Kaliumdikromaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaliumdikromaatti

Potassium-dichromate-sample.jpg Potassium-dichromate-unit-cell-3D-balls.png

Tunnisteet
CAS-numero 7778-50-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava K2Cr2O7
Moolimassa 294,2 g/mol
Ulkomuoto Oranssi kidemäinen aine
Sulamispiste 398°C [1]
Kiehumispiste 500°C (hajoaa) [1]
Tiheys 2,7 g/cm3 [1]
Liukoisuus veteen

4,9 g/100ml (0°C) [2]

12 g/100 ml (20°C) [1]

102 g/100 ml (100°C) [2]

Kaliumdikromaatti (K2Cr2O7) on kalium- ja dikromaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Luonnossa kaliumdikromaattia esiintyy harvinaisena lopetsiittimineraalina.[3]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa kaliumdikromaatti esiintyy kirkkaan oranssinpunaisina tri- tai monokliinisinä kiteinä, jotka ovat viileään veteen kohtuullisesti liukenevia ja kuumaan veteen liukenevat erittäin hyvin. Kaliumdikromaatin 10-prosenttinen vesiliuos on hapan, pH on 3,57.[2] Yhdiste on voimakkaasti hapettava ja reagoi kiivaasti helposti syttyvien ja hapettuvien aineiden kanssa.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliumdikromaattia voidaan valmistaa kuumentamalla kaliumkloridin ja natriumdikromaatin vesiliuoksia. Lisäksi syntyy natriumkloridia. Laskettaessa liuoksen lämpötilaa viilenevään veteen niukkaliukoisin kaliumdikromaatti kiteytyy ensimmäisenä ja voidaan kerätä talteen.[2]

2 KCl + Na2Cr2O7 → K2Cr2O7 + 2 NaCl

Suuria määriä kaliumdikromaattia valmistetaan kuumentamalla kromiittimalmia kaliumkarbonaatin kanssa kalsiumhydroksidin läsnä ollessa. Tuotteina syntyy Rauta(III)oksidi ja kaliumkromaattia. Kaliumkromaatti erotetaan seoksessa liuottamalla se veteen. Kaliumkromaattiliuos muutetaan kaliumdikromaatiksi antamalla kaliumkromaatin reagoida rikkihapon kanssa. Syntyvät tuotteen kaliumdikromaatti ja kaliumsulfaatti voidaan erottaa kiteyttämällä ne.[4]

2 FeCr2O4 + 4 K2CO3 + 7 O → Fe2O3 + 4 CO2 + 4 K2CrO4
2 K2CrO4 + H2SO4 → K2Cr2O7 + K2SO4 + H2O

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliumdikromaattia käytetään pyrotekniikassa, väriaineena kankaiden värjäyksessä, maalauksessa ja painoväreissä sekä korroosion estoaineena ja depolarisaattorina kuivapareissa.[2] Aikaisemmin kaliumdikromaattia käytettiin myös ulkoisesti adstringenttinä ja antiseptisenä aineena.[5]

Kaluimdikromaatti on vahva hapetin ja sitä käytetään orgaanisessa kemiassa alkoholien hapettamiseen. Primääriset alkoholit hapettuvat kuumennettaessa kaliumdikromaatin kanssa aldehydeiksi ja edelleen karboksyylihapoiksi. Sekundääriset alkoholit hapettuvat ketoneiksi. Alkoholin hapettuessa kromi pelkistyy hapetusluvulta +VI hapetusluvulle +III. Samalla dikromaatti-ionin punaoranssi väri muuttuu Cr3+-ionin aiheuttamaksi vihreäksi.[6]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliumdikromaatti on myrkyllistä. Aineen joutuminen hengitysteihin voi aiheuttaa hengityksen vaikeutumista ja yskää sekä kurkkukipua. Iholle joutuessaan yhdiste voi aiheuttaa vammoja. Kaliumdikromaatin nieleminen aiheuttaa pahoinvointia ja jopa tajuttomuuden. Suurille määrille altistuminen saattaa johtaa astman syntymiseen. Kaliumdikromaatin on todettu olevan karsinogeeninen eli ihmiselle syöpää aiheuttava yhdiste. Lisäksi aine aiheuttaa mahdollisesti ihmiselle DNA-vaurioita, jotka voivat periytyä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Kaliumdikromaatti Kansainväliset kemikaalikortit. 2005. ICSC. Viitattu 15.6.2009.
  2. a b c d e Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 751. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.6.2009). (englanniksi)
  3. Lópezite Mindat.org. Viitattu 15.6.2009. (englanniksi)
  4. W. Simon: Manual of Chemistry, s. 282. READ BOOKS, 2007. ISBN 9781406733358. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.6.2009). (englanniksi)
  5. Potassium Dichromate – Substance summary NCBI. Viitattu 15. kesäkuuta 2009.
  6. Oxidation of Alcohols Chemguide. Jim Clark. Viitattu 15.6.2009. (englanniksi)