Auktoriteettiin vetoaminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Argumentum ad auctoritatem eli auktoriteettiin vetoaminen on argumentaatiovirhe, jossa oma argumentti perustetaan jonkun auktoriteetin sanaan tai arvovaltaan, mutta ei esitetä perusteita auktoriteetin todenperäisyydelle.[1][2]

Vastaavasti tällä argumentilla voidaan myös kompromettoida vastustaja, eli rinnastetaan tämän argumentaatio jonkun vastenmielisen ihmisen (tyypillisesti Hitler, Stalin, Mao, Nietzsche jne.) sanomisiin tai persoonaan.[2]

Argumentaatiovirhettä voidaan soveltaa kuitenkin vain väittelyihin, joissa osapuolilla on halua sekä valmiuksia ymmärtää väitteiden perusteluina käytettyjä argumentteja ja joissa on tilaisuus käydä nämä argumentit läpi. Asiantuntijan auktoriteettiin vetoamista ei pidetä näin ollen ongelmallisena tilanteissa, jotka eivät täytä mainitunlaisen väittelyn tunnusmerkkejä kuten koulutuksessa, uutisoinnissa, kansanvalistuksessa tai kansanomaisessa keskustelussa.

Argumentum ad auctoritatemin yleiskaava on seuraava:

  1. A esittää väitteen B;
  2. Esittäjässä A on jotain positiivista/negatiivista,
  3. Siispä väite B on tosi/epätosi.

Argumentum ad auctoritatemista on olemassa viisi versiota:

  • Argumentum ad verecundiamissa vedotaan jonkun tunnetun instanssin arvovaltaan. Tyyppiesimerkkejä ovat joku tunnettu tiedemies, arvovaltainen teos tai laki.
  • Ipse dixit (lat.) on tarkasti suomennettuna ’hän sanoi [niin]’. Ipse dixit -argumentissa vedotaan ensisijaisesti henkilöön ja hänen sanoihinsa.
  • Argumentum ad populum viittaa väitteen kannatukseen tai suosioon ja perustelee väitteen totuusarvoa sillä, kuinka monta kannattajaa väitteellä on. Lähtökohtana on olettamus vox populi, vox Dei eli kansan ääni on Jumalan ääni.
  • Argumentum ad hitlerum tarkoittaa Hitleriin (tai johonkin muuhun pahana tai epämiellyttävänä koettuun instanssiin) vetoamista tarkoituksena kompromettoida (vetää huonoon valoon) vastustajan argumentaatio. Tämä on melkein sama asia kuin natsikortti (ks. Godwinin laki). Argumentum ad hitlerum tunnetaan myös nimellä jukstapositio eli rinnastus – rinnastetaan asia A ja instanssi B, jonka attribuutti A on, samoiksi, ja argumentoidaan näin kestämättömältä pohjalta.

Suutari pysyköön lestissään (esoteerinen omahyväisyys)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Suutari pysyköön lestissään” tarkoittaa omahyväisyyttä, eli oletetaan että vain tunnustetut auktoriteetit, lisensoidut toimijat jne kykenevät ymmärtämään asioista jotain (esoteria) ja muille asiat ovat liian vaikeita tai monimutkaisia ymmärtää tai se ei ole heidän ydinosaamisaluettaan. Äärimmilleen vietynä tämä virhe on lähes sama kuin argumentum ad hominem abusivis.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]