Albanian historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antiikinaikaisen Apollonian temppelin rauniot nykyisessä Albaniassa

Albanian historia alkaa jo antiikin ajasta. Itsenäisen valtion aseman Albania sai vuonna 1912. Eristäytyneen kommunistiajan jälkeen ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin 1991.

Vanha aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Albanian alueella asui jo antiikin aikana illyrialaisia, joista nykyiset albaanit polveutuvat. Illyrialaiset alistuivat Rooman valtaan ajanlaskumme alun tienoilla ja säilyivät sittemmin Itä-Rooman eli Bysantin vallan alla keskiajalle asti.

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaikainen Ladovan kirkko

Albanialaispäällikkö Karlo Thopia perusti Albaniaan vuonna 1371 itsenäisen valtakunnan, mutta 1300-luvun lopulla Ottomaanien valtakunta alkoi levittäytyä Albaniaan. Kuitenkin Albanian kansallissankari Skanderbeg yhdisti 1400-luvulla albaanit vastarintaan vuosiksi 14431478. Skenderbegin kuoleman jälkeen Albania joutui osaksi Ottomaanien valtakuntaa, jolloin osa väestöstä pakeni Sisiliaan ja Kosovoon. Valloituksen myötä ylimystö omaksui islaminuskon, ja vähitellen suuri osa kansasta seurasi esimerkkiä.

Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun lopulla albaanien toiveet itsenäistymisestä alkoivat nousta ja lopulta 1912 Ensimmäisen Balkanin sodan yhteydessä Albania itsenäistyi.

1900-luvun alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Albania joutui sotanäyttämöksi Italian miehittäessä maan, joka tunnustettiin uudelleen itsenäiseksi vasta 1920. Sodan jälkeen Albania pyrki nojautumaan Italian suojeluun. Maan sisäpoliittiset levottomuudet lakkasivat vuonna 1924 klaanipäällikkö Ahmed bey Zogun noustua valtaan. Vuonna 1925 hän julisti maan tasavallaksi ja tuli valituksi presidentin tehtävään. 1928 hänet julistettiin nimellä Zogu (Zog) I maan kuninkaaksi. Italian vaikutusvalta maan asioihin kuitenkin jatkoi kasvuaan. Huhtikuussa 1939 Mussolinin joukot miehittivät maan ja liittivät sen osaksi Italiaa.

1900-luvun puoliväli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikana kommunistiset ja kansallismieliset sissit taistelivat Albaniassa italialaisia ja saksalaisia miehitysjoukkoja sekä toisiaan vastaan. Titon Jugoslavian tuella Enver Hoxhan johtamat kommunistit selviytyivät voittajiksi ja maa julistettiin Albanian sosialistiseksi kansantasavallaksi 1946. Sodan jälkeen ideologiset ristiriidat Jugoslavian kanssa syvenivät, ja maa haki tukea ensin vuodesta 1948 alkaen Stalinin Neuvostoliitosta ja Stalinin kuoleman jälkeen vuodesta 1962 alkaen Maon Kiinasta. Lopulta Maon kuoltua 70-luvun lopulla välit myös Kiinaan huononivat ja maa siirtyi tiukalle eristäytymislinjalle. Albania oli ainoa eurooppalainen valtio, joka ei osallistunut Helsingissä kesällä 1975 pidettyyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokoukseen ETYK:iin.

Sosialisminaikainen poliittinen vankila Girokastran linnassa

Kommunismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoxhan ympärille alkoi muodostua nopeasti henkilökultti ja 1960-luvulle tultaessa se oli kehittynyt pitemmälle kuin missään muussa sosialistisessa maassa, ehkä lukuun ottamatta Pohjois-Korean Kim Il-Sungia tai Kiinan Mao Zedongia. Vuonna 1967 Durrësissa käynnistetty liike matki monia Kiinan kulttuurivallankumouksen piirteitä. Punakaartilaisiksi puettuja koululaisia kehotettiin vandalisoimaan kirkkoja ja moskeijoita. Valtio määräsi kaikki minareetit ja useat kirkot purettaviksi ja uskonnollisia kirjoja sekä kulttiesineitä tuhottiin laajasti. Erityisesti vuosien 1967 ja 1976 uskonnonvastaisissa kampanjoissa hyökkäykset järjestäytynyttä uskontoa ja uskovaisia vastaan olivat brutaaliuudeltaan ja fanaattisuudessaan vertaansa vailla missään sosialistisessa valtiossa. Imaameja, pappeja ja munkkeja sekä nunnia teloitettiin ja vangittiin laajasti.[1]

Lähihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnesty Internationalin uraauurtavan, vuonna 1984 julkaistun raportin mukaan Albanian ihmisoikeustilanne oli Hoxhan aikana hyvin huono. Hallitus esti ihmisten ilmaisu-, uskonharjoittamis-, liikkumis- ja järjestäytymisvapauden, vaikka vuonna 1976 hyväksytty perustuslaki periaatteessa takasi nämä oikeudet. Vuonna 1981 Hoxha määräsi useita johtavassa asemassa olevia puoluevirkailijoita teloitettavaksi puhdistuksessa. Pääministeri Mehmet Shehun ilmoitettiin tehneen itsemurhan. Hoxhan kuoltua 1985 ja sosialismin murruttua Itä-Euroopassa, myös Albanian hallitus taipui monipuoluevaaleihin 1991. Entisten kommunistien muodostama Sosialistinen puolue voitti ensimmäiset vaalit, mutta yleislakon ja levottomuuksien jälkeen pidetyissä uusissa vaaleissa 1992 valtaan nousi opposition Demokraattinen puolue. Jopa satojentuhansien albanialaisten menetettyä rahansa valtavassa pyramidihuijauksessa kapinointi kaatoi Demokraattisen puolueen hallituksen 1997 ja nosti Sosialistipuolueen uudelleen valtaan. Elokuun 2005 parlamenttivaaleissa valtaan nousi Demokraattipuolue.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Albania, Religions Encyclopedia of the Nations. (englanniksi), Timeline: Albania BBC. Viitattu 19. huhtikuuta 2007. (englanniksi)