Fosfidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fosfidit ovat fosforin ja jonkin elektropositiivisemman alkuaineen muodostamia yhdisteitä, joissa fosforin hapetusluku on -III. Fosfidit ovat rakenteeltaan ja stoikiometrialtaan monimuotoinen joukko yhdisteitä.[1]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fosfidit voidaan jakaa sidosluonteen perusteella kolmeen eri ryhmmän. Ionisidoksellisia fosfideja muodostavat hyvin elektropositiiviset metallit kuten alkalimetallit, maa-alkalimetallit sekä sinkki, alumiini, kadmium ja lantanoidit. Ne koostuvat fosfidianioneista (P3-) ja metallikationeista ja hajoavat helposti veden tai laimeiden happojen vaikutuksesta hyvin myrkylliseksi fosfiinikaasuksi.[1][2][3][4]

Monien siirtymämetallien kanssa fosfori muodostaa niin kutsuttuja metalliseoksellisia fosfideja, joita voidaan pitää myös metallin ja fosforin seoksina. Nämä kestävät korkeita lämpötiloja, ovat kovia, eivätkä hajoa veden vaikutuksesta. Niillä on myös metallimainen kiilto ja hyvä sähkönjohtavuus. Metallimaiset fosfidit ovat usein epästoikiometrisia ja esimerkiksi nikkeli muodostaa kahdeksan stoikiometrialtaan erilaista fosfidia (Ni3P, Ni5P2, Ni12P5, Ni2P, Ni5P4, NiP, NiP2, NiP3).[1][2][3][4]

Lisäksi on olemassa kovalenttisia fosfideja, joita muodostavat muun muassa pii ja hiili.[2]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisin tapa valmistaa fosfideja on punaisen fosforin ja metallin välinen reaktio korotetussa lämpötilassa, jolloin fosfori hapettaa metallin. Näin valmistetaan muun muassa alkali- ja maa-alkalimetallien fosfideja sekä eräitä siirtymämetallien fosfideja. Eräitä metallifosfideja, kuten titaanifosfidia valmistetaan metallin ja fosfiinin välisellä reaktiolla.[2][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 534. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d Darrell C. Fee, David R. Gard & Chen-Hsyong Yang: Phosphorus Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006 Viitattu 16.07.2012
  3. a b c Gerhard Bettermann, Werner Krause, Gerhard Riess & Thomas Hofmann: Phosphorus Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 16.07.2012
  4. a b c N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 489-491. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.