Kaprio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaprion kunta Lomonosovin piirin kartalla.
Kaprion linna 30-vuotisen sodan aikoina.

Kaprio (ven. Копорье, Koporje, ruots. Koporje) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Lomonosovin piirissä sekä entinen luterilainen seurakunta Inkerissä. Kaprion kylä sijaitsee Kaprionjoen yläjuoksulla, Pietarin ja Veimarin välisen radan samannimisen aseman läheisyydessä. Asukkaita kylässä on noin 1 400 henkeä, kunnassa noin 2 400.

Kaprio on vanhaa vatjalaisten, inkerikkojen ja inkerinsuomalaisten asuinaluetta. Alueella on perinteisesti ollut myös venäläisasutusta.

Kapriossa sijaitsee yksi Luoteis-Venäjän komeimmista keskiaikaisista linnoista.

Kaprion historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaprio on vanhaa vatjalaisten ja inkeroisten asuinaluetta. Arkeologisesti nykyasutuksen selviä jälkiä voidaan seurata rautakauden ja varhaiskeskiajan taitteeseen ja hajanaisempina ajanlaskun alkuun saakka. Kapriossa oli Novgorodin historiallisen Vatjan viidenneksen tärkein linna ja se oli samalla suurimman vatjalaisalueen pääpaikka. Vanhastaan Kapriossa puhuttiin itävatjaa, viimeksi Ikäpäivän kylässä. Itävatjan murre sammui 1960-luvulla.

Kaprion linna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaprion linna toukokuussa 2006

Ensimmäinen maininta Kaprion linnasta on vuodelta 1240, jolloin saksalaiset ristiritarit tunkeutuivat Novgorodin alueelle ja rakensivat tänne puisen linnoituksen. Aleksanteri Nevskin johtamat novgorodilaiset valtasivat ja hävittivät sen seuraavana vuonna. Vuonna 1280 Aleksanterin poika Dmitri Aleksandrovitš rakennutti kivisen linnan, jonka novgorodilaiset hävittivät kaksi vuotta myöhemmin. Se rakennettiin uudelleen vuonna 1297. Kaprio toimi Vatjan viidenneksen Kargalin pogostan keskuspaikkana, mutta sillä ei koskaan ollut suurta taloudellista merkitystä.

Moskovalaisaikana linnaa vahvistettiin, ja useimmat säilyneet rakenteet ovat peräisin tältä ajalta. Ruotsalaiset valtasivat linnan vuonna 1581, mutta luovuttivat sen Venäjälle Täyssinän rauhassa. 1600-luvun alussa ruotsalaiset valtasivat linnan uudestaan. Venäjä sai sen takaisin vuonna 1703.

1700-luvun alussa Kaprio kuului ruhtinas Aleksandr Menšikoville. 1700–1900-luvun alussa kylän lähellä sijaitsi Zinovjevin aatelissuvulle kuulunut kartano. Vuonna 1919 seudulla käytiin taisteluja puna-armeijan ja kenraali Nikolai Judenitšin puolella sotineen Inkerin pataljoonan välillä. Kylässä vietetään vuosittain Koporskaja poteha -nimistä historia- ja folklorejuhlaa.

Kaprion luterilainen seurakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaprion luterilaisen kirkon paikka Novasolkan kylässä. Pappila sijaitsi edessä olevalla pellolla, takana olevassa metsikössä olivat kirkko ja hautausmaa. Kirkon kerrotaan palaneen vuonna 1940.

Kaprioon perustettiin Inkerinmaan ensimmäinen luterilainen seurakunta jo 1590-luvulla. Seurakunta toimi uudelleen 1620-luvulta lähtien, ja Ruotsin vallan aikana sillä oli kaksi kappeliseurakuntaa, Hevaa ja Klopitsa. 1700-luvun alun sotavuosien jälkeen Kapriolla, Soikkolalla ja Kattilalla oli yhteinen kirkkoherra. Tilapäiset kirkkoherrat hoitivat Kaprion kirkkoherran virkaa usein jossakin muussa seurakunnassa olleen oman toimensa ohella. Toisaalta ainakin 1800–1900-luvun vaihteessa Kaprion kirkkoherra toimi myös kolmen muun inkeriläisseurakunnan – Kattilan, Soikkolan ja Novasolkan (jolla oli siis sama nimi kuin Kaprion luterilaisella kirkonkylällä) – pappina.

Viimeisin kirkko rakennettiin seurakuntaan vuonna 1766 samalle paikalle, missä jo aiemmin oli ollut kaksi kirkkoa. Kirkko sijaitsi Novasolkka-nimisessä kylässä lyhyen matkan päässä varsinaisesta Kaprion kylästä.

Vuonna 1860 seurakunnan noin 1 300:sta jäsenestä 22 oli saksalaisia, 13 virolaisia ja loput suomalaisia. Vuonna 1904 suomalaisia oli noin 1 800, saksalaisia 75 ja virolaisia noin 400. Pääkirkossa jumalanpalveluksia pidettiin suomeksi kaikkina sunnuntai- ja juhlapäivinä, vuosittain 12–15 kertaa viroksi ja 1–2 kertaa saksaksi. Ojankylän ruokoushuoneessa jumalanpalveluksia pidettiin vuosittain 12 kertaa suomeksi, 8–10 kertaa viroksi ja 2–3 kertaa saksaksi.

