Mali

République du Mali
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Amadou Toumani Touré Cissé Mariam Kaïdama Sidibé
Pääkaupunki	Bamako
Muita kaupunkeja	Timbuktu
Pinta-ala  – josta sisävesiä	1 240 192 km² (sijalla 24) 20 002 km2
Väkiluku (2010)  – väestötiheys  – väestönkasvu	13 443 225 (sijalla 68) 9 / km² 2,594 % (2010)
Viralliset kielet	ranskan kieli
Valuutta	CFA-frangi (XOF)
BKT (2009)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 133 15,7 miljardia USD (PPP) 1 200 USD
HDI (2010)	0,309 (sijalla 160)
Elinkeinorakenne	maatalous 45 %, palvelut 38 %, teollisuus 17 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+0 ei käytössä
Itsenäisyys  – Ranskasta	22. syyskuuta 1960
Lyhenne Maatunnus	ML ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+223
Motto	Un peuple, un but, une foi (Yksi kansa, yksi tavoite, yksi usko)
Kansallislaulu	Pour l'Afrique et pour toi, Mali

Malin tasavalta (ransk. République du Mali) eli Mali on sisämaavaltio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Algeria, idässä Niger, etelässä Burkina Faso ja Norsunluurannikko, lounaassa Guinea sekä lännessä Senegal ja Mauritania.

Siirtomaa-aikoina nykyisen Malin alueesta käytettiin nimeä Ranskan Sudan. Mali on nimetty muinaisen Malin kuningaskunnan mukaan. Mali on Afrikan unionin jäsenmaa ja pinta-alaltaan Afrikan kahdeksanneksi ja maailman 23. suurin valtio. Maa itsenäistyi useimpien muiden afrikkalaisten siirtomaiden tavoin 1960-luvulla (vuonna 1960).

Koko pohjoinen Mali sijaitsee Saharan autiomaan alueella, ja keski- ja eteläosan muodostaa pääasiassa Sahelin savanni. Keski- ja eteläosissa virtaa läntisen Afrikan pisin ja koko Afrikan kolmanneksi pisin joki, Niger. Yli 65 % koko maasta on aavikkoa tai puoliaavikkoa, ja aavikoituminen johtaa paikoin vakaviin ongelmiin.

Historia

Varhaiset vaiheet

Muinoin Malin alueella sijaitsi lukuisia länsiafrikkalaisia kuningaskuntia, kuten Ghana, Songhai sekä Mali, josta nykyinen Mali on saanut nimensä.

Ghanan kuningaskunnan perustivat alun perin berberit, mutta pian valta keskittyi mandea puhuneille soninkeille. Soninkekuninkaat eivät koskaan omaksuneet islamia täysin, vaikka heillä oli hyvät suhteet muslimikauppiaihin. Ghanan kuningaskunnan valta-asema alkoi heiketä 1000-luvun lopussa, jolloin alueelle alkoi saapua islaminuskoisia almoravideja. Islamin asema alueella voimistui ja se on ollut siitä lähtien Malin valtauskonto. Ghanan kuningaskunnan keskuspaikka, Koumbi Saleh tuhoutui 1203.

Nimensä Mali on saanut vuosina 1235-1546 alueella sijainneesta Malin kuningaskunnasta. Nykyiset mandinkat polveutuvat sen asukkaista. Kuningaskunta kasvoi voimakkaasti Sundiata Keitan valtakaudella 1200-luvulla. Huippuvuosinaan Malin kuningaskunta käsitti huomattavasti nykyistä Malia laajemman alueen. Mansa Musan valtakaudella 1300-luvun alussa Timbuktun ja Djennén kaupungeista tuli merkittäviä kaupankäynnin ja islamin keskuksia. Kuningaskunta vaurastui kulta-, norsunluu-, orja- ja suolakaupan myötä.

Mansa Musa vuoden 1375 maaimankartassa.

Songhaiden hallitsema Songhain kuningaskunta syrjäytti Malin kuningaskunnan 1400-luvulla. Se saavutti huippunsa kuningas Askia Mohammad I:n valtakaudella 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa. Silloin kuningaskuntaan kuului laajoja alueita nykyisestä Nigeriasta saakka. Suurin osa nykypäivän Malista sijaitsi Songhain kuningaskunnan alueella. Songhain kuningaskunnan lopuksi koituivat sekä sisäiset että ulkoiset paineet, joihin kuului muun muassa marokkolaisten berberien hyökkäys 1591. 1700-luvulla Ségoun kaupungista muodostui Bambaran kuningaskunnan keskus. Siihen kuuluivat muiden muassa nykyiset Blan, Djennén, Moptin, Timbuktun ja Ségoun kaupungit. Bambaran kuningaskunta väistyi vuonna 1861 El Hadj Umar Tallin perustaman Toucouleurin kuningaskunnan tieltä, joka sekin romahti muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Siirtomaa-aika

Ranskalaiset saapuivat Maliin vuoden 1880 tienoilla. He pyrkivät tekemään Malista siirtomaansa. Paikallisten vastarinta päättyi vuonna 1898, kun malinkésotilas Samory Touré voitettiin seitsemän vuoden sodan jälkeen. Malista tuli nimellä Ranskan Sudan osa Ranskan Länsi-Afrikkaa.

Vuonna 1958 maa saavutti itsehallinnollisuuden ja liittyi Ranskalaiseen yhteisöön (Communauté française). Tammikuussa 1959 Ranskan Sudan liittyi Senegaliin. Ranskan Sudanin ja Senegalin muodostamasta Malin liittovaltiosta tuli itsenäinen 20. kesäkuuta 1960, mutta unioni kaatui 20. elokuuta 1960, jolloin Malista tuli kokonaan oma valtionsa. 22. syyskuuta maa irtautui Ranskalaisesta yhteisöstä ja muutti nimensä Malin tasavallaksi. Tämä lasketaan nykyisen Malin itsenäistymispäiväksi.

Nykyaika

Itsenäisen Malin ensimmäiseksi presidentiksi nousi Modibo Keïta. Maassa tapahtui vuonna 1968 sotilasvallankaappaus, jossa Keïtan syrjäytti kenraali Moussa Traoré. Keïta vietti loppuelämänsä vankeudessa. Vuonna 1979 Traoré teki Malin kansan demokraattisesta liitosta maan ainoan laillisen puolueen. Traoré kukistettiin noin sata ihmisuhria vaatineiden mielenosoitusten jälkeen vuonna 1991. Hänet tuomittiin kuolemaan vuosina 1993 ja 1999, mutta molemmat tuomiot muutettiin elinkautisiksi. Traorén kukistumisen jälkeen Malista tehtiin monipuoluedemokratia. Maan nykyinen perustuslaki otettiin käyttöön 12. tammikuuta 1992..

8. kesäkuuta 1992 Malin kolmanneksi presidentiksi valittiin maan ensimmäisissä vapaissa vaaleissa Alpha Oumar Konaré. Hänet valittiin uudelleen 1997, mutta kesäkuussa 2002 häntä seurasi nykyinen presidentti Amadou Toumani Touré. Toire valitiin toiselle viisivuotiskaudelle vuonna 2007.

Politiikka ja yhteiskunta

Malilla on monipuoluejärjestelmä, jonka ainoa rajoite on, etteivät puolueet saa tukeutua mihinkään etniseen, uskonnolliseen, tai alueelliseen ryhmään . Kansalliskokous on hallinnon ainoa lakeja säätävä elin. Siinä on 160 jäsentä, ja edustettuina on kahdeksan poliittista puoluetta. Jäsenistä 147 valitaan vaalipiireissä. Ulkomailla asuvat malilaiset valitsevat loput kolmetoista. Kunkin hallintoalueen edustajien lukumäärä riippuu alueen väkiluvusta ja heidät valitaan 5 vuoden välein.

