Vesijalanjälki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vesijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon henkilö, yhteisö, valtio tai vastaava on kuluttanut maailman vesivaroja kaikkien kuluttamiensa hyödykkeiden myötä. Kulutettuihin vesivaroihin lasketaan talousveden lisäksi kaikki vesi, joka on tarvittu esimerkiksi viljelyyn, teollisuuden prosesseissa ja tuotteiden valmistukseen.

WWF:n vuonna 2012 julkaiseman raportin mukaan globaali keskiarvo vesijalanjäljelle on 1 358m³ vettä/henkilö/vuosi.[1] Suomalaisten keskimääräinen vesijalanjälki on 1 414 m³ vettä/henkilö/vuosi eli 3 874 litraa vuorokaudessa, josta peräti 47% on peräisin ulkomailta.[1] Suomalaisten vedenkulutuksesta 82% syntyy maataloustuotteiden valmistuksessa ja kulutuksessa, 15% teollisista kulutushyödykkeistä ja loput 3% kotitalouksissa.[1]

Kiinalaisten vesijalanjälki 702 m³ vettä/henkilö/vuosi on maailman pienimpiä, yhdysvaltalaisten 2 483 m³/henkilö/vuosi maailman suurin.

Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden mukaan vesijalanjälki mittaa huonosti ympäristöhaittoja, mm. koska vedenkulutuksen haitat riippuvat seudusta. Esimerkiksi yhden A4-paperin vesijalanjälki on 10 litraa, mikä on melkein pelkästään puun luonnossa haihduttamaa vettä, joka palaa kiertoon. Tutkijoiden mukaan sen käyttäminen veden käytön kestävyyden tai tehokkuuden mittarina on ongelmallista, ja olisi syytä pohtia "mitkä tarpeet ja tahat ajavat näitä ympäristöviestinnässä yhä enemmän käytettyjä, populaareja ja ulkoa koreita mutta sisällöltään usein ristiriitaisia ja hämmentäviä indikaattoreita." [2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jussi Nikula: Suomen vesijalanjälki - Globaali kuva suomalaisten vedenkulutuksesta (pdf) 22.5.2012. WWF Suomi. Viitattu 23.5.2012.
  2. "Vesijalanjälki johtaa harhaan", Suomen Kuvalehti 27/2012 Tiede, sivut 16-17.
  3. Vihreää vettä ja jalanjälkeä – onko mitään järkeä?, Samuli Launiainen ja Ari Laurén, Metsätieteen aikakauskirja 2/2012

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]