Skanderbeg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee keskiaikaista ruhtinasta. Nimen Skanderbeg muita merkityksiä löytyy täsmennyssivulta.
Skanderbeg. Kaiverrus vuodelta 1600.

Georg Kastriota (alun perin Gjergj Kastrioti Skënderbeu), 6. toukokuuta (epävarma) 140517. tammikuuta 1468), yleisesti tunnettu Skanderbeginä, on Albanian historian tärkeimpiä henkilöitä. Maan kansallissankaria kutsutaan myös ”Albanian lohikäärmeeksi”. Hänet tunnetaan pääosin hänen taistelustaan ottomaaneja vastaan.

Gjergj joutui kuusivuotiaana vuonna 1412 eroon vanhemmistaan ja lähtemään sotilaskoulutukseen Turkkiin. Tämä johtui siitä, että Albania oli ottomaanien Turkin alistama, ja sulttaanin armeijaan kerättiin niin sanotulla devshirme-järjestelmällä poikia valloitetuista maista. Tällä tavalla muodostuivat esimerkiksi maineikkaat janitsaarit. Muslimina poika vaihtoi nimensä Iskanderiksi ja siihen liitettiin myöhemmin pääte beg, joka tarkoittaa prinssiä. Näin muodostui nimi Skanderbeg.[1]

Skanderbeg kohosi turkkilaisena sotilaana nopeasti tuhansien ratsumiesten komentajaksi. Johtaessaan joukon entiselle kotiseudulleen hän joutui aatteelliseen ristiriitaan. Hän ratkaisi asian pakenemalla Nišin taistelun jälkeen 1443 Turkin armeijan riveistä ja ottamalla aseellisesti haltuunsa vanhan kotikaupunkinsa Krujan. Valloituksena osoitukseksi hän nosti Krujan linnoituksen torniin punaisen lipun, jossa oli kaksipäinen kotka.[1] Tätä tunnusta käyetään nykyään Albanian lipussa.

Skanderbeg tuli kuuluisaksi energisyydestään ja levottomuudestaan. Hän oli jatkuvasti ratsailla ja teki iskuja ottomaanien varuskuntiin erityisesti Kastriotan maakunnassa. Turkki kokosi 40 000 miehen armeijan häntä vastaan. Puolustajat saivat kootuksi 15 000 miestä, joista puolet oli ratsumiehiä. Puolustusliittoa kutsuttiin Lezhën liigaksi. Kesäkuussa 1444 armeijat kohtasivat Torviollissa Itä-Albaniassa. Skanderbeg löi vastustajansa täydellisesti, mutta turkkilaiset eivät jättäneet albaaneja rauhaan. Ottomaanien sulttaani Mehmed II kävi 25 vuoden ajan sotaa heitä vastaan ja piiritti Krujaa useasti. Skanderbegin elinaikana albaanit puolustautuivat menestyksellisesti, ja saivat apua Venetsian tasavallalta. Venetsia kuitenkin lopetti tukensa pelätessään Skanderbegin kasvavaa valtaa. Skanderbegistä luvattiin tapporaha, mutta albanialaiset pystyivät puolustautumaan myös Venetsiaa vastaan.[1]

Skanderbeg kuoli malariaan vuonna 1468, ja albanialaisten puolustus romahti. Maa joutui ottomaanivaltion alistamaksi. Skanderbegin vaimo Andronike pakeni Italiaan vieden mukanan joitakin kansallissankarille kuuluneita esineitä. Nämä ovat nykyisin albanialaisen kansallismielisyyden symboleja. Miekkaa ja vuohenpääkoristeista kypärää säilytetään Wienin taidehistoriallisessa museossa ja sen kopioita on esimerkiksi Krujan linnassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Anna Larsdotter: Hän taisteli ottomaaneja vastaan. Historia-lehti, 2010, nro 10, s. 40-45. Somero: Storia. ISSN 1795-4215.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Skanderbeg.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]