Inflaatio

Talous

Tutkimusalat

Ekonometria · Taloustiede
Mikrotaloustiede
Makrotaloustiede
Taloushistoria · Taloussosiologia

Taloustieteen alueet

Hyvinvointi · Julkistalous
Sosiaalipalvelut · Toimiala
Työ · Vihreä talous
Ympäristö

Keskeisiä käsitteitä

Tuotanto · Kulutus · Pankki
Taloudellinen toiminta
Hyödyke · Kannattavuus
Talouskasvu · Inflaatio
Taantuma · Lama · Raha
Suhdannevaihtelu · Pankkikriisi
Taloudellinen epätasa-arvo

Inflaatio Suomessa 1975-2007 (Lähde: Tilastokeskus).

Elinkustannusindeksi Suomessa 1951-2007 (Lähde: Tilastokeskus).

Inflaatio tarkoittaa taloustieteessä rahan ostovoiman heikkenemistä sekä siitä aiheutuvaa hintojen nousua. Ostovoiman heikkeneminen ja hintojen nousu eivät kuitenkaan ole inflaation syitä, vaan seurauksia. Inflaation myötä rahan ostovoima alenee eli samalla rahamäärällä ei saa enää ostettua yhtä paljon kuin aikaisemmin, ja rahamääräiset säästöt menettävät arvoaan. Jollei palkkoja koroteta, reaalitulo alenee inflaation myötä. Toisaalta reaaliomaisuuden eli esimerkiksi kiinteistöjen nimellinen arvo kasvaa. Inflaation vastakohta on deflaatio eli hintatason lasku. Tilannetta, jossa yhdistyvät korkea inflaatio ja lama kutsutaan stagflaatioksi.

Valtiot mittaavat virallista inflaatiota erilaisilla hintaindekseillä. Tämä virallinen inflaatio vaikuttaa muun muassa erilaisiin indeksikorotuksiin, esimerkiksi eläkkeiden suuruuteen. Yleisimmät mittauskohteet ovat kuluttajien tuotteiden hintojen nousu, tuottajien tuotteiden hintojen nousu tai bruttokansantuotteen muutokset. Mittaustavat saattavat vaihdella valtioiden välillä ja hintaindeksejä päivitetään vastaamaan sen hetkistä yhteiskuntaa, joten esimerkiksi kuluttajahintaindeksit eivät ole täysin vertailukelpoisia tehtyjen muutosten vuoksi eri vuosikymmenillä.

Inflaation syitä

Inflaation syistä on useita erilaisia näkemyksiä taloustieteilijöiden keskuudessa. 1930-luvulle asti hallitseva teoria oli rahan kvantiteettiteoriaan pohjautuva monetaristinen teoria, jonka mukaan inflaatio johtui liikkeellä olevan rahamäärän kasvusta: esimerkiksi liikkeellä olevan rahan määrän kaksinkertaistaminen johtaa hintatason kaksinkertaistumiseen eli rahan arvon puolittumiseen. Rahavarannon kasvusta johtuvaa rahan arvon alenemista kutsutaan monetaariseksi inflaatioksi.

1930-luvulla John Maynard Keynesin ajatusten pohjalta syntynyt keynesiläinen teoria korosti puolestaan hyödykkeiden kysynnän ja tarjonnan vaikutusta inflaatioon. Keynesiläisen koulukunnan mukaan inflaatio voi aiheutua siitä, että kokonaiskysyntä kasvaa kokonaistarjontaa nopeammin. Näin tapahtuu etenkin kun talous on aktiivinen ja rahatulot paisuvat. Tällöin on kyse kysyntäinflaatiosta. Inflaatiota voi tapahtua myös kustannusten nousun takia, mikä korottaa hintoja, jolloin on kyse kustannusinflaatiosta. Nykyään kuitenkin taloustieteessä nämä hintojen muutokset kysynnän ja kustannusten muutosten seurauksina käsitetään hintavaihteluina inflaation sijaan. Kysyntäinflaatio ja kustannusinflaatio ovat pudonneet käsitteinä kielenkäytöstä keynesiläistä koulukuntaa lukuun ottamatta, koska inflaatio ryhdyttiin mieltämään monetaristisen koulukunnan, erityisesti Milton Friedmanin, rahan kvantiteettiteorian parissa tekemän työn vuoksi monetaarisena, siis rahaan liittyvänä, ilmiönä. Friedman totesi, että "inflaatio on aina ja kaikkialla monetaarinen ilmiö [inflation is always and everywhere a monetary phenomenon]" vuonna 1963. Kysyntäinflaatio liittyy markkinoilla esiintyvään tarjontaan nähden liiallisen kysynnän taipumukseen kohottaa hintoja, ja kustannusinflaatio yritysten tuotantokustannusten kasvuun kun tuotannontekijät (tai osa niistä) kallistuvat.

Nykyään suurin osa taloustieteilijöistä on yhtä mieltä siitä, että hyvin korkean inflaation (hyperinflaatio) tyypillisin aiheuttaja on rahavarannon nopea kasvattaminen. Kohtuullisen inflaatiovauhdin suuruuteen vaikuttavat sekä muutokset hyödykkeiden kysynnässä ja tarjonnassa että muutokset liikkeellä olevan rahan määrässä. Yleisesti voidaan sanoa taloustieteen nykyvalossa, että rahan tarjonnan kasvu on inflaation perimmäinen syy. Rahan tarjonnan kasvu tarkoittaa kansantaloudessa liikkeellä olevan rahamäärän kasvua.

Inflaation seurauksia

Inflaatiosta ei itseisarvoisesti ole haittaa, vaan sen seurauksista. Mikäli rahan arvo heikkenisi vuodesta toiseen vakionopeudella ja kaikki kansalaiset tietäisivät tämän ja ottaisivat sen huomioon sijoitus- ja kulutuspäätöksissään, ei inflaatiosta todennäköisesti olisi haittaa. Yksi inflaation suurimmista ongelmista on juuri sen vaihteluiden yllätyksellisyys: esimerkiksi pankkitalletus menettää arvoaan inflaation kiihtyessä, mikä on epäoikeudenmukaista pankkitalletuksen tehnyttä kansalaista kohtaan. Tämä vaikutus esiintyy erityisesti kiinteäkorkoisten määräaikaistalletusten ja erilaisten velkakirjojen (obligaatioiden ja debentuurien) tapauksissa.

Kevyttä inflaatiota pidetäänkin nykyään yllä rahapoliittisilla toimenpiteillä, koska deflaatiota pidetään haitallisena ja hieman nollaa suurempi inflaatio suojaa deflaatioon ajautumisen riskiltä. Esimerkiksi Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenmaissa pyritään alhaiseen, noin kahden prosentin vuosittaiseen inflaatiovauhtiin. Mikäli hinnat nousevat tätä nopeammin, Euroopan keskuspankki voi nostaa ohjauskorkoaan, joka vaikuttaa välittömästi Euribor-korkoihin ja näin saa vähennettyä kulutusta ja liikkeellä olevan rahan määrää ja tämän kautta hillittyä hintojen nousua. Vakaa hintataso eli tasaisena pysyvä inflaatio on yksi Euroopan keskuspankin keskeisistä tavoitteista. Lievästä inflaatiosta on hyötyä kansantalouden toiminnalle, koska kun raha menettää arvoaan jos sitä ei käytetä, raha kannattaa kuluttaa. Inflaatiolla on siis kuluttamiseen kannustava vaikutus, mutta inflaation oloissa myös rahan säästäminen saa inflaatiota korkeampien talletuskorkojen eli positiivisten reaalikorkojen avulla kannusteen.

Mitä suurempi inflaatio on, sitä useammin yritykset joutuvat päivittämään hinnastojaan, mistä myös aiheutuu kustannuksia. Myös palkkoja on nostettava useammin, jotta työntekijät saisivat palkallaan edelleen saman määrän hyödykkeitä. Hintojen nostaminen tiheästi lisää myös yleistä tyytymättömyyttä. Vaihteleva inflaatio vaikeuttaa pitkän aikavälin taloussuunnittelua ja suosii lyhytnäköistä keinottelua. Korkeasta inflaatiosta siis on inflaation vaihtelevuuden lisäksi haittaa.

Inflaation mittaaminen

Inflaatiota mitataan erilaisilla hintaindekseillä, tarkemmin sanottuna indeksien vuosimuutosvauhdilla. Yleisimmin käytetyt mittarit ovat:

• Kuluttajahintaindeksi: Inflaatiota mitataan yleisimmin kuluttajahintaindeksin vuosimuutoksella. Kuluttajahintaindeksi mittaa yleisesti kulutetuista tavaroista ja palveluista koostuvan hyödykekorin hintaa. Eri hyödykkeiden painoarvo kuluttajahintaindeksissä määräytyy niiden osuudesta kotitalouksien kokonaiskulutuksessa. Osuuksia muutetaan Suomessa viiden vuoden välein kulutuksessa tapahtuneiden muutosten mukaan. Kuluttajahintaindeksin ongelmana on, että yhden hyödykkeen kallistuminen korissa nostaa hintaindeksiä, vaikka yhden hyödykkeen hinnan nousu (muiden tuotteiden hintojen pysyessä ennallaan) ei ole merkki inflaatiosta.
• Tuottajahintaindeksi
• BKT-deflaattori: inflaatio lasketaan BKT-deflaattorin muutosprosenttina. BKT-deflaattori on nimellinen BKT/Reaalinen BKT. Sen arvo mittaa bruttokansantuotteen arvon toisen vuoden euroina. Minkä vuoden euroina reaalinen BKT on laskettu, on ilmoitettava reaalisen bruttokansantuotteen kanssa.

