Mauritania
Wikipedia
| الجمهورية الإسلامية الموريتانية (Al-Ğumhūriyyah al-Islāmiyyah al-Mūrītāniyyah) Mauritanian islamilainen tasavalta |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
| Valtiomuoto | islamilainen tasavalta | ||
| asevoimien ja turvallisuusjoukkojen valtioneuvoston johtaja | Mohamed Ould Abdel Aziz | ||
| Pääkaupunki | Nouakchott |
||
| Muita kaupunkeja | Nouadhibou | ||
| Pinta-ala – josta sisävesiä |
1 030 700 km² (sijalla 28) ei merkittävästi |
||
| Väkiluku (2005) – väestötiheys – väestönkasvu |
3 086 859 (sijalla 129) 3 / km² 2,88 % (2006) |
||
| Viralliset kielet | arabian kieli | ||
| Valuutta | ouguiya (MRO) | ||
| BKT (2005) – yhteensä – per asukas |
sijalla 123 6,185 miljardia USD 2 000 USD |
||
| HDI (2002) | 0,477 (sijalla 152) | ||
| Elinkeinorakenne | maatalous 25 %, palvelut 46 %, teollisuus 29 % BKT:sta |
||
| Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC+0 ei käytössä |
||
| Itsenäisyys – Ranskasta |
28. marraskuuta 1960 |
||
| Lyhenne Maatunnus |
ajoneuvot: lentokoneet: |
||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+222 | ||
| Motto | شرف إخاء عدل; (ranskaksi Honneur, Fraternité, Justice; ’Kunnia, Veljeys, Oikeus’) | ||
| Kansallislaulu | Mauritanian kansallislaulu | ||
Mauritanian islamilainen tasavalta eli Mauritania on islamilainen valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapurit ovat Länsi-Sahara, Algeria, Mali ja Senegal.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Maurit valloittivat Mauritanian n. 1000-luvulla ja ovat siitä lähtien pitäneet alkuperäistä asujaimistoa orjien asemassa tai ajaneet heitä pois maasta, erityisesti Senegaliin.
Mauritania oli Ranskan siirtomaavalta, joka itsenäistyi 1960. Vuonna 1976 se otti haltuunsa eteläisen kolmanneksen Länsi-Saharasta, mutta vetäytyi alueelta kolmen vuoden kuluttua Polisario-rintaman iskujen vuoksi. Sota johti maan ensimmäisen presidentin syrjäytykseen ja kaksikymmenvuotiseen sotilasvaltaan.
Mauritaniassa on ollut useita vallankaappausyrityksiä 1980-luvulta alkaen. Eversti Maaouya Ould Sid'Ahmed Taya nousi valtaan vuonna 1984 syrjäyttäen sotilasvallankaappauksella presidentti Ould Haidallahin. Ould Taya oli vallassa lähes 20 vuotta. Tayan valtakaudelle tunnusomaisia ovat olleet monet kiistanalaiset vaalit ja erityisesti hallinnon etniset puhdistukset 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Myös muut etniset ongelmat ovat johtaneet tuhansien Mauritanian kansalaisten pakoon Senegaliin ja Maliin.[1]
Ould Tayan liittyi lännen liittolaiseksi ennen vuoden 1991 Persianlahden sotaa. Vuonna 1991 maan perustuslakia muutettiin sallimalla useampia puolueita, ja sen jälkeen järjestettiin vaaleja, jotka Taya voitti kaikki. Vuonna 1999 Mauritania solmi diplomaattisuhteet Israeliin kolmantena arabimaana. Sisäpolitiikassa puolestaan pyrittiin hillitsemään islamilaista aktivismia.
Mauritaniassa oli ensimmäinen vakava vallankaappausyritys kesäkuussa 2003. Se torjuttiin pääkaupungissa kaksi päivää kestäneiden veristen taisteluiden jälkeen. Maassa on ollut myös kaksi pienempää vallankaappausyritystä elokuussa ja syyskuussa 2004. 3. elokuuta 2005 17 upseerin johtama "Oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvosto" ilmoitti kaapanneensa vallan kahden vuoden ajaksi Mauritaniassa päättääkseen presidentti Ould Tayan hallinnon. Presidentin henkivartiokaartin eversti Mohamed Ould Abdel Azizin ja kansallisesta turvallisuudesta vastaavan eversti Ely Ould Mohamed Vallin uskotaan johtaneen kello viideltä aamulla alkanutta kaappausta. Presidentti Ould Taya oli tällöin Saudi-Arabiassa kuningas Fahdin hautajaisissa.
Väliaikainen johto siirsi maan demokratiaan kansainvälisen yhteisön ja Euroopan unionin tuella. Järjestetyt demokraattiset parlamentti- ja presidentinvaalit 25. maaliskuuta 2007 sekä kansanäänestys perustuslaista huipentuivat Mauritanian historian ensimmäisen demokraattisesti valitun presidentin, Sidi Ould Cheikh Abdallahin virkaanastumiseen maaliskuussa 2007.[1][2]
6. elokuuta 2008 käynnistyi uusi sotilasvallankaappaus entisten sotilasjuntan jäsenten johdolla. Presidentti Sidi Ould Cheikh Abdallah ja pääministerin Yahya Ould Ahmed Waghf pidätettiin. Entinen presidentin henkivartiokaartin johtaja, kenraali Mohamed Ould Abdel Aziz julistautui tämän jälkeen 11 sotilashenkilöstä koostuvan juntan (”asevoimien ja turvallisuusjoukkojen valtioneuvosto”) johtajaksi[1].
Vallankaappausta edelsi poliittinen kriisi, kun presidentti erotti vaaleista lähtien toimineen pääministeri Zein Ould Zeidanen lähipiiriinsä kuuluvalla valtapuolueen johtajalla Yahya Ahmed el Waghfilla. Uuden pääministerin hallitusta alettiin pian arvostella pääasiassa siitä, että se sisälsi Tayan entisen diktatuurin jäseniä sekä ”maltillisia islamisteja”.
Presidentin puolueen PNDD:n (demokratian ja kehityksen kansanpuolue) toisinajattelijajäsenet uhkasivat hallitusta epäluottamuslauseella, ja pääministeri esitti hallituksensa eronpyynnön kuuden viikon kuluessa 3. heinäkuuta 2008. Presidentti palautti kuitenkin pääministerin tehtäviinsä 15. heinäkuuta 2008 ilman islamistijäseniä. Sotilaiden epäiltiin tukeneen parlamentin jäsenten kapinointia. Muutamia päiviä ennen vallankaappausta 25 parlamentin jäsentä ja 23 senaattoria ilmoitti eroavansa presidentin puolueesta PNDD:stä. Vallankaappausaamuna presidentti allekirjoitti asetuksen, jolla erotettiin tehtävistään armeijan, poliisin ja presidentin henkivartiokaartin johto.[1]
[muokkaa] Maantiede
Suurin osa Mauritaniasta on Saharan autiomaata. Etelässä, Senegalin rajalla oleva Senegal-joki on maan ainoa makean veden lähde.
Mauritania on enimmäkseen alavaa, mutta luoteisosan ylänkö (Adrarin hiekkakiviylänkö) kohoaa jopa 500 metrin korkeuteen, jonne eroosio on muovannut yksittäisiä kukkuloita. Ylängön juurella on useita pieniä keitaita sekä suola-altaita. Maan korkein huippu on 915 m korkea Kediet ljill. Kaksi kolmasosaa Mauritaniasta kuuluu Saharan alueeseen (Pohjois-Mauritania) jolla ei yleensä kasva juuri mitään kasvillisuutta, mutta siellä täällä on keitaita, joissa voidaan kasvattaa taatelipalmuja ja harjoittaa maanviljelyä. Mauritanian rannikolla on myös laidunmaita ja karjatalous on erityisen tärkeää siellä.
Eteläinen kolmannes kuuluu Sahelin alueeseen, jossa kasvaa lyhyttä ruohoa, piikkipensaita, yksittäisiä akaasipuita ja morko-nimistä hirssilajiketta (Panicum turgidum), mutta Sahelin eteläosassa on myös aroa tai savannia, missä kasvaa baobabpuita (suom. Apinanleipäpuita) ja palmuja. Mauritanian tärkeimpiä viljelyskasveja ovat palkokasvit, hirssi, durra, riisi, taatelit ja vihannekset, tärkeimpiä kaivannaisia ovat rautamalmi, kupari, kipsi.
Eläimistöä on yleensä vähän, mutta Sahelissa tavataan aron eläimistöä, eli antilooppeja, gaselleja, strutseja ja pahkasikoja.
V. 1970 80 % väestöstä asui Mauritanian ainoalla viljelykelpoisella alueella, Chemamassa Sénégaljoen tulvatasangolla, mutta vuosien 1969-1974 kuivuus pakotti asukkaat siirtymään kaupunkeihin. Sénégaljoki on Mauritanian ainoa suuri joki (muut joet virtaavat vain tulva-aikaan) ja se muodostaa Senegalin vastaisen rajan.
[muokkaa] Ilmasto
Mauritanian ilmastoon liittyvät vuodenaikojen mukaan vaihtuvat tuulet. Talvisin Saharasta puhaltaa harmaittain, jonka takia ilmasto on kuiva ja lämpötilavaihtelut suuria. Aavikolla sataa alle n. 100 mm vuodessa ja lämpötilavaihtelut päivän ja yön välillä ovat suuria ( yöllä 0 celsiusta, päivällä jopa 35 astetta.)
Kesäiset monsuunisateet tuovat kosteutta Mauritanian eteläosaan. Sahelissa sademäärä on noin 600 mm vuodessa ja tammikuun lämpötila on +24 astetta (toukokuussa +35). Kanarian kylmä merivirta viilentää rannikkoseutua, jossa lämpötila on kautta vuoden +24 astetta sekä sademäärä pohjoisessa 100 mm ja etelässä 400 mm.
[muokkaa] Talous
Mauritaniassa on suuri rautakaivos, ja rauta kattaakin yli 40 % maan viennistä. Kaivokselta satamaan kulkee Mauritanian ainoa rautatie, jota liikennöi maailman pisin juna.
[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat
[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet
[muokkaa] Väestöjakauma
Vuonna 2007 Mauritaniassa arvioitiin olevan 3 270 065 asukasta.[3] Mauritaniassa on suuria kiistoja vallitsevan arabienemmistön ja alkuperäisten mauritanialaisten eli murjaanien/berberien välillä. Murjaaneja on pidetty pitkään arabien orjina. Orjuus kiellettiin virallisesti 1981,[2] mutta käytännössä se on yhä erittäin yleistä.[3]
Ylivoimaisesti suurin kieli on hassaniyya (arabian murre).
[muokkaa] Kulttuuri
Ghanan kuningaskunta oli osaksi nykyisen Mauritanian alueella, ja sen rikas kulttuuriperintö näkyy edelleen vanhojen kaupunkien rakennustaiteessa ja kirjastoissa.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Pohjois-Afrikka : Kiistanalaiset alueet: |
|
| Länsi-Afrikka : |
|
| Keski-Afrikka : |
|
| Itä-Afrikka : |
|
| Etelä-Afrikka : Epäitsenäiset alueet: |
| Eurooppa: Turkki · Albania Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Arabiemiirikunnat Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti Etelä-Amerikka: Guyana · Suriname Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä |

