Siirtolohkare
Sivulta puuttuu 
Siirtolohkare eli hiidenkivi on iso kivi, jonka jääkauden aikainen mannerjää on kuljettanut mukanaan usein kauaksi emokalliosta. Alavilla alueilla siirtolohkareet ovat usein peittyneet muun maa-aineksen alle, mutta maastossa korkealla paikalla kivet ovat monesti säilyneet näkyvillä. Heikomman kiviaineksen alueilla siirtolohkareet voivat olla paljon hioutuneempia ja sileämpiä.
Entisajan ihmisistä näytti siltä, ettei kiveä ole voinut tuoda paikoilleen mikään luonnollinen voima. Siksi niiden selitettiin olevan hiisien, pirujen tai jättiläisten työtä. Eräässä vaiheessa uskottiin myös, että hiidenkiviä on liikutellut raamatullinen vedenpaisumus.lähde?
Suomen suurin selvästi näkyvissä oleva siirtolohkare, Kukkarokivi, sijaitsee Turussa, Ruissalon pohjoispuolella.[1]
Kulttuurista merkitystä siirtolohkareilla on niihin liittyvien tarinoiden kautta. Näissä esiintyy usein varsinkin jättiläisiä, joiden saatetaan arvella esimeriksi viskoneen lohkareita kohti eri pitäjien kirkkoja. Samoin siirtolohkareita, jotka maastokohteina tyypillisesti ovat riidattomia ja selvästi havaittavia, on usein valittu kylien, pitäjien, läänien ja maakuntien rajapaikoiksi, ja monista tällaisista rajakivistä löytyy tietoja Suomessa jo keskiajalta.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Aimo Kejonen: Geologiset kohteet, s. 39. Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-052-1.