Pidempää aikaväliä tarkasteltaessa voidaan laskea elinkustannusindeksi, joka on pitkä aikasarja eri vuosien kuluttajahintaindekseistä.

Hyperinflaatio

Hyperinflaatioksi nimitetään tilannetta, jossa inflaatio nousee hillittömän korkeaksi. Määritelmä ei ole tarkka: kun Venäjällä oli 1990-luvulla Neuvostoliiton hajottua 40 % kuukausittainen inflaatio (5 700 % vuodessa), taloustieteilijät olivat eri mieltä siitä, onko kyseessä hyperinflaatio vai ei. Perussa Alan Garcían ensimmäisellä kaudella (1985–1990) inflaatio oli tuhansia prosentteja vuodessa ja maan valuutta vaihdettiin kahteen kertaan.

1900-luvulla hyperinflaatiosta kärsi Saksa 1923 ja Unkari 1946. Saksassa hinnat kohosivat heinäkuu 1923 – 20. marraskuuta 1923 välisenä aikana 854 000 000 000 %. Saksan keskuspankin pääjohtajan Rudolf Havensteinin mielestä hinnat nousivat, koska rahaa ei ollut tarpeeksi liikkeellä. Raha menetti niin nopeasti arvonsa, että palkat maksettiin jopa kolmesti päivässä. Saksassa toteutettiin 1. joulukuuta 1923 valuuttauudistus jossa 1 000 000 000 000 vanhalla markalla sai yhden uuden Rentenmarkin (vaihtosuhde 10¹²).

Unkarin hyperinflaatio toisen maailmansodan jälkeen 1946 oli vieläkin pahempi. Unkarissa esimerkiksi 100 000 biljoonan pengőn seteli riitti heinäkuussa 1946 yhteen raitiovaunulippuun tai yhteen postimerkkiin. Hyperinflaatio oli niin paha, että pengőistä jouduttiin luopumaan kokonaan ja maan rahayksikkö muutettiin forinteiksi. Forintti esiteltiin vaihtoarvolla yksi 400 000 kvadriljoonaan (4×10²⁹) pengőhön.

2000-luvulla hyperinflaatiosta on kärsinyt Zimbabwe. Vuosi-inflaatio oli vuoden 2006 huhtikuussa 1 042,9 %.. Heinäkuussa 2007 Zimbabwe ilmoitti vuosi-inflaatiokseen 4 500 %. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kuitenkin arvioi Zimbabwen vuosi-inflaation saattavan nousta yli 100 000 % vuoden 2007 loppuun mennessä. Zimbabwen vuosi-inflaatio oli 165 000 % helmikuussa 2008 ja 2,2 miljoonaa prosenttia heinäkuussa 2008. Zimbabwen presidentti Robert Mugabe on tehnyt samat talouspoliittiset virheet, kuten painanut vain lisää rahaa, mitä esimerkiksi Saksa teki hyperinflaation aikana 1920-luvulla.

Zimbabwen dollari on uudistettu kolme kertaa. 31. heinäkuuta 2006 1 000 vanhaa dollaria korvattiin yhdellä uudella. 1. elokuuta 2008 pudotettiin 10 nollaa pois yhden uuden dollarin vastatessa kymmentä miljardia (10 000 000 000) vanhaa dollaria ja 2. helmikuuta 2009 pudotettiin 12 nollaa pois (muutossuhde 1: 1000 000 000 000). Zimbabwen dollarista on näin poistettu yhteensä 25 nollaa (10²⁵). Zimbabwen hallitus antoi tammikuussa 2009 luvan käyttää ulkomaista valuuttaa Zimbabwen dollarin rinnalla, minkä seurauksena arvottoman Zimbabwen dollarin käyttö kaupankäynnissä on käytännössä loppunut. Käytössä on Yhdysvaltain, Etelä-Afrikan ja Botswanan valuuttaa. Tämä on johtanut inflaation hidastumiseen.

Aiheesta muualla

• Tilastokeskus Findikaattori.fi - Inflaatio. Kuluttajahintaindeksin vuosimuutokset alk. vuodesta 1980
• Tilastokeskuksen sivut kuluttajanhintaindeksistä
  • Sivuilta löytyvien tilastojen mukaan vuoden 2006 euro vastasi noin yhtä vuoden 1975 Suomen markkaa.