Albania

Republika e Shqipërise Albanian tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Bamir Topi Sali Berisha
Pääkaupunki	Tirana (376 642 as.) 41° 20' N, 19° 48' E
Muita kaupunkeja	Elbasan (123 270 as.), Durrës (116 275 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	28 748 km² (sijalla 140) 4,7 %
Väkiluku (2011)  – väestötiheys  – väestönkasvu	2 994 667 (sijalla 129) 125 / km² 0,267 % (2011)
Viralliset kielet	albania
Valuutta	1 lek = 100 gindarkaa (ALL)
BKT (2010)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 118 23,3 miljardia USD 7 400 USD
HDI (2010)	0,719 (sijalla 64)
Elinkeinorakenne	maatalous 18,9 %, palvelut 57,6 %, teollisuus 23,5 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1 UTC+2
Itsenäisyys – Osmanien valtakunnasta	28. marraskuuta 1912
Lyhenne Maatunnus	AL ajoneuvot: AL lentokoneet: ZA
Kansainvälinen suuntanumero	+355
Motto	ei mottoa
Kansallislaulu	Hymni i Flamurit (Rreth Flamurit Të Për Bashkuar)

Maan pääkaupunki Tirana yöllä

2694 metriä korkea Jezerski Vrhn huippu

Rannikkoa Etelä-Albaniassa.

Kirkko Korçëssa

Moskeija Tiranassa. Suurin osa Albanian väestöstä on muslimeja.

Albania eli Albanian tasavalta (albaniaksi Shqipëria eli kotkien maa) on tasavaltainen valtio Balkanilla, Euroopassa. Sen rajanaapureita ovat Montenegro, Makedonia, Kreikka, Kosovo ja Serbia. Lännessä Albania rajoittuu Välimereen.

Albania on Yhdistyneiden kansakuntien, Pohjois-Atlantin liiton, ETYJin ja WTO:n jäsen. Maa hakee Euroopan unionin jäsenyyttä.

Historia

Pääartikkeli: Albanian historia

Varhaishistoria, osmanit ja italialaiset

Nykyisen Albanian alueella asui jo antiikin aikana illyrialaisia, joista nykyiset albaanit polveutuvat. Illyrialaiset alistuivat Rooman valtaan ajanlaskumme alun tienoilla ja säilyivät sittemmin Itä-Rooman eli Bysantin vallan alla keskiajalle asti.

1300-luvun lopulla Ottomaanien valtakunta alkoi levittäytyä Albaniaan, mutta Albanian kansallissankari Skanderbeg yhdisti 1400-luvulla albaanit vastarintaan vuosiksi 1443–1478. Skenderbegin kuoleman jälkeen Albania joutui osaksi Ottomaanien valtakuntaa ja suurin osa väestöstä omaksui vähitellen islaminuskon.

1800-luvun lopulla albaanien toiveet itsenäistymisestä alkoivat nousta ja lopulta 1912 Ensimmäisen Balkanin sodan yhteydessä Albania itsenäistyi.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Albania joutui sotanäyttämöksi ja sodan jälkeen Albania pyrki nojautumaan Italian suojeluun. Vuonna 1928 konservatiivinen klaanipäällikkö ja pääministeri Ahmed Zogu julistettiin maan kuninkaaksi nimellä Zogu (Zog) I. Italian vaikutusvalta maan asioihin kuitenkin jatkoi kasvuaan. Huhtikuussa 1939 Mussolinin joukot miehittivät maan ja liittivät sen osaksi Italiaa.

Toinen maailmansota ja Hoxhan kausi

Toisen maailmansodan aikana kommunistiset ja kansallismieliset sissit taistelivat Albaniassa italialaisia ja saksalaisia miehitysjoukkoja sekä toisiaan vastaan. Titon Jugoslavian tuella Enver Hoxhan johtamat kommunistit selviytyivät voittajiksi ja maa julistettiin kansantasavallaksi 1946. Sodan jälkeen ideologiset ristiriidat Jugoslavian kanssa syvenivät, ja maa haki tukea ensin vuodesta 1948 alkaen Stalinin Neuvostoliitosta ja Stalinin kuoleman jälkeen vuodesta 1962 alkaen Maon Kiinasta. Lopulta Maon kuoltua 1970-luvun lopulla välit myös Kiinaan huononivat ja maa siirtyi tiukalle eristäytymislinjalle. Albania oli ainoa eurooppalainen valtio, joka ei osallistunut Helsingissä kesällä 1975 pidettyyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokoukseen ETYK:iin.

