Ruotsi-Norja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Förenade konungarikena Sverige och Norge
De forenede Kongeriger Norge og Sverige
18141905
Union Jack of Sweden and Norway (1844-1905).svg   Coat of Arms of the Union between Sweden and Norway.svg
Ruotsi-Norjan lippu Ruotsin-Norjan vaakuna
Norway-Sweden 1905.svg
Ruotsi-Norjan sijainti vuonna 1905.
Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
monarkki Kaarle XIII (1814–1818)
Kaarle XIV Juhana (1818–1844)
Oskar I (1844–1859)
Kaarle XV (1859–1872)
Oskar II (1872–1905)
Pääkaupunki Tukholma ja Kristiania
Uskonnot luterilaisuus
Pinta-ala 774 184 km²
Väkiluku 3 550 000 (1820 arvio)
7 560 000 (1905 arvio)
Historia
 –Kielin rauha
 –Kaarle XIII julistetaan Norjan kuninkaaksi
 –Norjan perustuslaki
 –Norjan itsenäisyys julistus
 –Norja ja Ruotsin personaunioni hajoaminen

14. tammikuuta 1814
4. marraskuuta 1814
4. marraskuuta 1814
7. kesäkuuta 1905
13. elokuuta 1905
Virallinen kieli ruotsi, norja
Valuutta Ruotsin riikintaaleri (vuoteen 1873)
Norjan speciedaler (vuoteen 1875)
valuuttaunioni
Ruotsin kruunu (vuodesta 1873)
Norjan kruunu (vuodesta 1875)
Edeltäjä(t) Ruotsin lippu Ruotsi
Tanskan lippu Tanska-Norja
Seuraaja(t) Norjan lippu Norja
Ruotsin lippu Ruotsi

Ruotsi-Norja oli Ruotsin ja Norjan välille vuosiksi 18141905 muodostettu personaaliunioni, jossa mailla oli muun muassa yhteinen kuningas. Unionin ainoa maarajanaapuri oli Venäjän keisarikunta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi kuului Napoleonin vastustajiin, minkä johdosta Napoleon taivutteli Venäjän valtaamaan Ruotsilta Suomen. Napoleonin sotien jälkeen Ruotsi sai hyvityksenä Norjan Napoleonin liittolaiselta Tanskalta. Maiden välille muodostettiin personaaliunioni. Norja sai sisäisen autonomian ja periaatteessa vain ulkopolitiikka oli maille yhteinen.

Norjassa personaaliunioniin oltiin kuitenkin yleisesti tyytymättömiä ja vaatimukset täydestä itsenäisyydestä kasvoivat. Vuonna 1905 järjestettiin Norjassa personaaliunionin purkamisesta kansanäänestys, jonka tulos oli murskaava: 368 208 ääntä (99,95 prosenttia) purkamisen puolesta ja 184 ääntä sitä vastaan.[1] Äänestystuloksen jälkeen Ruotsi taipui maiden eroon. Norja itsenäistyi vuonna 1905 ja maiden välinen personaaliunioni lakkasi olemasta. Ennen tilanteen ratkeamista maiden välillä oli vallinnut jopa sodan uhka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]