veganismi
• Fennoveganismi
• Elävä ravinto
• Fruitarismi
• Ruoka
• Luettelo tunnetuista kasvissyöjistä

Kirjallisuutta

• Brown, Celia Brooks: Uusi kasviskeittiö. Suom. Päivi Paappanen. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6016-7.
• Gould, Merkka & Voutilainen, Eeva: Kasvissyöjäksi: Miksi ja miten. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-450-4.
• Jäntti, Eeva: Vegaanin käsikirja: Ravintoa ilman eläinkunnan tuotteita. Ekologinen keittiö. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1997. ISBN 951-9455-59-0.
• Kasvissyöntiä aloittelijoille. Suom. Martti Bergestad. Helsinki: Vegaaniliitto, 2003.
• Lehtonen, Ulla: Opettelisinko kasvissyöjäksi. Helsingissä: Otava, 1982. ISBN 951-1-06852-0.

Aiheesta muualla

• Vegaaniliitto – suomalainen kasvissyöntiä edistävä järjestö
• Kasvissyönti voi yleistyä lihansyönnin kustannuksella (Väitös: Markus Vinnari)
• Ravitsemustieteilijä suosittelee kasvisruokapäivää
• International Vegetarian Union (englanniksi)
• The green food choice may not be so green (englanniksi)