Rentenmark
Sivulta puuttuu 
Rentenmark (lyh. RM) oli Saksassa 15. marraskuuta 1923 hyperinflaation torjumiseksi käyttöön otettu valuutta. Yksi Rentenmark jakautui 100 Rentenpfennigiin.
Rentenmark korvasi paperimarkan (saks. Papiermark). Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa kärsi vakavasta talouskriisistä. Valtio ei omannut kultareserviä valuutan takaamiseksi, joten Rentenmarkan liikkeelle laittanut pankki Rentenbank kiinnitti maita ja teollisuustuotteita 3.2 miljardin edestä uuden valuutan takaamiseksi. Valuutan ilmestyessä 1 Rentenmark vastasi 1012 paperimarkkaa, jolloin sen vaihtokurssiksi tuli 4.2 RM yhtä Yhdysvaltain dollaria kohti.
Rentenmark oli pelkästään välitysvaluutta eikä laillinen maksuväline. Siitä huolimatta yleisö hyväksyi sen ja se auttoi tehokkaasti inflaation torjumisessa. Seuraavaksi lailliseksi maksuvälineeksi tuli Reichsmark 30. elokuuta 1924 ja sen arvo vastasi Rentenmarkia.
Rentenmark oli osa Hjalmar Schachtin valuuttapolitiikkaa, joka yhdessä kansleri Gustav Stresemannin ja talousministeri Hans Lutherin talouspolitiikan lopetti Saksan inflaation. Valuutta jätettiin käyttöön Reichsmarkin rinnalle ja viimeiset Rentenmark-setelit olivat käyttökelpoisia aina vuoteen 1948 saakka.
Setelit [muokkaa]
Seteleitä laskettiin liikkeelle seuraavan kokoisina: 1, 2, 5, 10, 50, 100, 500 sekä 1000 Rentenmarkia
Kolikot [muokkaa]
Kolikoita laskettiin liikkeelle seuraavan kokoisina: 1, 2, 5, 10 ja 50 Rentenpfennigiä sekä 1 ja 3 Rentenmarkia.
