Riikintaaleri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Riikintaaleri on Ruotsissa 1500-1800-luvuilla käytössä ollut rahayksikkö. Nimitys riikintaaleri (riksdaler) tulee ruotsin sanasta rik, valtakunta ja rahayksikön nimestä taaleri.

Vuoden 1870 riikintaaleri molemmilta puolin nähtynä.

Ensimmäiset taalerit lyötiin Kustaa Vaasan valtakaudella vuonna 1534. Nimitys riksdaler otettiin käyttöön saksalaisen esikuvan (Reichstaler) mukaisesti vuonna 1604. Alkuperäisten riikintaalerien hopeapitoisuus oli korkea, joten ne eivät kiertäneet, vaan niitä varastoitiin arvometallina. Taalerin tilalle tuli vähemmän hopeaa sisältävä taalerin hopeakolikko (daler silvermynt). Vuodesta 1624 lähtien otettiin hopeavarojen vähenemisen takia käyttöön kuparitaaleri, joka oli vastaavaa hopearahaa painavampi.[1]

Kustaa III uudisti Ruotsin rahajärjestelmän vuonna 1777. Hopeapitoisuudeltaan vakioitu riikintaaleri jakautui 48 killinkiin (skilling) ja killinki edelleen 12 runstykkiin (rundstykke, suomeksi kirjaimellisesti "pyörylä"). Rahanvaihdossa tapahtui 50 prosentin devalvaatio.[2]

Riikintaalerit korvattiin kruunuilla vuonna 1873 suhteessa 1:1.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rodney Edvinsson: Swedish monetary standards in historical perspective 2009. Stockholm University. Viitattu 5.8.2012. English
  2. ”Kustaa III:n rahauudistus (kirj. Pekka Sarvas)”, Vapauden aika - kustavilainen aika - kansanelämä 1700-luvulla, s. 229. Suomen historia: osa 4. Weilin + Göös, 1986. ISBN 951-35-2493-0. (suomeksi)