Lidija Zinovjeva-Annibal
Lidija Dmitrijevna Zinovjeva-Annibal (ven. Ли́дия Дми́триевна Зино́вьева-Анниба́л), (17. helmikuuta [J: 1. maaliskuuta], 1866 Pietari, Venäjän keisarikunta – 17. [J: 30. lokakuuta] 1907 Zagorje, Mogiljovin kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kirjailija.[1]
Suku ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lidija Zinovjeva-Annibal syntyi Zinovjevien aatelisperheeseen. Hän oli äitinsä paronitar Weymarnin puolelta sukua Aleksandr Puškinin esi-isälle Abram Gannibalille. Lidija sai kotiopetusta, oli lyhyen aikaa Pietarin naisten lukiossa kunnes hänet erotettiin itsepäisen luonteensa vuoksi ja meni vuonna 1884 vanhempiensa tahdon vastaisesti naimisiin veljiensä kotiopettaja Konstantin Semjonovitš Švarsalonin kanssa. Muutaman vuoden kuluttua hän jätti miehensä ja muutti kolmen lapsensa kanssa ulkomaille opiskelemaan laulua Pauline Viardot'n johdolla.[2]
Vuonna 1893 Zinovjeva-Annibal tutustui Roomassa symbolistirunoilija Vjatšeslav Ivanoviin.[2] He menivät naimisiin vuonna 1899, kun molemmat olivat saaneet avioeron aiemmista puolisoistaan. Zinovjeva-Annibal toimi heidän asunnossaan eli ”tornissa” pidetyn Torni-salonkina tunnetun kirjallisen kokoontumisen emäntänä[3] ja vaikutti merkittävällä tavalla miehensä tuotantoon.[2]
Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zinovjeva-Annibalin ensimmäinen merkittävä teos oli symbolistinen näytelmä Koltsa (”Sormukset”, 1904), jonka teemana on Ivanovin ”dionyysisyyteen” liittyvä yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden ristiriita. Samaa teemaa käsittelee[3] hänen tunnetuin teoksensa,[2] pienoisromaani Tridtsat tri uroda (”Kolmekymmentäkolme kuvatusta”, 1906), joka on Venäjän kirjallisuuden ensimmäinen lesborakkauden kuvaus.[3] Se joutui joksikin aikaa sensuurin kieltämäksi.[2]
Kertomuskokoelma Tragitšeski zverinets (”Traaginen eläinhäkki”, 1907) kuvaa aikuisten epäoikeudenmukaisuudesta kärsivän nuoren psykologiaa. Nykytutkimus on nähnyt tässä hänen merkittävimmässä teoksessaan viitteitä ekofeministisestä asenteesta.[4] Postuumisti julkaistun kokoelman Net! (”Ei!”, 1918) kertomusten aiheena on ihmisen käyttäytyminen ääritilanteissa.[3] Proosan ja näytelmien lisäksi Zinovjeva-Annibal kirjoitti myös runoja ja kirjallisuuskritiikkiä[2] sekä osallistui vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumien aikana maanalaisen Adskaja potšta -lehden julkaisemiseen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 6.1.2016.
- ↑ a b c d e f Serebrjanogo veka siluet... silverage.ru. Viitattu 6.1.2016.
- ↑ a b c d Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar humanities_dictionary.academic.ru. 2002. Viitattu 6.1.2016.
- ↑ Ekonen, Kirsti. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 5. Modernismin murros. Venäläinen symbolismi”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 401. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN Nykytutkimus on nähnyt teoksessa viitteitä ekofeministisestä asenteesta..
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
