Boori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
BerylliumBooriHiili


B

Al  
 
 
B-TableImage.svg
Yleistä
Nimi Boori
Tunnus B
Järjestysluku 5
Luokka puolimetalli
Lohko p-lohko
Ryhmä 13
Jakso 2
Tiheys 2,34×103 kg/m3
Kovuus 9,5 (Mohsin asteikko)
Väri musta, rusehtava
Löytövuosi, löytäjä 1808, Sir Humphry Davy, Joseph Louis Gay-Lussac
Atomiominaisuudet
Atomipaino 10,81 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 85 pm
Van der Waalsin säde 98 pm
Orbitaalirakenne [He] 2s2 2p1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 3
Hapetusluvut +3
Kiderakenne α- ja β-boori romboedrisiä, γ-boori ortorombinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 2573,15 (2352,2) K (2300,0 °C)
Kiehumispiste 2823,15 (sublimoitumispiste) (3823,2; 4275) K (2550,0 °C)
Moolitilavuus 4,6×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö 489,70 kJ/mol
Sulamislämpö 50,20 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus 2,04 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 1,026 kJ/kg K
Lämmönjohtavuus 27,4 W/(m×K)
CAS-numero 7440-42-8
Tiedot normaalipaineessa

Boori (lat. boronium) on alkuaine, joka on kolmiarvoinen amorfinen puolimetalli, jota luonnossa esiintyy vain yhdisteinä, boorakseina. Alkuaineen atomimassa on IUPACin standardin mukaisesti [10,806;10,821] amu[1]. Boorin CAS-numero on 7440-42-8.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ominaisuudet

Booria

Booriyhdisteet eivät yleensä ole myrkyllisiä, mutta jotkut erikoisemmat boorivety-yhdisteet ovat myrkyllisiä.

[muokkaa] Isotoopit

Isotooppi Puoliintumisaika[2] Hajoamistyyppi, osuus luonnossa[2]
6B protoniemissio
7B 350 ys protoniemissio
8B 770 ms β+, β+α
9B 800 zs protoniemissio
10B stabiili 19,97%
11B stabiili 80,17%
12B 20,2 ms β, βα
13B 17,33 ms β, βn
14B 12,5 ms β, βn
15B 9,87 ms β, βn
16B < 190 ps neutroniemissio
17B 5,08 ms β, βn
18B < 26 ns neutroniemissio
19B 2,92 ms β, βn


[muokkaa] Käyttö

Eniten booria käytetään booriyhdiste booraksina eli natriumtetraboraattina (Na2B4O7 · 10 H2O), jota käytetään suuria määriä mm. eristävän lasivillan valmistuksessa, myös veden pehmentämiseen ja jonkin verran juotostöissä. Lisäksi booria käytetään orgaanisissa synteeseissä, pyroteknisenä aineena antamaan vihreää väriä, boorihappona (H3BO3) tekstiilituotannossa ja lääkkeenä (silmän desinfioinnissa). Booria lisätään myös lannoitteisiin, koska kasvit tarvitsevat sitä.[3] Lisäksi Boori-10 isotooppia käytetään ydinreaktoreissa, säteilysuojana ja neutronien havaitsemiseen.[3]

[muokkaa] Historia

Yhdisteet ovat olleet tunnettuja tuhansia vuosia, Kiinassa booriyhdisteitä on käytetty lasin teossa. Alkuainetta 50 % puhtaana booria eristi v. 1808 Sir Humphry Davy, Joseph Louis Gay-Lussac ja Louis Jacques Thénard, mutta alkuaineeksi sitä ei tunnistettu. Alkuaineena boorin tunnisti ruotsalainen Jöns Jacob Berzelius vuonna 1824.

[muokkaa] Boorin yhdisteitä

[muokkaa] Viitteet

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  2. a b G. Audi, O. Bersillon, J. Blachot & A.H. Wapstra: The NUBASE evaluation of nuclear and decay properties. Nuclear Physics A, 2003, 729. vsk, s. 27-29. Artikkelin verkkoversio Viitattu 06.03.2012. (englanniksi)
  3. a b Marko Hamilo: Boori syntyy kosmisesta säteilystä Helsingin Sanomat 3.7.2007. Viitattu 14.7.2010.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä