Richard Burton
Richard Burton (oikealta nimeltään Richard Walter Jenkins, 10. marraskuuta 1925, Pontrhydyfen, Wales – 5. elokuuta 1984) oli walesilainen näyttelijä, joka teki pitkän ja menestyksekkään uran Hollywoodissa.
Burton aloitti uransa näyttämöllä Britanniassa, mutta siirtyi Hollywoodiin 1952. Loistokkaasti alkanut teatteriura sai jotkut ennakoimaan hänestä Laurence Olivierin manttelinperijää brittiläisen näyttämötaiteen suurena mestarina[1], mutta suuret odotukset eivät lopulta täyttyneet. Shakespearea rakastanut Burton sai elokuvaurallaan esiintyä useassa Shakespeare-filmatisoinnissa. Hän oli seitsemän kertaa Oscar-ehdokkaana muttei saanut palkintoa kertaakaan.
Burtonin kaksi myrskyisää avioliittoa toisen supertähden Elizabeth Taylorin kanssa vuosina 1964–1974 ja 1975–1976 tekivät heistä suihkuseurapiirien seuratuimman parin. Näyttelijä oli 1949–1984 naimisissa kolmen muunkin naisen kanssa. Vaikea alkoholismi nopeutti hänen kuolemaansa vain 58-vuotiaana[2].
Elokuvia [muokkaa]
- Nuori viha (1958, ohjaus Tony Richardson)
- Atlantin valli murtuu (1962, ohjaus Ken Annakin ym.)
- Kleopatra (1963, ohjaus Joseph L. Mankiewicz)
- Hotel International (1963, ohjaus Anthony Asquith)
- Liskojen yö (1964, ohjaus John Huston)
- Vakoilija kylmästä (1965, ohjaus Martin Ritt)
- Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966, ohjaus Mike Nichols)
- Kuinka äkäpussi kesytetään (1967, ohjaus Franco Zeffirelli)
- Kotkat kuuntelevat (1968, ohjaus Brian G. Hutton)
- Tuonen enkeli (1968, ohjaus Joseph Losey)
- Manaaja II: Luopio (1977, ohjaus John Boorman)
- Villihanhet (1978, ohjaus Andrew V. McLaglen)
- 1984 (1984, ohjaus Michael Radford)
Lähteet [muokkaa]
- ↑ ”Richard Burton Life: 1943–1956”. Viitattu 6.1.2009.
- ↑ ”Kate Burton: Daddy's girl”. Independent.co.uk. 27.3.2003. Viitattu 6.1.2009.
Esittely Michael Munnin elämäkerrasta Richard Burton: Prince of Players. Amazon.co.uk. Viitattu 6.1.2009.