Vuonna 1992 laaditun Malin perustuslain mukaisesti valtionpäämies ja asevoimien ylipäällikkö on presidentti, jonka valinta tehdään suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan . Presidentti voi toimia virassaan enintään kaksi kautta peräkkäin. Äänioikeus on jokaisella yli 21-vuotiaalla . Naisilla on ollut äänioikeus vuodesta 1956 lähtien .

Mali oli yksi Afrikan yhtenäisyysjärjestön alkuperäisistä jäsenmaista (25. toukokuuta 1963) lähtien ja kuuluu nykyään sen seuraajaan, Afrikan unioniin. Yhdistyneiden kansakuntien jäsen maa on ollut 28. syyskuuta 1960 lähtien.

Kuolemanrangaistus on Malin perustuslaissa sallittu rangaistuskeino, mutta käytännössä yhtäkään teloitusta ei ole toimeenpantu vuoden 1980 jälkeen. Freedom Housen vuonna 2005 tekemän listauksen mukaan Mali on poliittisesti vapaa maa.

Malin pohjoisosissa asuvat tuaregit ovat vaatineet alueilleen laajempaa itsehallintoa. Kapinoita on käyty vuosina 1990–1995 ja 2007-2009. Tammikuussa 2012 levottomuudet puhkesivat uudestaan ja UNHCR raportoi Malista lähteneen 20 000 ihmistä pakolaisiksi naapurimaihin.

Aluejako

Mali jakautuu yhdeksään alueeseen mukaan lukien pääkaupungin piirikunta Bamako. Suluissa niiden väkiluku 1. huhtikuuta 2009.

• Bamako (1,8 milj. asukasta)
• Gao (544 000)
• Kayes (2,0 milj.)
• Kidal (67 000)
• Koulikoro (2,4 milj.)
• Mopti (2,0 milj.)
• Ségou (2,3 milj.)
• Sikasso (2,6 milj.)
• Timbuktu (682 000)

Maantiede

Heinäkuinen Mali satelliittikuvassa

Malin kartta

Mali on sisämaavaltio, mutta maan etelä- ja keskiosissa virtaava Niger-joki muodostaa tärkeän vesireitin. Malin pohjoisosat sijaitsevat pääosin Saharan autiomaassa. Etelämmässä vallitsee Sahelin savanni. Koillisessa on joitakin vuoria. Kuivina kausina Saharalta puhaltaa harmattan-tuuli, joka nostattaa hiekkamyrskyjä. Malin alue on pääasiassa alavaa. Maan korkein kohta on Hombori Tondo 1 155 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Se sijaitsee Homborivuorilla (Monts du Hombori).

Malin väkirikkain kaupunki on sen pääkaupunki Bamako, jonka väkiluku on noin 1 500 000 (2004). Muita suuria kaupunkeja ovat muiden muassa Ségou, Sikasso, Mopti, Gao ja Kayes. Niger-joen varrella sijaitsevat Ségou ja Mopti ovat tärkeitä satamakaupunkeja ja kalastuksen keskuksia.

Malin pinta-ala on 1 240 278 km², joten se on maailman 23. ja Afrikan kahdeksanneksi suurin valtio. Vettä pinta-alasta on noin 20 000 km². Maan pisin joki on Niger. Lounaassa virtaa myös Senegal-joki sivujokineen. Mali on yksi Organisation pour la mise en valeur du fleuve Sénégal -järjestön perustaja- ja jäsenmaista. Malissa on joitakin järviä, kuten Lac Faguibine, Lac Dô, Lac Niangay, Lac Débo ja Lac Korarou.

Malilla on maarajaa muiden valtioiden kanssa yhteensä 7 243 kilometriä. Pisin yhteinen raja on Mauritanian kanssa (2 237 km).

Talous

Hirssinviljelijä Malissa.

