Berliinin konferenssi (1884)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Berliinin konferenssi 1884 virallisti Afrikan maiden alistamisen siirtomaiksi.

Berliinin konferenssi (saks. Kongokonferenz eli "Kongon konferenssi") käsitteli Länsi-Afrikan siirtomaiden jakoa.[1]

Konferenssi sääteli imperialismin aikana vuosina 18841885 kolonialismia ja kauppaa Afrikassa, ja sen kanssa osui yksiin Saksan nopea nousu suurvallaksi. Konferenssin kutsui koolle Portugali, ja sen järjesti Saksan kansleri Otto von Bismarck. Konferensiin osallistui 14 valtiota, joista neljä oli siihen aikaan suuria siirtomaavaltoja Afrikassa: Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa ja Portugali. Loput olivat Itävalta-Unkari, Belgia, Tanska, Italia, Alankomaat, Venäjä, Espanja, Ruotsi-Norja, Osmanien valtakunta ja Yhdysvallat. Konferenssissa saavutettua sopimusta Berliinin konferenssin yleisasiakirjaa pidetään usein Afrikan valloituksen virallistamisena.

Konferenssissa sovittiin, että jos joku Euroopan valtio valtaa Afrikan rannikkoa, se ilmoittaa asiasta muille asiakirjan allekirjoittajavaltioille. Rannikon valtaus oikeutti valloittajan saamaan haltuunsa myös sisämaata sen takaa. Valtauksen sai tehdä, jos pystyi osoittamaan kykeneväänsä hallitsemaan alueen kauppaa ja merenkulkua. Sopimus takasi, ettei Euroopan maiden tarvinnut sotia keskenään valloituksista. Ajan hengen mukaisesti siinä ei otettu kantaa siihen, pitäisikö paikallisilta asukkailta kysyä, sopiko valloitus heille.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 677. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. A Brief History of the Berlin Conference Teacher Web

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.