Kromi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee metallista alkuainetta. "Kromi" on myös metalliyhtye Saran toinen albumi vuodelta 2002.
VanadiiniKromiMangaani


Cr

Mo  
 
 
Cr-TableImage.png
Yleistä
Nimi Kromi
Tunnus Cr
Järjestysluku 24
Luokka siirtymämetalli
Lohko d
Ryhmä 6
Jakso 4
Tiheys 7,15×103 kg/m3
Kovuus 8,5 (Mohsin asteikko)
Väri hopeisen metallinen
Löytövuosi 1797
Atomiominaisuudet
Atomipaino 51,9961[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 166 pm
Kovalenttisäde 127 pm
Orbitaalirakenne [Ar] 3d5 4s1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 13, 1
Hapetusluvut VI, III, II
Kiderakenne tilakeskinen kuutiollinen (BCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 2180 K (1907 °C)
Kiehumispiste 2944 K (2671 °C)
Moolitilavuus -×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö 339,5 kJ/mol
Sulamislämpö 21,0 kJ/mol
Höyrynpaine - Pa - K:ssa
Äänen nopeus 5940 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,66 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,449 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus - S/m
Lämmönjohtavuus (300 K) 93,9 W/(m×K)
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Kromi on järjestysluvultaan 24. alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cr (lat. chromium) ja CAS-numero 7440-47-3. Aineen nimesi kromiksi sen eristäjä Louis Nicolas Vauquelin, kun hän totesi, minkälaisen värikirjon se tuotti mineraalista tehtyyn liuokseen. Vauquelin eristi kromin 1798 Pariisissa. Hän totesi myös, että smaragdin vihreä väri johtuu kromista.[2] Nimi tulee kreikankielisestä sanasta χρωμα (khroma), 'väri'.

Kromi kuuluu metalleihin ja on väriltään harmahtava, kiiltävä ja kova. Kromia käytetään eri metallien pinnoittamiseen. Sillä saadaan metalliesineiden pinnat säilymään hapettumattomina ja kirkkaina[2], minkä vuoksi pinnoitusta on käytetty korvaamaan kokonaan ruostumattomasta teräksestä tehtyjä tuotteita. Kromipinnoitteet jaotellaan kahteen eri luokkaan; kovakromaukseen ja kiiltokromaukseen. Kovakromauksessa pinta on todellakin kromia ja se muodostaa kovan kulutusta kestävän pinnan. Kovakromausta käytetään muun muassa metallinmuokkaustyökalujen pinnoitteina. Kiiltokromauksen tyypillisiä sovelluksia ovat esimerkiksi auton puskurit. Nimestään huolimatta pinnoite saa kiiltonsa nikkelistä.lähde?

Kromi on pääseosaine ruostumattomissa teräksissä.[2] Teräkseen sitä seostetaan ferrokromin muodossa puhtaan metallin sijasta. Suomessa ferrokromia tuottaa Outokumpu Oyj:n tehdas Torniossa. Kromimalmi tuotetaan Elijärven kaivoksella.[2]

Kromi


Yhdisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kromi muodostaa seuraavia oksideja:

Kromi(VI)-yhdisteitä käytetään yleisesti kovakromauskylvyissä, ja ne ovat karsinogeenisia.

Kromi ja ihmisen ravitsemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmiselle kromi on välttämätön, mutta liian suurina määrinä myrkyllinen.[2] Ilman sitä elimistö ei kykene tarpeeksi hyvin hyödyntämään glukoosia. Sitä saadaan kuitenkin ravinnosta riittävästi, joten lisäravinteena sen nauttiminen on erittäin harvoin tarpeen.[2] Ravinnossa kromia on erityisesti munankeltuaisessa, vasikanmaksassa, maapähkinässä, viinirypälemehussa ja mustapippurissa sekä myös omenissa, porkkanoissa, pavuissa ja perunoissa.[2]

Merkittävimmät esiintymisalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Marko Hamilo: HS:n alkuainesarjan artikkeli kromista Helsingin Sanomat. Viitattu 7.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kromi.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.