Albania

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Albanian valtiota. Muita merkityksiä täsmennyssivulla.
Albanian tasavalta
Republika e Shqipërise
Albanian lippu Albanian vaakuna
lippu vaakuna

Albanian sijainti Euroopan kartalla

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Bujar Nishani
Edi Rama

Pääkaupunki Tirana (419 000 as.)
41° 20' N, 19° 48' E

Muita kaupunkeja Elbasan (123 270 as.),
Durrës (116 275 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 28 748[1] km² (sijalla 140)
– josta sisävesiä 4,7 %

Väkiluku (2013) 3 011 405[1] (sijalla 137)
– väestötiheys 109,9 / km²
– väestönkasvu 0,29[1] % (2013)

Viralliset kielet albania

Valuutta 1 lek = 100 gindarkaa (ALL)

BKT (2012) sijalla 118
– yhteensä 26,54 miljardia USD
– per asukas 8 200 USD

HDI (2012) 0.749[2] (sijalla 70)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 20[1] %
– teollisuus 18,7[1] %
– palvelut 61,3[1] %

Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2

Itsenäisyys
Osmanien valtakunnasta

28. marraskuuta 1912

Lyhenne AL

– ajoneuvot: AL
– lentokoneet: ZA

Kansainvälinen
suuntanumero
+355

Motto ei mottoa

Kansallislaulu Hymni i Flamurit (Rreth Flamurit Të Për Bashkuar)
Maan pääkaupunki Tirana yöllä
2694 metriä korkea Jezerski Vrhn huippu
Rannikkoa Etelä-Albaniassa.
Kirkko Korçëssa
Moskeija Tiranassa. Suurin osa Albanian väestöstä on muslimeja.

Albania (albaniaksi Shqipëria, suom. kotkien maa) eli Albanian tasavalta (albaniaksi Republika e Shqipërise) on valtio Balkanilla, Euroopassa. Sen rajanaapureita ovat Montenegro, Makedonia, Kreikka, Kosovo ja Serbia. Lännessä Albania rajoittuu Välimereen.

Albania on Yhdistyneiden kansakuntien, Naton, ETYJin ja WTO:n jäsen. EU hyväksyi Albanian jäsenehdokkaakseen 23.6.2014.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Albanian historia

Varhaishistoria, osmanit ja italialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Albanian alueella asui jo antiikin aikana illyrialaisia, joista nykyiset albaanit polveutuvat. Illyrialaiset alistuivat Rooman valtaan ajanlaskumme alun tienoilla ja säilyivät sittemmin Itä-Rooman eli Bysantin vallan alla keskiajalle asti.[3]

1300-luvun lopulla Ottomaanien valtakunta alkoi levittäytyä Albaniaan, mutta Albanian kansallissankari Skanderbeg yhdisti 1400-luvulla albaanit vastarintaan vuosiksi 1443–1478. Skenderbegin kuoleman jälkeen Albania joutui osaksi Ottomaanien valtakuntaa ja suurin osa väestöstä omaksui vähitellen islaminuskon.[4]

1800-luvun lopulla albaanien toiveet itsenäistymisestä alkoivat nousta ja lopulta 1912 Ensimmäisen Balkanin sodan yhteydessä Albania itsenäistyi.[5]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Albania joutui sotanäyttämöksi ja sodan jälkeen Albania pyrki nojautumaan Italian suojeluun. Vuonna 1928 konservatiivinen klaanipäällikkö ja pääministeri Ahmed Zogu julistettiin maan kuninkaaksi nimellä Zogu (Zog) I. Italian vaikutusvalta maan asioihin kuitenkin jatkoi kasvuaan. Huhtikuussa 1939 Mussolinin joukot miehittivät maan ja liittivät sen osaksi Italiaa.[6]

