Mobutu Sese Seko

Wikipedia

Mobutu Sese Seko
Zairen presidentti
Virassa 24. marraskuuta 1965 -- 16. toukokuuta 1997
Edeltäjä	Joseph Kasa-Vubu
Seuraaja	Laurent-Désiré Kabila
Tiedot
Syntynyt	14. lokakuuta 1930 Lisala, Belgian Kongo
Kuollut	7. syyskuuta 1997 Rabat, Marokko
Puolue	Mouvement Populaire de la Revolution

Mobutu Sese Seko Nkuku Ngbendu wa Za Banga tai Mobutu Sese Seko, syntymänimeltään Joseph-Désiré Mobutu (14. lokakuuta 1930 – 7. syyskuuta 1997) oli Zairen presidenttinä 32 vuotta vuosina 1965–1997. Hän harjoitti valtakaudellaan kleptokraattista diktatuuria, joka tunnettiin maailmalla korruptoituneisuudestaan ja nepotismistaan.

Sisällysluettelo 1 Varhainen elämä 2 Valtaannousu 3 Vallassa 4 Maanpaossa

[muokkaa] Varhainen elämä

Joseph-Désiré Mobutu syntyi ngbandi-heimoon Lisalassa Belgian Kongossa. Hänen sukunsa oli kuitenkin kotoisin Gbadolitesta, jonne Mobutu tulevalla valtakaudellaan rakensi lentokentän, vesivoimalan ja kolme palatsia.

Mobutun isä oli kokki, joka menehtyi sairauteen Mobutun ollessa vasta vauvaikäinen. Äiti Marie Madeleine Yemo oli karannut heimopäällikön haaremista Lisalaan ja työskenteli hotellissa. Mobutu vietti suurimman osan lapsuudestaan äitinsä hoidossa. Belgialaisen tuomarin rouva opetti hänet puhumaan ja kirjoittamaan sujuvaa ranskaa. Hän opiskeli aluksi Léopoldvillessa, mutta myöhemmin hänet lähetettiin Coquihatvillessa sijaitsevaan katolisten lähetyssaarnaajien ylläpitämään kouluun. Vuonna 1949 Mobutu karkasi koulusta ja lähti aluksella Léopoldvilleen, jossa tapasi tytön. Papit saivat hänet kiinni muutaman viikon kuluttua ja hänet lähettiin rangaistuksena seitsemäksi vuodeksi armeijaan.

[muokkaa] Valtaannousu

Vuonna 1949 Mobutu liittyi Belgian Kongon siirtomaa-armeijaan, Force Publiqueen, ja kohosi arvoasteikossa kersantiksi. Hän kirjoitti jo sotilaana salanimellä lehteen ja 1956 ryhtyi L'Avinirin lehtimieheksi. Hän matkusti 1958 Belgiaan vuoden 1958 maailmannäyttelyyn ja opiskeli journalistiikkaa.

Hän tutustui moniin siirtomaavaltaa vastustaviin kongolaisiin ja ystävystyi Patrice Lumumban kanssa ja liittyi tämän johtamaan Mouvement National Congolais -järjestöön, joka ajoi Belgian Kongon itsenäisyyttä. Uskotaan myös Mobutun olleen Belgian tiedustelupalvelun ilmiantaja.

Belgian Kongo itsenäistyi 30. kesäkuuta 1960, ja heti maan itsenäistymisen jälkeen pääministeriksi valittu Lumumba nimitti Mobutun Kongon demokraattisen tasavallan armeijan pääesikuntapäälliköksi. Lumumba ja presidentti Joseph Kasa-Vubu joutuivat pian valtataisteluun, jonka päätteeksi 14. syyskuuta 1960 Mobutu syöksi Lumumban vallasta sotilasvallankaappauksessa. Mobutun tukijoina toimivat Belgia ja Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA, jotka pitivät Lumumbaa liian vasemmistolaisena, ja Mobutua lännen kannalta parempana liittolaisena.

Vuonna 1965 Mobutu kaappasi vallan uudelleen kesken Kasa-Vubun ja uuden pääministerin Moise Tshomben valtataistelua. Hän julistautui presidentiksi viiden vuoden ajaksi, mutta keskitti nopeasti kaiken vallan omiin käsiinsä ja ryhtyi karsimaan poliittisia vastustajinaan.