Pääartikkeli: Malin talous

Mali on yksi maailman köyhimmistä maista. Sen bruttokansantuote on noin 679,4 Yhdysvaltain dollaria asukasta kohden (2009). Noin 10 % väestöstä on paimentolaisia, ja 80% työvoimasta harjoittaa maataloutta tai kalastusta. Lisäksi useat naiset elävät tekemillään savitöillä. 65 % maasta on aavikkoa ja puoliaavikkoa, joten maatalous rajoittuu suurimmaksi osin ainoastaan Niger-joen läheisyyteen. Malin talous riippuu ulkomaisesta avusta ja puuvillan maailmanmarkkinahinnoista.

Vuonna 2006 puuvilla, kulta ja karja muodostivat 80-90 % Malin vientituloista. Maatalous keskittyy viljojen (hirssi, durra ja maissi) omavaraisviljelyyn.

Malista viedään esimerkiksi kuivattua kalaa muihin Länsi-Afrikan maihin, kuten Burkina Fasoon, Norsunluurannikolle ja Ghanaan. Malilaista puuvillaa viedään etenkin Sveitsiin . Maassa on vain vähän teollisuutta, ja se on keskittynyt lähinnä suolan tuotantoon ja kenkä- ja tekstiiliteollisuuteen. Menot ovat tuloihin nähtynä miltei kaksinkertaiset. Kansainvälinen valuuttarahasto hyväksyi Malin vuonna 1999 ylivelkaantuneiden köyhien maiden Highly Indebted Poor Countries, HIPC) ohjelmaan. Siinä varat, jotka menisivät ulkomaanvelkojen lyhentämiseen, käytetään köyhyyden vähentämiseen. Ohjelma vähentää Malin ulkomaanvelkaa 37 prosentilla eli 539 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria. Kun Mali saa velkaohjelman tavoitteet täytettyä, se hyötyy myös G8:n velkojen anteeksiantamissopimuksesta.

Malin valuuttana käytetään CFA-frangia, joka on myös kolmentoista muun Länsi- ja Keski-Afrikan maan rahayksikkö. Valuutan arvo on nykyisin sidottu euroon. Malin merkittävimpiä kauppakumppaneita ovat Norsunluurannikko, Senegal, Kiina ja Euroopan unionin maat. Mali oli vuonna 1994 yksi Länsi-Afrikan talous- ja rahaliiton (UEMOA) perustajamaista.

Väestöjakauma

Väestötiedot vuonna 2010
Ikärakenne	0–14-vuotiaita 47,6 % 15–64-vuotiaita 49,5 % yli 64-vuotiaita 3 %
Mediaani-ikä	16,2 vuotta
Väestönkasvu	2,594 %
Syntyvyys	46,44 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus	14,96 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus	115,86 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto	-5,54 / 1 000 henkilöä
Eliniänodote	keskiarvo: 51,78 vuotta miehet: 50,21 vuotta naiset: 53,4 vuotta
HIV:n levinneisyys aikuisväestössä	1,5 %
Lukutaitoisia	46,4 % väestöstä

Malin arvioitu väkiluku vuonna 2005 oli 12 291 529 asukasta . Vielä vuonna 1987 asukkaita oli 7 696 348.

Vuonna 2010 Malissa elinajanodote on 51,78 vuotta. Se on miehillä hieman naisia huonompi. Väestöstä HIV-positiivisia on 1,5 %. Mediaani-ikä on 16,2 vuotta. Vuonna 2003 yli 15-vuotiaista oli lukutaitoisia 46,4 %. Miehillä lukutaitoisuus on suurempi (53,5 %) kuin naisilla (39,6 %).

Etniset ryhmät

Mandekieliä puhuvia kansoja edustaa malilaisista noin puolet. Näihin kuuluvat bambarat, mandinkat ja soninket.. Muita kansoja ovat esimerkiksi dogonit, fulbet, senufot, songhait ja tuaregit.

Uskonto

Malin valtauskonto on islam. Sitä tunnustaa noin 90 % väestöstä. Lopuista suurin osa on perinteisten luonnonuskontojen harjoittajia, ja noin prosentti asukkaista on kristittyjä.

Kieli

Malin virallinen kieli on ranska. Suurin osa maan asukkaista kuitenkin puhuu äidinkielenään afrikkalaisia kieliä, kuten bambaraa ja songhaita. Ranskaa äidinkielenään puhuvia oli vuonna 1993 9 000 .

