Fily Dabo Sissoko
Fily Dabo Sissoko (15. toukokuuta 1900 nykyisen Bafoulabén piirin Niambian kunnan Horokoton kylä[1] – 12. helmikuuta 1964 Kidalin lähellä[2]) oli malilainen poliitikko ja kirjailija.
Opettaja ja kantoninpäällikkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sissoko syntyi Niambian kantoninpäällikön perheeseen. Hän oli kansallisuudeltaan khasonka[3] ja uskonnoltaan lähinnä islamilaistunut animisti[4].
Sissoko kävi alkeiskoulun Bafoulabéssa, opiskeli päälliköiden poikien koulussa Kayesissä ja pääsi vuonna 1911 Saint-Louisin normaalikouluun, joka siirrettiin vuonna 1913 Goréen saarelle[1]. Sissoko valmistui opettajaksi ja työskenteli Ouagadougoussa, Dorissa ja Narassa. Hän kirjoitti 1920-luvulta lähtien kansatieteellisiä tutkielmia ja poliittisia esseitä.[5] Myöhemmin Sissokosta tuli Bafoulabén koulun opettaja ja rehtori. Vuonna 1933 hänet nimitettiin isänsä seuraajaksi Niambian kantoninpäällikkönä.[6]
Poliitikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sissoko kannatti 1930-luvulla Ranskan kansanrintamaa ja toisen maailmansodan aikana vastarintaliikettä. Hän saapui vuonna 1945 Bamakoon, jossa hän esiintyi afrikkalaisten ja eurooppalaisten tasa-arvon, pakkotyön lakkauttamisen, naisten oikeuksien ja parempien koulutuspalvelujen puolesta. Sissoko oli arvoiltaan afrikkalainen konservatiivi, mutta hän osallistui jonkin aikaa vasemmiston toimintaan.[7]
Sissoko valittiin vuosina 1945 ja 1946 Ranskan Sudanin edustajaksi Ranskan perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen ja vuonna 1946 kansalliskokouksen edustajaksi. Sissoko kuului parlamentissa aluksi Ranskan kommunistisen puolueen kanssa liittoutuneeseen Union républicaine et résistante -ryhmään ja myöhemmin SFIO:n sosialisteihin. Syyskuussa 1948 hän toimi hetken aikaa Robert Schumanin hallituksen alivaltiosihteerinä. Sissoko valittiin vuonna 1949 Ranskan Sudanin yleisneuvostoon, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1953–1955.[1] Hän oli myös Ranskan Länsi-Afrikan suuren neuvoston jäsen[3].
Sissokon kannattajat perustivat vuonna 1946 ranskalaismyönteisen ja konservatiivisen[8] Sudanin edistyspuolueen, joka sai kannatuksena lähinnä siirtomaahallinnon, perinteisten päälliköiden ja maaseutuväestön keskuudesta. Sen kilpailija oli radikaali kolonialismin vastainen Sudanin liitto, joka lisäsi vähitellen kannatustaan.[9]
Sissoko valittiin Ranskan kansalliskokoukseen uudelleen vuosina 1951 ja 1956, mutta SFIO:n kanssa liittoutuneen edistyspuolueen ääniosuus laski 59,7 prosentista 37,3 prosenttiin[1]. Sissokon itsevaltaisesti johtama puolue menetti kannatustaan Sudanin liitolle ja edistyspuolueesta eronneille ryhmille kuten Action progressiste indépendante ja Jean Silvandren Mouvement socialiste pour la défense des intérèts du Soudan[10].
Sissoko perusti vuonna 1957 Lamine Guèyen kanssa Afrikan sosialistisen liikkeen, joka liittyi seuraavana vuonna Parti du regroupement africain -puolueeseen[3]. Sudanin edistyspuolue otti nimen Parti du regroupement soudanais, mutta maaliskuussa 1959 Sissoko ilmoitti sen yhdistymisestä Sudanin liittoon. Hamadoun Dickon johtama siipi Parti du rassemblement du Soudan lakkasi sekin pian olemasta.[11]
Kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sissoko on yksi Malin kirjallisuuden uranuurtajista. Hän keräsi kansanperinnettä,[12] kirjoitti neljä ranskankielistä runokokoelmaa, esseitä sekä romaanit La passion de Djimé (1955)[13] ja La savane rouge (1962)[12]. Sissokon kaunokirjallista tuotantoa leimaa kiintymys hänen kansansa uskonnolliseen ja kulttuuriperinteeseen[13].
Vangitseminen ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malin itsenäistyttyä Sissoko siirtyi hallitsevan Sudanin liiton ja presidentti Modibo Keïtan vastaiseen oppositioon[1]. Hänet pidätettiin Malin frangin käyttöönottoa seuraneen mellakan jälkeen vuonna 1962. Sissoko, Hamadoun Dicko ja kauppias Kassoum Touré tuomittiin kuolemaan vallankaappausyrityksestä syytettyinä, mutta tuomiot muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi.[9] Kolmikko teloitettiin heidän ollessaan vankilassa Kidalissa[2]. Sissokon merkitys kirjailijana ja poliitikkona tunnustettiin presidentti Alpha Oumar Konarén aikana 1990-luvulla[13].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Morgenthau, Ruth Schachter: Political Parties in French-Speaking West Africa. Oxford: Clarendon Press, 1964.
- Snyder, Frank Gregory: One-Party Government in Mali: Transition toward Control. New Haven & London: Yale University Press, 1965.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Fily-Dabo Sissoko Assemblée nationale. Viitattu 17.7.2020.
- ↑ a b Les derniers moments de Fily Dabo Sissoko et autres heure par heure Maliweb. 2.8.2006. Viitattu 17.7.2020.
- ↑ a b c Grande figure d’Afrique de l’Ouest: Fily Dabo Sissoko, entre politique et littérature Abidjan.net. Viitattu 17.7.2020.
- ↑ Morgenthau, s. 271.
- ↑ Fily Dabo Sissoko Les hussards noirs des savoirs. Viitattu 17.7.2020.
- ↑ Snyder, s. 44–45.
- ↑ Snyder, s. 45–46.
- ↑ Snyder, s. 57.
- ↑ a b Imperato, Pascal James & Imperato, Gavin H.: Historical Dictionary of Mali, fourth edition, s. 272. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5603-5.
- ↑ Snyder, s. 74–77.
- ↑ Morgenthau, s. 298.
- ↑ a b Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 367. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- ↑ a b c Schulz, Dorothea E.: Culture and Customs of Mali, s. 50–51. Santa Barbara: Greenwood, 2012. ISBN 978-0-313-35912-5.
| ||||||||||||||||||
