Päiväntasaajan Guinea

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Päiväntasaajan Guinean tasavalta
República de Guinea Ecuatorial (esp.)
République de Guinée Équatoriale (ransk.)
República da Guiné Equatorial (port.)[1]
Päiväntasaajan Guinean lippu Päiväntasaajan Guinean vaakuna.
lippu vaakuna

Päiväntasaajan Guinean sijainti kartalla.

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Teodoro Obiang Nguema Mbasogo

Pääkaupunki Malabo
3°45′N, 8°47′E

Muita kaupunkeja Acalayong, Bata, Evinayong, Luba , Niefang, Ebebiyín, Mongomo, San Antonio de Palé

Pinta-ala
– yhteensä 28 051[2] km² (sijalla 145)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2007) 551 201 [2] (sijalla 167)
– väestötiheys 16,9 / km²
– väestönkasvu 2,015 [2] % (2007)

Viralliset kielet espanja, ranska, portugali[3]

Valuutta CFA-frangi (XAF)

BKT (2007) sijalla 111
– yhteensä 25 690 miljoonaa USD
– per asukas 28 200 USD[2]

HDI (2012) 0.554[4] (sijalla 136)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,3[2] %
– teollisuus 93,7[2] %
– palvelut 3,9[2] %

Aikavyöhyke +1
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Espanjasta

12. lokakuuta 1968

Lyhenne GQ

– ajoneuvot: GQ
– lentokoneet: 3C

Kansainvälinen
suuntanumero
+240

Motto Unidad, Paz, Justicia (yhtenäisyys, rauha, oikeus)

Kansallislaulu Caminemos pisando las sendas

Päiväntasaajan Guinean tasavalta eli Päiväntasaajan Guinea on valtio Keski-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Kamerun ja Gabon. Maa koostuu Biokon (ent. Fernando Po) ja Annobónin saarista sekä Río Munin alueesta mantereella.

Päiväntasaajan Guinean pääkaupunki on Malabo Biokon saarella. Suunnitteilla on kuitenkin uusi pääkaupunki Oyala, joka sijaitsee mantereella sisämaassa.[5]

Valtio sijaitsee idempänä ja etelämpänä kuin Afrikan länsireunan valtiot Guinea ja Guinea-Bissau.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Päiväntasaajan Guinean manneralueen varhaisimpia asukkaita olivat pygmit. Bantuheimot alkoivat vaeltaa alueelle 1100- ja 1200-luvuilla. Bubit asettuivat Biokon saarelle 1200-luvulla.[6]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fernão do Pón johtama portugalilainen retkikunta löysi vuonna 1472 Guineanlahden saaren, jonka portugalilaiset nimesivät eurooppalaisen löytäjänsä mukaan Fernando Pó-saareksi (vuodesta 1979 alkaen Bioko). Portugali hallitsi Fernando Póota ja sen lähisaaria vuodesta 1592 lähtien. Hollanti pyrki saamaan saaret haltuunsa vuosina 1642–1648. Vuosina 1777–1778 tehtyjen sopimusten perusteella Portugali luovutti saaret ja Río Munin alueen Espanjalle. Saarille lähetetty espanjalaisretkikunta kärsi tappion taistelussa bubi-kansaa vastaan. Britannia vaati saaria itselleen vuonna 1782. Vuonna 1827 englantilaiset perustivat Fernando Póolle Port Clarencen kaupungin (vuosina 1843–1973 Santa Isabel, nykyään Malabo), mutta vetäytyivät saarilta vuonna 1833. Espanjalaiset valtasivat vuonna 1843 Fernando Póon uudelleen ja vuonna 1856 Río Munin, joita alettiin kutsua Espanjan Guineaksi. Alueen rajat määriteltiin kolonialististen maiden tekemässä Pariisin sopimuksessa vuonna 1900. Alkuperäisväestö joutui pakkotöihin kaakaoviljelmille. Espanjalaiset tukahduttivat vuosien 1898 ja 1906 bubikapinat verisesti. Fernando Póolle tuotiin orjatyövoimaa Río Munista ja Nigeriasta. Alkuperäinen kansa oli vailla kaikkia laillisia oikeuksia.[7]

Postimerkki 1924 Espanjan Guineasta

Ensimmäinen kansallismielinen järjestö Crusada perustettiin vuonna 1947. Kansallinen vapautusliike järjestyi vuonna 1959 MONALIGE ja IPGE -puolueiksi. Vuonna 1960 Espanja julisti alueen ”merentakaiseksi provinssikseen”. Vuonna 1964 se sai sisäisen itsehallinnon. Vuodesta 1965 lähtien Espanjan Guinean itsenäisyyttä käsiteltiin YK:ssa ja Afrikan yhtenäisyysjärjestössä. Heinäkuussa 1968 Espanjan hallitus ja paikalliset puolueet laativat perustuslain, joka hyväksyttiin elokuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä. Syyskuussa pidetyt presidentinvaalit voitti MONALIGE:n ehdokas Francisco Macías Nguema, joka muodosti eri puolueiden edustajista koostuneen maan ensimmäisen hallituksen. Päiväntasaajan Guinea julistettiin itsenäiseksi tasavallaksi 12. lokakuuta 1968. Espanja veti joukkonsa pois maasta maaliskuussa 1969.[8]

Itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1970 Nguema lakkautti maan kaikki poliittiset puolueet ja kansalaisjärjestöt. Samalla perustettiin Työtätekevien kansallinen yhtenäisyyspuolue PUNT, jonka jäseniksi määrättiin maan koko aikuisväestö. Presidentin toimivaltaa rajoittavat perustuslain kohdat mitätöitiin toukokuussa 1971. Taloutta pyrittiin kehittämään paikallista yrittäjyyttä kannustamalla ja ulkomaista pääomaa houkuttelemalla. Samalla lisättiin valtion harjoittamaa talouden sääntelyä. Vuonna 1972 järjestetyssä PUNT:in toisessa edustajakokouksessa Nguema julistettiin elinikäiseksi presidentiksi. Maahan pystytettiin diktatuuri. Järjestelmän vastustajat ja suurin osa espanjalaisista pakeni ulkomaille. Espanjalaisten poismuutto ja Nigerian kielto lähettää maatyöläisiä lamauttivat maan talouden. Ulkomailla perustettu demokratialiike yritti tunkeutua maahan Gabonista heinäkuussa 1976.[8]

Francisco Macías Nguema syrjäytettiin 3. elokuuta 1979 tapahtuneessa vallankaappauksessa. Poliittiset puolueet ja ammattiliitot lakkautettiin ja vallan otti Teodoro Obiang Nguema Mbasogon johtama sotilasneuvosto. Huomattava osa aikaisemmin kansallistetusta omaisuudesta palautettiin entisille omistajilleen. Taloudessa pyrittiin yhteistyöhön Espanjan ja Ranskan kanssa. Elokuussa 1982 järjestetyssä kansanäänestyksessä hyväksytyn perustuslain mukaan Nguema Mbasogosta tuli maan presidentti. Sotilasneuvosto lakkautettiin saman vuoden lokakuussa.[8] Nguema Mbasogo on jatkanut itsevaltiutta. Hän oli vuosien 1996 ja 2002 presidentinvaalien ainoa ehdokas.[9] Myös vuoden 2009 presidentinvaali päättyi hänen voittoonsa.[10]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teodoro Obiang

Vuoden 1968 itsenäistymisen jälkeen Päiväntasaajan Guinealla on ollut kaksi päämiestä: ensimmäiset 11 vuotta maata hallitsi Francisco Macías Nguema jonka kaoottisella valtakaudella noin 50 000 guinealaista menetti henkensä ja 150 000 lähti maanpakoon.[11] Nykyinen elinikäinen presidentti Teodoro Obiang Nguema Mbasogo järjesti sotilasvallankaappauksen 1979. Hän uudistutti perustuslain 1982, ja se hyväksyttiin kansanäänestyksessä 95,38 prosentin enemmistöllä. Vuonna 2003 Obiang julistettiin ”valtakunnan jumalaksi” ja hän sai oikeuden tappaa tai tapatuttaa kenet tahansa ilman seurauksia maan päällä tai helvettiin joutumista.[12]

Presidentti nimittää pääministerin ja apulaispääministerin. Maassa on yksikamarinen, satajäseninen eduskunta, joka valitaan vaaleilla viiden vuoden välein. Vuonna 2004 valitussa parlamentissa pääpuolue PDGE:llä (Päiväntasaajan Guinean demokraattinen puolue) on 98 paikkaa, opposition CPDS:llä (Convergence Party for Social Democracy) kaksi paikkaa. Parlamentilla on kovin vähän valtaa.[13]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväntasaajan Guinea sijaitsee Keski-Afrikan länsiosassa, mutta se ei sijaitse päiväntasaajan kohdalla, kuten nimestä voisi päätellä, vaan todellisuudessa se sijaitsee hieman pohjoisempana. Valtion hallitsema Annobón-saari taas sijaitsee päiväntasaajan eteläpuolella.

Päiväntasaajan Guinean alueeseen kuuluu mantereella olevan Río Munin alueen lisäksi viisi Guineanlahdella olevaa saarta.[9] Suurin saari on Bioko, joka sijaitsee selvästi pohjoisempana kuin Päiväntasaajan Guinean muut alueet, Guineanlahdella noin 40 kilometriä Kamerunin rajasta. Annobón sijaitsee noin 595 kilometriä lounaaseen Bioko-saaresta. Corisco, Elobey Grande ja Elobey Chico sijaitsevat Corisconlahdella.

Mantereella oleva 26 003 neliökilometrin kokoinen Río Muni on valtion harvaanasutuin alue, sillä rannikko on mangrovesuota ja sisämaa tiheää sademetsää.[9] Rannikon tasankojen jälkeen maisema kohoaa hiljalleen ylöspäin, kunnes Gabonin raja tulee vastaan. Rio Benito -joki, joka jakaa Río Munin kahtia, lähtee Päiväntasaajan Guinean itärajalta, ja laskee lopulta Guineanlahteen. Lämpötilat ja kosteus ovat Río Munissa pääosin pienempiä kuin Biokossa tai Annobónissa, mutta kasvavat rannikkoa lähestyttäessä.[9]

Päiväntasaajan Guinean kartta

Bioko, jota kutsuttiin ennen 1970-lukua Fernando Poksi, on Guineanlahden suurin saari 2 017 neliökilometrin alueellaan. Se on muodoltaan saappaan näköinen, ja siellä on kaksi suurta vulkaanista muodostumaa. Niiden väliin jää laakso, joka jakaa saaren kahtia sen kapeimmassa kohtaa.[14] Rantaviivaa on 195 kilometriä, ja etelässä ranta on kivikkoista, mutta pohjoisempaan mentäessä ranta muuttuu tasaisemmaksi, ja kylien väleissä on myös muutama maisemallinen hiekkaranta. Saarilla on jo pitkään viljelty kaakaota, ylemmillä rinteillä viljellään nykyään kahvia. Vulkaaniset rinteet kohoavat saaren keskiosissa muodostaen maan suurimman vuoren Pico Basilen (3 011 m).[9] Saaren keskiosan maaperä on rikkonaista, jossa on lukuisia pieniä vesiputouksia[15]

Annobón löydettiin uudenvuodenpäivänä vuosien 1472–1475 välisenä aikana.[16] Se on pieni vulkaaninen saari, jonka pinta-ala on 17 neliökilometriä. Ranta on erittäin jyrkkää lukuun ottamatta pohjoisosaa, jossa päätulivuori muodostaa pienen järven.[17] Saarella asuu noin 5 000 asukasta.[18]

Päiväntasaajan Guinean ilmasto on tyypillinen päiväntasaajan seudulle: kuumaa, kosteaa, suuret sademäärät ja runsas pilvisyys ympäri vuoden.[19] Rio Munin alueella vuoden keskilämpötilat ovat 26 asteen paikkeilla, suhteellinen kosteus 80–95 % ja sademäärät kaikkialla yli 3 000 mm vuodessa, paikoin yli 4 500 mm. Biokon saarella sademäärä vaihtelee vuoristoisuuden mukaan. Eniten sataa Gran Calderan rinteillä saaren eteläosassa, mihin ulottuu lounaismonsuuni. Urekassa on mitattu 11 430 mm sademäärä vuodessa, joten se kuuluu maailman sateisimpiin paikkoihin.[20]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväntasaajan Guinean provinssit

Päiväntasaajan Guinea jakautuu hallinnollisesti seitsemään hallintoalueeseen eli provinssiin, jotka puolestaan jakautuvat kuntiin.

Päiväntasaajan Guinean hallintoalueet[21]
Nro kartassa Hallintoalue Pääkaupunki Pinta-ala (km2) Väkiluku (4.7.2001)
1 Annobónin provinssi San Antonio de Palé 17 5 008
2 Bioko Norten provinssi Malabo 776 231 000
3 Bioko Surin provinssi Luba 1,241 29 000
4 Centro Surin provinssi Evinayong 9931 126 000
5 Kié-Ntemin provinssi Ebebiyín 3943 167 000
6 Litoralin provinssi Bata 6665 298 000
7 Wele-Nzasin provinssi Mongomo 5478 158 000

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen itsenäistymistä Päiväntasaajan Guinean tärkein vientituote oli kaakao. Vuonna 1959 maan tulot asukasta kohti olivat Afrikan korkeimmat. Myöhemmin valtiontalous heittelehti kaakaon maailmanmarkkinahinnan mukana, ja 1993 IMF lopetti maan rahoittamisen vastuuttoman taloudenpidon takia. Vuonna 1996 löytyneet suuret öljyvarat muuttivat maan varallisuutta, ja aloittivat 20 prosentin vuosittaisen talouskasvun. Alueelta on löytynyt myös maakaasua, ja amerikkalaiset ovat nimittäneet Päiväntasaajan Guineaa jopa uudeksi Kuwaitiksi.[12]

Monilla ulkomaalaisilla yrityksillä on puunhaukkauslupa Päiväntasaajan Guinean alueella. Puun lisäksi maan suurimpia vientiartikkeleita ovat olleet kaakao ja kahvi. Francisco Macias Ngueman aikakaudella maan talous raunioitui, ja yli 100 000 asukasta siirtyi pakolaisena naapurimaihin. Maan kaupunkilaisväestön osuus on yksi Afrikan suurimpia, mutta koska kaupungit ovat pieniä, ei niistä ole syntynyt tarpeeksi merkittäviä työvoima- ja markkina-alueita.[9]

Päiväntasaajan Guinean taloudellisesti merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy ja puu. Maalla on hyödyntämättömiä luonnonvaroja, kuten titaania, rautamalmia, mangaania, uraania, kultaa, öljyä ja maakaasua. Valtion talous on valtavassa kasvussa luonnonvarojen ansiosta,ja maan tulot asukasta kohti ovat yhä Afrikan korkeimmat sekä maailmantilastojen neljänneksi korkeimmat.[9] Merkittävimmät vientituotteet ovat CIAN mukaan vuonna 2010 öljy, metanoli, puutavara ja kaakao.[2]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväntasaajan Guineassa on seitsemän lentokenttää, joista kuuden kiitotiet on päällystetty. Maanteitä on 2 880 km.[2] Euroopasta lennetään Malaboon Pariisin, Madridin, Amsterdamin tai Zürichin kautta. Maayhteys on periaatteessa sekä Gabonin että Kamerunin kautta, mutta ulkomaalaisten matkustajien tulee olla tarkkoina viisumien, lähtöleimojen ja muuttuvien sääntöjen kanssa.[22]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bubilapsia

Heinäkuussa 2007 maassa arvioitiin olevan 551 201 asukasta, ja väestönkasvun 2,015 % luokkaa.[17]

Useimmat Päiväntasaajan Guinean asukkaat kuuluvat bantuheimoihin. Suurimmat yksittäiset kielet ovat fang (Vuonna 2000 maassa oli 258 722 fangin puhujaa), bube (40 000 vuonna 1995) ja seki (11 000 vuonna 2001).[23] Pygmiheimot ovat integroituneet hallitseviin bantuheimoihin. Viralliset kielet ovat espanja ja ranska.[17]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fang-naamio

Päiväntasaajan Guinean tärkeimmät kulttuurilliset ja etniset ryhmät ovat Biokon saaren bubit ja mantereen fangit. Ne yhdistyivät samaan valtioon Espanjan siirtomaavallan alla, ja ihmisten ensisijainen kulttuurillinen identiteetti on edelleen etnisen ryhmän eikä valtionrajojen mukainen. Fangeja asuu myös Gabonissa ja Kamerunin puolella.[6]

Ruokavalion perustana ovat maniokki, banaanit, riisi ja jamssi. Sitä täydennetään metsästämällä ja kalastamalla. Palmuviini ja sokeriruo'osta valmistettu alkoholijuoma malamba ovat suosittuja. Juhlatilaisuuksissa syödään kanaa ja ankkaa.[6]

Päiväntasaajan Guinean ainoa yliopisto (Universidad Nacional de Guinea Ecuatorial, UNGE), on perustettu 1995, ja toimii kahdella paikkakunnalla: Malobossa ja Batassa.[24] Molempien toimintaan osallistuu Espanjan kansallinen etäopiskelu-yliopisto. Varakkaat vanhemmat lähettävät jälkikasvunsa Espanjaan tai Ranskaan opiskelemaan.[6] Joukkotiedotusvälineistä radio on tärkein, sillä maassa ei ilmesty päivittäin yhtään sanomalehteä.[25]

Maan pitkäaikainen siirtomaa-aika synnytti maahan espanjankielisen kirjallisuusperinteen, joka on poikkeuksellisesti säilynyt nykypäivään saakka.

Päiväntasaajan Guinean kuvataiteessa on vahvat perinteet kuvanveistossa ja naamioiden tekemisessä. Monet naamiot esittävät eri eläimiä.[6]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväntasaajan Guinea on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1984 alkaen 2–7 urheilijan joukkueella. Mitaleita se ei ole saanut.[26]

Päiväntasaajan Guinean jalkapallomaajoukkue ei ole liiemmin menestynyt arvokisoissa, mutta maa on valittu yhdessä naapurimaa Gabonin kanssa vuoden 2012 Afrikan kisojen isäntämaaksi.[27] Päiväntasaajan Guineasta kotoisin oleva Javier Balboa pelaa Real Madridissa.[28] FIFAn rankingissa se oli elokuussa 2010 sijalla 164.[29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Country Profile: Equadorial Guinea United States Department of State. Viitattu 18.12.2011.
  2. a b c d e f g h i CIA - The World Factbook - Equatorial Guinea 12.2.2008. CIA. Viitattu 22.2.2008. (englanniksi)
  3. Country Profile: Equadorial Guinea United States Department of State. Viitattu 18.12.2011.
  4. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  5. Sackur, Stephen: Equatorial Guinea: Obiang's future capital, Oyala 17.12.2012. BBC News. Viitattu 20.12.2012.
  6. a b c d e Equatorial Guinea Countries and Their Cultures
  7. Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 570–571. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
  8. a b c Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 571. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
  9. a b c d e f g Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  10. Timeline: Equatorial Guinea BBC News
  11. Despot's Fall 20.8.1979. Time. Viitattu 1.1.2008. (englanniksi)
  12. a b Teodoro Obiang Nguema Mbasogo 3/2005. Dictator of the Month. Viitattu 1.1.2008.
  13. CIA Factbook: Government
  14. Biokon kartta Viitattu 1.1.2008.
  15. Bioko Island Tour Speciality travel guide
  16. Harrison-Church, Ronald James et al.: Equatorial Guinea: History Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
  17. a b c Background Note: Equatorial Guinea 06/2007. US Department of State.
  18. Evolución y Distribución de la población total por sexo y región Dirección General de Estadística y Cuentas Nacionales. Viitattu 19.11.2012. (espanjaksi)
  19. Country Guide: Equatorial Guinea BBC Weather
  20. Equatorial Guinea Ramsar Wetlands. Viitattu 10.10.2010. (englanniksi)
  21. Thomas Brinkhoff: Equatorial Guinea: Provinces Citypopulation. Viitattu 10.10.2010. (englanniksi)
  22. Getting there Lonely Planet
  23. Ethnologue.com
  24. Arcadia and UNGE
  25. Equatorial Guinea's "God" 2003. BBC.
  26. Equatorial Guinea at Olympic Sport Sport Reference
  27. Gabon starts building for 2012 BBC.
  28. Balboa: Raul Should Be In The Spain Squad Goal.com.
  29. Association: Equatorial Guinea FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Päiväntasaajan Guinea.