Ethnologue tunnistaa 57 Malissa puhuttavaa kieltä.

Koulutus

Malissa koulutus on ilmaista 7–16-vuotiaille. Se on myös säädetty laissa pakolliseksi, mutta käytännössä läheskään kaikki eivät käy kouluja. Vuosina 2002-2003 Malin alakouluikäisistä vain 58 % kävi kouluja . Opetus on pääosin ranskankielistä.

Malin yliopisto (Université du Mali) sijaitsee Bamakossa. Vuonna 989 perustetun Sankoren moskeijan vieressä Timbuktussa sijaitsevassa Sankoren yliopistossa, joka on yhä toiminnassa, oli jo 1100-luvulla yli 25 000 opiskelijaa useista eri maista .

Kulttuuri

Koristeltu ikkuna ja paikallinen asukas Timbuktussa.

Itsenäistymisestä alkaen Malin poliittinen johto on pyrkinyt luomaan yhtenäistä malilaista kulttuuria yli heimo- ja kielirajojen. Politiikkaa on kuitenkin arvosteltu mandejen perinteen korostamisesta muiden etnisten ryhmien kustannuksella. Kulttuuria on määritellyt maan pieni koulutettu eliitti, joka on pyrkinyt arvioimaan suuren, osaksi lukutaidottoman kansan tarpeita. Eliitti ei kuitenkaan ole vieraantunut taustastaan, ja esimerkiksi aloite moniavioisuuden hylkäämisestä kaatui juuri maaseudulta tulleeseen vastustukseen. Kansallista kulttuuria on edistetty joka toinen vuosi vuosina 1962–1988 järjestetyillä festivaaleilla, joille eri alueiden kansantanssi-ja musiikkiryhmät kokoontuivat kilpailemaan ja esiintymään pääkaupungissa. Esiintymistilaisuuksia on järjestetty myös teattereissa, festivaaleilla, valtiovierailujen yhteydessä sekä radio- ja televisio-ohjelmissa.

Useimmat malilaiset perheet käyttävät yli puolet tuloistaan ruokaan. Kaupungeissa riisi on tärkein perusruoka-aine, joka muodostaa 40 prosenttia ravinnosta. Sen lisäksi syödään muita viljoja (durraa ja hirssiä), maapähkinöitä, sokeria ja öljyä. Maaseudulla riisi on juhlaruokaa, ja arkena syödään hirssiä, durraa ja foniota. Viljasta tehdään joko makeaa, maitoon keitettyä puuroa tai se syödään kala-, liha- tai kasviskastikkeen kanssa.

Musiikki

Malilaisia muusikoita:

• Toumani Diabaté
• Ballaké Sissoko
• Ali Farka Touré
• Salif Keita
• Amadou & Mariam
• Rokia Traoré
• Habib Koité
• Oumou Sangare

Maailmanperintökohteet

UNESCO:n maailmanperintöluetteloon on valittu neljä kohdetta Malista:

• Djennén vanhat kaupungit (pääsi luetteloon 1988)
• Timbuktu (pääsi luetteloon 1988)
• Askian hauta (pääsi luetteloon 2004)
• Bandiagaran kallio (pääsi luetteloon 1989)

Urheilu

Mali on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964 alkaen. Se ei ole saanut koskaan mitaleita. Vuonna 2004 se osallistui jalkapalloon ja vuonna 2008 koripalloon, muina vuosina joukkueessa on ollut alle kymmenen urheilijaa. Malin jalkapallomaajoukkue oli syyskuussa 2010 FIFAn rankingissa sijalla 65, Suomen ja Puolan välissä.

Aiheesta muualla

• Globalis.fi - Malin maaprofiili (suomeksi)

Afrikan valtiot

Islamilaisen konferenssin jäsenvaltiot

Eurooppa: Turkki · Albania Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Arabiemiirikunnat Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti Etelä-Amerikka: Guyana · Suriname Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä