Togo

République Togolaise Togon tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Faure Gnassingbé
Pääkaupunki	Lomé 6°8′16″N, 1°12′45″E
Muita kaupunkeja	Kara, Dapaong, Sokode, Atakpame, Kpalime, Anejo, Tsevie, Kpeme.
Pinta-ala
– yhteensä	56 785 km² (sijalla 122)
– josta sisävesiä	4,2 %
Väkiluku (2011)	6 771 993 (sijalla 100)
– väestötiheys	88 / km²
– väestönkasvu	2,762 % (2011)
Viralliset kielet	ranska
Valuutta	CFA-frangi (XOF)
BKT (2010)	sijalla 156
– yhteensä	5,927 miljardia USD (PPP)
– per asukas	900 USD
HDI (2010)	0,428 (sijalla 140)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	47,4 %
– teollisuus	25,4 %
– palvelut	27,2 %
Aikavyöhyke	+0
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Ranskasta	27. huhtikuuta 1960
Lyhenne	TG
– ajoneuvot:	?
– lentokoneet:	?
Kansainvälinen suuntanumero	+228
Motto	Travail, Liberté, Patrie (Työ, Vapaus, Isänmaa)
Kansallislaulu	Salut à toi, pays de nos aïeux (Terve sinulle, esi-isiemme maa)

Togon tasavalta eli Togo on valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat lännessä Ghana, idässä Benin ja pohjoisessa Burkina Faso. Etelässä se rajoittuu Guineanlahteen, jonka rannikolla sijaitsee pääkaupunki Lomé. Maan talous perustuu maanviljelyyn: kahvi, kaakao ja puuvilla ovat sen kulmakivet. Sijainti kauppareittien varrella on tehnyt ulkomaankaupasta ja välistystoiminnasta tärkeää jo vuosisatojen ajan. Maan rajat ovat siirtomaaisäntien vetämät, ja sen sisällä heimoristiriidat ovat jämähtäneet etelän ja pohjoisen vastakkainasetteluksi.

Historia

Ennen siirtomaavaltaa

Portugalilaiset saapuivat Togon rannikolle 1400-luvun puolivälissä. Orjakauppa hidasti pitkään alueen kehitystä.

Etelän ewet sekä pohjoisen kotokolit ja tšokossit muodostivat keskitetysti hallittuja heimoliittoja. Etelässä harjoitettiin maanviljelyä ja käsityöammatteja, meren rannalla kalastusta ja pohjoisessa karjanhoitoa sekä metsästystä ja keräilytaloutta. Seudun kautta kulkeneet kauppareitit edistivät tavaravaihdon kehitystä.

Siirtomaavallan aika

Saksa solmi vuonna 1884 evejen hallitsijan Mlapa III:n kanssa protektoraattisopimuksen, jonka mukaan osa rannikkoseudusta joutui saksalaisten hallintaan. Saksan eteneminen sisämaahan kohtasi pitkään ankaraa vastarintaa. Paikallinen väestö joutui viljelemään puuvillaa, kahvia ja kaakaota, tekemään pakkotöitä ja maksamaan korkeita veroja. Maataloustuotteiden vientiä varten rakennettiin rautatietä ja Lomén satama.

Britannia ja Ranska valtasivat alueen ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1914. Versailles’n rauhassa Togon länsiosasta tehtiin Britannian ja itäosasta Ranskan mandaattialue. Kansainliitto vahvisti maiden välisen rajan vuonna 1922. Länsi-Togo liitettiin Britannian Kultarannikkoon vuonna 1923.

Nykyistä Togoa vastaavaa Ranskan mandaattia hallitsi ranskalainen ylikomissaari. Käytännössä alue oli siirtomaa, jonka eteläosa tuotti Ranskaan vietäviä maataloustuotteita. Kulkuyhteyksien puuttumisen takia maan pohjoisosa oli eristetty rannikosta. Mandaattien lakkauttamisen jälkeen vuonna 1946 Ranskan Togosta tuli Ranskan hallitsema YK:n huoltohallintoalue.

