Mali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Afrikan valtiota. Muista merkityksistä katso Mali (täsmennyssivu).
Malin tasavalta
République du Mali
Malin lippu Malin vaakuna
lippu vaakuna

Malin sijainti

Valtiomuoto tasavalta

presidentti
pääministeri
Ibrahim Boubacar Keïta
Oumar Tatam Ly

Pääkaupunki Bamako

Muita kaupunkeja Timbuktu

Pinta-ala
– yhteensä 1 240 192[1] km² (sijalla 24)
– josta sisävesiä 20 002 km2[1]

Väkiluku (2010) 13 443 225[1] (sijalla 68)
– väestötiheys 9 / km²
– väestönkasvu 2,594[1] % (2010)

Viralliset kielet ranskan kieli

Valuutta CFA-frangi (XOF)

BKT (2009) sijalla 133
– yhteensä 15,7 miljardia USD (PPP)[1]
– per asukas 1 200 USD

HDI (2012) 0.344[2] (sijalla 182)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 45[1] %
– teollisuus 17[1] %
– palvelut 38[1] %

Aikavyöhyke +0
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Ranskasta

22. syyskuuta 1960

Lyhenne ML

Kansainvälinen
suuntanumero
+223

Motto Un peuple, un but, une foi (Yksi kansa, yksi tavoite, yksi usko)

Kansallislaulu Pour l'Afrique et pour toi, Mali

Malin tasavalta (ransk. République du Mali) eli Mali on sisämaavaltio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Algeria, idässä Niger, etelässä Burkina Faso ja Norsunluurannikko, lounaassa Guinea sekä lännessä Senegal ja Mauritania.

Siirtomaa-aikoina nykyisen Malin alueesta käytettiin nimeä Ranskan Sudan. Mali on nimetty muinaisen Malin kuningaskunnan mukaan. Mali on Afrikan unionin jäsenmaa ja pinta-alaltaan Afrikan kahdeksanneksi ja maailman 23. suurin valtio. Maa itsenäistyi useimpien muiden afrikkalaisten siirtomaiden tavoin 1960-luvulla (vuonna 1960).

Koko pohjoinen Mali sijaitsee Saharan autiomaan alueella, ja keski- ja eteläosan muodostaa pääasiassa Sahelin savanni.[3] Keski- ja eteläosissa virtaa läntisen Afrikan pisin ja koko Afrikan kolmanneksi pisin joki, Niger. Yli 65 % koko maasta on aavikkoa tai puoliaavikkoa, ja aavikoituminen johtaa paikoin vakaviin ongelmiin.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinoin Malin alueella sijaitsi lukuisia länsiafrikkalaisia kuningaskuntia, kuten Ghana, Songhai sekä Mali, josta nykyinen Mali on saanut nimensä.[5]

Ghanan kuningaskunnan perustivat alun perin berberit, mutta pian valta keskittyi mandea puhuneille soninkeille. Soninkekuninkaat eivät koskaan omaksuneet islamia täysin, vaikka heillä oli hyvät suhteet muslimikauppiaihin. Ghanan kuningaskunnan valta-asema alkoi heiketä 1000-luvun lopussa, jolloin alueelle alkoi saapua islaminuskoisia almoravideja. Islamin asema alueella voimistui ja se on ollut siitä lähtien Malin valtauskonto. Ghanan kuningaskunnan keskuspaikka, Koumbi Saleh tuhoutui 1203.[6]

Nimensä Mali on saanut vuosina 1235-1546 alueella sijainneesta Malin kuningaskunnasta. Nykyiset mandinkat polveutuvat sen asukkaista. Kuningaskunta kasvoi voimakkaasti Sundiata Keitan valtakaudella 1200-luvulla. Huippuvuosinaan Malin kuningaskunta käsitti huomattavasti nykyistä Malia laajemman alueen, Atlantin rannikolta Nigerjoen suistoon ja Timbuktuun saakka. Maa koostui valloitetuista ja alistetuista alueista, mutta siellä vallitsi Keitan aikana järjestys. Tunisialaisen historioitsija Ibn Khaldunin mukaan Keita hallitsi maata noin 25 vuotta.[7] Mansa Musan valtakaudella 1300-luvun alussa Timbuktun ja Djennén kaupungeista tuli merkittäviä kaupankäynnin ja islamin keskuksia (Mansa on kuningasta tarkoittava arvonimi[7]). Kuningaskunta vaurastui kulta-, norsunluu-, orja- ja suolakaupan avulla.[8]

Mansa Musa vuoden 1375 maailmankartassa.