[muokkaa] Vallassa

Mobutun hallinto oli aluksi epäpoliittinen ja jopa politiikan vastainen. Hänen mukaansa politiikoilta oli kestänyt viisi vuotta raunioittaa maa, ja viiden vuoden kuluttua maassa ei olisi enää poliittisia puolueita. Mobutu sai hätätilanhallinnon vallitessa lähes absoluuttisen vallan ja pyrki leikkaamaan poliitikkojen valtaa. Maakuntien määrää vähennettiin ja niin itsehallintoa leikattiin ja parlamentti menetti merkityksensä ja se jopa ajoittain lakkautettiin.

Vuonna 1966 hän perusti vapaaehtoisliikkeen "Tasavallan vapaaehtoisen joukot" ja pyrki kokoamaan kansanliikettä itsensä taakse. Hän nimitti itsensä "toiseksi kansallissankariksi" Lumumban jälkeen, jota oli ollut syrjäyttämässä. Vuonna 1967 luotiin Vallankumouksen kansanliike (Mouvement Populaire de la Revolution; MPR), joka oli vuoteen 1990 ainut sallittu puolue. Sen jäsenyydestä tuli kaikille kansalaisilla pakollista. Myös kaikki ammattiliitot yhdistettiin yhdeksi.

Mobutua vastaan oli aluksi vastarintaa. Vuonna 1966 neljä ministeriä pidätettiin ja teloitettiin julkisesti syytettynä vallankaappauksen suunnittelusta. Vangittujen ja teloitettujen joukossa oli useita Kasa-Vubun ja Tshomben hallituksen ministereitä, kuten entinen pääministeri Evariste Kimba, puolustusministeri Jérôme Anany, talousministeri Emmanuel Bamba ja energiaministeri Alexandre Mahamba. Katanganin kapina murskattiin kuten myös valkoisten palkkasoturien kapina 1967. Vuoteen 1970 mennessä lähes kaikki vastarinta oli kukistettu ja hallitus saanut maan hallintaansa.

Korostaakseen afrikkalaista identiteettiä Mobutu nimesi maansa uudelleen Zaireksi lokakuussa 1971. Hän määräsi kaikki luopumaan kristityistä nimistä ja 1972 hän otti itselleenkin uuden afrikkalaisperäisen nimen Mobutu Sese Seko Nkuku wa za Banga ("Kaikkivoipa voitontahtoinen taistelija, joka kulkee valloituksesta toiseen tulta kylväen"), joka lyhenee arkikäytössä muotoon Mobutu Sese Seko. Lapsena kastamisesta kristitylle nimellä saattoi seurata viiden vuoden vankeusrangaistus. Myös länsimaiset asusteet kiellettiin. Tilalle tuli abacost-niminen vaate.

Mobutu kansallisti ulkomaalaisomisteiset yhtiöt ja ajoi eurooppalaiset ulos Zairesta. Tästä seurasi niin syvä ja vakava talouden romahdus, että sijoittajia piti kosiskella takaisin. Mobutun epäonnistuneen talouspolitiikan vuoksi luonnonrikkauksistaan kuulun Zairen talous ajautui kriisiin ja hyperinflaatioon.

Mobutu tarvitsi avustuksia entiseltä siirtomaaisännältä Belgialta, Ranskalta ja Yhdysvalloilta hillitäkseen Angolasta käsin toimivien Katanganin kapinallisten hyökkäyksiä vuosina 1977 ja 1978.

Mobutu äänestettiin kolmannelle kaudelle 1977 ja myöhemmin neljännelle 1984. Kummallakaan kerralla hänellä ei ollut vastaehdokkaita.

Valtakautensa aikana Mobutun henkilökohtainen varallisuus kasvoi, ja 1984 sitä arvioitiin olevan noin neljän miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta. Hän talletti omaisuutensa ulkomaalaisille pankkitileille, suurimmaksi osaksi Sveitsiin. Summa vastasi suuruudeltaan Zairen valtionvelkaa. Valtaisan omaisuutensa Mobutu hankki ohjaamalla Zairen vientituotteista kullasta, kuparista, timanteista ja öljystä saadut tulot itselleen. Samalla kansa köyhtyi niin suuresti, ettei palkkoja voitu maksaa. Kaupunkien infrastruktuuri romahti ja ihmiset kärsivät nälänhädästä. Zairen ainoita hyvätuloisia olivat Mobutun sukulaiset ja ystävät. Mubutun vallastasyöksemisen aikaan maan talous oli vaipunut vuoden 1958 tasolle, vaikka väkiluku oli kolminkertainen tuolloiseen nähden.

Ministeri Domique Sakombi Inongon ansiosta Mobutun ympärille kehkeytyi vaikuttava henkilökultti. Kultin ylläpitämiseksi julkisille paikoille pystytettiin Mobutua esittäviä muotokuvia ja mediassa levitettiin häntä ylistävää propagandaa. Vuonna 1975 jopa kiellettiin kenenkään muun nimen mainitseminen mediassa kuin Mobutun; muut mainittiin tittelillä. Vuonna 1983 Mobutu nimettiin sotamarsalkaksi.

Diktatuuristaan huolimatta monet länsimaat, erityisesti Yhdysvallat ja Ranska, ja Kansainvälinen valuuttarahasto tukivat Mobutua, sillä tämä oli omaksunut aatteekseen antikommunismin. Mobutun kannatuksen takana oli myös länsimaiden halu päästä käsiksi Zairen mittaviin luonnonvaroihin, ja kommunismin uhan patoaminen keskisessä Afrikassa. Esimerkiksi Jimmy Carterin hallinto antoi puolet Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan varatuista kehitysapuvaroista Kinshasan Kongoon. Vuonna 1980 Yhdysvaltain edustajainhuone äänesti sotilasavun lopettamisesta Kongolle, mutta senaatti kuitenkin kumosi päätöksen. Erityisen lämpimiksi suhteet kehittyivät Ronald Reaganin hallinnon aikana, jolloin Mobutu vieraili valkoisessa talossa kolme kertaa. Hän oli myös ensimmäinen afrikkalainen valtionpäämies joka vieraili valkoisessa talossa George H. W. Bushin kaudella.

Mobutu pyrki saamaan vanhimman poikansa Nyiwan seuraajakseen. Tämän suunnitelman kuitenkin romutti hänen kuolemansa AIDSiin vuonna 1994.

[muokkaa] Maanpaossa

Toukokuussa 1990 taloudellisten ongelmien, poliittisen epävakauden ja painostuksen vuoksi Mobutu salli muitakin puolueita kuin omansa, ja perusti väliaikaishallituksen, jonka piti hoitaa siirtymäkausi vapaisiin vaaleihin. Valta pysyi kuitenkin edelleen Mobutun käsissä. Kun ilman palkkoja jääneet sotilaat mellakoivat pääkaupungissa Mobutu otti hallitukseensa myös opposition edustajia.

Vuonna 1993 maassa oli kaksi rinnakkaista hallitusta, yksi Mobutun puolella, toinen häntä vastaan. Mobutun ollessa sairaalahoidossa Euroopassa tutsit ottivat Zairen itäosat haltuunsa. Mobutu antoi tukensa hutuille, joita on syytetty Ruandan kansanmurhasta 1994. Marraskuussa 1996 hallitus määräsi tutsit poistumaan maasta kuolemanrangaistuksen uhalla, jolloin syttyi kapina.

Laurent-Désiré Kabila joukkoineen eteni Itä-Kongosta ja valloitti Kinshasan ja syöksi Mobutun vallasta toukokuussa 1997. Mobutu pakeni maasta ja lensi Togoon asettuen lopulta Marokkoon. Hän kuoli syyskuussa Rabatissa pitkään sairastamaansa eturauhassyöpään.

	Zairen ja Kongon demokraattisen tasavallan presidentit
	Joseph Kasa-Vubu (1960–1965) | Mobutu Sese Seko (1965–1997) | Laurent-Désiré Kabila (1997–2001) | Joseph Kabila (2001–)