Neuvostoaikana 1920-luvulla Kaprion seurakunnallisia toimituksia hoitivat muissa inkeriläisseurakunnissa toimineet kirkonmiehet. Vuodesta 1928 lähtien ei ole tietoja kirkollisesta elämästä seurakunnassa. Kaprion kirkko suljettiin vuonna 1929, ja sen kerrotaan palaneen vuonna 1940.

Toisen maailmansodan aikana osa Kaprion suomalaisista jäi Leningradin piiritykseen, osa saksalaisten miehitysalueelle. Edelliset evakuoitiin Siperiaan, viimeksi mainitut Suomeen.

Nykyään seurakunnan alue kuuluu Lomonosovin piirin Kaprion ja Lepäsin kuntiin, Jaaman piirin Niisnovan kuntaan ja Sosnovy Borin kaupunkiin.

Kaprion seurakunnan papit 1590–1919[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olof 1590–(?), Samuel Marttini 1628, Abrahamus Liungonis 1634–?, Abrahamus Jordanus 1638–1653?, Magnus Magni Wichlerus (?) 1653?, Magnus Andreae Hiök 1661–1663?, Petrus Simonis Aleqwist 1663?–1677?, Johan Schütz 1678–1708 (karkoitettiin perheineen Kasaniin, Kapriossa mahd. vielä 1715–1716?), Johan (?) Lyra 1703–1744, Balthasar Wiedeman 1744–1771, Jakob Bernhard Münster 1771–1780, Henrik Lindström 1777–1778, Karl Henrik Passelberg 1781–1802, Gustaf Lind 1802–1807, Johan Wirén 1807–1862, Otto Reinhold Streng 1862–1874, Nikolai Wilhelm Sonny 1874–1886, Karl Aksel Adhemar Koski 1886–1889, Eduard Leopold Jürgensen (tilap.) 1889–1890?, Johan Edvard Schwindt (tilap.) 1890–1893, Juho Waronen 1893–1906, Karl Smeds (tilap.) 1906–1907, Abel Fabian Raunio 1907–1909, Jaakko Nikolai Tiainen 1910–1911 sekä vuorotellen Aleksanteri Wehniäinen (tilap.) 1911–1918 ja Viktor Armas Aavikko (tilap.) 1913–1916 ja 1919. [1]

Kaprion seurakuntaan kuuluneet kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ala-Luzhki (Нижние Лужки), Anelia, Harjavalta, Harmaala, Hatapusa, Hevaa, Hirsikontu, Huurola, Ikäpäivösi (Ičäpäivä, Иципино), Ilmola, Inkere, Jyrjövä, Kangaspää, Kaprio, Keski-Luzki, Keski-Raikkova, Kirnu, Klavoritsa, Klimatina, Kolokka, Kopanetsa, Koskenkylä, Koslova, Lasuna, Lentiisi (Lenttisi, Лендовщина), Lomoha, Maklakkova, Miinala, Muiskula, Murto, Nakkova, Novasolkka, Nurmisto (Urmizno), Ojankylä, Pankkala, Peräkylä, Pieni Kaporkka, Pieni Raikkova, Pulkkova, Rakopesä, Ratussova, Ruitsa, Rukkulitsa, Savolssina, Seikkinä, Siesta, Sirkkova, Suuri Kaporkka, Suuri Raikkova, Syrjä, Tolkki, Tönttölä, Uusi Vääskylä, Uusikylä, Varpaala, Vepsä, Vornaisi, Voronina, Vääskylä.

Vain osassa kylistä on ollut suomalaisasutusta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Georg Luther, Herdaminne för Ingermanland II, De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940. ISBN 951-583-052-4, Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 2000

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Georg Luther, Herdaminne för Ingermanland II, De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940. ISBN 951-583-052-4, Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 2000.
  • Aappo Metiäinen ja Kaarlo Kurko, Entisen Inkerin luterilaisen kirkon 350-vuotismuistojulkaisu sanoin ja kuvin. Inkere, Helsinki 1960.
  • Pekka Nevalainen ja Hannes Sihvo (toim.), Inkeri: Historia, kansa, kulttuuri. ISBN 951-717-668-6, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1991.
  • Jenny Emilia Waronen, Olot ja elämä vuosisadan vaihteessa Kaprion seurakunnassa pappilan emännän silmillä nähtynä. Teoksessa Pekka Laaksonen ja Sirkka-Liisa Mettomäki (toim.), Inkerin teillä. Kalevalaseuran vuosikirja 69–70. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1990.
  • Kyösti Väänänen, Herdaminne för Ingermanland I, Lutherska stiftsstyrelsen, församlingars prästerskap ock skollärare i Ingermanland under svenska tiden. ISBN 951-9018-28-X, Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1987.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaprio.

Koordinaatit: 59°42′32″N, 29°2′2″E