Toisen maailmansodan jälkeen ranskalaiset laajensivat alueen itsehallintoa. Ensimmäiset poliittiset puolueet perustettiin 1940-luvun lopulla. Vuonna 1956 säädettiin yleinen äänioikeus. Samana vuonna Ranskan Togo julistettiin autonomiseksi tasavallaksi, jonka raha-asiat, puolustus ja ulkomaansuhteet jäivät edelleen Ranskan ylikomissaarin päätettäviksi. Vuoden 1958 vaaleissa itsenäisyysmieliset Togon yhtenäisyyden komitea ja Juvento-puolue voittivat suurimman osan edustajainkokouksen paikoista ja Sylvanus Olympio muodosti hallituksen.

Britannian hallitsemalla Länsi-Togon huoltohallintoalueella järjestettiin vuonna 1956 YK:n valvoma kansanäänestys, jossa 58 % äänestäjistä kannatti alueen liittämistä itsenäistymässä olleeseen Kultarannikkoon. Vuodesta 1957 lähtien entinen Länsi-Togo eli Voltan alue kuuluu Ghanaan. Maiden välisen rajan jakaman ewe-kansan kohtalo aiheutti alkuvaiheessa ristiriitoja Ghanan ja Togon välillä.

Itsenäisyyden aika

Togo julistettiin itsenäiseksi tasavallaksi 27. huhtikuuta 1960. Huhtikuussa 1961 pidetyissä vaaleissa Olympio valittiin presidentiksi ja Togon yhtenäisyyden puolue (entinen komitea) sai kansalliskokouksen kaikki paikat. Tammikuussa 1962 siirryttiin yksipuoluejärjestelmään.

Vallan keskittämiseen tyytymätön oppositio teki tammikuussa 1963 sotilaiden tuella vallankaappauksen, jonka aikana presidentti Olympio murhattiin. Hallituksen johtajaksi tuli Togon kansan demokraattisen liiton johtaja Nicolas Grunitzky, joka samana vuonna valittiin presidentiksi. Grunitzkyn johtama monipuoluehallitus pyrki vakauttamaan maan poliittista tilannetta.

Tammikuussa 1967 armeija teki vallankaappauksen esikuntapäällikkö Gnassingbe Eyadéman johdolla. Marraskuussa 1969 Eyadéman hallitus perusti Togon kansan liiton, josta myöhemmin tuli maan ainoa sallittu puolue. Tammikuussa 1972 järjestetyssä kansanäänestyksessä Eyadéma valittiin Togon presidentiksi. Vuonna 1979 pidettiin presidentin- ja parlamenttivaalit, joiden yhteydessä vahvistettiin maan uusi perustuslaki.

Gnassingbe Eyadéma oli Togon presidentti aina kuolemaansa asti 5. helmikuuta 2005. Togon siirryttyä monipuoluejärjestelmään Eyadéma valittiin vaaleilla uudestaan virkaansa vuosina 1998 ja 2003. Eyadéman kuoltua armeija siirsi vallan presidentin pojalle Faure Gnassingbélle vastoin maan perustuslakia. Vuonna 2007 järjestettiin vihdoin maan ensimmäiset melko vapaat vaalit.

Vuonna 2009 presidentin velipuolta syytettiin vallankaappaushankkeesta.

Politiikka

Togon siirtyminen demokratiaa kohti pysähtyi entisen presidentin Gnassingbe Eyadéman kuoltua 2005. Perustuslain mukaan parlamentin puhemiehestä (Fambaré Ouattara Natchaba) olisi pitänyt tulla presidentti hetkeksi ennen kuin uudet vaalit ehdittäisiin järjestää. Armeija nosti kuitenkin Eyadéman pojan Faure Gnassingbén valtaan. Huhtikuun 2005 vaaleissa Gnassingbé valittiin virkaan selvällä enemmistöllä. Vuoden 2010 vaaleissa hänet valittiin toiselle kaudelle yli 60 prosentilla äänistä.

Hallitusta johtaa pääministeri, joka yhdessä presidentin kanssa nimittää hallituksen. Parlamentin 81 jäsentä valitaan vaaleilla viiden vuoden välein. Vuonna 2007 valitussa parlamentissa Rassemblement du Peuple Togolais -puolueella on ehdoton 50 paikan enemmistö, Union of Forces for Change (UFC) nosti paikkamääränsä 27:ään, Action Committee for Renewal CAR sai loput neljä paikkaa.

Maantiede

Togon kartta

Togo satelliittikuvassa marraskuussa

Togo on pieni rannikkovaltio (rantaviivaa 56 km). Maa koostuu pääasiassa kahdesta savannivyöhykkeestä, jotka erottaa toisistaan mäkinen seutu. Etelässä savanni muuttuu rannikkovyöhykkeeksi, jossa on laguuneja, soita ja järviä. Maan korkein kohta on Mont Agou 986 metrissä.

Metsien tuhoutuminen kaskiviltjelyn ja polttopuiden keräämisen takia on merkittävä ympäristöongelma, samoin etenkin kalastusta haittaava vesien sastuminen ja kaupunkialueiden ilmansaasteet.

Ilmastoltaan Togo on trooppinen. Pääkaupunki Lomessa on kaikkien kuukausien keskimääräinen ylin lämpötila 28-33 astetta ja keskimääräinen alin 22-25 astetta. Rannikko on kuivinta aluetta, vaikka eteläosa saakin kaksi sadekautta. Pohjoisella puoliskolla ainoa sadejakso on kesäkuulta syyskuulle. Kuivana kautena harmattan-tuuli on yleinen.

Vuoden 2010 arvioiden mukaan maassa oli seitsemän yli 50 tuhannen asukkaan kaupunkia. Väestönlaskentatiedot ovat vuodelta 1981, ja 30 vuodessa kaupungistuminen on ollut huomattavaa.

Togon suurimmat kaupungit

nimi	1981 laskenta	2010 arvio
Lomé	375 499	1 628 431
Sokodé	45 660	114 808
Kara	28 902	110 908
Atakpamé	24 139	82 984
Kpalimé	28 262	79 707
Dapaong	16 939	55 845
Tsévié	20 480	51 972

Luonto ja luonnonsuojelu

Kéranin kansallispuisto on Togon suosituin luontonähtävyys. Se sijaitsee maan pohjoisosassa ja siihen kuuluu Koumongou-joen tulvatasanko. Togon suurin koskematon metsäalue on Fazao-Malfakassan kansallispuisto maan keskiosassa Ghanan rajalla. Se kattaa savannia, tiheää metsää ja ruohikkoisia kukkuloita. Fosse aux Lionsin kansallispuisto on perustettu 1954 suojelemaan elefantteja. Siellä on myös monia apinoita. Togodon suojelualue maan kaakkoisosassa keskittyy puhvelien ja antilooppien suojeluun.

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Togon alueet ja Luettelo Togon prefektuureista

Togo on jaettu viiteen alueeseen (région), jotka ovat pohjoisesta etelään lueteltuina Savanes, Kara, Centrale, Plateaux ja Maritime. Alueet on vuorostaan jaettu 35 prefektuuriin, joista viisi muodostettiin vuonna 2009.

Talous

Togo on riippuvainen maanviljelystä jonka palveluksessa on 65 prosenttia työvoimasta. Kaakao, kahvi ja puuvilla muodostavat yhteensä noin 40 prosenttia vientituloista. Tuonti- ja vientikauppa on perinteisesti suuri tulonlähde, mutta alueen levottomuudet ovat pienentäneet sen merkitystä. Teollisuudessa fosfaatinlouhinta on selvästi tärkein toimiala, mutta se on kärsinyt viime aikoina fosfaatin maailmanmarkkinahintojen romahduksesta ja lisääntyneestä kilpailusta.

Merkittävimmät luonnonvarat ovat fosfaatti, kalkkikivi ja marmori. Merkittävimmät vientituotteet ovat fosfaatti, puuvilla, kahvi ja kaakao.

Liikenne

Togossa on kahdeksan lentopaikkaa, joista kahdella on päällystetty kiitotie. Rautateitä on 532 km ja päällysttyä maantietä 2376 km. Satamakaupungit ovat Kpeme ja Lome.

Maan sisäistä liikennettä hoitavat kuusi-, yhdeksän- tai 16-paikkaiset tilataksit. Kaupunkien välillä kulkee pikavuoroja. Myös moottoripyöriä toimii takseina, niitä kututaan nimillä taxi-moto eli zemi-john.

Väestöjakauma

Väestö muodustuu 37 etnisestä ryhmästä. Etelän ewet, minat ja pohjoisen kabyet ovat tärkeimmät ryhmät. Togon väestöstä peräti 99 % koostuu afrikkalaisista kansoista. Maan virallinen kieli on ranska. Eteläosan puhutuimmat kielet ovat ewe ja gen ja pohjoisen kabye sekä dagomba.

Noin puolet togolaisista kuuluu luonnonuskontoihin. Kristittyjä on noin 29 % ja muslimeja 20 %.

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 3,3 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 130 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 41 000 henkeä, mutta sitä sai vain viidennes heistä, noin 8 00 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut, vuonna 2004 lääkettä sai kuusi prosenttia tarvitsijoista.

Kulttuuri ja media

Gnassingbé Eyadéman diktatuurin alkuun asti Togossa eteläisten ewejen kulttuuri oli dominoivassa asemassa, ja vain ranskalaiset vaikutteet ajoivat sen yli. Vuodesta 1967 alkaen presidentti pyrki tasoittamaan etelän etumatkaa kulttuurilisissa poliittisissa ja sosiaalisissa asioissa. Hän otti mallia Zairen diktaattori Mobutun authenticité-politiikasta. Alkuperäisenä tavoitteena oli edistää kaikkia Togon moninaisia kulttuureita, mutta lopputuloksena oli kaksinapaisuus etelä-pohjoinen. Myöhemmin käsitys togolaisuudesta on haudannut allee kabaye-heimoidentiteetin.

Togolaiset syövät yleensä kaksi tai kolme päivittäistä ateriaa, joiden perustana on hiilihydraattipitoinen aines kuten kassava, maissi, riisi, jamssi tai ruokabanaanit. Päivä-ja iltaruoan kanssa tarjotaan mausteinen kastike, jossa on palmuöljyä tai maapähkinätahnaa ja jotain proteiinipitoista kuten kalaa, lihaa tai papuja. Vihannesten syöminen rajoittuu paljolti porvaristoon.

Radio on tärkein joukkotiedotusväline; maassa toimii noin 80 radiosasemaa. Maassa toimii myös kaksi valtiolllista, kaksi yksityistä, yksi kaupallinen, yksi kristillinen ja yksi islamilainen televisiokanava. Ainoa päivittäin ilmestyvä sanomalehti on valtion omistama Togo-Presse.

Urheilu

Togo on osallistunut olympialaisiin vuonna 1972 ja vuodesta 1984 alkaen. Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan mitalin sai Benjamin Boukpeti vuonna 2008 melonnasta.

Togon jalkapallomaajoukkue on on Afrikan keskikastia. Se selvisi jalkapallon MM-kilpailuihin ensimmäisen kerran vuoden 2006 kisoissa. FIFAn rankigissa elokuussa 2010 se on sijalla 87, Mosambikin ja Kanadan välissä. Maassa on sata seuraa joissa pelaa 3300 rekisteröityä pelaajaa.

Jääkiekkoilussa kenties menestynein togolaissyntyinen on nykyisin Suomessa asuva Ekue Tomety, joka pelaa Oulun Kärppien A-juniorien SM-liigajoukkueessa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Togo Wikimedia Commonsissa
• Matkaopas aiheesta Togo Wikitravelissa (englanniksi)

Hallinto

• (ranskaksi) Republic of Togo official site
• (ranskaksi) National Assembly of Togo official site

Uutiset

• AllAfrica.com - Togo news headline links
• IFEX - Togo alerts, news articles and dossiers

Yleisesitys

• BBC News Country Profile - Togo
• Encyclopaedia Britannica, Country Page - Togo
• The World Factbook: Togo CIA. (englanniksi)
• US State Department - Togo includes Background Notes, Country Study and major reports
• Encyclopedia of the Nations - Togo

Afrikan valtiot

  

Islamilaisen yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot

Eurooppa: Turkki · Albania Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Yhdistyneet arabiemiirikunnat Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti Etelä-Amerikka: Guyana · Suriname Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä