Vesijalanjälki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vesijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon henkilö, yhteisö, valtio tai vastaava on kuluttanut maailman vesivaroja kaikkien kuluttamiensa hyödykkeiden myötä. Kulutettuihin vesivaroihin lasketaan talousveden lisäksi kaikki vesi, joka on tarvittu esimerkiksi viljelyyn, teollisuuden prosesseissa ja tuotteiden valmistukseen.

WWF:n vuonna 2012 julkaiseman raportin mukaan globaali keskiarvo vesijalanjäljelle on 1 358m³ vettä/henkilö/vuosi.[1] Suomalaisten keskimääräinen vesijalanjälki on 1 414 m³ vettä/henkilö/vuosi eli 3 874 litraa vuorokaudessa, josta peräti 47% on peräisin ulkomailta.[1] Suomalaisten vedenkulutuksesta 82% syntyy maataloustuotteiden valmistuksessa ja kulutuksessa, 15% teollisista kulutushyödykkeistä ja loput 3% kotitalouksissa.[1]

Kiinalaisten (1071 m³ vettä/henkilö/vuosi) ja intialaisten (1089 m³/vuosi) vesijalanjälki on maailman pienimpiä, yhdysvaltalaisten 2 842 m³/henkilö/vuosi maailman suurin.[2]

Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden mukaan vesijalanjälki mittaa huonosti ympäristöhaittoja muun muassa koska vedenkulutuksen haitat riippuvat seudusta. Esimerkiksi yhden A4-paperin vesijalanjälki on 10 litraa, mikä on lähes pelkästään puun luonnossa haihduttamaa vettä, joka palaa kiertoon. Tutkijoiden mukaan vesijalanjäljen käyttäminen veden käytön kestävyyden tai tehokkuuden mittarina on ongelmallista, ja olisi syytä pohtia "mitkä tarpeet ja tahot ajavat näitä ympäristöviestinnässä yhä enemmän käytettyjä, populaareja ja ulkoa koreita mutta sisällöltään usein ristiriitaisia ja hämmentäviä indikaattoreita."[3][4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jussi Nikula: Suomen vesijalanjälki - Globaali kuva suomalaisten vedenkulutuksesta (pdf) 22.5.2012. WWF Suomi. Viitattu 23.5.2012.
  2. National Water Footprint Accounts: The green, blue and grey water footprint of production and consumption, Volume 1: Main Report (s. 27) toukokuu 2011. UNESCO-IHE. Viitattu 22.10.2014. (englanniksi)
  3. Vesijalanjälki johtaa harhaan. Suomen Kuvalehti, 2012, nro 27, s. 16-17.
  4. Launiainen, Samuli & Laurén, Ari: Vihreää vettä ja jalanjälkeä – onko mitään järkeä?. Metsätieteen aikakauskirja, 2002, nro 2. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 22.10.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]