Kansainliiton mandaattialue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Entiset mandaattialueet Afrikassa ja Lähi-idässä:
1. Syyria (Ranska.)
2. Libanon (Ranska)
3. Palestiina (Iso-Britannia)
4. Transjordania (Iso-Britannia)
5. Irak (britt.)
6. Brittiläinen Togo
7. Ranskan Togo
8. Brittiläinen Kamerun
9. Ranskan Kamerun
10. Ruanda-Urundi (Belgia)
11. Tanganjika (Iso-Britannia)
12. Lounais-Afrikka (Etelä-Afrikka)
Entiset mandaattialueet Tyynellämerellä:
1. Eteläisen Tyynenmeren saaret (Japani)
2. Koillinen Uusi-Guinea (Australia)
3. Nauru (Britannia)
4. Länsi-Samoa (Uusi-Seelanti)

Kansainliiton mandaattialueet olivat alueita, joita jokin Kansainliiton jäsenvaltio hallitsi liiton antaman erityisen valtuutuksen nojalla. Sellaisiksi muodostettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen siihenastiset Saksan siirtomaat Afrikassa ja Tyynenmeren saarilla sekä eräät sitä ennen Turkille kuuluneet alueet Lähi-idässä.

Mandaattialueiden tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandaattialueiden asemasta hallinnosta säädettiin Kansainliiton peruskirjan 22. artiklassa. Ne jakautuivat kolmeen luokkaan, A, B- ja C-mandaattialueisiin.[1]

  • A-mandaattialueilla oli itsehallinto, mutta hallitsevan valtion tehtävänä oli antaa apua ja neuvoja, kunnes niiden voitiin katsoa olemaan valmiita itsenäistymään.[1] Niiden osalta järjestely oli siis alkujaankin tarkoitettu väliaikaiseksi.[1]
  • B-mandaattialueita hallitsevan valtion oli käytettävä valtaansa muun muassa uskonnonvapauden turvaamiseksi. Sotilastukikohtien perustaminen alueille oli kielletty.[1]
  • C-mandaattialueita hallittiin hallitsevan valtion lakien mukaan.[1]

Mandaatti­hallintoa ei tarkoitettu pysyväksi, vaan mandaatti­alueita oli kehitettävä vähitellen kohti itse­hallintoa. Niiden itsenäistymiselle ei kuitenkaan ollut asetettu mitään määrä­aikaa, mutta Lähi-idässä olevien A-mandaatti­alueiden oletettiin itsenäistyvän jo lähi­tulevaisuudessa, Afrikassa ja Oseaniassa olevien Saksan entisten siirto­maiden sen sijaan vasta pitkän ajan kuluttua.[2]

Mandaattialueita hallinneiden valtioiden oli vuosittain toimitettava niistä raportti Kansain­liitolle. Käytännössä mandaatti­alueiden asema ei kuitenkaan kovin oleellisesti eronnut siirto­maista, joskin epäkohtia oli Kansain­liiton perus­kirjaan vedoten helpompi arvostella kuin varsinaisissa siirto­maissa.[2]

Mandaattialueiden myöhemmät vaiheet ja itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandaattialueista Irak itsenäistyi ensimmäisenä jo 1932, muutkin Lähi-idässä sijaitsevat toisen maailmansodan aikana tai pian sen jälkeen. Muut mandaattialueet, Lounais-Afrikkaa eli nykyistä Namibiaa lukuun ottamatta, muutettiin sodan jälkeen YK:n huoltohallintoalueiksi, joiden asema oli pitkälti samanlainen kuin aikaisemmin mandaattialueinakin. Niitä koskevia asioita käsittelemään perustettiin YK:n huoltohallintoneuvosto. Japanille kuuluneiden mandaattialueiden hallinto siirrettiin kuitenkin Yhdysvalloille. Lounais-Afrikkaa ei muutettu huoltohallintoalueeksi, vaan Etelä-Afrikka julisti sen liitetyksi suoraan alueeseensa ja hallitsi sitä vuoteen 1990 saakka jolloin siitä tuli itsenäinen Namibian tasavalta, vaikka YK jo kauan sitä ennen oli julistanut Etelä-Afrikan hallinnon siellä laittomaksi.

Nykyisin ei huoltohallintoalueita enää ole, vaan ne kaikki ovat joko itsenäistyneet tai yhdistetty naapurivaltioihin. (Poikkeuksena ovat Pohjois-Mariaanit, jotka ovat yhä Yhdysvaltojen hallinnassa, mutta eivät enää huoltohallintoalueena.) Viimeisenä itsenäistyi Palau vuonna 1994. Huoltohallintoalueita ja -neuvostoa koskevat YK:n peruskirjan 75. -91. artiklat ovat kuitenkin yhä muodollisesti voimassa.

Luettelo mandaattialueista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla olevissa taulukoissa olevat vuosiluvut tarkoittavat aikaa, jonka alue oli mandaattialueena tai huoltohallintoalueena.

A-luokka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset Turkin sulttaanikunnan alueet

alue valtio vuosina itsenäinen valtio
Mesopotamia Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 1920–1932 Flag of Iraq (1921–1959).svg Irak
Palestiina Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 1920–1948 Israelin lippu Israel
Jordania
Syyria Ranskan lippu Ranska 1920–1946 Flag of Syria (1932-1958; 1961-1963).svgSyyria
Libanon

B-luokka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset Saksan alueet Länsi ja- Keski-Afrikassa

alue valtio vuosina itsenäinen valtio
Ruanda-Urundi Belgian lippu Belgia 1922–1962 Flag of Burundi (1962 to 1966).svg Burundi
Flag Rwanda 1959.svg Ruanda
Tanganjika Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 1919–1961 Flag of Tanganyika.svg Tanganjika
Brittiläinen Kamerun Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 1922–1961 Kamerun,
Flag of Nigeria.svg Nigeria
Ranskan Kamerun Ranskan lippu Ranska 1918–1960 Kamerun
Ranskan Togomaa Ranskan lippu Ranska 1916–1960 Togon lippu Togo
Ghana
Brittiläinen Togomaa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 1916–1957 Ghana

C-luokka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset Saksan alueet Lounais-Afrikassa ja Tyynellävaltamerellä

alue valtio vuosina itsenäinen valtio
Koillinen Uusi-Guinea Australian lippu Australia 1919–1949 Papua-Uuden-Guinean lippu Papua-Uusi-Guinea
Nauru Australian lippu Australia
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
1920-1947 Naurun lippu Nauru
Samoa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
1920-1947 Samoan lippu Samoa
Eteläisen Tyynenmeren saaret Japani 1919–1947 Palaun lippu Palau
Mikronesian lippu Mikronesia
Marshallinsaarten lippu. Marshallinsaaret
Pohjois-Mariaanien lippu Pohjois-Mariaanit
Lounais-Afrikka Flag of South Africa 1928-1994.svg Etelä-Afrikka 1915 — 1945 Namibian lippu Namibia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Iso tietosanakirja, 8. osa (Lokka-Mustola), art. Mandaattialue, Otava 1935
  2. a b Henning Poulsen: Suuri maailmanhistoria, osa 13: Sodasta toiseen 1914-1945, s. 59. Suom. Matti Hossa. Koko kansan kirjakerho, 1982. ISBN 951-864-001-7.


Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansainliiton mandaattialue.