Hunaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juoksevaa hunajaa

Hunaja on aromaattinen, viskoottinen sokeriliuos, joka maistuu makealta ja tuntuu tahmealta nesteeltä. Hunajaa valmistavat mehiläiset kukkien medestä tai kirvojen mesikasteesta, ja hunaja kerätään niiden pesistä tavallisesti linkoamalla. Hunajan ominaisuudet riippuvat paljon siitä, mitä lajia mehiläisten käyttämät kukat ovat. Hunaja voi olla juoksevaa tai kiinteää, ja sitä voi nauttia sellaisenaan tai sitä voi käyttää ruoanlaitossa. Hunajaa käytetään myös kosmetiikassa sekä ihon ja haavojen hoidossa.

Määrittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Hunaja on luonnosta peräisin olevaa makeaa ainetta, jonka hunajamehiläinen (Apis mellifera) on tuottanut kasvien medestä tai kasvien elävien osien eritteistä tai kasvien elävillä osilla elävien kasveja imevien hyönteisten eritteistä, joita mehiläiset keräävät, muuttavat yhdistämällä omia tiettyjen itsestään peräisin olevien aineiden kanssa, luovuttavat hunajakennoon, haihduttavat liiallisen veden, varastoivat ja jättävät kehittymään ja kypsymään hunajakakkuihin.»
(EU:n hunajadirektiivin 2001/110/EY[1] perusteella annettu soveltamisasetus[2].)

Suomessa Hyvää Suomesta -elintarvikeprojekti ja Suomen Mehiläishoitajain Liitto ovat laatineet EU:n hunajadirektiiviä tiukemmat, Hyvää Suomesta -merkin käyttöön oikeuttavat laatuvaatimukset.[3]. Tuotenimenä on Kuningatar-hunaja. Suomalainen hunaja on yleensä monikukkahunajaa.[4]

Hunajana saa myydä vain hunajaa, johon ei ole lisätty mitään. Muuten kyseessä on hunajavalmiste, mikä on tuotava pakkauksessa selkeästi ilmi. Jos hunajaan on lisätty vain yhtä ainesosaa, voidaan käyttää nimitystä hunaja ja ainesosa.[5]

Luomuhunajalla on tarkat säännöt mm. pesien sijainnista ja mehiläisten talviruokinnasta. Mesi on pääosin peräisin luonnonkasveista tai luonnonmukaisesti kasvatetuista. Tarhojen on sijaittava vähintään kuuden kilometrin päässä vilkkaista teistä tai kaatopaikoista. Talvella mehiläisille annettavan sokerin on oltava luomua. Antibiootteja tai synteettisiä torjunta-aineita ei saa käyttää.[6]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaista hunajaa.

Hunajat eroavat toisistaan maun, värin, tuoksun ja rakenteen mukaan. Erot syntyvät hunajan alkuperäkasvin mukaan.[7]

Linkouksen jälkeen hunaja on aina juoksevaa, mutta se alkaa saman tien kiteytyä. Kiteytymisnopeus riippuu hunajan alkuperäkasvista. Jos hunajan halutaan säilyvän pehmeänä, sitä vaivataan ennen purkittamista, mikä rikkoo sen kiderakenteen. Jos hunajan annetaan kiteytyä vapaasti, siitä muodostuu lohkeavaa.[7]

Hunajan kiteytymiseen vaikuttavat sen hedelmä- ja rypälesokeripitoisuudet. Mitä enemmän hedelmäsokeria hunaja sisältää suhteessa rypälesokeriin, sitä pitempään se pysyy juoksevana. Suomessa horsma- ja muutamat muut luonnonkukkahunajat pysyvät juoksevina jopa muutamia vuosia. Pääosa Suomen hunajista kiteytyy kuitenkin parin kuukauden sisällä linkoamisesta.

Hunajan väri vaihtelee lähes valkoisesta hyvin tummaan.[7] Hunajan värin mittaamiseen käytetään 5-hydroksimetyylifurfuraalin eli HMF:n pitoisuutta (mg/kg). HMF-yhdistettä syntyy, kun hunajan yksinkertaiset sokerit, kuten glukoosi ja fruktoosi hajoavat.[8]

Hunaja on hapanta eli sen pH on yleensä alle 5. Hunajan alhainen pH johtuu glukonihaposta, joka estää useimpien bakteerien lisääntymisen. Se toimii siten hunajan luonnonmukaisena säilöntäaineena.

Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunajassa on yli 200 erilaista ainetta. Pääainesosat ovat erilaiset sokerilajit. Eri sokerien suhteet vaihtelevat alkuperäkasvin mukaan. Suomalaisen hunajan keskimääräinen koostumus:[7]

Yleisimmät hunajassa olevat entsyymit ovat diastaasi, invertaasi, glukoosioksidaasi, katalaasi ja fosfataasi.[9]

Ravintosisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunajan ravintosisältö eli 100 grammaa hunajaa sisältää keskimäärin:[10]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunajakennosto

Mehiläiset (työmehiläiset) valmistavat hunajaa kukkien medestä tai kirvojen mesikasteesta. Mesi ja mesikaste ovat kasvien solukkonestettä, joka sisältää muun muassa sokereita, vettä sekä monia hivenaineita. Työmehiläiset keräävät hunajaa sadottomaksi kesäajaksi ja talviravinnoksi. Mehiläispesässä on hunajavarastoa 5–50 kg. Kimalaiset keräävät mettä samalla tavalla ja varastoivat sitä, mutta pesäkohtaiset määrät ovat pieniä, vain satoja grammoja, ja ne on tarkoitettu vain sadepäivien ja kylmien jaksojen varalle, sillä kimalaiset eivät talvehdi yhteiskuntana. Ampiaiset eivät valmista hunajaa vaan imevät aikuisina mettä ja muita makeita nesteitä.

Mehiläisillä on leukansa alla pitkä kärsä, jolla ne imevät kukista mettä. Kärsästä mesi kulkeutuu mesimahaan. Mesimaha on mehiläisen takaruumiissa oleva paksu osa, ennen varsinaista mahaa. Mehiläinen erittää meteen rauhaseritteitään, sylkinestettä ja entsyymejään, jolla se muokkaa muun muassa meden sokerikoostumusta invertaasientsyymin avulla pilkkoen ruokosokeria rypäle- ja hedelmäsokeriksi. Mehiläinen haihduttaa medestä pois myös ylimääräistä vettä. Valmiin hunajan mehiläiset varastoivat kennoihin ja peittävät kennot vahakansilla, jotka estävät mikrobien ja kosteuden pääsyn hunajaan.

Hunaja erotetaan kennoista linkoamalla. Ennen linkoamista kennoja peittävät vahakannet kuoritaan pois ja hunajakakut asetetaan hunajalinkoon, jossa hunaja erottuu kennoista keskeiskiihtyvyydestä aiheutuvan voiman avulla. Linkouksen jälkeen hunajasta poistetaan pienet vahamuruset siivilöimällä. Hunajalinkoja on kolmenlaisia: pystyakseli-, vaaka-akseli- ja tähtilinko.

Nykyään vähemmän käytetty tapa on hunajan valutus omalla painollaan, koska se on hitaampaa ja työläämpää.

Hunajaa voidaan myös puristaa kennoista. Tätä menetelmää käytetään etenkin sitkeän kanervahunajan tuotannossa.[11]

Erilaisia hunajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajihunajat on tehty käyttäen lähes kokonaan yhden kasvin kukkia, ja ne nimetään kasvin mukaan. Lajihunajan tuottamiseksi mehiläispesät viedään alueelle, jolla haluttu kasvi kukkii runsaslukuisena. Kukkimisen loputtua pesät otetaan pois ja hunaja lingotaan pesästä.[7] Tunnetuimpia lajihunajia ovat muun muassa akaasia, eukalyptus, appelsiininkukka, kanerva, rypsi, maitohorsma ja lehmus.[12] Voimakkaanmakuisia lajihunajia ovat esimerkiksi kanerva, rypsi, mesimarja ja appelsiini. Mietoja ovat esimerkiksi valkoapila, horsma ja akaasia.[13]

Kennohunaja on hunajaa, jota ei ole lingottu kennoista ulos, vaan vahakennosto on mukana. Kennohunajaa voi syödä sellaisenaan tai pureskella kuin purukumia, ja kennoista irtoavan vahan voi sylkeä pois tai niellä.[7] Palahunajassa on kennohunajan palasia juoksevan hunajan joukossa. Kuivattu hunaja on jauhomuotoista ja sekoitettu johonkin toiseen jauhoon.[11]

Tekohunaja ei ole hunajaa. Sen maku ja väri syntyvät keinotekoisesta hunaja-aromista ja väriaineesta.[14]

Säilytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunajaa suositellaan säilytettäväksi kuivassa ja viileässä noin 13–16 asteessa, jolloin se säilyy useita vuosia. Huoneenlämmössä hunaja säilyy vuoden tai kaksi.[15] Hunaja ei pidä jääkaapista tai kosteasta säilytyspaikasta, sillä se imee itseensä herkästi hajuja ja kosteutta. Hunajaa voi myös pakastaa.[16][15]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunajan myyjän valikoimaa Petroskoin syysmarkkinoilla.

Hunajaa käytetään ruoanlaitossa, leivonnassa, leivän päällä ja sitä lisätään makeutusaineeksi juomiin kuten teehen ja kahviin. Jotkut syövät sitä myös sellaisenaan.

Hunajasta ja vedestä käyttämällä tehtyä hunajaviiniä on juotu Euroopassa yleisesti jo tuhansien vuosien ajan.[17]

Hunajaa käytetään myös esimerkiksi kosmetiikassa, ihon hoitamiseen sekä saunomisen yhteydessä.[18]

Jos hunaja kuumennetaan yli 40 celsiusasteen, sen terveelliset ominaisuudet alkavat kärsiä. Sitä korkeammassa lämpötilassa hunajan monet entsyymit alkavat hitaasti tuhoutua.[16]

Hunajaa syövät mielellään myös eläimet, kuten karhut ja mesimäyrät, vaikkakin karhut syövät mehiläispesistä ennemmin mehiläisten toukanalkuja, koska niissä on paljon proteiineja.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunajaa on käytetty jo pitkään haavojen hoidossa, ja moni nykyaikainen lääketieteellinen haavanhoitovalmiste sisältää hunajaa. Hunajan teho haavojen hoidossa perustuu muun muassa sen antibakteerisuuteen ja vetyperoksidin tuotantoon.[19]

Hunaja on kuumentamatonta elävää ravintoa, joten siinä saattaa esiintyä Clostridium botulinum -bakteerin itiöitä. Näitä itiöitä tavataan suhteellisen yleisesti esimerkiksi maaperässä ja pölyssä. Imeväisikäisillä lapsilla ruoansulatuskanavaan päässeet itiöt voivat aiheuttaa sairastumisen, koska ruoansulatuskanavan ja suoliston normaalifloora ei ole vielä kehittynyt. Hunajaa ei tämän vuoksi suositella alle 1-vuotiaille lapsille.

Yli vuoden ikäisille lapsille ja aikuisille Clostridium botulinum -bakteerin itiöt ovat vaarattomia ja he voivat käyttää hunajaa makeutusaineena päivittäin. Myös odottava tai imettävä äiti voi huoletta käyttää hunajaa, sillä mahdolliset itiöt eivät kulkeudu äidin tai äidinmaidon kautta lapseen.

Diabeetikoilla on joskus mukana hunajaa matalan verensokerin varalle, koska se imeytyy jo suussa vaikkapa posken sisäpinnalta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EU:n Hunajadirektiivi
  2. Hunaja-asetus
  3. Hunaja.net Laatujärjestelmäsäännöt
  4. Kirkkonummen mehiläistuote
  5. Hunajavalmisteet Hunaja.net. Suomen Mehiläishoitajain Liitto. Viitattu 8.8.2013.
  6. Hunajavalmisteet Hunaja.net. Suomen Mehiläishoitajain Liitto. Viitattu 8.8.2013.
  7. a b c d e f Erilaiset hunajat Hunaja.net. Suomen Mehiläishoitajain Liitto. Viitattu 8.8.2013.
  8. Hunajan teknologiaselvitys Trang Nguyen, Ossi Pastinen, Teknillinen korkeakoulu, Kemian tekniikan osasto, 6.7.2007 (pdf)
  9. Koivulehto 2010, s. 137.
  10. Hunaja.net (Arvot poikkeavat hiukan, mutta eivät olennaisesti)
  11. a b Koivulehto 2010, s. 151.
  12. Koivulehto 2010, s. 149.
  13. Koivulehto 2010, s. 154–155.
  14. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 1225
  15. a b Koivulehto 2010, s. 144.
  16. a b Hunajan säilytys ja käsittely Hunaja.net. Suomen Mehiläishoitajain Liitto. Viitattu 8.8.2013.
  17. Hunajaviiniä, mjöd Keski-Pohjanmaan Mehiläishoitajat ry. Viitattu 8.9.2013.
  18. Hunaja ihonhoidossa ja kosmetiikassa Hunaja.net. Suomen Mehiläishoitajain Liitto. Viitattu 8.8.2013.
  19. Hunaja haavojen hoidossa Hunaja.net. Suomen Mehiläishoitajain Liitto. Viitattu 8.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hunaja.