Hoxhan ympärille alkoi muodostua nopeasti henkilökultti ja 1960-luvulle tultaessa se oli kehittynyt pitemmälle kuin missään muussa sosialistisessa maassa, ehkä lukuun ottamatta Pohjois-Korean Kim Il-Sungia tai Kiinan Mao Zedongia. Vuonna 1967 toteutettiin aggressiivinen uskontojen vastainen kampanja ja maa julistettiin ateistiseksi valtioksi. Hoxha pelkäsi paranoidisti Varsovan liiton tai NATO:n hyökkäystä maahan. Vuoden 1968 jälkeen maan rajoille, rannikoille ja sisämaahan rakennettiin kahdeksan vuoden aikana 700 000 teräsbetonista bunkkeria torjumaan mahdollista hyökkäystä.

Amnesty Internationalin uraauurtavan, vuonna 1984 julkaistun raportin mukaan Albanian ihmisoikeustilanne oli Hoxhan aikana hyvin huono. Hallitus esti ihmisten ilmaisu-, uskonharjoittamis-, liikkumis- ja järjestäytymisvapauden, vaikka vuonna 1976 hyväksytty perustuslaki periaatteessa takasi nämä oikeudet. Vuonna 1981 Hoxha määräsi useita johtavassa asemassa olevia puoluevirkailijoita teloitettavaksi puhdistuksessa. Pääministeri Mehmet Shehun ilmoitettiin tehneen itsemurhan.

Hoxhan jälkeen

Hoxhan kuoltua 1985 ja sosialismin murruttua Itä-Euroopassa, myös Albanian hallitus taipui monipuoluevaaleihin 1991. Entisten kommunistien muodostama Sosialistinen puolue voitti ensimmäiset vaalit, mutta yleislakon ja levottomuuksien jälkeen pidetyissä uusissa vaaleissa 1992 valtaan nousi opposition Demokraattinen puolue. Jopa satojentuhansien albanialaisten menetettyä rahansa valtavassa pyramidihuijauksessa kapinointi kaatoi Demokraattisen puolueen hallituksen 1997 ja nosti Sosialistipuolueen uudelleen valtaan.

Vuoden 2005 parlamenttivaaleissa valtaan nousi entisen presidentin Sali Berishan johtana Demokraattipuolue. Demokraattipuolue säilytti aseman vuoden 2009 vaaleissa, joiden jälkeen opposition aktivistit vaativat pitkään äänenlaskennan uusimista väitetyn vaalivilpin vuoksi. Tammikuussa 2011 hallituksen vastaisissa mielenosoituksissa Tiranassa kuoli kolme. Mielenosoittajat vastustivat hallituksen korruptiota.

Politiikka

Albanian valtionpäämies on presidentti, jonka parlamentti valitsee viisivuotiseksi kaudeksi (korkeintaan kahdeksi kaudeksi). Presidentti nimittää pääministerin, joka puolestaan ehdottaa hallitusta, jonka presidentti nimittää ja parlamentti hyväksyy. Parlamentissa on 140 kansanedustajaa, joista 100 valitaan suoralla vaalilla, 40 suhteellisella tavalla. Parlamenttivaalikausi on neljä vuotta.

Vuoden 2009 vaalien jälkeen parlamentin paikkajako on Sali Berishan johtama Demokraattinen puolue (PD) 68 paikkaa, Sosiaalidemokraatit (PS) 65, Sosialistinen integraatioliike (LSI) 4 ja muut 3 paikkaa.

NATO ilmoitti 3. huhtikuuta 2008 kutsuvansa Albanian ja Kroatian jäsenikseen.

Maantiede

Rannikkoalangot ovat Albanian ruoka-aitta, sillä kapea rannikkokaistale on maan ainoaa viljelyskelpoista aluetta. Osa rannikosta on soistunutta. Vuoristot peittävät suurinta osaa maata. Maan pohjoisosassa sijaitsee Albanian Alpit ja etelä- ja keskiosat ovat korkeaa ylänköä. Ylängöiltä saavat alkunsa monet Adrianmereen laskevat joet, joista tärkeimmät ovat Semani, Drini ja Vijose. Maan suurin järvi on Shkodër ja korkein kohta on Maja e Korabit (2 753 metriä).

