Kongon tasavalta

Wikipedia

République du Congo
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Denis Sassou-Nguesso Isidore Mvouba
Pääkaupunki	Brazzaville 4° 14' S, 15° 14' E
Muita kaupunkeja
Pinta-ala  – josta sisävesiä	342 000 km² (sijalla 62) 3,3 %
Väkiluku (2003)  – väestötiheys  – väestönkasvu	2 954 258 (sijalla 131) 8,6 / km² ? % (?)
Viralliset kielet	ranska, kituba, lingala
Valuutta	CFA-frangi (XAF)
BKT (2004)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 177 2 324 USD ? USD
HDI (2003)	0,512 (sijalla 142)
Elinkeinorakenne	maatalous ? %, palvelut ? %, teollisuus = % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1 ei käytössä
Itsenäisyys – Ranskasta	15. elokuuta 1960
Lyhenne Maatunnus	CG ajoneuvot: ? lentokoneet: ?
Kansainvälinen suuntanumero	+242
Motto	Unite, Travail, Progres (Yhtenäisyys, Työ, Edistys)
Kansallislaulu	La Congolaise

Kongon tasavalta on valtio Keski-Afrikassa. Sen pääkaupunki on Brazzaville, ja rajanaapureita Kongon demokraattinen tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Kamerun ja Gabon. Maasta on käytössä myös nimet Brazzavillen Kongo ja Kongo-Brazzaville.

Kongon tasavallan kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kongolainen tai brazzavillenkongolainen.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Hallinnollinen jako 4 Väestöjakauma 5 Merkittävimmät luonnonvarat 6 Merkittävimmät vientituotteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Kongon tasavallan alueen ensimmäiset asukkaat olivat pygmejä. Pohjoisesta tulleet bantut syrjäyttivät heidät suuressa kansainvaelluksessa. 1300-luvulta alkaen heimokunnat muodostivat suurempia kuningaskuntia, joista suurimpia olivat Kongo, Luangu ja Teken kuningaskunta.

Ensimmäinen todistettu yhteys länsimaalaisiin tapahtui 1400-luvun lopulla, jolloin portugalilaiset tutkimusmatkailijat purjehtivat Kongo-joen suulle. Diplomaatti- ja kauppasuhteet solmittiin välittömästi, ja eurooppalaiset alkoivat ostaa orjia Amerikkaan vietäväksi. Kauppaa tehtiin pääasiassa rannikolla ja kun orjakauppa loppui 1800-luvulla, bantukuningaskuntien mahti heikkeni.

Kongon alue joutui Ranskan vallan alle vuodesta 1875 lähtien, jolloin ranskalaiset tekivät sopimuksen Teken ja Luangon kuninkaiden kanssa, jossa tunnustettiin ranskan ylivalta. Näin Kongo tuli osaksi Ranskan Keski-Afrikkaa, jonka maat ja luonnonvarat annettiin yksityisten ulkomaisten yritysten haltuun. Yritykset pakottivat alkuperäisasukkaat pakkotyöhön keräämään luonnonkumia, norsunluuta ja puuta. Miehet pakotettiin tekemään työtä kiristyksen ja julmien ruumiillisten rangaistusten voimin. Vuonna 1921 alettiin rakentaa rautatietä Pointe-Noiren ja Brazzaville välille. Tämän 510 kilometriä pitkän rautatien rakentaminen maksoi noin 20 000 ihmishenkeä.

Kongon tasavalta itsenäistyi 1960. Ensimmäisen presidentin Fulbert Youloun valtakausi päättyi levottomuuksiin, joiden seurauksena armeija otti vallan hetkeksi. 1963 Alphonse Massamba-Débat valittiin presidentiksi viisivuotiskaudelle, mutta hänet syöstiin vallasta ennen kauden loppumista 1968. Vallankaappaukseen osallistunut marxilainen Marien Ngouabi tuli presidentiksi samana vuonna ja hän julisti Kongon Afrikan ensimmäiseksi kansantasavallaksi.

Maan poliittinen elämä oli myrskyistä, mutta valta pysyi marxilaisten käsissä. Neuvostoliiton romahdettua maa siirtyi monipuoluejärjestelmään. Pascal Lissouba kukisti Denis Sassou-Nguesson vapaissa vaaleissa 1992. Kilpailevat poliittiset ryhmittymät alkoivat koota yksityisiä armeijoita, joka johtikin sisällissotaan 1997, jossa Sassou-Nguesso otti uudelleen vallan Angolan tuella. Hän voitti vuonna 2002 pidetyt presidentinvaalit 90 prosentin äänisaaliilla, kun päävastustajat Lissouba ja André Kolelas suljettiin pois vaaleista tekaistujen verukkeiden varjolla.

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Kongon tasavallan politiikka

Kongon politiikkaa hallitsee vastakkainasettelu eri etnisten ryhmien välillä, pääasiassa pohjoinen-etelä-akselilla. Lähes koko maan itsenäisyyden ajan pohjoisesta tulleet poliitikot ovat pitäneet valtaa käsissään pakkokeinoin, vaikka etelä on tiheämmin asuttu. Etelästä kotoisin oleva Lissouba sai 61 prosenttia äänistä viimeisissä todella vapaissa vaaleissa 1992.

Vallanpitäjiä on syytetty vaalivilpistä vuoden 2002 presidentinvaaleissa, jossa vallan kaapannut Sassou-Nguesso sai lähes 90 prosenttia äänistä, ja tällä hetkellä käynnissä olevista vuoden 2007 parlamenttivaaleissa.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Kongon tasavalta jakautuu yhdeksään alueeseen (region) ja yhteen erilliseen kuntaan:

• Buenza
• Brazzaville (kunta)
• Cuvette
• Kuilu
• Lekumu
• Likuala
• Niari
• Plateaux
• Pool
• Sangha

[muokkaa] Väestöjakauma

Pääartikkeli: Kongon tasavallan väestöjakauma

Kongon suurimmat etniset ryhmät ovat:

• kongot 51,5 %
• teket 17,3 %
• mbošit 11,5 %
• muut 19,7 %

Väestö on maantieteellisesti epätasaisesti jakautunut. Noin 70 prosenttia väestöstä maan eteläosassa: rannikolla, Kongo-joen varrella ja Brazzavillestä rannikolle vievän rautatien varrella. Suurimmat kaupungit ovat Brazzaville (yli miljoona asukasta) ja Pointe-Noire (yli 700 000 asukasta), joihin on keskittynyt yli 60 prosenttia koko maan väestöstä. Muita suurehkoja kaupunkeja ovat Dolisie (entinen Loubomo) (yli 80 000 asukasta) ja Nkayi (ensinen Kayes, yli 40 000 asukasta). Kongon kaupungistumisaste on varsin korkea.

Kongo valtion virallinen kieli on ranska, jota osataan melko laajasti. Lisäksi kahdella Keski-Afrikan lingua francalla, kituballa ja lingalalla, on virallinen asema kansallisina kielinä. Kitubaa puhutaan maan taajaan asutussa eteläosassa ja se on Kongon puhutuin kieli. Lingalaa puhutaan harvaan asutussa pohjoisosassa, Brazzavillesta ylävirtaan.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• öljy
• puu
• kupari
• maakaasu
• lyijy
• sinkki

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• öljy
• puutavara

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kamerunin ja Kongon Pygmien Kulttuuri, musiikki ja kuvat