Maitohorsma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maitohorsma
Maitohorsma (Epilobium angustifolium).JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Horsmakasvit Onagraceae
Suku: Horsmat Chamerion
Laji: angustifolium
Kaksiosainen nimi
Chamerion angustifolium
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Maitohorsma Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Maitohorsma Commonsissa

Maitohorsma (Chamerion angustifolium, aiemmin Epilobium angustifolium)[1] on yleensä noin 50–150 cm korkea kasvi. Suomessa se kasvaa kaikenlaisilla kasvupaikoilla koko maassa.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maitohorsma on yleensä noin 50–150 cm korkea, mutta on tavattu myös yli 2-metrisiä yksilöitä. Suomessa sitä tavataan kaikenlaisilla kasvupaikoilla koko maassa (tien varsilla[2]), ja se on melko yleinen lähes koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Kukissa on 4 purppuranpunaista, harvemmin vaaleanpunaista tai valkoista, terälehteä. Kukkien halkaisija on 2–3 cm. Maitohorsma kehittää kukinnan jälkeen punaruskeat, pitkulaiset siemenkodat, jotka halkeavat kärjestään. Yhdessä kodassa on yleensä 300–400 pientä siementä, ja koko kasvin siemenmäärä on usein noin 80 000. Ruskeissa siemenissä on valkoisia karvoja, joiden avulla ne lentävät tuulessa uusille kasvupaikoille. Kasvi talvehtii maavarsien avulla.

Maitohorsman kukkia

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maitohorsma kuuluu metsän pioneerilajeihin ja valtaa itselleen hyvin nopeasti vapaat kasvupaikat. Se leviää tehokkaasti sekä siementensä että juurakkonsa avulla. Suurenkin esiintymän yksilöt saattavat olla yhtä kloonia tehokkaan juurakkoleviämisen vuoksi.[3] Sitä tavataan usein metsäpalon jättämillä aukeilla, minkä vuoksi sitä on tavattu kutsua tulikukaksi. Maitohorsma viihtyy sekä emäksisessä että hieman happamassa maassa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maitohorsman lehdissä on runsaasti C-vitamiinia ja sitä käytetäänkin ruuaksi monin tavoin. Nuoria lehdettömiä versoja voi silputa salaattiin tai ne voi valmistaa ruuaksi parsan tapaan (myös maanalaiset versot). Nuoret lehdet sopivat salaatteihin. Niitä voi myös kuivata teeksi[4]. Maitohorsman ja teepensaan lehtien sekoitusta sanotaan venäläisen paikkakunnan mukaan koporje-teeksi.[5]

Nuoret lehdet sopivat käytettäväksi viherjauhoon ja leipä- ja sämpylätaikinaan. Vanhemmiten lehdistä tulee kitkeriä ja sitkeitä. Kuivatuista juurista on valmistettu kahvinkorviketta. Rehuna sen on uskottu lisäävän maidontuotantoa,[6] ja siemenkarvoja on kehrätty. Alaskassa maitohorsmasta tehdään karamelleja, siirappia ja hyytelöä. Maitohorsman medestä valmistuva hunaja on kevyttä ja miedon makuista.

Maitohorsma kuuluu kauppayrtteihin.[7]

Kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maitohorsma on Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka.[7]

Horsmasta on tehty useita lauluja. Tunnettuja sanoituksia ovat:

Muita nimiä: Horsma, horsmo, horsmu, hörsmä, hörsmy, forsma, palokukka, tulikukka, rumihinkukka ja rentunruusu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=27284
  2. Valitut Palat: Suomalainen luonto, s. 246. , 1989. ISBN 951-8933-01-4 Viitattu = 31.7.2011.
  3. Neil Fletcher: Kukat, s. 211. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30139-6.
  4. Hanne Kinnunen, Maitohorsma on suomalaisen luonnon oma parsa, Yle.fi, Uutiset: luonto, viitattu 2.6.2012
  5. Yrttitarha.fi, viitattu 2.6.2012
  6. Maitohorsma, Frantsilan yrttitila, viitattu 2.6.2012
  7. a b Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]