Songhaiden hallitsema Songhain kuningaskunta syrjäytti Malin kuningaskunnan 1400-luvulla. Se saavutti huippunsa kuningas Askia Mohammad I:n valtakaudella 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa. Silloin kuningaskuntaan kuului laajoja alueita nykyisestä Nigeriasta saakka. Suurin osa nykypäivän Malista sijaitsi Songhain kuningaskunnan alueella. Songhain kuningaskunnan lopuksi koituivat sekä sisäiset että ulkoiset paineet, joihin kuului muun muassa marokkolaisten berberien hyökkäys 1591. 1700-luvulla Ségoun kaupungista muodostui Bambaran kuningaskunnan keskus. Siihen kuuluivat muiden muassa nykyiset Blan, Djennén, Moptin, Timbuktun ja Ségoun kaupungit. Bambaran kuningaskunta väistyi vuonna 1861 El Hadj Umar Tallin perustaman Toucouleurin kuningaskunnan tieltä, joka sekin romahti muutaman vuosikymmenen kuluttua.[9]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset saapuivat Maliin vuoden 1880 tienoilla. He pyrkivät tekemään Malista siirtomaansa. Paikallisten vastarinta päättyi vuonna 1898, kun malinkésotilas Samory Touré voitettiin seitsemän vuoden sodan jälkeen. Malista tuli nimellä Ranskan Sudan osa Ranskan Länsi-Afrikkaa.[10]

Vuonna 1958 maa saavutti itsehallinnollisuuden ja liittyi Ranskalaiseen yhteisöön (Communauté française). Tammikuussa 1959 Ranskan Sudan liittyi Senegaliin. Ranskan Sudanin ja Senegalin muodostamasta Malin liittovaltiosta tuli itsenäinen 20. kesäkuuta 1960, mutta unioni kaatui 20. elokuuta 1960, jolloin Malista tuli kokonaan oma valtionsa. 22. syyskuuta maa irtautui Ranskalaisesta yhteisöstä ja muutti nimensä Malin tasavallaksi. Tämä lasketaan nykyisen Malin itsenäistymispäiväksi.[10]

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin hallitusta vastaan taistelevia islamistitaistelijoita vuonna 2012 alkaneessa sisällissodassa.

Itsenäisen Malin ensimmäiseksi presidentiksi nousi Modibo Keïta. Maassa tapahtui vuonna 1968 sotilasvallankaappaus, jossa Keïtan syrjäytti kenraali Moussa Traoré. Keïta vietti loppuelämänsä vankeudessa. Vuonna 1979 Traoré teki Malin kansan demokraattisesta liitosta maan ainoan laillisen puolueen. Traoré kukistettiin noin sata ihmisuhria vaatineiden mielenosoitusten[11] jälkeen vuonna 1991. Hänet tuomittiin kuolemaan vuosina 1993 ja 1999, mutta molemmat tuomiot muutettiin elinkautisiksi. Traorén kukistumisen jälkeen Malista tehtiin monipuoluedemokratia. Maan nykyinen perustuslaki otettiin käyttöön 12. tammikuuta 1992.[1].

8. kesäkuuta 1992 Malin kolmanneksi presidentiksi valittiin maan ensimmäisissä vapaissa vaaleissa Alpha Oumar Konaré. Hänet valittiin uudelleen 1997, mutta kesäkuussa 2002 häntä seurasi nykyinen presidentti Amadou Toumani Touré. Toure valittiin toiselle viisivuotiskaudelle vuonna 2007.[12]

Vuonna 2012 maassa kiihtyi pohjoisosan tuaregien kapina, joka voimistui Libyasta sisällissodan vuoksi virranneiden aseiden avulla.

Malin armeija on ilmoittanut kaapanneensa maassa tilapäisesti vallan maaliskuussa 2012 ja syösseensä presidentti Touren vallasta, mutta aikovansa palauttaa siviilivallan vaalien jälkeen.[13]

Huhtikuussa 2012 tuaregikapinalliset julistivat Azawadin valtion perustetuksi maan pohjoisosaan.[14] Kesäkuun loppuun mennessä islamistinen Ansar Dine -ryhmittymä oli ajanut tuaregikapinalliset kaikista Pohjois-Malin kaupungeista.[15][16] Ryhmittymän taistelijat alkoivat tuhota Timbuktun historiallisia muistomerkkejä, joka ovat sen mukaan epäjumalanpalvontaa.[17][18] Heinäkuun lopulla 2012 pohjois-Malissa järjestettiin ensimmäinen kivitys, jossa teloitettiin pariskunta joka eli yhdessä olematta naimisissa.[19]. Kapinalliset etenivät maan keskiosiin asti[20]. Ääri-islamistien eteneminen Malissa herätti huolta alueen maissa ja länsimaissakin, muttei Yhdysvallat halunnut lähettää joukkoja maahan taistelemaan al-Qaidan uhkaa vastaan. Länsi-Afrikan maat kysyivät YK:lta lupaa sotilasoperaatiolle ääri-islamilaisten karkottamiseksi Malista. YK:n turvallisuusneuvosto antoi luvan operaatiolle[21]. Niinpä Malin entinen siirtomaaisäntä Ranska aloitti sotilasoperaation "Opération Serval" Malissa maan hallituksen pyynnöstä 11. tammikuuta 2013[22] lentokonein, helikopterein ja myöhemmin panssarein[23]. Tammikuussa 2013 näytti olevan edessä pitkä sota ranskalaisten ja islamistien välillä[24]. Ranskalaiset ja afrikkalaiset joukot valtasivat tammikuun loppuun mennessä kapinallisilta monia kaupunkeja[25]. Ranska vähentää joukkojaan asteittain ja siirtää vastuuta YK:lle ja muille Afrikan maille.[26] Samaan aikaan EU alkaa avustaa Malin oman armeijan koulutuksessa. Mukana on myös suomalaisia kouluttajia.[27]

Politiikka ja yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malilla on monipuoluejärjestelmä, jonka ainoa rajoite on, etteivät puolueet saa tukeutua mihinkään etniseen, uskonnolliseen, tai alueelliseen ryhmään[28]. Kansalliskokous on hallinnon ainoa lakeja säätävä elin. Siinä on 160 jäsentä, ja edustettuina on kahdeksan poliittista puoluetta. Jäsenistä 147 valitaan vaalipiireissä. Ulkomailla asuvat malilaiset valitsevat loput kolmetoista. Kunkin hallintoalueen edustajien lukumäärä riippuu alueen väkiluvusta ja heidät valitaan 5 vuoden välein.[10]

Vuonna 1992 laaditun Malin perustuslain mukaisesti valtionpäämies ja asevoimien ylipäällikkö on presidentti, jonka valinta tehdään suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan[29]. Presidentti voi toimia virassaan enintään kaksi kautta peräkkäin. Äänioikeus on jokaisella yli 21-vuotiaalla[30]. Naisilla on ollut äänioikeus vuodesta 1956 lähtien[31].

Mali oli yksi Afrikan yhtenäisyysjärjestön alkuperäisistä jäsenmaista (25. toukokuuta 1963) lähtien ja kuuluu nykyään sen seuraajaan, Afrikan unioniin. Yhdistyneiden kansakuntien jäsen maa on ollut 28. syyskuuta 1960 lähtien.[32]

Kuolemanrangaistus on Malin perustuslaissa sallittu rangaistuskeino, mutta käytännössä yhtäkään teloitusta ei ole toimeenpantu vuoden 1980 jälkeen. Freedom Housen vuonna 2005 tekemän listauksen mukaan Mali on poliittisesti vapaa maa.[33]

Malin pohjoisosissa asuvat tuaregit ovat vaatineet alueilleen laajempaa itsehallintoa. Suuria tuaregien kapinoita on ollut vuosina 1962–1964, 1990–1995, 2007–2009 ja 2012–.[34] Tammikuussa 2012 levottomuudet puhkesivat uudestaan ja UNHCR raportoi Malista lähteneen 20 000 ihmistä pakolaisiksi naapurimaihin[35].

