Eturauhasen syöpä

Wikipedia
Ohjattu sivulta Eturauhassyöpä
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eturauhasen syöpä
Mikroskooppikuva eturauhasen värjätyistä syöpäsoluista (Gleason 4).
Mikroskooppikuva eturauhasen värjätyistä syöpäsoluista (Gleason 4).
5-vuotisennuste Yli 95 %[1]
Ensioireet Tihentynyt virtsaamistarve
Tärkein hoitomuoto Leikkaus, sädehoito, hormonihoito tai seuranta
Uusia tapauksia Suomessa vuosittain 4 200
Alkuvaiheen tutkimuksia PSA-verikoe
Riskitekijät Tupakointi, lihavuus, riski sairastua kasvaa iän myötä

Eturauhasen syöpä on eturauhasessa esiintyvä syöpä. Riski sairastua siihen kasvaa 50 ikävuoden jälkeen. Suurin osa eturauhasen syövistä etenee hyvin hitaasti, eivätkä ne lyhennä potilaan elinikää. Vain noin joka seitsemäs eturauhasen syöpä johtaa kuolemaan. Tautia voidaankin radikaalien hoitojen sijaan päätyä vain seuraamaan. Taudin yleisyyden takia eturauhasen syöpä aiheuttaa kuitenkin keuhkosyövän jälkeen toiseksi eniten syöpäkuolemia miehille Suomessa, noin 800 vuodessa.[2] Hoitamista edellyttävät aggressiiviset eturauhasen syövät, jotka muodostavat etäpesäkkeitä tyypillisesti luustoon.

Eturauhasen syöpä on maailmanlaajuisesti miesten toiseksi yleisin syöpä.[3] Sen esiintyvyys vaihtelee suuresti maanosittain. Suomessa sairastuneiden keski-ikä on noin 70 vuotta.[4] Suomessa eturauhasen syöpä on väestön yleisin syöpä ja uusia tapauksia todetaan vuosittain lähes 5 000.[5]

Eturauhasen syövän esiintymiseen vaikuttavat sekä ympäristötekijät että perinnölliset tekijät. Nykytietämyksen mukaan eturauhasen syöpä on yleisnimike erilaisille kasvaimille, joista suurin osa on hidaskasvuisia, vain n. 15 % nopeasti eteneviä ja kuolemaan johtavia. Eturauhasen syöpä on miltei aina adenokarsinooma.[6]

Kirurgisesti poistettu suurentunut eturauhanen.

Eturauhasen anatomia ja syövän syntymekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eturauhanen on miehen sukupuolirauhanen, joka sijaitsee virtsarakon alapuolella peräsuolen edessä. Se on noin luumun kokoinen, 20 grammaa painava elin. Se ympäröi osittain virtsaputkea, joka kuljettaa virtsan rakosta elimistön ulkopuolelle. Eturauhanen tuottaa osan siemennesteessä tarvittavasta nesteestä.[7] Eturauhasen syövän synty ja kasvu edellyttää miessukupuolihormoneita eli androgeeneja. Eturauhasen syöpää ei esiinny eunukeilla. Eturauhasen syöpä on kuitenkin vanhojen miesten sairaus, vaikka heillä iän mukana androgeenien, erityisesti testosteronin pitoisuudet seerumissa pienenevät. Selitys lienee eturauhassolujen iän myötä herkistyvä vaste hormoneille ja muiden riskitekijöiden kasvava merkitys miehen ikääntyessä.[8] Testosteronin vaikutus eturauhasen syöpään on myös kyseenalaistettu monessa tutkimuksessa. Kuitenkin tutkimustulokset eläin-, kliinisistä-, ennaltaehkäisy- ja hoidolliseen kokemuksiin perustuvista tutkimuksista viittaavat testosteronin vaikuttavan jollain tavalla eturauhasen syövän syntyyn.[9][10][11]

Eturauhasen syövän etiologia on taudin yleisyydestä huolimatta edelleen pääosin tuntematon.[12][13] Eturauhasen syöpä kehittyy eturauhasen solujen alkaessa muuttua pahanlaatuisiksi. Tapausten erityispiirteenä sairaus kehittyy usein aluksi hitaasti ja ilmenee myöhemmin iäkkäillä potilailla.[7][14] Ympäristötekijöillä on suurempi merkitys eturauhasen syövän kehittymisessä kuin perinnöllisillä tekijöillä.[13][15]

Runsas rasvan käyttö, lihavuus, tupakointi ja D-vitamiinin puute lisäävät eturauhasen syövän riskiä. Kasvisruokavalio ja E-vitamiinin saanti sen sijaan näyttäisivät pienentävän taudin riskiä. Alkoholin käyttö ei vaikuta eturauhasen syövän syntyyn, ja liikunnan vaikutuksesta ei ole yksiselitteistä näyttöä. Myös tulehdussairaudet lisäävät eturauhasen syövän riskiä.[1]

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eturauhasen syöpä on maailmanlaajuisesti miesten toiseksi yleisin syöpä.[3] Sen esiintyvyys vaihtelee suuresti maanosittain. Eturauhasen syöpää esiintyy erityisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Kaukoidässä tauti on harvinainen. Entisillä siirtomaa-alueilla eturauhasen syöpä on huomattavasti yleisempää eurooppalaisperäisellä väestöllä kuin alueen alkuperäisväestöllä.[4]

Uusien eturauhasen syöpätapausten määrä on kasvanut Suomessa pitkään, mutta tapausten määrän uskotaan kääntyvään laskuun ainakin hetkellisesti.[16] Joka tapauksessa eturauhasen syöpä on miesten yleisin syöpä ja ennusteiden mukaan pysyy pitkään sellaisena. Vuonna 2008 Suomessa eturauhasen syöpään sairastui 4 237 miestä ja siihen kuoli 817 miestä.[2] Eturauhasen syöpä on iäkkäiden miesten sairaus, ja Suomessa suuret ikäluokat ovat tulossa siihen ikään, jolloin syöpään sairastutaan. Sairastuneiden keski-ikä on noin 70 vuotta. Eturauhasen syöpään sairastuneita on siis tulevaisuudessakin paljon.[17][18]

Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana todettu eturauhasen syöpä yli 30 000 miehellä. Pohjoismaissa elää tällä hetkellä 150 000 miestä samassa tilanteessa.[19]