Toinen maailmansota ja Hoxhan kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikana kommunistiset ja kansallismieliset sissit taistelivat Albaniassa italialaisia ja saksalaisia miehitysjoukkoja sekä toisiaan vastaan. Titon Jugoslavian tuella Enver Hoxhan johtamat kommunistit selviytyivät voittajiksi ja maa julistettiin kansantasavallaksi 1946. Sodan jälkeen ideologiset ristiriidat Jugoslavian kanssa syvenivät, ja maa haki tukea ensin vuodesta 1948 alkaen Stalinin Neuvostoliitosta ja Stalinin kuoleman jälkeen vuodesta 1962 alkaen Maon Kiinasta. Albania tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen ja erosi syksyllä 1968 Varsovan liitosta; sosialististen maiden talousyhteisöstä SEVsta maa oli eronnut jo aiemmin.[7] Lopulta Maon kuoltua ja ns. neljän koplan kukistuttua 1970-luvun lopulla välit myös Kiinaan huononivat ja maa siirtyi tiukalle eristäytymislinjalle.[8] Albania oli ainoa eurooppalainen valtio, joka ei osallistunut Helsingissä kesällä 1975 pidettyyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokoukseen ETYK:iin.[9]

Hoxhan ympärille alkoi muodostua nopeasti henkilökultti ja 1960-luvulle tultaessa se oli kehittynyt pitemmälle kuin missään muussa sosialistisessa maassa, ehkä lukuun ottamatta Pohjois-Korean Kim Il-Sungia tai Kiinan Mao Zedongia.[10] Vuonna 1967 toteutettiin aggressiivinen uskontojen vastainen kampanja ja maa julistettiin ateistiseksi valtioksi. Kirkot ja moskeijat suljettiin ja otettiin muuhun käyttöön tai purettiin.[11] Hoxha pelkäsi paranoidisti Varsovan liiton tai NATO:n hyökkäystä maahan. Vuoden 1968 jälkeen maan rajoille, rannikoille ja sisämaahan rakennettiin kahdeksan vuoden aikana 700 000 teräsbetonista bunkkeria torjumaan mahdollista hyökkäystä.[12]

Amnesty Internationalin uraauurtavan, vuonna 1984 julkaistun raportin mukaan Albanian ihmisoikeustilanne oli Hoxhan aikana hyvin huono. Hallitus esti ihmisten ilmaisu-, uskonharjoittamis-, liikkumis- ja järjestäytymisvapauden, vaikka vuonna 1976 hyväksytty perustuslaki periaatteessa takasi nämä oikeudet.[13] Vuonna 1981 Hoxha määräsi useita johtavassa asemassa olevia puoluevirkailijoita teloitettavaksi puhdistuksessa. Pääministeri Mehmet Shehun ilmoitettiin tehneen itsemurhan.[8]

Hoxhan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoxhan kuoltua 1985 ja sosialismin murruttua Itä-Euroopassa, myös Albanian hallitus taipui monipuoluevaaleihin 1991. Entisten kommunistien muodostama Sosialistinen puolue voitti ensimmäiset vaalit, mutta yleislakon ja levottomuuksien jälkeen pidetyissä uusissa vaaleissa 1992 valtaan nousi opposition Demokraattinen puolue. Jopa satojentuhansien albanialaisten menetettyä rahansa valtavassa pyramidihuijauksessa kapinointi kaatoi Demokraattisen puolueen hallituksen 1997 ja nosti Sosialistipuolueen uudelleen valtaan.[11]

Albanian presidentti Ramiz Alia allekirjoitti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjan Helsingissä syyskuussa 1991. [14]

Vuoden 2005 parlamenttivaaleissa valtaan nousi entisen presidentin Sali Berishan johtana Demokraattipuolue.[11] Demokraattipuolue säilytti aseman vuoden 2009 vaaleissa, joiden jälkeen opposition aktivistit vaativat pitkään äänenlaskennan uusimista väitetyn vaalivilpin vuoksi.[15] Tammikuussa 2011 hallituksen vastaisissa mielenosoituksissa Tiranassa kuoli kolme. Mielenosoittajat vastustivat hallituksen korruptiota.[16]

Presidentinvaaleissa 2012 uudeksi presidentiksi valittiin sisäministeri Bujar Nishani.

Kesäkuun 2013 parlamenttivaaleissa sosialistit saivat murskavoiton, ja Edi Rama aloitti pääministerinä syyskuussa.[17]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albanian valtionpäämies on presidentti, jonka parlamentti valitsee viisivuotiseksi kaudeksi (korkeintaan kahdeksi kaudeksi). Presidentti nimittää pääministerin, joka puolestaan ehdottaa hallitusta, jonka presidentti nimittää ja parlamentti hyväksyy. Parlamentissa on 140 kansanedustajaa, joista 100 valitaan suoralla vaalilla, 40 suhteellisella tavalla. Parlamenttivaalikausi on neljä vuotta.[1]

Vuoden 2013 vaalien jälkeen parlamentin paikkajako on Edi Raman johtama Sosiaalidemokraatit (PS) 66 paikkaa, Demokraattinen puolue (PD) 49, Sosialistinen integraatioliike (LSI) 16, Oikeuden, Integraation ja Yhtenäisyyden puolue (PDIU) 4, Republikaaninen puolue (PR) 3 ja muut 2 paikkaa.[1]

Nato kutsui Albanian ja Kroatian jäsenikseen vuonna 2008.[18] Euroopan unioni hyväksyi kesäkuussa 2014 Albanian jäsenehdokkaakseen.[19]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikkoalangot ovat Albanian ruoka-aitta, sillä kapea rannikkokaistale on maan ainoaa viljelyskelpoista aluetta. Osa rannikosta on soistunutta. Vuoristot peittävät suurinta osaa maata. Maan pohjoisosassa sijaitsee Albanian Alpit ja etelä- ja keskiosat ovat korkeaa ylänköä. Ylängöiltä saavat alkunsa monet Adrianmereen laskevat joet, joista tärkeimmät ovat Semani, Drini ja Vijose. Maan suurin järvi on Shkodër ja korkein kohta on Maja e Korabit (2 753 metriä).[20]

Valtion vuoristoisuudesta johtuen sen alueella on monia eri ilmastonaloja. Rannikolla on tyypillinen välimerenilmasto, kun taas vuoristossa on mantereinen viileämpi ilmasto.[20]

Alangolla on leudot talvet keskilämpötilan ollessa 7 °C. Kesällä vastaava lämpötila on 24 °C, kosteusprosentti on korkea. Eteläisillä alangoilla vastaavat lämpötilat ovat noin 5 °C korkeampia läpi vuoden. Ero on hieman suurempi kuin 5 °C kesäisin ja hieman pienempi talvisin.[21]

Sisämaassa korkeus on suurempi tekijä ilmastoon kuin leveysaste tai mikään muu. Matalan lämpötilan vuoristossa aiheuttaa mantereen päällä oleva ilmamassa, joka hallitsee Itä-Euroopan ja Balkanin säätä. Kesälämpötilat ovat keskimäärin matalampia vuoristossa kuin rannikolla, mutta paikalliset erot ovat suuria.[21]

Sademäärät vaihtelevat rannikon 1000–1500 mm vuoriston 1800–2500 mm vuodessa. Rannikon sateesta 95 % tulee talvella. Vuoristossa vuodenaikojen erot eivät ole yhtä suuret.[21]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albania jakautuu kahteentoista maakuntaan eli qarkuun. Maakunnat jakautuvat 36 hallintoalueeseen eli rretheen. Jokaisen maakunnan pääkaupungilla on erikoisasema.[22] Kuntia Albaniassa on yli 2980.

Albanian arkeologisia kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestötiedot
vuonna 2013
Ikärakenne 0–14-vuotiaita 19,9 %
15–64-vuotiaita 69,3 %
yli 64-vuotiaita 10,8 %
Mediaani-ikä 31,2 vuotta
Väestönkasvu 0,29 %
Syntyvyys 12,57 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 6,36 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus 13,65 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -3,32 / 1 000 henkilöä
Eliniänodote keskiarvo: 77,77 vuotta
miehet: 75,16 vuotta
naiset: 80,67 vuotta
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä
<0,2[23] %
Lukutaitoisia 96,8 % väestöstä

Asukkaista 95 prosenttia on etnisesti albaaneja ja CIA:n mukaan noin kolme prosenttia kreikkalaisia. Arvio on vuodelta 1989, ja silloin arviot kreikkalaisten osuudesta vaihtelivat virallisesta yhdestä prosentista kreikkalaisjärjestöjen kahteentoista prosenttiin.[1]

Vuoden 2011 väestölaskennassa maan väestöstä 56,7 prosenttia oli muslimeja, 10 prosenttia katolisia, 6,8 prosenttia ortodokseja, 2,1 prosenttia kansanuskontoja ja muita uskontoja 5,5 prosenttia. Ateisteja oli 2,5 prosenttia. 13,8 prosentia ei halunnut vastata ja 2,4 prosentin kanta ei ole tiedossa.[24]

Albanian kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä albanialainen.[25] Nimitys "albaani" viittaa kansallisuuteen.

Vuonna 2007 arvioitiin, että Albania saavuttaa todennäköisesti YK:n vuosituhattavoitteista kolme: nälän ja köyhyyden poistamiseen, lapsikuolleisuuteen ja HIV/AIDSiin liittyvät tavoitteet.[26]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albania luopui viimeisenä Euroopan maana kommunismista. Markkinatalouteen siirtyminen johti maan köyhyyden kierteeseen ja pahensi ruokapulaa. Maan taloutta vaivaavat teollisuuden kehittymättömyys, huonot kulkuyhteydet ja entisen Jugoslavian alueelta maahan siirtyneet albaanipakolaiset. Albanian joet eivät sovellu tavaran kuljettamiseen, rautatiet eivät yllä naapurimaihin ja rannikon suot haittaavat kulkua, minkä vuoksi Albania on varsin eristäytynyt valtio.[20] Maan teollisuus palveleekin pääasiassa vain kotimaan markkinoita.[27]

Suurin osa väestöstä saa elinkeinonsa viljelemällä maata rannikolla. Tärkeimmät viljelyskasvit ovat maissi, vehnä, ohra ja hedelmät, joista vain hyvin pieni osa saadaan vientiin. Useilla alueilla muuli ja hevonen ovat edelleen yleisimmät kulkuvälineet.[20]

Albanialla on paljon hyödyntämättömiä luonnonvaroja. Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, kivihiili ja eri metallit kuten kromi.[20]

Merkittävimmiksi vientituotteiksi luetellaan tekstiilit, jalkineet, asfaltti, metallit, öljy, vihannekset, hedelmät ja tupakka. Tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Italia, Kreikka, Turkki, Espanja, Kosovo, Saksa ja Kiina.[1].

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albanian kansallinen symboli on kautta aikain ollut kotka. Kotka on kuvattu kivikaiverrukseen vuodelta 1190. Sen jälkeen kotka on ollut monen hallitsijasuvun vaakunassa, ja nykyisinkin albanialaiset viittaavat itseensä "kotkanpoikina".[28]

Perinteinen arkkitehtuuri hävisi lähes tyystin kaupunkikuvasta stalinistisen diktatuurin vuosina, jolloin kaupunkien keskustat täyttyivät sosialistisen realismin betonilaatikoista, ja kirkot ja moskeijat purettiin tai muutettiin urheiluhalleiksi ja elokuvateattereiksi. Poikkeuksena ovat Berat ja Gjirokastra, jotka onkin julistettu sittemmin museokaupungeiksi ja Unescon maailmanperintökohteiksi.[28][29]

Stalinismi ja sitä seurannut köyhyys tuhosi myös ruokakulttuurin, ja perinneruokia valmistavatkin nykyisin innokkaimmin ulkomailla asuvat albanialaissiirtolaiset. Juhla-ateriaan kuuluu paljon lihaa ja rakia, paikallista viinaa. Uskonnollisten juhlapäivien perinneleivonnaiset ovat säilyneet jotenkuten: ortodokseilla pääsiäispaaston aloittava laskiaisvanukas tai löysä pannukakku eli qumështor ja musllimeilla paaston päättävä mausteinen vanukas ashura.[28]

Gjergj Fishta (1871–1940) oli aikansa kansallisrunoilija, mutta hänen työnsä kiellettiin kommunistiaikoina. Uusista kirjailijoista kansainvälistä mainetta on saanut Ismail Kadare (s. 1936).[28]

Albanialainen musiikki on monipuolista ja monikulttuurista. Maan eteläosassa on kehittynyt erityinen moniääninen laulutapa, joka muistuttaa bysanttilaista kirkkomusiikkia. Pohjoisosan laulut ovat yleensä yksiäänisiä.[30] Çifteli eli ciftelia on kaksikielinen kielisoitin.[31] Maa on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 2004.[32]

Albanialainen elokuva on saanut alkunsa 1940-luvulla.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albanian suosituin urheilulaji on jalkapallo[33], jota pelaa yli 150 000 maan asukasta[34]. Maan miesten edustusjoukkue oli maaliskuussa 2011 jaetulla sijalla 73 yhdessä Kap Verden kanssa.[35] Tunnettuja albanialaisia jalkapalloilijoita ovat muun muassa Dritan Stafsula, Alban Bushi ja Foto Strakosha.

Albania osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa vuonna 1972, mutta ei ole saanut kisoista mitaleita.[36] Maalla on ollut eniten edustajia painonnostossa, jossa on ollut mukana yhdeksän eri albanialaiskilpailijaa.[36][37]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j The World Factbook: Albania CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. The Ancient Illyrians Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  4. Ottoma Domination Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  5. The Balkan Wars and Creation of Independent Albania Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  6. Albania's Reemergence after World War I Italian Occupation Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  7. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1970, s. 93. Helsinki: Otava, 1969.
  8. a b The Break with China and Self-Reliance Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  9. Helsinki Final Act signed by 35 participating States OSCE. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  10. Albania, Religions Encyclopedia of the Nations. (englanniksi)
  11. a b c Albania Timeline BBC News
  12. Small step to get rid of communist-era bunkers in Albania SETimes. Viitattu 28.7.2009.
  13. Domestic Repression under Hoxha and Alia Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  14. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 13. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X.
  15. Tens of thousands attend Albania election protest BBC News
  16. Kolme mielenosoittajaa kuoli Albaniassa Helsingin sanomat 20.1.2011
  17. Albania names Socialists' Edi Rama as new prime minister Fox. Viitattu 24.10.2013.
  18. Nato to back US missile defence 3.4.2008. BBC.
  19. Albania pääsi EU:n jäsenehdokkaaksi. Helsingin Sanomat, 25.6.2014, s. A24.
  20. a b c d e Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 263. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  21. a b c Country Studies > Albania > Climate the Library of Congress. Viitattu 28.4.2008. (englanniksi)
  22. Albania Statoids
  23. The Henry J. Kaiser Family Foundation: Albania: Adult HIV/AIDS Prevalence Rate (2007) Viitattu 15.8.2009. (englanniksi)
  24. Albanian census 2011 INSTAT
  25. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet; Kotus
  26. Progress by Goal 2007. Millennium Goal Monitor. Viitattu 17.4.2010.
  27. Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 58. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7.
  28. a b c d Albania Countries and their cultures
  29. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 13.4.2010. (englanniksi)
  30. Vocal Traditions of Albania Musical Traditions
  31. Ciftelia String Instruments Database
  32. Albania at the Eurovision song contest Eurovision Covers
  33. Albania - Sports and recreation - Britannica Online Encyclopedia Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  34. FIFA.com - Albania: country information FIFA. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  35. FIFA.com - Albania: FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  36. a b Albania - Olympics at Sports-Reference.com Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  37. Albania Summer Sports - Olympics at Sports-Reference.com Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albania.