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malin alueet

Mali jakautuu yhdeksään alueeseen mukaan lukien pääkaupungin piirikunta Bamako. Suluissa niiden väkiluku 1. huhtikuuta 2009.[36]

  • Bamako (1,8 milj. asukasta)
  • Gao (544 000)
  • Kayes (2,0 milj.)
  • Kidal (67 000)
  • Koulikoro (2,4 milj.)
  • Mopti (2,0 milj.)
  • Ségou (2,3 milj.)
  • Sikasso (2,6 milj.)
  • Timbuktu (682 000)

Alueet jakautuvat edelleen yhteensä 49 piiriin.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuinen Mali satelliittikuvassa
Malin kartta

Mali on sisämaavaltio, mutta maan etelä- ja keskiosissa virtaava Niger-joki muodostaa tärkeän vesireitin. Malin pohjoisosat sijaitsevat pääosin Saharan autiomaassa. Etelämmässä vallitsee Sahelin savanni. Koillisessa on joitakin vuoria. Kuivina kausina Saharalta puhaltaa harmattan-tuuli, joka nostattaa hiekkamyrskyjä. Malin alue on pääasiassa alavaa. Maan korkein kohta on Hombori Tondo 1 155 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Se sijaitsee Homborivuorilla (Monts du Hombori).[37]

Malin väkirikkain kaupunki on sen pääkaupunki Bamako, jonka väkiluku on noin 1 500 000 (2004). Muita suuria kaupunkeja ovat muiden muassa Ségou, Sikasso, Mopti, Gao ja Kayes. Niger-joen varrella sijaitsevat Ségou ja Mopti ovat tärkeitä satamakaupunkeja ja kalastuksen keskuksia.

Malin pinta-ala on 1 240 278 km², joten se on maailman 23. ja Afrikan kahdeksanneksi suurin valtio. Vettä pinta-alasta on noin 20 000 km². Maan pisin joki on Niger. Lounaassa virtaa myös Senegal-joki sivujokineen. Mali on yksi Organisation pour la mise en valeur du fleuve Sénégal -järjestön perustaja- ja jäsenmaista. Malissa on joitakin järviä, kuten Faguibine, , Niangay, Débo ja Korarou.

Malilla on maarajaa muiden valtioiden kanssa yhteensä 7 243 kilometriä. Pisin yhteinen raja on Mauritanian kanssa (2 237 km).[1]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirssinviljelijä Malissa.
Pääartikkeli: Malin talous

Mali on yksi maailman köyhimmistä maista. Sen bruttokansantuote on noin 679,4 Yhdysvaltain dollaria asukasta kohden (2009)[38]. Noin 10 % väestöstä on paimentolaisia, ja 80 % työvoimasta harjoittaa maataloutta tai kalastusta. Lisäksi useat naiset elävät tekemillään savitöillä. 65 % maasta on aavikkoa ja puoliaavikkoa, joten maatalous rajoittuu suurimmaksi osin ainoastaan Niger-joen läheisyyteen. Malin talous riippuu ulkomaisesta avusta ja puuvillan maailmanmarkkinahinnoista.[10]

Vuonna 2006 puuvilla, kulta ja karja muodostivat 80-90 % Malin vientituloista. Maatalous keskittyy viljojen (hirssi, durra ja maissi) omavaraisviljelyyn.[10]

Malista viedään esimerkiksi kuivattua kalaa muihin Länsi-Afrikan maihin, kuten Burkina Fasoon, Norsunluurannikolle ja Ghanaan. Malilaista puuvillaa viedään etenkin Sveitsiin[39]. Maassa on vain vähän teollisuutta, ja se on keskittynyt lähinnä suolan tuotantoon ja kenkä- ja tekstiiliteollisuuteen. Menot ovat tuloihin nähtynä miltei kaksinkertaiset. Kansainvälinen valuuttarahasto hyväksyi Malin vuonna 1999 ylivelkaantuneiden köyhien maiden Highly Indebted Poor Countries, HIPC) ohjelmaan. Siinä varat, jotka menisivät ulkomaanvelkojen lyhentämiseen, käytetään köyhyyden vähentämiseen. Ohjelma vähentää Malin ulkomaanvelkaa 37 prosentilla eli 539 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria. Kun Mali saa velkaohjelman tavoitteet täytettyä, se hyötyy myös G8:n velkojen anteeksiantamissopimuksesta.[10]

Malin valuuttana käytetään CFA-frangia, joka on myös kolmentoista muun Länsi- ja Keski-Afrikan maan rahayksikkö. Valuutan arvo on nykyisin sidottu euroon.[40] Malin merkittävimpiä kauppakumppaneita ovat Norsunluurannikko, Senegal, Kiina ja Euroopan unionin maat.[1] Mali oli vuonna 1994 yksi Länsi-Afrikan talous- ja rahaliiton (UEMOA) perustajamaista.[41]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestötiedot
vuonna 2010[1]
Ikärakenne 0–14-vuotiaita 47,6 %
15–64-vuotiaita 49,5 %
yli 64-vuotiaita 3 %
Mediaani-ikä 16,2 vuotta
Väestönkasvu 2,594 %
Syntyvyys 46,44 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 14,96 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus 115,86 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -5,54 / 1 000 henkilöä
Eliniänodote keskiarvo: 51,78 vuotta
miehet: 50,21 vuotta
naiset: 53,4 vuotta
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä
1,5 %
Lukutaitoisia 46,4 % väestöstä

Malin arvioitu väkiluku vuonna 2005 oli 12 291 529 asukasta[42]. Vielä vuonna 1987 asukkaita oli 7 696 348.

Vuonna 2010 Malissa elinajanodote on 51,78 vuotta. Se on miehillä hieman naisia huonompi. Väestöstä HIV-positiivisia on 1,5 %. Mediaani-ikä on 16,2 vuotta. Vuonna 2003 yli 15-vuotiaista oli lukutaitoisia 46,4 %. Miehillä lukutaitoisuus on suurempi (53,5 %) kuin naisilla (39,6 %).[1]

Etniset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandekieliä puhuvia kansoja edustaa malilaisista noin puolet. Näihin kuuluvat bambarat, mandinkat ja soninket.[1][43]. Muita kansoja ovat esimerkiksi dogonit, fulbet, senufot, songhait ja tuaregit.[1]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin valtauskonto on islam. Sitä tunnustaa noin 90 % väestöstä. Lopuista suurin osa on perinteisten luonnonuskontojen harjoittajia, ja noin prosentti asukkaista on kristittyjä.[1]

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin virallinen kieli on ranska. Suurin osa maan asukkaista kuitenkin puhuu äidinkielenään afrikkalaisia kieliä, kuten bambaraa ja songhaita. Vuonna 1993 ranskaa äidinkielenään puhuvia oli 9 000.[44]

Ethnologue tunnistaa 57 Malissa puhuttavaa kieltä.[45]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malissa koulutus on ilmaista 7–16-vuotiaille. Se on myös säädetty laissa pakolliseksi, mutta käytännössä läheskään kaikki eivät käy kouluja. Vuosina 2002-2003 Malin alakouluikäisistä vain 58 % kävi kouluja[43]. Opetus on pääosin ranskankielistä.

Malin yliopisto (Université du Mali) sijaitsee Bamakossa. Vuonna 989 perustetun Sankoren moskeijan vieressä Timbuktussa sijaitsevassa Sankoren yliopistossa, joka on yhä toiminnassa, oli jo 1100-luvulla yli 25 000 opiskelijaa useista eri maista[46].

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koristeltu ikkuna ja paikallinen asukas Timbuktussa.

Itsenäistymisestä alkaen Malin poliittinen johto on pyrkinyt luomaan yhtenäistä malilaista kulttuuria yli heimo- ja kielirajojen. Politiikkaa on kuitenkin arvosteltu mandejen perinteen korostamisesta muiden etnisten ryhmien kustannuksella. Kulttuuria on määritellyt maan pieni koulutettu eliitti, joka on pyrkinyt arvioimaan suuren, osaksi lukutaidottoman kansan tarpeita. Eliitti ei kuitenkaan ole vieraantunut taustastaan, ja esimerkiksi aloite moniavioisuuden hylkäämisestä kaatui juuri maaseudulta tulleeseen vastustukseen. Kansallista kulttuuria on edistetty joka toinen vuosi vuosina 1962–1988 järjestetyillä festivaaleilla, joille eri alueiden kansantanssi- ja musiikkiryhmät kokoontuivat kilpailemaan ja esiintymään pääkaupungissa. Esiintymistilaisuuksia on järjestetty myös teattereissa, festivaaleilla, valtiovierailujen yhteydessä sekä radio- ja televisio-ohjelmissa.[47]

Useimmat malilaiset perheet käyttävät yli puolet tuloistaan ruokaan. Kaupungeissa riisi on tärkein perusruoka-aine, joka muodostaa 40 prosenttia ravinnosta. Sen lisäksi syödään muita viljoja (durraa ja hirssiä), maapähkinöitä, sokeria ja öljyä. Maaseudulla riisi on juhlaruokaa, ja arkena syödään hirssiä, durraa ja foniota. Viljasta tehdään joko makeaa, maitoon keitettyä puuroa tai se syödään kala-, liha- tai kasviskastikkeen kanssa.[47]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malilaisia muusikoita:

Maailmanperintökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNESCO:n maailmanperintöluetteloon on valittu neljä kohdetta Malista[48]:

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mali on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964 alkaen. Se ei ole saanut koskaan mitaleita. Vuonna 2004 se osallistui jalkapalloon ja vuonna 2008 koripalloon, muina vuosina joukkueessa on ollut alle kymmenen urheilijaa.[49] Malin jalkapallomaajoukkue oli syyskuussa 2010 FIFAn rankingissa sijalla 65, Suomen ja Puolan välissä.[50]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p The World Factbook: Mali CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. The Art of Ancient Mali (Webarchive) Virginia Museum of Fine Arts.
  4. Save the Children in Mali Pelastakaa Lapset.
  5. Mali Country Facts Permanent Mission of the Republic of Mali to the United Nations. Viitattu 10.10.2010. (englanniksi)
  6. Sudanic Empires and Kingdoms Federal Research Division Library of Congress 1988
  7. a b Iversen, Bine: Upporikas Malin kuningaskunta oli Afrikan suurvalta. Tieteen Kuvalehti Historia, 7/2013.
  8. Khaleel Muhammad: The Kingdom of Mali African Kingdoms. African Holocaust. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
  9. The Toucouleur People - General Historical Background By His Grace.
  10. a b c d e f Background Note: Mali US Department o´s State, 2010
  11. Könemann: Geographica: suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat (ISBN 3-8290-2481-9)
  12. Timeline: Mali BBC News
  13. HS verkossa 22.3.2012
  14. Tuaregit julistivat Azawadin alueen itsenäiseksi Malin pohjoisosassa YLE
  15. http://me.aljazeera.net/?name=aj_standard_en&i=8788&guid=20126295148565734&showonly=1
  16. http://www.canada.com/news/Islamists+chase+Tuareg+separatists+northern+Mali+towns+clearing/6861424/story.html
  17. Islamistit tuhoavat muistomerkkejä Timbuktussa YLE
  18. Islamistit tuhosivat muinaisen moskeijan sisäänkäynnin Timbuktussa YLE
  19. http://internacional.elpais.com/internacional/2012/07/30/actualidad/1343670885_426201.html
  20. http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2013/01/1688872/mali-julisti-maahan-hatatilan
  21. http://yle.fi/uutiset/turvallisuusneuvostolta_lupa_sotilasoperaatiolle_maliin/6425846
  22. http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2013/01/1688990/ranska-taistelee-islamisteja-vastaan-malissa
  23. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013011716568099_ul.shtml
  24. http://yle.fi/uutiset/lansi-afrikan_mallioppilas_mali_romahti_vuodessa/6456242
  25. Ranskalaiset saivat sankarin vastaanoton Timbuktussa Yle Uutiset Ulkomaat 29.1.2013
  26. Ranska vähentää asteittain joukkojaan Malissa 29.3.. hs.fi. Viitattu 4.4.2013.
  27. Suomalaiset aloittivat Malissa: "Kuin suomalaista alokaskoulutusta" 2.4.. hs.fi. Viitattu 4.4.2013.
  28. Background Note: Mali Electronic research Collections, US State Department.
  29. WSOY Facta: Matkailijan maantieto (ISBN 951-0-26141-6)
  30. Mali Cartage.org.
  31. Women's Suffrage Inter-Parlamentary Union.
  32. UN-OHRLLS Mali Profiles of Least Developed Countries. UN 2004 (englanniksi)
  33. Country Report Mali 2005. Freedom House.
  34. Mali's Tuareg rebellion: What next? Al Jazeera.
  35. Violence in northern Mali forces over 20,000 into exile 7.2.2012. The UN Refugee Agency. (englanniksi)
  36. Mali Regions Citypopulation
  37. Mali Novel Guides
  38. UNdata | country profile | Mali UN Data. Viitattu 11.2.2012. (englanniksi)
  39. Mali: November 1998 WTO.
  40. For better or for worse: the euro and the CFA franc 1999. Africa Review. Viitattu 10.10.2010. (englanniksi)
  41. Presentation L'UEMOA Le site officiel dy tournoi UEMOA (ranskaksi)
  42. Le MALI Eau Mali. (ranskaksi)
  43. a b Encarta
  44. French Ethnologue
  45. Lewis, M. Paul (ed.): Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth editio. Dallas, Tex.: SIL International, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.10.2010). (englanniksi)
  46. Islamic voice
  47. a b Mali Countries and Their Cultures
  48. UNESCO
  49. Mali Olympic Sports Sports Reference
  50. Associations: Mali FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mali.