Ennuste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eturauhasen syöpä löytyy yleensä paikallisena. Levinneiden eturauhasen syöpien osuus on pieni, noin 10 prosenttia. Paikallisina löytyvien eturauhasen syöpien ennuste eli viiden vuoden elossaoloaika Suomessa on lähes 100 %. Yhteenlaskettu eturauhasen syöpien viisivuotisennuste on 92 %. Levinneen sairauden viiden vuoden ennuste on 47 %. Suomen elossaololuvut ovat maailmanlaajuisestikin erittäin hyvät ja parhaat Pohjoismaissa.[19]

Eturauhasen syöpä on melkein aina adenokarsinooma ja vain hyvin harvoin pienisolukarsinooma. Eturauhasen pienisoluinen syöpä löytyy useimmiten vasta leviämisvaiheessa, sillä se ei nosta veren PSA-arvoja. Osittain taudin harvinaisuudesta johtuvan hoidollisen kokemuksen puutteen, taudin aggressiivisen luonteen ja hiljaisen ensivaiheen takia taudin elinajan ennuste on erittäin pieni. Pienosoluista eturauhasen syöpää voidaan hoitaa sytostaateilla oireita lieventävästi. Pienisoluinen eturauhasen syöpä antaa heikon vasteen hormonihoidoille. Se lähettää etäpesäkkeitä tyypillisesti aivoihin.[20][21]

Seulonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hevosen siemennesteestä eristetyn PSA:n rakennepiirros.

Eturauhasen syöpä voidaan todeta seulonnalla varhain ennen taudin etenemistä. On olemassa kuitenkin myös ylidiagnostiikan vaara, jonka voi aiheuttaa pienten, kliinisesti merkityksettömien syöpien löytymisen. Tämä puolestaan voi johtaa myös ylihoitoon. Seulontamenetelminä käytetään rektaalista eturauhasen tunnustelua, transrektaalista (peräsuolen lävitse) ultraäänitutkimusta sekä PSA-pitoisuuden määritystä verikokeista. Viimeksi mainittu erilaisine muunnelmineen on nykyisin käytetyin ensisijainen seulontamenetelmä.[22]

Laajassa eurooppalaisessa seulontatutkimuksessa (European Randomized Study of Screening for Prostate Cancer, ERSPC) seurattiin miehiä yhdeksän vuotta. Suomesta tutkimukseen osallistui 80 000 miestä. Tutkimuksessa havaittiin, että seulonnalla voidaan vähentää eturauhassyöpäkuolleisuutta 20–30 prosenttia ja että parantumattomien syöpien osuus vähenee kolmanneksella. Teho on rintasyövässä käytetyn mammografiaseulonnan tasoa. PSA-seulonnan avulla voidaan löytää 41 % luustoon metastoituvaa tautia ennen leviämisvaihetta. Myös paikallisten levinneiden syöpien määrä väheni seulonnan avulla.[23]

Oireettoman miehen PSA-testauksen keskeinen ongelma on ylidiagnostiikka ja siitä johtuva ylihoitaminen. Yksilön kannalta PSA-testaus merkitsee epäilyä vakavaksi mielletystä sairaudesta ja elämänlaadun heikkenemistä, kun terveestä miehestä tulee sairas. Suurin osa PSA-seulonnoissa löydetyistä eturauhasen syövistä on pieniä ja hitaasti eteneviä "kilttejä" syöpiä. Piilevänä tautina se on hyvin yleinen: 50-vuotiailla sitä noin 50 %:lla, 60-vuotiailla 60 %:lla ja 70-vuotiailla 70 %:lla. Tavallinen ihminen arvostaa seulontaa, ja siksi syöpäseulontojen tehoa yliarvioidaan helposti. Työterveyshuollossa PSA-testejä otetaan joskus jopa mieheltä kysymättä. Tämä on epäeettistä, sillä tutkittavalta tulisi aina kysyä, haluaako hän tulla PSA-testatuksi. Seulontatutkimuksen perusteella tiedetään nyt, että yhden miehen pelastamiseksi eturauhassyöpäkuolemalta pitää seuloa tuhat miestä yhdeksän vuoden ajan.[24]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eturauhasen syövässä ei ole tyypillistä kliinistä oireenkuvaa, ja varhaisessa vaiheessa se on oireeton. Ensioireet muistuttavat enimmäkseen eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun oireita ja muiden sairauksien oireita, joihin liittyy virtsaamishäiriöitä. Virtsaamishäiriöt saattavat toisaalta aiheutua virtsarakon kasvaimesta, tulehduksista tai anomalioista eli synnynnäisistä poikkeamista virtsaneritysjärjestelmässä. Virtsaamisongelmat saattavat johtaa lopulta virtsaumpeen Joskus eturauhasen syövän ensimmäinen oire voi olla etäpesäkkeistä johtuva luustokipu tai patologinen murtuma.[25] Iäkkäillä eturauhasen syöpää sairastavilla potilailla saattaa olla myös muita sairauksia, esimerkiksi korkeaa verenpainetta, diabetesta tai sydän- ja verisuonisairauksia, jotka voivat vaikuttaa potilaan elämään syöpää enemmän.[14]

Tavallisimpia oireita eturauhasen syövässä:[26]

  • tihentynyt virtsaamistarve
  • virtsasuihkun heikkous
  • virtsatietulehdukset (katso Uretriitti ja Kystiitti)
  • tunne ettei rakko tyhjene täysin
  • alavatsa- ja selkäkivut
  • laihtuminen
  • yleiskunnon lasku.

Diagnostiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luustoon metastoituneen eturauhasen syövän isotooppitutkimus

Yleisin vihje, jonka perusteella epäillään eturauhasen syöpää, on verikokeessa todettu kohonnut PSA-arvo. Lopullinen diagnoosi perustuu koepalan histologiseen eli kudosopilliseen tarkasteluun. Syövän levinneisyys määritetään kuvantamistutkimuksissa.[27]

Eturauhassyöpää epäiltäessä lääkärin suorittama eturauhasen tunnustelu on tärkeä tutkimus. Syövän varhaisvaiheessa eturauhanen tuntuu kuitenkin kasvaimen sijainnista riippuen usein normaalilta.[6]

Eturauhassyöpä voi myös olla sattumalöydös esimerkiksi eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoidossa poistetun eturauhaskudoksen histologisessa tutkimuksessa.[6]

Tampereen yliopistossa etsitään uusia diagnosointikeinoja hankkeessa, jota rahoittaa Tekes. 2,5 miljoonan euron hankkeessa etsitään molekyylibiologian avulla biomarkereiksi kutsuttuja diagnosointimenetelmiä. Hanketta johtaa professori Hans Lilja.[5]

Laboratoriotutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eturauhasen syövän jäljille päästään useimmiten, kun miehen PSA-arvot veren seerumissa alkavat kohota. Esimerkiksi Helsingissä 80 prosenttia uusista eturauhasen syöpäpotilaista tulee hoitoon PSA-testin seurauksena.[27] PSA eli prostataspesifinen antigeeni on eturauhaskudoksen siemennesteeseen erittämää entsyymiä, mutta eturauhassolujen muuttuessa pahanlaatuiseksi sitä alkaa erittyä vereen normaalia suurempia määriä.[28]

PSA (prostataspesifinen antigeeni) on ollut merkkiaineena jo parikymmentä vuotta. PSA on verenkierrossa joko vapaana tai sitoutuneena. Myös oireettomille miehille tehdyt PSA-testit tuovat miehiä joko terveyskeskukseen tai työterveyslääkärin pakeille. Yleensä yleislääkäri ohjaa potilaan urologille. PSA-arvo voi kohota muistakin syistä kuin eturauhasen syövästä, siksi pelkkä PSA-arvo ei riitä eturauhasen syövässä diagnoosin tekemiseen. Uusia hyviä merkkiaineita tutkitaan korvaamaan PSA-testiä. PSA-arvojen perusteella ei voida erottaa kliinisesti merkityksettömiä eturauhasen syöpiä merkityksillisistä. Tarkemman syöpäluokituksen tekemiseen tarvitaan histologisia- ja kuvantamistutkimuksia.[27][18] PSA testin heikohkoa tarkkuutta eturauhasen syövän todentamiseksi on yritetty parantaa muodostamalla matemaattinen arvo, jossa lasketaan veressä vapaana olevan PSA:n ja kokonais-PSA:n suhde. Syövän todennäköisyys on kasvanut, jos koholla olevan PSA:n suhdeluku on alle 0,1. Diagnoosi on todennäköisemmin hyvänlaatuinen liikakasvu, jos hivenen koholla olevan PSA:n suhdeluku on yli 0,25.[29]

Kirjallisuudessa on kuvattu harvinaisia yksittäistapauksia, joissa eturauhasen syövän tyyppi olikin tavanomaisen adenokarsinooman sijaan pienisolusyöpä. PSA-testi ei paljasta piensoluisia eturauhasen syöpiä, sillä sellaiset syöpäkasvaimet eivät eritä PSA:ta.[20][21]

Histopatologinen luokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eturauhasen syövän diagnoosi varmistuu biopsiatutkimuksen histologisesta eli kudosnäytteestä. Biobsianäytteestä arvioitava kasvaimen laajuus ja erilaistumisaste ovat tärkeimmät ennustetekijät eturauhasen syövässä. Biopsian ongelma on kuitenkin se, että se edustaa vain pientä osaa eturauhasesta.[27] Tarvitaankin useita biobsianäytteitä (esimerkiksi[30][31] 10–12) eri kohdista, jotta saadaan selville kokonaistilanne.[1]

Patologi määrittelee histologisesta näytteestä syövän erilaistumisen, ja kun kyseessä on yleisin eturauhasen syövän tyyppi eli adenokarsinooma,[1] hän antaa erilaistumisasteelle Gleason-pisteet. Gleasonin luokitus on tärkein tutkimus eturauhasen syövän diagnostiikassa.[27] Gleasonin pisteytyksen skaala on 2–10. Useimmat eturauhasen syövät löytyvät biobsiassa Gleasonin pisteillä 5–7. Gleasonin pisteet 8, 9, ja 10 paljastavat aggressiivisen eturauhasen syövän. Alle neljän Gleasonin pisteen eturauhasen syövät harvemmin löytyvät biopsiassa, sillä niin alhaisen riskin potilaat eivät yleensä päädy jatkotutkimuksiin.[32]

Radiologinen kuvantaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eturauhasen syöpiä voidaan kuvantaa monilla eri menetelmillä. Tällä hetkellä ne eivät sovellu eturauhasen seulontaan. Ne eivät myöskään korvaa biopsioita. Radiologinen kuvantaminen on hyödyllistä erityisesti levinneisyystutkimuksina eturauhasen syövissä. Ultraäänitutkimus on eniten käytetty menetelmä, ja sillä usein arvioidaan myös munuaisten tila.[27] Yksinään ultraäänitutkimus ei yleensä riitä syövän diagnostiikassa, mutta sillä on tärkeä rooli koepalan otossa. Lisäksi sisäistä sädehoitoa voidaan suunnitella ultraäänitutkimuksen avulla[33]. Magneettikuvaus, joka monella muulla syövän alueella on hyödyllinen, on käytössä myös eturauhasen syövän toteamisessa – mutta selkeää kuvaa siitä, miten eturauhasta pitäisi kuvata, ei ole kansainvälisesti olemassa. Magneettikuvaus ei ole rutiinikäytössä primaaridiagnostiikassa. Sitä käytetään sädehoidon suunnittelun apuvälineenä. Tietokonetomografiaa käytetään ennen kaikkea imusolmukelevinneisyyden ja muun metastasoinnin selvittämiseen. Toisaalta tietokonetomografia on erittäin tärkeä sädehoidon suunnittelussa. Muita kuvantamismenetelmiä ovat magneettispektrogrammi (MRS) ja positroniemissiotomografia. Luuston gammakuvauksella voidaan löytää luustoon edenneitä etäpesäkkeitä.[27]

Hoidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eturauhasen syöpää hoidetaan eri tavoilla syövän levinneisyyden ja erilaistumisasteen mukaan: seurannalla, leikkauksella, sädehoidolla, hormonihoidoilla ja solunsalpaajilla. Usein näitä hoitoja yhdistetään keskenään. Hoidot voivat olla potilaan parantamiseen tähtääviä (kuratiivinen) tai oireita lievittäviä (palliatiivisia). Eturauhasen syövän hoitoja annetaan syövän erilaistumisen, levinneisyyden ja potilaan iän perusteella. Mikäli kasvain on histologisesti kohtalaisen tai huonosti erilaistunut, saavutetaan paras tulos paikallisessa eturauhasen syövässä hoitamalla radikaalileikkauksella tai radikaalisella sädehoidolla.[25] Iäkästä potilasta, joka sairastaa paikallista eturauhasen syöpää saatetaan päätyä vain seuraamaan ja antamaan palliatiivinen hoito mahdollisiin oireisiin. Samaan voidaan päätyä, jos potilaalla on muita elinajan ennustetta lyhentäviä sairauksia. Nämä potilaat kuolevat useimmiten muuhun sairauteen kuin eturauhasen syöpään.[18]

Kuratiiviset hoidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirurgisen hoidon tavoitteena on poistaa syöpä kokonaan (radikaalinen prostatektomia). Suomessa tehdään vuosittain noin tuhat radikaalia prostatektomiaa. Toimenpide voidaan tehdä joko avoleikkauksena, laparoskooppisesti (vatsaontelotähysteisesti) tai robottiavusteisesti. Kirurgisella hoidolla eturauhasen paikallisessa (ei metastasoitunut) syövässä saavutetaan hyvä pitkäaikaistulos. Kymmenen vuoden kuluessa syöpä uusiutuu 23 %:lla potilaista. Kymmenen vuoden elossaoloaika radikaalisen prostatektomian jälkeen vaihtelee välillä 88–95 %.[1]

Radikaalisessa prostatektomiassa kirurgi poistaa eturauhasen ja siemenrakkulat kokonaan. Virtsarakon kaula yhdistetään sitten katkaistuun virtsaputkeen. Alueellisten imusolmukkeiden poisto on kiistanalainen asia, sillä imusolmukemetastasoinnin riski on hyvin pieni, jos PSA-arvo on alle 10 µg/l. Potilaat toipuvat endoskooppisesta toimenpiteestä jonkin verran nopeammin kuin avoleikkauksesta, mutta syövän hoitamiseksi menetelmät lienevät yhtä tehokkaita. Leikkausmenetelmiä vertailevia tutkimuksia ei ole tehty. Potilaan jäljellä olevan eliniän tulisi olla vähintään kymmenen vuotta, jotta eturauhasen syövän radikaalileikkaus olisi perusteltua. Avoleikkaukseen liittyy usein kohtalaista verenvuotoa. Peräsuolen, virtsanjohtimien tai nervus obturatoriuksen vauriot ovat harvinaisia kirurgisissa hoidoissa, samoin kuin rakko-virtsaputkiliitoksen repeäminen tai pitkittynyt imunestevuoto. Laskimotromboosin ja keuhkoembolian riski on pienimolekyylisten hepariinivalmisteiden käytöstä huolimatta edelleen olemassa, mutta epätodennäköisenä.[34]

Radikaalia sädehoitoa toteutetaan kahdella tavalla: Lineaarikiihdyttimillä ulkoisena sädehoitona ja matalan- tai korkean annoksen kudoksensisäisenä tyköhoitona (brakyterapia). Korkean riskin potilaiden hoidossa sädehoitoon yhdistetään hormonihoito. Sädehoito on kehittynyt tarkemmaksi ja tehokkaammaksi erityisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.[33]

Eturauhasen syövän tyköhoidossa käytettäviä, säteileviä jyväsiä.

Tyköhoidoissa eturauhasen sisälle asetetaan pieniä jyväsiä, jotka säteilevät eturauhasen sisällä ja näin säästävät eturauhasta ympäröivien elinten soluja säteilyn haittavaikutuksilta. Tyköhoito aiheuttaakin vähemmän sivuvaikutuksia ja on paremmin siedetty kuin ulkoinen sädehoito. Sisäinen sädehoito antaa hyvän hoitotuloksen pienen riskin taudeissa, mutta levinneen tai aggressiivisen taudin hoitoon tyköhoito ei riitä.[35] Tyköhoidon vaihtoehtona voi olla myös pelkkä seuranta, sillä tyköhoidon antaminen rauhalliseen syöpään voi olla taudin ylihoitamista.[36]

Ulkoista sädehoitoa annetaan noin 36 (30) kertaa, ja sen hoitoteho vastaa radikaalileikkausta. Matalan riskin taudeissa hoitoannokset vaihtelevat eturauhasen syövän sädehoidoissa välillä 70–75 Gy ja keskisuuren tai suuren riskin taudeissa välillä 76–80 Gy. Viitteitä on siitä, että annoksen lisääminen tästäkin suuremmaksi voisi parantaa tuloksia. Kehon ulkopuolelta annetun sädehoidon mahdollisia sivuvaikutuksia ovat impotenssi sekä rakon ja peräsuolen ärsytysoireet. Eturauhasen ulkoisen sädehoidon laitteiston kehittyessä on voitu yhä enemmän kasvattaa eturauhasen saamaa sädeannosta ja pienentää muiden kriittisten elimien sädeannosta.[33] Sädehoitoa voidaan antaa myös leikkauksen jälkeen liitännäishoitona ja taudin uusiutuessa palliatiivisena hoitona.[37]

Ulkoisen sädehoidon kehitys on mahdollistanut aiempaa suurempia hoitoannoksia. Suuremmat sädeannokset ovat mahdollisia intensiteettimuokatun sädehoidon (Intensity-Modulated Radiation Therapy, IMRT) avulla. IMRT-tekniikan avulla sädehoidon annosjakauma voidaan suunnitella niin, että syöpäkudos saa entistä suuremman sädeannoksen ja terve, kasvainta ympäröivä kudos säästetään turhalta säteilyltä entistä paremmin. Lisäksi sädehoidon kohdistuksessa päästään parempaan tarkkuuteen, kun eturauhasen sädehoito kohdistetaan eturauhaseen asennettujen kultajyvien avulla. Sädehoito kohdistettiin ennen kultajyväkohdennuksia lantion alueen luiden avulla. Sädehoito on kuitenkin epätarkempaa kohdistaa lantion luiden mukaan, sillä eturauhanen on suhteellisen liikkuva elin luihin verrattuna. Sädehoidon kehittyessä sädehoidon sivuvaikutuksen ovat pienentyneet, vaikka hoitoannos on kasvanut.[38][39][40]

Palliatiiviset hoidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palliatiiviset hoidot ovat oireita lievittävällä hoitoja, joita annetaan silloin, kun pitkälle edennyttä sairautta ei voida enää parantaa. Palliatiivista hoitoa annetaan siis potilaille, joita ei voida enää parantaa syövän uusiutuessa tai levitessä, myös joskus syövän löytyessä laajasti levinneenä.[41] Etäpesäkkeitä lähettäneen taudin kanssakin voi elää 3–4 vuotta. Kuoleman lähestyessä hoitolinjoista keskustellaan yksilöllisesti ja potilas kohtaa tiedon kuolemastaan useimmiten vähitellen ja asteittain. Hoitolinjapäätökset kirjataan potilaan sairauskertomukseen. Alkuun hoidon tavoite voi olla suorituskyvyn ylläpitäminen, myöhemmin oireiden lievittäminen ja kuolemaan valmistautuminen. Levinneen sairauden hoidon tavoitteena on lievittää oireita ja pitkittää elinaikaa. Palliatiivisia hoitoja saa eturauhasen syöpään 800 miestä vuosittain.[42]

Palliatiivisia hoitoja eturauhasen syövässa annetaan oireiden mukaan. Säännöllinen liikunta ehkäisee turvotusta ja väsymystä. Syöpäkipua voidaan hoitaa kipulääkkeillä.[42] Luustokipua voidaan hoitaa myös sädehoidolla. Kerta-annos sädehoitoa voidaan antaa hormonihoitojen yhteydessä rintoihin niiden kasvun ehkäisemiseksi. Virtsatietukosta voidaan hoitaa poistamalla virtsateitä painavaa syöpäkudosta (elektroresektio). Bisfosfonaattien käyttöä harkitaan luustoperäisen kivun hoitona ja myös luustokomplikaatioiden ehkäisemiseksi. Punasolutankkauksella voidaan hoitaa syövästä tai sen hoidoista aiheutuvaa anemiaa. Solunsalpaajilla ei ole merkittävää osaa palliatiivisissa eturauhasen syövän hoidoissa.[43]

Eturauhasen syöpää sairastaville on kokeiltu voimakasta alfasäteilyhoitoa. Kun tulokset olivat hyvin lupaavia, koe keskeytettiin ja hoitoa alettiin antaa kaikille koeryhmän jäsenille. Kokeessa mukana olleet sairastivat luuhun levinnyttä syöpää. Säteilylähde oli luuhun kalsiumin tavalla imeytyvä radiumkloridi. Alfahiukkaset olivat muita säteilyhiukkasia suurempia ja vahvempia, ja niitä tarvittiin vain 1-3 osumaa, kun betahiukkasten osumia tarvittiin tuhansia.[44]

Liitännäishoidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päähoidon yhteydessä annettavien liitännäishoitojen tavoite on estää tautia uusiutumasta ja leviämästä. Liitännäishoitoja on alettu käyttää entistä enemmän, ja niitä annetaan yleensä keskikorkean ja korkean riskin potilaille eturauhasen syövän hoidoissa. Liitännäishoidot madaltavat syövän leviämisen riskiä. Tyypillisiä liitännäishoitoja eturauhasen syövässä ovat sädehoito leikkaushoidon yhteydessä ja hormonihoidot sädehoidon yhteydessä. Eri hoitomuotoja voidaan yhdistellä potilaskohtaisen riskiluokituksen mukaan.[45][37]

Hormonihoitoja annetaan riskiryhmän mukaan joko lyhyinä (kuukausia) tai pitkinä (2–3 vuotta). Liitännäishoitona annettu hormonihoito pienentää eturauhasta ja parantaa sädehoidon tehoa jäljellä oleviin syöpäsoluihin. Ei ole kuitenkaan osoitettu, että ennen eturauhasen poistoleikkausta annettu hormonihoito pidentäisi merkittävästi biokemiallista uusiutumisvapaata aikaa. Eturauhasen poiston jälkeen annettu sädehoito sen sijaan parantaa potilaan ennustetta merkittävästi, kun syöpä on aggressiivinen, mutta ei vielä levinnyt.[45]

Solunsalpaajia annetaan monissa syöpähoidoissa sädehoidon tai leikkauksen liitännäishoitoina. Eturauhasen syövässä solunsalpaajahoidot ovat kuitenkin osoittautuneet 1970-luvulta saakka tehottomiksi monissa tutkimuksissa. Heikon vasteen solunsalpaajahoidoille arvellaan johtuvan eturauhasen syöpäsolujen heterogeenisestä molekyylirakenteesta.[46] Vasta 2000-luvulla Doketakseli-niminen (Docetaxel) sytostaatti yhdistelmähoitona muiden sytostaattien kanssa on tuottanut lupaavia tutkimustuloksia eturauhasen syövän liitännäishoitoina.[47]

Hiirikokeissa on tutkittu F77-nimistä vasta-ainetta, joka kiinnittyy eturauhasen syöpäsoluihin. Tutkimustulokset ovat vaikuttaneet lupaavilta, sillä aine tuhosi syöpäsoluja eikä kiinnittynyt terveisiin soluihin. Tulevaisuudessa F77-vasta-aine saattaa olla liitännäishoito eturauhasen syövässä.[3]

Aktiiviseuranta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienen tai keskisuuren riskin eturauhasen syöpää voidaan jäädä seuraamaan, mikäli tauti on oireeton eikä todennäköisesti lyhennä odotettavissa olevaa elinikää. Eturauhasen syöpä on tällä hetkellä ylihoidettu sairaus, ja joissain tapauksissa saattaisi olla parempi, että taudin etenemistä vain seurattaisiin aktiivisesti, kunnes radikaalihoito on varmasti tarpeellinen.[36]

Aktiiviseurannan merkitys eturauhasen syövän hoidossa kasvanee, sillä valtaosa löydetyistä syövistä on matalan riskin tauteja. Aktiiviseurannassa potilas käy urologin vastaanotoilla seurannassa. Seurantapotilaalle annetaan parantavaa hoitoa, jos seurannan aikana ilmenee viitteitä taudin aktivoitumisesta. Aktiiviseurannan avulla pyritään vähentämään ylihoitamista ja ylihoitamisen aiheuttamia haittavaikutuksia.[48]

Jälkivaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkiin hoitoihin liittyy jälkivaikutuksia. Aktiiviseuranta on poikkeus, mutta se ei ole varsinaisesti taudin hoitamista. Leikkaushoidon haittoina voi olla virtsanpidätyskyvyn aleneminen ja erektiohäiriöitä. Sädehoito voi aiheuttaa suolistoärsytystä ja erektiohäiriöitä. Hormonaalisten hoitojen seurauksena voi olla kuumia aaltoja, osteoporoosia ja rintojen kasvua.[45] Leikkaushoitoon liittyy lisäksi samat jälkivaikutusten riskit kuin kaikkiin muihinkin leikkaushoitohin. Riskejät ovat muun muassa verenvuodot ja laskimotromboosit, ja trombeista edelleen keuhkoembolia.[18]

Jälkivaikutuksiin voidaan antaan oireiden mukaista hoitoa. Anemian hoidossa käytetään erytropoietiinia ja luustoa voidaan lääkitä eturauhasen syöpää sairastavilla bisfosfonaatein. Hormonihoidosta johtuvaa rintojen kasvua voidaan estää rintojen sädetyksellä.[45]

Uusiutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eturauhasen syöpä voi uusiutua hoitojen jälkeen. PSA on paras merkkiaine seurannassa. PSA-arvon nousunopeus kertoo parhaiten uusiutumisen laadusta, kun taustalla on tieto hoidetusta kasvaimesta. Suosituksena on vähintään kaksi PSA-mittausta kolmen kuukauden välein, jotta voidaan arvioida nousunopeutta. PSA-arvon noustessa lääkäri määrää radiologisia tutkimuksia uusiutumisen selvittämiseksi. Ultraäänitutkimus ja uusi biopsia voi paljastaa paikallisesti uusiutuneen eturauhasen syövän, mutta koepala ei ole sädehoidon jälkeen yhtä luotettava kuin ennen sädehoitoa.[49][50]

Uusiutuneen taudin hoitoon vaikuttavat potilaan yleistilanne ja muut sairaudet sekä ensimmäisen hoitokerralla käytetty hoito. Uusiutuneen taudin hoidossa pystytään hidastamaan taudin etenemistä ja etäpesäkkeiden muodostumista. Uusiutuvaa eturauhasen syöpää voidaan hoitaa hormonihoidoilla, sytostaateilla tai sädehoidolla.[49] Uusiutuvan syövän sädehoidossa ei voida antaa parantavaa annosta, jos ensimmäisellä hoitokerralla potilasta hoidettiin jo sädehoidolla. Kipua lievittävä sädehoito tai rintojen sädetys hormonihoidoissa sen sijaan ovat mahdollisia[45].

Eturauhasen syövän psykologiset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eturauhasen syöpä uhkaa miehuuden tunnetta monella tasolla[51]

Kolmasosalla eturauhasen syöpää sairastavilla potilailla on psyykkisiä oireita jossain vaiheessa hoitoja. Suurin osa, 70 prosenttia pärjää henkisesti aivan hyvin. Tilapäinen unettomuus on taudin yhteydessä yleisimmin esiintyvä psyykkinen oire. Unettomuus voi johtua myös sairauteen käytetystä lääkityksistä.[51] Pienet kävelylenkit ja istuminen raittiissa ilmassa voivat piristää oloa päiväsaikaan ja samalla parantaa unen laatua.[41]

Eturauhasen syöpä on haaste miehelle. Potilaalla herää hoitoprosessin alkaessa monia kysymyksiä: mitä kehossa tapahtuu, mitä elämässä tapahtuu, mitä mielessä tapahtuu ja millainen mies minusta tulee? Kysymykset voivat perustua varhaislapsuuden kokemuksiin. Eturauhasen syöpä uhkaa miehuuden eri tasoja, joita ovat miehisyyden identiteetti, mieshormonien muokkaama kehollisuus, seksuaalisuus ja suku-virtsaelimiin liittyvä toiminta. Hoidon aikana ja sen jälkeen potilaalla voi ilmentyä seksuaalisen halun vähenemistä, erektiohäiriöitä ja virtsanpidätyskyvyttömyyttä.[51]

Sairastumisen jälkeen potilaan itsehallinnantunne voi järkkyä ja seurauksena voi olla kriisi. Henkisessä kriisissä akuuttivaihetta seuraa asioiden jäsentelyn vaihe, jonka kautta saavutetaan psyykkinen tasapainotila. Psyykkisen kriisin vaiheita ovat šokki, kieltäminen, reaktiovaihe, läpityöskentelyvaihe ja integraatio, jossa potilas hyväksyy itselleen tapahtuneen ja psyykkinen kasvu alkaa. Psyykkiseen oireiluun liittyvät ahdistuneisuus, mielialojen oireet ja uniongelmat. Sairastumisen aiheuttamiin psyykkeen ongelmiin voidaan hakea ammattitukea, jota syöpäpotilaille on tarjolla muun muassa klinikoilla.[51]

Tautiprosessin aikana on vaarana, että potilas masentuu. Ulkopuolisuuden, alemmuuden ja riittämättömyyden tunne, passiivisuus ja alistuneisuus voivat olla depression oireita. Masennuksesta saattaa seurata vetäytymitä ulkopuoliseksi perhetilanteissa ja aikaisempi määrätietoisuus voi muuttua alistuneeksi ja passiiviseksi voimattomuudeksi.[51] Hoitosuunnitelman selkeytyminen ja hoitorutiinit auttavat sopeutumaan tautiprosessin aikana uusiin tilanteisiin. Ystävillä ja omaisilla on suuri merkitys syöpäpotilaan henkisessä jaksamisessa. Myös potilaskohtainen lääkitys auttaa joitain potilaita selviytymään sairauden kriiseissä eteenpäin.[41]

Psykologisessa kuntoutuksessa auttaa, jos potilas tietää miehuuden merkitsevän paljon laajempaa kokonaisuutta kuin pelkkä maskuliinisuus. Miehuuden merkityssisällössä korostuu vastavuoroinen jakaminen ja läheisyys. Miehuuden tunne säilyy haluna, vaikka erektiohäiriöitä esiintyy. Potilaan pitäisi pystyä suremaan menetyksiä. Myös huumori auttaa psyykkisessä kuntoutuksessa; vertaistukiryhmissä se voi tukea sopeutumista ja laukaista keskustelua estävää varautuneisuutta, ja sillä on tärkeä asema eturauhasen syöpää sairastavien psyykkisessä sopeutumisessa. Huumoria käytettäessä ei kuitenkaan tulisi nolata eturauhasen syöpää sairastavaa.[51]

Prostatahyperplasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillinen eturauhanen, jossa on sekä prostatahyperplasia (keskellä) että eturauhasen syöpä (mustat kuviot).[18]
Pääartikkeli: Eturauhasen liikakasvu

Prostatahyperplasia eli eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu on iäkkäillä miehillä yleisempää kuin eturauhasen syöpä. Liikakasvua potee 80 % yli 60-vuotiaista miehistä, mutta vain puolella heistä se aiheuttaa oireita. Laajentunut eturauhanen voi tukkia virtsaputkea tai painaa virtsarakkoa. Virtsaaminen ja yhdyntä saattavat eturauhasen laajentuman vuoksi vaikeutua. Eturauhasen liikakasvua voidaan joutua hoitamaan lääkkein tai kirurgisin toimenpitein, esimerkiksi höyläämällä.[7][52] Eturauhasen liikakasvun oireet muistuttavat paljon eturauhasen syövän oireita. Sen sijaan sairauksien hoidot poikkeavat toisistaan, ja siksi erotusdiagnostiikka on tärkeää eturauhasen liikakasvussa ja eturauhasen syövässä.[25] Eturauhasen liikakasvu kehittyy eturauhasen sisäosaan, ja eturauhasen syöpä useimmiten eturauhasen ääreisvyöhykkeelle. Samalla potilaalla voi tyypillisesti olla eturauhasessa sekä liikakasvua että syöpäpesäkkeitä.[18]

Eturauhasen syöpä voidaan erottaa hyvänlaatuisesta liikakasvusta paitsi kuvantamalla myös tunnustelemalla eturauhasta peräsuolen kautta (tuseeraus). Kyhmyjen ilmeneminen viittaa eturauhasen syöpään. Myös PSA-määrityksestä voidaan saada viitteitä. Mitä korkeampi PSA, sitä todennäköisemmin kyseessä on eturauhasen syöpä eikä pelkkä eturauhasen liikakasvu.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ruutu M, Rannikko A, Malmi H,Vasarainen, H & Mikkola A: Hyväennusteisen paikallisen eturauhassyövän hoidosta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2009, 125. vsk, nro 14. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 2.3.2011.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Urologiyhdistys ry:n asettama työryhmä: Eturauhassyöpä Käypähoito.fi. Viitattu 19.1.2011.
  2. a b Suomen Syöpärekisteri: Keskimääräiset syöpäkuolemien lukumäärät vuosina 1962-2008 primaaripaikoittain ja kalenterijaksoittain, Miehet Tilastot. 7.12.2010. Suomen Syöpärekisteri. Viitattu 23.1.2011.
  3. a b c Tutkijat löysivät vasta-aineen eturauhassyöpään 29.12.2009. Yle.fi. Viitattu 25.4.2011.
  4. a b Parkin, D. M., Whelan, S. L., Ferlay, J., Raymond, L. & Young, J.: IARC Worldwide Cancer Incidence Statistics—Prostate JNCI Cancer Spectrum. 19.12.2001. Oxford University Press. Viitattu 25.1.2011. (englanniksi)
  5. a b Tutkimus: Eturauhassyövän turhat hoidot vähenevät Yle Tampere. Viitattu 16.6.2011.
  6. a b c Gaze, Mark N. ja Wilson, Isobel M.: Handbook of Community Cancer Care, s. 175–178. Cambridge University Press, 2002. ISBN 1841100013. Kirjan esikatselu Google kirjoissa (viitattu 16.3.2011). (englanniksi)
  7. a b c Eturauhasen syöpä Tietoa syövästä. Syöpäjärjestöt. Viitattu 17.1.2011.
  8. Sakari Rannikko: Eturauhassyöpä Terveyskirjasto. 2009. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 24.2.2011.
  9. Hsing A, Chu L & Stanczyk F: Androgen and Prostate Cancer: Is the Hypothesis Dead? 2008. Cancer Epidemiol Biomarkers Pre. Viitattu 15.4.2011. (englanniksi)
  10. Morgentaler, A: Study finds no causal link between testosterone replacement, prostate cancer or cardiac disease 2004. The New England Journal of Medicine. Viitattu 15.4.2011. (englanniksi)
  11. Parsons J, Carter B, Landis P, Wright J, Platz E & Metter J: High Blood Testosterone Levels Associated With Increased Prostate Cancer Risk ScienceDaily. 2004. Johns Hopkins Medical Institutions.. Viitattu 15.4.2011. (englanniksi)
  12. Ann Hsing & Anand Chokkalingam: Prostate cancer epidemiology. Frontiers in bioscience, 2006, 1. vsk, nro 11, s. 1388-1413. Frontiers in Bioscience. (englanniksi)
  13. a b Joensuu H, Ojala A & Kouri M: ”Eturauhasen syöpä”, Kliininen Sädehoito, s. 262. "Etiologia on pääosin tuntematon. 5–10 % eturauhasen syövistä arvioidaan olevan periytyviä.". Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2002. ISBN 951-656-068-7.
  14. a b Norlén, B. J. Schenkmanis, U. & Bokförlag, I: Eturauhassyöpä., s. 7, 11. Suom. Salonen, S. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31113-4.
  15. Lichtenstein P, De Faire U, Floderus B, Svartengren M, Svedberg P, Pedersen NL: The Swedish twin registry: a unique resource for clinical, epidemiological and genetic studies. Journal of Internal Medicine, 2002, 252. vsk, s. 184-205. (englanniksi)
  16. Uusien tapausten lukumäärät, yleisimpien syöpien mennyt ja ennustettu trendi, miehet. (Tilasto) Cancer Society of Finland Publication No. 76.. 2009. Suomen Syöpärekisteri. Viitattu 14.3.2011.
  17. Väestön ikärakenteen kehitys (Tilasto) 30.9.2010. Findikaattori. Viitattu 24.2.2011.
  18. a b c d e f Ruutu et al. 2009, s. 1518-1521
  19. a b Risto Sankila: Eturauhasen syövän epidemiologia, s. 6–9. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.1.2011).
  20. a b Trotz, Christopher: Prostate cancer with a normal PSA: small cell carcinoma of the prostate – a rare entity. The Journal of the American Board of Family Practice, 2003, 16. vsk, nro 4, s. 343–344. American Board of Family Practice. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2011. (englanniksi)
  21. a b Aygun C.: Small cell carcinoma of the prostate: a case report and review of the literature. Maryland Medical Journal, 1997, 46. vsk, nro 7, s. 353–356. Tiivistelmä PubMedissa Viitattu 16.3.2011. (englanniksi)
  22. Antti Rannikko: Seulonta 2011. Suomalainen Eturauhassyöpä.fi. Viitattu 18.1.2011.
  23. ERSPC 2009. EU: ERSPC. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
  24. Vesa Kataja: Tarvitaanko eturauhasen syövän seulontaa? – Ei todellakaan!, s. 17, 19, 21. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.1.2011).
  25. a b c Lukkarinen, O. Aaltomaa, S. Ala-Opas, M. Aro, J. Kataja, V. Korpela, M. Kunnamo, I. Laato, M. Lindholm, P. Martikainen, P. & Tammela, T.: Eturauhassyöpä.. Duodecim, 2007, 125. vsk, nro 21, s. 2589–2590. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
  26. a b Eturauhasen syöpä Lääkärin käsikirja. 25.11.2010. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 6.2.2010.
  27. a b c d e f g Kujala P, Vaarala M, ja Aronen, H.: Sessio II Diagnostiikka: Diagnostiikan haasteet PSA-aikakaudella, Uusien merkkiaineiden mahdollisuudet, Kuvantaminen kliinisessä päätöksenteossa, s. 26-35. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.2.2011).
  28. Balk S, Ko Y & Bubley J: Biology of Prostate-Specific Antigen (American Society for Clinical Oncology) Biology of Neoplasia. 2003. Journal of Clinical Oncology. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  29. S-PSA Laboratoriolyhenteet. Darwin Media Oy. Viitattu 6.5.2011.
  30. tarvittava määrä vaihtelee tapauskohtaisesti, ja käytännöissä voi olla eroja
  31. The Prostate Cancer Biopsy Procedure Prostate Cancer Treatment Guide ™. 2010. Viitattu 20.3.2011. (englanniksi)
  32. Prostate Cancer Gleason Score Prostate Cancer Treatment Guide ™. 2010. Viitattu 16.2.2011. (englanniksi)
  33. a b c Mauri Kouri & Aki Kangasmäki: Moderni sädehoito. Duodecim, 2009, 125. vsk, nro 9, s. 947–958. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Artikkelin verkkoversio.
  34. Ruutu et al. 2009, s. 1517-1523
  35. Nag S, Beyer D, Friedland J, Grimm P, Nath R: American Brachytherapy Society (ABS) recommendations for transperineal permanent brachytherapy of prostate cancer. International Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics. 1999. U.S. National Library of Medicine. Viitattu 21.2.2010. (englanniksi)
  36. a b Nicole Fawcett: Low-risk Prostate Cancer Patients Face Overtreatment (Alkuperäinen tutkimus: John T. Wei) Article adapted by Medical News Today from original press release. 17.8.2006. Medical News Today. Viitattu 26.1.2011. (englanniksi)
  37. a b Thompson I, Tangen CM, Paradelo J, Lucia M, Miller G, Troyer D, Messing E, Forman J, Chin J, Swanson G, Canby-Hagino E, Crawford E: Adjuvant radiotherapy for pathological T3N0M0 prostate cancer significantly reduces risk of metastases and improves survival: long-term followup of a randomized clinical trial. The journal of Urology, 2009, 3. vsk, nro 181. Elsevier. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.2.2011. (englanniksi)
  38. Rautio: Kultajyväkohdennuksien osuvuus eturauhasen syövän sädehoidossa (PDF) 2011. Verkkokirjasto Theseus. Viitattu 13.2.2011.
  39. Irene Lips, Homan Dehnad, Carla van Gils, Arto Boeken Kruger, Uulke van der Heide, Marco van Vulpen: High-dose intensity-modulated radiotherapy for prostate cancer using daily fiducial marker-based position verification: acute and late toxicity in 331 patients. Radiation Oncology, 2008, 3. vsk, nro 15. www.ro-journal.com/. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  40. Lips I, Dehnad H, Kruger AB, van Moorselaar J, van der Heide U, Battermann J, van Vulpen M.: Health-related quality of life in patients with locally advanced prostate cancer after 76 Gy intensity-modulated radiotherapy vs. 70 Gy conformal radiotherapy in a prospective and longitudinal study.. (Tiivistelmä luettavissa ilmaiseksi) International Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics, 2007, 69. vsk, nro 3, s. 656–661. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  41. a b c Saarto, T & Janes, R: Opas potilaalle syövän oireiden lievittämisestä (PDF) (Potilasopas) Potilasoppaat. Helsinki: Syöpätautien klinikan tuki c/o Syöpätautien klinikka. Viitattu 5.3.2011.
  42. a b Jaana Kaleva-Kerola: Palliatiivinen hoito, s. 79–81. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.2.2011).
  43. Eturauhasen syöpä (PDF) Duodecim. 2009. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 21.2.2011.
  44. Helsingin Sanomat 24.9.2011
  45. a b c d e Paula Lindholm: Eturauhasen syövän liitännäishoidot, s. 66–67. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.1.2011).
  46. Wang, J. & Waxman, J: Chemotherapy for prostate cancer. (Tiivistelmä luettavissa internetissä) Urologic Oncology, 2000, nro 5, s. 93–96. Elsevier Inc. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  47. De Wit, R: Shifting paradigms in prostate cancer; docetaxel plus low-dose prednisone – finally an effective chemotherapy.. (Tiivistelmä luettavissa internetissä) European Journal of Cancer, 2005, nro 41, s. 502–507. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  48. Antti Rannikko: Aktiiviseuranta 2011. Suomalainen Eturauhassyöpä.fi. Viitattu 26.1.2011.
  49. a b Paul O'Neill: If Prostate Cancer Comes Back (Reviewed by the doctors at The Cleveland Clinic Urological Institute) Prostate Cancer Guide. 2006. WebMD. Viitattu 32.1.2011. (englanniksi)
  50. Stephan Werner: Recurrance after Treatment 2004. Werner-Francis Urology Associates. Viitattu 32.1.2011. (englanniksi)
  51. a b c d e f Irja Idman: Miehuuden ytimeen, s. 87–89. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.1.2011).
  52. Osmo Saarelma: Eturauhasen liikakasvu (prostatahyperplasia), eturauhasvaiva Lääkärikirja Duodecim. 8.2.2010. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 30.1.2011. Suomi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]