Joseph Losey

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Joseph Walton Losey (14. tammikuuta 190922. kesäkuuta 1984) oli yhdysvaltalais-brittiläinen teatteri- ja elokuvaohjaaja. Hän ohjasi varhaiset elokuvansa synnyinmaassaan Yhdysvalloissa, mutta merkittävimmät työt valmistuivat Englannissa.

Losey aloitti taiteellisen uransa teatteriohjaajana. Vuodesta 1939 lähtien hän ohjasi joukon lyhytelokuvia, joihin kuului muun muassa Bertolt Brechtin näytelmään Galileo Galilein elämä perustuva lyhytelokuva Galileo (1947). Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Vihreätukkainen poika (1948) on pasifistinen lapsuuskuvaus.

Losey joutui poistumaan Yhdysvalloista 1950-luvulla, kun häntä McCarthyn kommunistivainojen myötä alettiin epäillä yhteyksistä kommunistiseen puolueeseen ja hän joutui Hollywoodin mustalle listalle. Sen jälkeen hän jatkoi ohjaajanuraansa Lontoossa. Syytteessä on sen verran perää, että Losey oli Bertolt Brechtin suuri ihailija ja suorastaan oppilas.[1]

Yhteistyössä näytelmäkirjailija Harold Pinterin kanssa syntyi kolme maineikasta elokuvaa: Pinterin näytelmiin perustuvat Palvelija (1963) ja Onnettomuus (1967) sekä L. P. Hartleyn romaanin pohjalta valmistunut The Go-Between – Sanansaattaja (1970). Ohjaaja työskenteli useitten aikansa tähtinäyttelijöiden kanssa. Esimerkiksi Tennessee Williamsin näytelmään The Milk Train Doesn't Stop Here Anymore perustuvassa elokuvassa Tuonen enkeli (Boom!, 1968) pääosissa näyttelivät Elizabeth Taylor ja Richard Burton. Pop-taiteellinen sarjakuvafilmatisointi Modesty Blaise – pistävä perhonen (1966) pohjautuu Peter O’Donnellin sarjakuvaan Modesty Blaise, ja nimiroolin esitti Monica Vitti.

Suomessa hänen elokuvistaan on nähty ehkä useimmin Hammer Film Productions -yhtiön tuottama jäisen kylmä ydinkauhukuvaus Kirotut (The Damned), 1963, jonka keskiössä on salainen kallioluola, jossa kasvatetaan radioaktiivisina syntyneitä "Valon lapsia", jotka eivät voi elää suojatun ympäristönsä ulkopuolella mutta joiden on tarkoitus ottaa maailma haltuunsa "väistämättä" tulossa olevan ydintuhon jälkeen normaali-ihmisten kuoltua. Elokuvassa on runsaasti viitteitä ydinsotaan, mm. kuvanveistäjän (Viveca Lindfors) tekemät Vapauden lintu -veistokset, joiden ulkoasu tuo etsimättä mieleen ydinräjähdyksen aiheuttamat hiiltyneet ruumiit.

Elokuvassa Hahmot maisemassa (1970) nähdään poikkeuksellisen runsaasti helikopterista käsin kuvattuja otoksia, joista eräitä sanotaan lajissaan ylittämättömiksi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen elokuva-arkiston ohjelmalehti, kevätkausi 1989, teema Joseph Losey
Tämä elokuvaohjaajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.