Geologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maa Apollo 17:n astronauttien kuvaamana.

Geologia (kreikan sanoista γη- (ge-, "maa") ja λογος (logos, "tiede")) on tieteenala, joka tutkii Maata ja sen historiaa, rakennetta, koostumusta sekä sen muotoutumiseen vaikuttavia tapahtumia. Tutkimuksen kohteena ovat maankuoren kivet ja kiviä synnyttävät prosessit. Geologian sovelluksilla on taloudellista merkitystä etenkin malmien, mineraalien ja fossiilisten polttoaineiden etsinnässä.[1]

Geologia jakaantuu useaan tutkimushaaraan. Näissä perehdytään muun muassa maakamaran kemialliseen koostumukseen, luonnonvarojen etsintään ja arviointiin. Geologiassa käytetään apuna niin fysiikkaa, biologiaa kuin kemiaa.[2]

Suomessa geologia on jaettu perinteisesti kallioperägeologiaan ja maaperägeologiaan. Suomessa geologiaa voi opiskella pääaineena Helsingin yliopistossa, Oulun yliopistossa, Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat geologian tutkimukset ovat Antiikin Kreikasta. Theofrastos tutki kiviä 300-luvulla eaa. ja roomalainen Plinius vanhempi käsitteli mineraaleja ajan laskun alun aikoihin. Varsinaisen geologian uskotaan kehittyneen keskiajalla islamilaisessa maailmassa. Samaan aikaan Kiinassa Shen Kuo teki geologisia tutkimuksia.

Uudella ajalla tieteen painopiste siirtyi Eurooppaan. Englantilaista James Huttonia pidetään nykyaikaisen geologiantutkimuksen isänä. Hutton kumosi käsityksen, että maa oli 6000 vuotta vanha, ja korvasi sen teorialla ikivanhasta, alati muuttuvasta maankuoresta jonka liikkeiden vomanlähteenä on sisäinen lämpö.[3] Modernin geologian merkittävimpänä löytönä pidetään laattatektoniikkaa.

Richard de Bury käytti ensimmäisen kerran termiä geologia vuonna 1473. Nykyisessä merkityksessä sanaa käytti ensimmäisen kerran Jean-André de Luc vuonna 1778. Termin virallisti Horace Bénédict de Saussure vuonna 1779.

Geologinen ajanlasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geologinen ajanlasku jakaa maapallon historian viimeisimmät noin 4,5 miljardia vuotta kansainvälisesti sovittuihin ajanjaksoihin, joiden pituus vaihtelee miljoonista vuosista tuhansiin miljooniin vuosiin. Ajanjaksot esitetään yleensä alaspäin vanhenevassa järjestyksessä, joka symboloi karkeasti sedimenttikivikerrostumia. Täydellistä kaikki ajanjaksot kattavaa sedimenttikivikerrostumaa ei ole olemassa joten tutkimustietoa on hankittu ympäri maapalloa sijaitsevista osakerrostumista. Kansainvälinen International Commission on Stratigraphy -järjestö (ICS) pyrkii standardisoimaan ajanjaksojen nimityksiä ja ajoituksia.[4]

Geologian tutkimat materiaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivi on materiaali, joka muodostuu mineraaleista ja luokitellaan mineraalisisältönsä mukaan. Kivet luokitellaan yleensä ne muodostaneiden prosessien mukaan magmakiviin, sedimenttikiviin ja metamorfisiin kiviin. Maaperägeologia (kvartäärigeologia) tutkii kiinteää kallioperää peittäviä irtaimia maalajeja.[5] Näihin kuuluvat hiekka, sora ja turve.

Maapallon rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4 Ylempi vaippa 6 Alempi vaippa 1 Mantereinen kuoriValtameren keskiselänneSubduktiovyöhykeTulivuoriPluumiUlkoinen ydinSisempi ydin 10 Konvektiosolu 11 Litosfääri 12 Astenosfääri 13 Gutenberg-pinta 14 Moho-pinta

Maapallon kerrokselliseen rakenteeseen kuuluvat maan kuori, Maan vaippa ja maan ydin.

Laattatektoniikka on teoria, joka selittää litosfäärilaattojen liikkeen mekanismia ja liikkeen vaikutuksia.

Geologian alat ja lähialat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wikisource-logo.svg Lähdeaineistoa aiheesta Kirjallisuutta geologiasta Wikiaineistossa
  • Edelman, Nils: Viisaita ja veijareita geologian maailmassa. (Filosofer, forskare och filurer ur geologins historia, 1994). Helsingissä: Otava, 1991. ISBN 951-1-11107-8.
  • Geologica: Elävä ja muuttuva maapallo: Geologinen aika, supermantereet, ilmasto, pinnanmuodot, eläimet, kasvit. (Geologica: Earth’s geological past: Landscapes, landforms, origins of the Earth, animals, plants, 2007.) Julkaisija: Margaret Olds. Suomennos: Eeva-Liisa Hallanaro. Königswinter: Ullman, 2009. ISBN 978-3-8331-4381-6.
  • Kakkuri, Juhani: Planeetta Maa. Ursan julkaisuja 42. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1991. ISBN 951-9269-56-8.
  • Lehtinen, Martti & Nurmi, Pekka & Rämö, Tapani (toim.): Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Helsinki: Suomen geologinen seura, 1998. ISBN 952-90-9260-1. Teoksen verkkoversio.
  • Piispanen, Risto: Tempus et theoria terrestris: Geologisen maailmankuvan kehitys antiikista nykypäivään. Osa 1, Antiikki. Oulu: Erikaforlag, 1996. ISBN 952-9727-02-X.
  • Piispanen, Risto: Tempus et theoria terrestris: Geologisen maailmankuvan kehitys antiikista nykypäivään. Osa 2, Keskiaika. Oulu: Erikaforlag, 2001. ISBN 952-9727-05-4.
  • Piispanen, Risto: Tempus et theoria terrestris: Geologisen maailmankuvan kehitys antiikista nykypäivään. Osa 3, Renessanssi ja barokki. Oulu: Erikaforlag, 2002. ISBN 952-9727-06-2.
  • Piispanen, Risto: Tempus et theoria terrestris: Geologisen maailmankuvan kehitys antiikista nykypäivään. Osa 4, Uusi aika. Oulu: Erikaforlag, 2003. ISBN 952-9727-07-0.
  • Piispanen, Risto: Tempus et theoria terrestris: Geologisen maailmankuvan kehitys antiikista nykypäivään. Osa 5, Temaattiset läpileikkaukset. Oulu: Erikaforlag, 2004. ISBN 952-9727-08-9.
  • Ratia, Aatto: Lohkareesta emäkallioon – jäätiköstä maaperäksi. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0718-3.
  • Salonen, Veli-Pekka & Eronen, Matti & Saarnisto, Matti: Käytännön maaperägeologia. Turku: Kirja-Aurora, 2002. ISBN 951-29-2247-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Geologia.