Valtion vuoristoisuudesta johtuen sen alueella on monia eri ilmastonaloja. Rannikolla on tyypillinen välimerenilmasto, kun taas vuoristossa on mantereinen viileämpi ilmasto.

Alangolla on leudot talvet keskilämpötilan ollessa 7 °C. Kesällä vastaava lämpötila on 24 °C, kosteusprosentti on korkea. Eteläisillä alangoilla vastaavat lämpötilat ovat noin 5 °C korkeampia läpi vuoden. Ero on hieman suurempi kuin 5 °C kesäisin ja hieman pienempi talvisin.

Sisämaassa korkeus on suurempi tekijä ilmastoon kuin leveysaste tai mikään muu. Matalan lämpötilan vuoristossa aiheuttaa mantereen päällä oleva ilmamassa, joka hallitsee Itä-Euroopan ja Balkanin säätä. Kesälämpötilat ovat keskimäärin matalampia vuoristossa kuin rannikolla, mutta paikalliset erot ovat suuria.

Sademäärät vaihtelevat rannikon 1000—1500 mm vuoriston 1800—2500 mm vuodessa. Rannikon sateesta 95 % tulee talvella. Vuoristossa vuodenaikojen erot eivät ole yhtä suuret.

Aluejako

Albania jakautuu 36 alueeseen eli rretheen. Alueet ryhmitellään maakuntiin, joita on 12. Pääkaupungilla on erikoisasema.

Berat Bulqizë Delvinë Devoll Dibër Durrës Elbasan Fier Gjirokastër Gramsh Has Kavajë Kolonjë Korçë Krujë Kuçovë Kukës Kurbin

Lezhë Librazhd Lushnjë Malësi e Madhe Mallakastër Mat Mirditë Peqin Përmet Pogradec Pukë Sarandë Shkodër Skrapar Tepelenë Tiranë Tropojë Vlorë

Albanian arkeologisia kohteita

• Apollonia
• Butrint
• Durrës

Väestö

Väestötiedot vuonna 2005
Ikärakenne	0–14-vuotiaita 25,6 % 15–64-vuotiaita 65,8 % yli 64-vuotiaita 8,6 %
Mediaani-ikä	28,52 vuotta
Väestönkasvu	0,52 %
Syntyvyys	15,08 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus	5,12 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus	21,52 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto	-4,8 / 1 000 henkilöä
Eliniänodote	keskiarvo: 77,24 vuotta miehet: 74,6 vuotta naiset: 80,15 vuotta
HIV:n levinneisyys aikuisväestössä	<0,2 %
Lukutaitoisia	86,5 % väestöstä

Asukkaista 95 prosenttia on etnisesti albaaneja ja CIA:n mukaan noin kolme prosenttia kreikkalaisia. Arvio on vuodelta 1989, ja silloin arviot kreikkalaisten osuudesta vaihtelivat virallisesta yhdestä prosentista kreikkalaisjärjestöjen kahteentoista prosenttiin.

Noin seitsemänkymmentä prosenttia väestöstä on muslimeja, kaksikymmentä prosenttia ortodokseja ja kymmenen prosenttia katolisia. Luvut ovat arvioita, koska virallisia tilastoja ei ole. Kaikki kirkot ja moskeijat suljettiin vuonna 1967 ja uskonnonharjoittaminen kiellettiin aina vuoteen 1990 asti.

Albanian kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä albanialainen. Nimitys "albaani" viittaa kansallisuuteen.

Vuonna 2007 arvioitiin, että Albania saavuttaa todennäköisesti YK:n vuosituhattavoitteista kolme: nälän ja köyhyyden poistamiseen, lapsikuolleisuuteen ja HIV/AIDSiin liittyvät tavoitteet.

Talous

Albania luopui viimeisenä Euroopan maana kommunismista. Markkinatalouteen siirtyminen johti maan köyhyyden kierteeseen ja pahensi ruokapulaa. Maan taloutta vaivaavat teollisuuden kehittymättömyys, huonot kulkuyhteydet ja entisen Jugoslavian alueelta maahan siirtyneet albaanipakolaiset. Albanian joet eivät sovellu tavaran kuljettamiseen, rautatiet eivät yllä naapurimaihin ja rannikon suot haittaavat kulkua, minkä vuoksi Albania on varsin eristäytynyt valtio. Maan teollisuus palveleekin pääasiassa vain kotimaan markkinoita.

Suurin osa väestöstä saa elinkeinonsa viljelemällä maata rannikolla. Tärkeimmät viljelyskasvit ovat maissi, vehnä, ohra ja hedelmät, joista vain hyvin pieni osa saadaan vientiin. Useilla alueilla muuli ja hevonen ovat edelleen yleisimmät kulkuvälineet.

Albanialla on paljon hyödyntämättömiä luonnonvaroja. Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, kivihiili ja eri metallit kuten kromi.

Merkittävimmiksi vientituotteiksi luetellaan tekstiilit, jalkineet, asfaltti, metallit, öljy, vihannekset, hedelmät ja tupakka. Tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Italia, Kreikka, Turkki, Kosovo, Saksa ja Kiina..

Kulttuuri

Albanian kansallinen symboli on kautta aikain ollut kotka. Kotka on kuvattu kivikaiverrukseen vuodelta 1190. Sen jälkeen kotka on ollut monen hallitsijasuvun vaakunassa, ja nykyisinkin albanialaiset viittaavat itseensä "kotkanpoikina".

Perinteinen arkkitehtuuri katosi lähes tyystin kaupunkikuvasta stalinistisen diktatuurin vuosina, jolloin kaupunkien keskustat täyttyivät sosialistisen realismin betonilaatikoista, ja kirkot ja moskeijat purettiin tai muutettiin urheiluhalleiksi ja elokuvateattereiksi. Poikkeuksena ovat Berat ja Gjirokastra, jotka onkin julistettu sittemmin museokaupungeiksi ja Unescon maailmanperintökohteiksi.

Stalinismi ja sitä seurannut köyhyys tuhosi myös ruokakulttuuri, ja perinneruokia valmistavatkin nykyisin innokkaimmin ulkomailla asuvat albanialaissiirtolaiset. Juhla-ateriaan kuuluu paljon lihaa ja rakia, paikallista viinaa. Uskonnollisten juhlapäivien perinneleivonnaiset ovat säilyneet jotenkuten: ortodokseilla pääsiäispaaston alottava laskiaisvanukas tai löysä pannukakku eli qumështor ja musllimeilla paaston päättävä mausteinen vanukas ashura.

Gjergj Fishta (1871–1940) oli aikansa kansallisrunoilija, mutta hänen työnsä kiellettiin kommunistiaikoina. Uusista kirjailijoista kansainvälistä mainetta on saanut Ismail Kadare (s. 1936).

Albanialainen musiikki on monipuolista ja monikulttuurista. Maan eteläosassa on kehittynyt erityinen moniääninen laulutapa, joka muistuttaa bysanttilaista kirkkomusiikkia. Pohjoisosan laulut ovat yleensä yksiäänisiä. Çifteli eli ciftelia on kaksikielinen kielisoitin. Maa on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 2004.

Urheilu

Albanian suosituin urheilulaji on jalkapallo, jota pelaa yli 150 000 maan asukasta. Maan miesten edustusjoukkue oli maaliskuussa 2011 jaetulla sijalla 73 yhdessä Kap Verden kanssa. Tunnettuja albanialaisia jalkapalloilijoita ovat muun muassa Dritan Stafsula, Alban Bushi ja Foto Strakosha.

Albania osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa vuonna 1972, mutta ei ole saanut kisoista mitaleita. Maalla on ollut eniten edustajia painonnostossa, jossa on ollut mukana yhdeksän eri albanialaiskilpailijaa.

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Albania Wikitravelissa (englanniksi)
• National Tourism Organization - Virallinen turisti-informaatiosivusto (englanniksi)
• Albania Google Mapsissa

Euroopan valtiot

Islamilaisen konferenssin jäsenvaltiot

Eurooppa: Turkki · Albania Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Arabiemiirikunnat Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti Etelä-Amerikka: Guyana · Suriname Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä