Burundi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Burundin tasavalta
Republika y'Uburundi
République du Burundi
Burundin lippu Burundin vaakuna
lippu vaakuna

Burundin sijainti kartalla

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Pierre Nkurunziza

Pääkaupunki Bujumbura (384 461 as.)
3°30′S 30°00′E

Muita kaupunkeja Gitega (25 412 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 27 830 km² (sijalla 145)
– josta sisävesiä 7,8 %

Väkiluku (2011) 10 216 190[1] (sijalla 81)
– väestötiheys 206,1 / km²
– väestönkasvu 3,46[1] % (2011)

Viralliset kielet kirundi, ranska

Valuutta Burundin frangi (BIF)

BKT (2010) sijalla 171
– yhteensä 3,418 USD (PPP)[1]
– per asukas 300 USD

HDI (2012) 0.355[2] (sijalla 178)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 48,1 %
– teollisuus 19 %
– palvelut 32,9 %

Aikavyöhyke +2
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Belgiasta

1. heinäkuuta 1962

Lyhenne BI

– ajoneuvot: RU
– lentokoneet: 9U

Kansainvälinen
suuntanumero
+257

Motto Ubumwe, Ibikorwa, Iterambere
Unité, Travail, Progrès
(Yhtenäisyys, työ, edistys)

Kansallislaulu Burundi bwacu

Burundi, virallisesti Burundin tasavalta, on pieni valtio Itä-Afrikassa suurten järvien alueella. Se rajautuu pohjoisessa Ruandaan, etelässä ja idässä Tansaniaan ja lännessä Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Burundilla ei ole yhteyttä merelle, mutta sillä on lounaassa rantaviivaa Tanganjikajärvellä.

Twat, tutsit ja hutut ovat asuneet Burundin alueella siitä lähtien, kun valtio muodostui viisi vuosisataa sitten. Tutsit hallitsivat Burundia kuningaskuntana yli kahdensadan vuoden ajan. 1900-luvun alussa Saksa ja Belgia kuitenkin miehittivät alueen, jolloin Burundi ja Ruanda yhdistettiin Ruanda-Urundi-nimiseksi eurooppalaisten siirtomaaksi. Poliittisia levottomuuksia esiintyi koko alueella tutsien ja hutujen välisten sosiaalisten erojen vuoksi. Ne saivat Burundissa aikaan sisällissodan 1900-luvun puolivälin jälkeen. Nykyään Burundia hallitaan edustuksellisena demokratiana, jossa on presidenttivaltainen järjestelmä. 62 prosenttia burundilaisista on katolilaisia, 8–10 prosenttia muslimeita ja loput seuraavat alkuperäistä animistista uskontoa tai protestanttista kristillisyyttä.

Burundi on yksi maailman kymmenestä köyhimmästä valtiosta.[3] Sisällissotien jäljiltä Burundin bruttokansantuote on alhainen, väestönkasvu on epävakaata ja resursseja on niukasti. Koboltti ja kupari ovat Burundissa hyödynnettäviä luonnonvaroja. Maan tärkeimpiin vientituotteisiin kuuluvat kahvi ja sokeri.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin maantiede
Burundi satelliittikuvassa helmikuussa.

Burundi on yksi Afrikan pienimmistä maista. Maalla ei ole rantaviivaa merelle ja siellä vallitsee päiväntasaajan ilmasto. Burundi sijaitsee Itä-Afrikan hautavajoaman läntisen haaran alueella kumpuilevalla tasangolla Afrikan keskiosassa. Keskisen tasankoalueen korkeus merenpinnasta on keskimäärin 1 700 metriä, mutta maan raja-alueet ovat matalammalla. Korkein vuorenhuippu on maan pääkaupungin Bujumburan kaakkoispuolella sijaitseva Hehavuori, joka nousee 2 690 metriin[4]. Niili on merkittävä Burundin alueella virtaava joki:[5] Burundista alkunsa saava Kagerajoki virtaa Victoriajärveen ja on siten yksi Niilin alkulähteistä. Tanganjikajärven kaakkoiskulma sijaitsee Burundin lounaisosassa.

Burundin maa-alue on pääosin käytetty maatalous- ja laidunmaaksi. Maatalousväestön asutus on aiheuttanut metsien häviämistä, eroosiota ja elinympäristöjen tuhoutumista.[6] Metsät ovat hävinneet lähes koko maasta liikakansoituksen vuoksi, ja niitä on jäljellä enää 600 neliökilometriä. Ne häviävät yhdeksän prosentin vuosivauhtia.[7] Maassa on kaksi kansallispuistoa, Kibiran kansallispuisto luoteessa (pieni alue sademetsää Ruandan Nyungwen metsän kansallispuiston vieressä) ja Rurubun kansallispuisto koillisessa (Rurubujoen varrella). Kumpikin perustettiin vuonna 1982 villieläimistön suojelemiseksi.[8]

Vaikka Burundi sijaitsee tropiikissa, sen ilmasto vaihtelee suuresti korkeuden mukaan. Ylänköalueilla on viileää, vuoden keskilämpötila noin 21 °C ja vuotuinen sademäärä 1500-1800 mm. Alempana, kuten Imben laaksossa sijaitsevassa pääkaupunki Bujurumbassa on lämpimämpää ja vähäsateisempaa. Tanganjika-järven rannoissa sataa vain 1000 mm vuodessa.[9] Pääkaupunki Bujumbarassa keskimääräinen ylin lämpötila on 29-31 astetta ympäri vuoden, yön alin vähäsateisella jaksolla kesäkuusta elokuuhun 17, muulloin noin 19 astetta.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin historia

Burundin varhaisimmat asukkaat olivat pygmikansaa nimeltä twat. Hutut asettuivat alueelle noin vuonna 1000. Heidän jälkeensä tulivat tutsit.[9]

Burundi oli 1500-luvulta alkaen tutsien hallitsema feodaalinen kuningaskunta. Saksa otti alueen hallintaansa 1890 ja belgialaiset joukot miehittivät sen osana ensimmäistä maailmansotaa. Sodan jälkeen Burundi siirtyi Belgian hallintaan osana Kansainliiton yhdistettyä Ruandan-Urundin mandaattialuetta. Belgialaiset hajoittivat vanhan päällikkörakenteen ja loivat uuden järjestelmän, jossa valta keskittyi selkeästi tutseille ja hutut olivat alempaa luokkaa.[9]

Poliittiset puolueet syntyivät 1940-luvun lopulta alkaen ja maa itsenäistyi 1. heinäkuuta 1962. Demokraattisten rakenteiden ollessa heikkoja tutsikuningas Mwambutsa IV otti ohjat perustuslaillisena monarkkina.[9]

Hutupääministerin murha 1965 aiheutti hutujen kapinointia ja hallituksen tukahduttamistoimia. Prinssi Ntare V syrjäytti isänsä Mwambutsan 1966, mutta hänet itsensä syrjäytti samana vuonna pääministeri Michel Micombero. Micombero lakkautti monarkian, mutta hutujen levottomuudet jatkuivat ja kulminoituivat kapinaan vuonna 1972. Hutut surmasivat ensin noin 2000 tutsia, sitten tutsit tappoivat 100-200 000 hutua, ja hutut taas noin 10 000 tutsia. Käytännössä kaikki koulutetut hutut tapettiin tai lähtivät maanpakoon. Eversti Jean-Baptiste Bagaza kaappasi vallan 1976 ja pyrki edistämään maareformia, vaaliuudistusta ja kansallista sovintoa, vaikka hänen sotilashallintonsa koostui pääosin tutseista. Bagaza valittiin presidentiksi ainoana ehdokkaana vuoden 1984 vaalissa, mutta hänen hallituksensa alkoi sortaa yhä ankarammin toisinajattelijoita ja uskonnollisia ryhmiä.[9][11]

Majuri Pierre Buyoya syrjäytti Bagazan ja kaappasi vallan armeijan avulla 3. syyskuuta 1987.[12] Hutujen ja tutsien väliset jännitteet purkautuivat jälleen vuonna 1988 väkivaltaisina yhteenottoina hutuopposition, armeijan ja kovan linjan tutsien välillä johtaen n. 150 000 ihmisen kuolemaan. Buyoya hyväksyi vuonna 1991 uuden demokraattisen perustuslain ja vuoden 1993 vaaleissa nousi valtaan maan ensimmäinen hutupresidentti, FRODEBU-puolueen Melchior Ndadaye. Armeijan tutsiupseerit murhasivat Ndadayen lokakuussa 1993. Maa syöksyi jälleen sisällissotaan, joka vaati kymmeniätuhansia kuolonuhreja. FRODEBU:n johtama hallitus onnistui kuitenkin säilyttämään valtansa ja nostamaan uudeksi presidentiksi Cyprien Ntaryamiran helmikuussa 1994. Ntaryamira sai kuitenkin surmansa lentokoneonnettomuudessa 6. huhtikuuta 1994 yhdessä Ruandan presidentin Juvénal Habyarimanan kanssa.

Sylvestre Ntibantunganya nousi uudeksi presidentiksi 8. huhtikuuta 1994, mutta sisäiset väkivaltaisuudet jatkuivat. FRODEBU-hallitus kaatui 25. heinäkuuta 1996 Buyoyan johtamassa kaappauksessa, mutta se ei lopettanut sisällissotaa. Vuoden 2001 jälkeen rauhanprosessi on kuitenkin edennyt ja hutu Domitien Ndayizeye nousi presidentiksi 2003 vallanjakosopimuksen mukaisesti.

Vuonna 2004 YK:n joukot ottivat haltuunsa rauhanturvaamistehtävät Afrikan unionin joukoilta. Helmikuussa 2007 YK katsoi rauhanturvaoperaation päättyneeksi ja alkoi keskittyä jälleenrakentamiseen.[13]

Vuonna 2008 oli verisiä yhteenottoja FNL:n ja hallituksen joukkojen välillä. FNL riisuttiin aseista ja se muuttui poliittiseksi puolueeksi vuonna 2009. Vuoden 2010 presidentinvaalien jälkeen FNL:n johtaja Agathon Rwasa piiloutui maan alle, mutta hän on ilmoittanut osallistuvansa vuoden 2015 vaaleihin.[13]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin politiikka
Pierre Nkurunziza, Burundin presidentti.

Burundi on siirtymäkauden edustuksellinen monipuoluedemokratia, jossa on presidenttivaltainen järjestelmä. Burundin presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja. Maassa on yhteensä 21 rekisteröityä poliittista puoluetta.[14] 13. maaliskuuta 1992 tutsi, vallankumousjohtaja Pierre Buyoya laati perustuslain,[15] joka loi edellytykset monipuoluejärjestelmälle.[16] Kuusi vuotta myöhemmin, 6. kesäkuuta 1998 perustuslakia muutettiin: parlamentin paikkamäärää lisättiin ja lakiin tehtiin lisäys kahta varapresidenttiä varten. Vuonna 2000 Burundiin valittiin Arushan rauhansopimuksen mukaisesti siirtymäkauden hallitus.[17]

Burundilla on kaksikamarinen parlamentti, joka koostuu siirtymäkauden kansankokouksesta ja siirtymäkauden senaatista. Kansankokouksessa on 118 jäsentä ja sen suurin puolue on CNDD-FDD (ransk. Conseil National Pour la Défense de la Démocratie–Forces pour la Défense de la Démocratie), joka sai vuoden 2005 vaaleissa 58,55 prosenttia äänistä. Seuraavaksi eniten ääniä saivat FRODEBU (ransk. Front pour la Démocratie au Burundi), 21,70 prosenttia, ja UPRONA (ransk. Union pour le Progrès national), 7,21 prosenttia. Burundin perustuslain mukaan paikkoja täytetään sadan vaaleilla valitun paikan lisäksi niin, että 60 prosenttia parlamenttipaikoista on hutujen, 40 prosenttia tutsien, 30 prosenttia naisten ja kolme paikkaa twa-kansan jäsenten hallussa.[14][18] Kansankokouksen jäsenet valitaan yleisillä vaaleilla viisivuotiskausiksi.[19]

Senaatissa on 54 paikkaa, joista kolme on varattu entisille presidenteille. Perustuslain mukaan myös 30 prosenttia senaatin jäsenistä täytyy olla naisia. Suurin osa edustajista valitaan valitsijamiesten välityksellä eri provinsseista, presidentti nimittää 14 edustajaa ja kolme paikkaa on varattu twa-kansan jäsenille.[14] Jokaisesta provinssista valitaan yksi hutu- ja yksi tutsisenaattori. Senaatin vaalikausi on viisi vuotta.[20]

Burundin parlamentti valitsee presidentin viideksi vuodeksi kerrallaan.[21] Presidentti nimittää virkamiehet ministerineuvostoonsa, joka harjoittaa toimeenpanovaltaa ja jossa on 26 jäsentä.[14][17] Ministerineuvoston jäseneksi voidaan valita sellainen, jonka kaksi kolmasosaa parlamentista hyväksyy. Presidentti valitsee myös kaksi varapresidenttiä.[21] Vuodesta 2005 Burundin presidentti on Pierre Nkurunziza, ensimmäinen varapresidentti Prosper Bazombaza (vuodesta 2014) ja toinen varapresidentti Gervais Rufyikiri (vuodesta 2010).[1]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burundin provinssit.

Burundi on jaettu 17 provinssiin,[1] 117 kuntaan[14] ja 2 638 kukkulaan (ransk. colline).[22] Maan aluehallinto on rakennettu näiden yksiköiden mukaisesti. Vuonna 2000 Bujumburan käsittävä provinssi jaettiin kahtia Bujumbura Ruralin ja Bunjumbura Mairien provinsseihin.[3]

Provinssit ovat:


Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin talous

Burundi on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Syitä tähän ovat esimerkiksi meriyhteyden puute,[1] kehittymätön oikeusjärjestelmä, rajalliset koulutusmahdollisuudet ja HIV:n/AIDSin yleisyys. Noin 80 prosenttia burundilaisista elää köyhyydessä.[23] Nälänhätiä ja puutetta ruoasta on esiintynyt ympäri Burundia, erityisesti 1900-luvulla,[24] ja Maailman ruokaohjelman WFP:n mukaan 44 prosenttia alle viisivuotiaista lapsista kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta.[25] Erään 178 maassa tehdyn tieteellisen tutkimuksen mukaan Burundin asukkaat ovat vähiten tyytyväisiä elämäänsä maailmassa.[26] Köyhyyden vuoksi Burundi on riippuvainen ulkomaisesta avusta.[1]

Burundin merkittävin elinkeino on maatalous, joka muodosti 58 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 1997. 90 prosenttia maataloudesta on omavaraisviljelyä.[27] Maan tärkein tulonlähde on kahvi, joka muodostaa 93 prosenttia Burundin viennistä.[28] Muita maataloustuotteita ovat puuvilla, tee, maissi, durra, bataatti, banaanit, maniokki, naudanliha, maito ja nahkat. Burundissa esiintyviin luonnonvaroihin kuuluvat uraani, nikkeli, koboltti, kupari ja platina.[29] Maatalouden lisäksi harjoitettavia elinkeinoja ovat esimerkiksi maahantuotujen komponenttien kokoaminen, julkiset rakennushankkeet, elintarvikkeiden käsittely ja kevyiden taloustavaratuotteiden, kuten peittojen, kenkien ja saippuan valmistus. Burundin rahayksikkö on Burundin frangi (BIF); heinäkuussa 2008 yhtä Yhdysvaltain dollaria vastasi 1 184 frangia.[1]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin väestö
Ryhmä Burundilaisia naisia hoitamassa vuohia.

Vuonna 2008 Burundin arvioitu väkiluku oli 8 691 005 henkeä. Arvio ottaa huomioon AIDSin huomattavan vaikutuksen maan väestöön.[1] Yli 500 000 henkeä on ajautunut maan sisäiseen pakolaisuuteen taudin vuoksi.[3] Monet burundilaiset ovat muuttaneet muihin valtioihin sisällissodan takia. Vuonna 2006 Yhdysvallat otti vastaan noin kymmenentuhatta burundilaista pakolaista.[30]

Suurin osa burundilaisista asuu maaseudulla ja vain kuusi prosenttia kaupungeissa.[31] Väestötiheys on noin 315 henkeä neliökilometriä kohden, toiseksi korkein Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.[14] Arviolta 85 prosenttia väestöstä on etnisiä hutuja, 15 prosenttia tutseja ja alle yksi prosentti twaita.[32] Merkittävin uskonto on roomalaiskatolisuus, jota harjoittaa 62 prosenttia väestöstä. Seuraavaksi eniten seuraajia on alkuperäisuskonnoilla (23 prosenttia), protestanttisuudella (5 prosenttia) ja islamilla (10 prosenttia).[3] Burundin anglikaaninen kirkko tosin väittää, että yli kymmenen prosenttia väestöstä on sen jäseniä.[33] Raporttien mukaan kristityt saattavat muodostaa jopa 90 prosenttia väestöstä, jolloin suurin osa muista burundilaisista olisi muslimeita.[34]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Burundin kulttuuri
Gitega-rumpuja.
Jalkapalloa Burundissa.

Burundin nykykulttuuriin ovat vaikuttaneet paikalliset perinteet ja naapurivaltioiden kulttuuri, vaikka sisäiset levottomuudet ovatkin häirinneet maan kulttuurielämää. Koska maatalous on Burundin merkittävin elinkeino, tyypillinen burundilainen ateria koostuu bataatista, maissista ja herneistä. Koska liha on kallista, sitä syödään vain muutaman kerran kuukaudessa. Kun toisensa läheisesti tuntevat burundilaiset kokoontuvat, he juovat impeke-olutta suuresta astiasta. Jokainen osallistuja saa pillin yhtenäisyyden merkiksi.[35]

Käsityöt ovat Burundissa merkittävä taidemuoto ja matkailijoiden suosiossa. Korinpunonta on suosittu käsityölaji.[36] Muita Burundissa valmistettuja käsityötuotteita ovat esimerkiksi naamiot, kilvet, patsaat ja keramiikka.[37]

Rumpumusiikki on huomattava osa Burundin kulttuuriperintöä. Maailmankuulu ryhmä Master Drummers of Burundi, joka on esiintynyt yli 40 vuoden ajan, tunnetaan perinteisestä rumpumusiikista. Yhtye käyttää amashako-, ibishikiso- ja ikiranya-rumpuja.[38] Rumpuesityksiä pidetään usein erilaisissa juhlissa ja sukutapaamisissa ja niihin liittyy usein tanssi. Tunnettuja burundilaisia tansseja ovat abatimbo, jota esitetään virallisissa seremonioissa ja rituaaleissa, ja nopeatahtinen abanyagasimbo. Joitakin yleisiä soittimia ovat huilu, sitra, ikembe, indonongo, umuduri, inanga ja inyagara.[39]

Kirundia, ranskaa ja swahilia puhutaan koko Burundissa.[1] Lukutaidottomuus on yleistä Burundissa vähäisten koulunkäyntimahdollisuuksien vuoksi. Noin kymmenen prosenttia burundilaisista osallistuu toisen asteen koulutukseen, ja he ovat pääasiassa poikia.[40] Suullinen perinne on Burundissa vahva ja sen kautta historia ja elämänkokemus välittyvät nuoremmille sukupolville tarinoiden, runouden ja laulujen välityksellä. Burundilaisia kirjallisuuden lajeja ovat imigani, indirimbo, amazina ja ivyivugo.[41]

Koripallo ja yleisurheilu ovat Burundissa suosittuja.[42] Myös jalkapallo on koko maassa suosittu urheilulaji ja ajanviete, kuten myös mancala-pelit. Burundissa vietetään suurinta osaa kristillisistä juhlapäivistä, joista joulu on tärkein.[43] Burundin itsenäisyyspäivää vietetään vuosittain 1. heinäkuuta.[44] Vuonna 2005 Burundin hallitus julisti islamilaisen juhlan Id al-Fitrin viralliseksi juhlapäiväksi.[34]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Burundi
  • Allen, J.A.; et. al. (2003). Africa South of the Sahara 2004: South of the Sahara. New York, New York: Taylor and Francis Group. ISBN 1857431839. 
  • Cook, Chris; Diccon Bewes (1999). What Happened Where: A Guide to Places and Events in Twentieth-Century. London, England: Routledge. ISBN 1857285336. 
  • Dinham, Barbara; Colin Hines (1984). Agribusiness in Africa. Trenton, New Jersey: Africa World Press. ISBN 0865430039. 
  • Eggers, Ellen K. (2006). Historical Dictionary of Burundi. Lanham, Maryland: Scarecrow Press, Incorporated. ISBN 0810853027. 
  • Gates, Henry Lewis; Anthony Appiah (1999). Africana: The Encyclopedia of the African and African American Experience. New York, New York: Basic Civitas Books. ISBN 0465000711. 
  • Jessup, John E. (1998). An Encyclopedic Dictionary of Conflict and Conflict Resolution, 1945–1996. Westport, Connecticut: Greenwood Publishing Group. ISBN 0313281122. 
  • MacDonald, Fiona; et. al (2001). Peoples of Africa. Tarrytown, New York: Marshall Cavendish. ISBN 0761471588. 
  • Puddington, Arch (2007). Freedom in the World: The Annual Survey of Political Rights and Civil Liberties. Syracuse University: Lanham, Maryland. ISBN 0742558975. 
  • Weinstein, Warren; Robert Schrere (1976). Political Conflict and Ethnic Strategies: A Case Study of Burundi. Syracuse University: Maxwell School of Citizenship and Public Affairs. ISBN 0915984202. 
  • Weinstein, Warren (2006). Historical Dictionary of Burundi. Metuchen, New Jersey: Scarecrow Press, Incorporated. ISBN 0810809621. 


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j The World Factbook: Burundi CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. a b c d Eggers, E., Historical Dictionary of Burundi, s. xlix.
  4. O'Mara, Michael: Facts about the World's Nations, s. 150. Bronx, New York: H.W. Wilson, 1999. ISBN 0-8242-0955-9.
  5. Ash, Russell: The Top 10 of Everything. New York: Sterling Publishing Company, 2006. ISBN 0-600-61557-X.
  6. Bermingham, Eldredge, Christopher W. Dick, and Craig Moritz: Tropical Rainforests: Past, Present, and Future, s. 146. Chicago, Illinois: University of Chicago Press, 2005. ISBN 0-226-04468-8.
  7. Worldwide Deforestation Rates Food and Agriculture Organization of the U.N.: The State of the World's Forests 2003. Mongabay.com..
  8. East, Rob: African Antelope Database 1998, s. 74. Gland: International Union for Conservation of Nature, 1999. ISBN 2-8317-0477-4.
  9. a b c d e Burundi Encyclopedia Britannica. Viitattu 11.4.2014.
  10. Bujumbara climatological Information World Meteorological Organization. Viitattu 11.4.2014.
  11. Burundi's President Wins a New Term 1984. NY Times. Viitattu 11.4.2014.
  12. Kirkkala, Soila: Mitä Missä Milloin 1989, s. 15. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1988. ISBN 951-1-10120-X.
  13. a b BBC Timeline
  14. a b c d e f Background Note: Burundi (arkistoitu) 2012. US Department of State. Viitattu 11.4.2014.
  15. Burundi International Center for Transitional Justice.
  16. Burundi - Politics, The Financial Times World Desk Reference Dorling Kindersley.
  17. a b Republic of Burundi: Public Administration Country Profile July 2004. United Nations' Division for Public Administration and Development Management (DPADM).
  18. Elections in Burundi Africanelections.
  19. Puddington, A., Freedom of the World, s. 145.
  20. Puddington, A., Freedom of the World, s. 145–146.
  21. a b Puddington, A., Freedom of the World, s. 146.
  22. Kavamahanga, D.: Empowerment of people living with HIV/AIDS in Gitega Province, Burundi July 15, 2004. International Conference on AIDS 2004, NLM Gateway.
  23. Burundi Population Institute for Security Studies.
  24. Weinstein, W., Political Conflict and Ethnic Strategies, s. 5.
  25. Where We Work - Burundi World Food Programme.
  26. White, A.: A Global Projection of Subjective Well-being: A Challenge to Positive Psychology? 2007. Psychtalk 56, 17–20.
  27. Eggers, E., Historical Dictionary of Burundi, s. xlvii.
  28. Dinham, B., Agribusiness in Africa, s. 56.
  29. Eggers, E., Historical Dictionary of Burundi, s. xlviii.
  30. Kaufman, Stephen: U.S. Accepting Approximately 10,000 Refugees from Burundi October 17, 2006. U.S. Department of State.
  31. MacDonald, F., Peoples of Africa, s. 62.
  32. Eggers, E., Historical Dictionary of Burundi, ix.
  33. Provincial Directory: The Anglican Church of Burundi The Anglican Church of Burundi.
  34. a b Burundi celebrates Muslim holiday November 3, 2005. BBC.
  35. Eating the Burundian Way Cultural Profiles Project. Citizenship and Immigration Canada.
  36. Levin, Adam: The Art of African Shopping, s. 36. Cape Town, South Africa: Struik, 2005. ISBN 978-1-77007-070-7.
  37. Burundi Arts and Literature Cultural Profiles Project. Citizenship and Immigration Canada.
  38. Center for the Arts Presents the Royal Drummers of Burundi September 14, 2006. The Mason Gazette.
  39. Arts and Literature Cultural Profiles Project. Citizenship and Immigration Canada.
  40. Learning in Burundi Cultural Profiles Project. Citizenship and Immigration Canada.
  41. Vansina, Jan: Oral Tradition as History, s. 114. Madison, Wisconsin: University of Wisconsin Press, 1985. ISBN 0-299-10214-9.
  42. Sports and Recreation Cultural Profiles Project. Citizenship and Immigration Canada.
  43. Burundi Holidays Cultural Profiles Project. Citizenship and Immigration Canada.
  44. Trawicky, Bernard and Ruth Wilhelme Gregory: Anniversaries and Holidays, s. 110. Chicago, Illinois: American Library Association, 1999. ISBN 0-8389-0695-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Burundi.