Kongon tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kongon tasavalta
Repubilika ya Kôngo
Republiki ya Kɔ́ngɔ
République du Congo
Kongon tasavallan lippu Kongon tasavallan vaakuna
lippu vaakuna

Kongon tasavallan sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Denis Sassou Nguesso

Pääkaupunki Brazzaville
4°14′S, 15°14′E

Pinta-ala
– yhteensä 342 000[1] km² (sijalla 62)
– josta sisävesiä 500 km²[1]

Väkiluku (2014) 4 662 446[1] (sijalla 125)
– väestötiheys 13,6 / km²
– väestönkasvu 1.94 % (2014)

Viralliset kielet ranska[1]

Valuutta CFA-frangi (XAF)

BKT (2013) sijalla 41
– yhteensä 20.26 miljardia USD (PPP)
– per asukas 4 800 USD

HDI (2012) 0.304[2] (sijalla 186)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,3 % [1] %
– teollisuus 73,9 % [1] %
– palvelut 22,9 % [1] %

Aikavyöhyke +1
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Ranskasta

15. elokuuta 1960

Lyhenne CG

– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: ?

Kansainvälinen
suuntanumero
+242

Motto Unite, Travail, Progres (Yhtenäisyys, Työ, Edistys)

Kansallislaulu La Congolaise

Kongon tasavalta (kongoksi Repubilika ya Kôngo) on valtio Keski-Afrikassa. Sen pääkaupunki on Brazzaville ja rajanaapureita Kongon demokraattinen tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Kamerun, Gabon ja Angola (Cabindan eksklaavi). Maasta on käytössä myös nimet Brazzavillen Kongo ja Kongo-Brazzaville. Se on ”kahdesta Kongosta” pienempi: väkiluku, noin neljä miljoonaa, on vain murto-osa Kongon demokraattisen tasavallan väkiluvusta, ja pinta-ala 342 000 neliökilometriä on noin seitsemäsosa ”isomman Kongon” pinta-alasta.

Kongon tasavallan kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kongolainen tai brazzavillenkongolainen.[3]

Kongon tasavalta on entinen Ranskan siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1960. Se oli marxilais-leniniläinen yksipuoluevaltio vuosina 1970–1991.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon tasavallan alueen ensimmäiset asukkaat olivat pygmejä. Pohjoisesta tulleet bantut syrjäyttivät heidät suuressa kansainvaelluksessa. 1300-luvulta alkaen heimokunnat muodostivat suurempia kuningaskuntia, joista suurimpia olivat Kongo, Luangu ja Teken kuningaskunta.[4]

Ensimmäinen todistettu yhteys länsimaalaisiin tapahtui 1400-luvun lopulla, jolloin portugalilaiset tutkimusmatkailijat purjehtivat Kongojoen suulle.[5] Diplomaatti- ja kauppasuhteet solmittiin välittömästi. Eurooppalaiset ostivat rannikolta orjia Amerikkaan vietäväksi. Kun orjakauppa loppui 1800-luvulla, bantukuningaskuntien mahti heikkeni.[5]

Brazzavillen rautatieasema 1932

Kongon alue joutui Ranskan vallan alle vuodesta 1875 lähtien, jolloin ranskalaiset tekivät Teken ja Luangon kuninkaiden kanssa sopimuksen, jossa tunnustettiin Ranskan ylivalta. Näin Kongo tuli osaksi Ranskan Päiväntasaajan Afrikkaa, jonka maat ja luonnonvarat annettiin yksityisten ulkomaisten yritysten haltuun. Yritykset pakottivat alkuperäisasukkaat pakkotyöhön keräämään luonnonkumia, norsunluuta ja puuta. Miehet pakotettiin tekemään työtä kiristyksen ja julmien ruumiillisten rangaistusten voimin. Vuonna 1921 alettiin rakentaa rautatietä Pointe-Noiren ja Brazzavillen välille. Tämän 510 kilometriä pitkän rautatien rakentaminen maksoi noin 20 000 ihmishenkeä.[6][5]

Kongon tasavalta itsenäistyi vuonna 1960. Ensimmäisen presidentin Fulbert Youloun valtakausi päättyi levottomuuksiin, joiden seurauksena armeija otti vallan hetkeksi. Alphonse Massamba-Débat valittiin vuonna 1963 presidentiksi viisivuotiskaudelle, mutta hänet syöstiin vallasta ennen kauden loppumista 1968. Vallankaappaukseen osallistunut marxilainen Marien Ngouabi tuli presidentiksi samana vuonna ja hän julisti Kongon Afrikan ensimmäiseksi kansantasavallaksi.[7]

Maan poliittinen elämä oli myrskyistä, mutta valta pysyi marxilaisten käsissä. Neuvostoliiton romahdettua maa siirtyi monipuoluejärjestelmään. Pascal Lissouba kukisti Denis Sassou Nguesson vapaissa vaaleissa 1992.[5] Kilpailevat poliittiset ryhmittymät alkoivat koota yksityisiä armeijoita, mikä johti vuonna 1997 sisällissotaan, jossa Sassou-Nguesso otti uudelleen vallan Angolan tuella. Hän voitti vuonna 2002 pidetyt presidentinvaalit 90 prosentin äänisaaliilla,[8] kun päävastustajat Lissouba ja André Kolelas suljettiin pois vaaleista tekaistujen verukkeiden varjolla.[9] Heinäkuussa 2009 oppositio boikotoi vaaleja, ja Sassou-Nguesso valittiin uudelleen.[10]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johdossa. Pääministerin virasta luovuttiin syyskuussa 2009. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla seitsemän vuoden kaudelle, sama henkilö korkeintaan kahdelle kaudelle. Parlamentti on kaksikamarinen ja muodostuu 72-paikkaisesta senaatista ja 137-paikkaisesta kansalliskokouksesta.[1]

Kongon politiikkaa hallitsee vastakkainasettelu eri etnisten ryhmien välillä, pääasiassa pohjoinen–etelä-akselilla. Vallanpitäjiä on syytetty vaalivilpistä sekä presidentin- että parlamenttivaaleissa.[11]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon alueet

Kongon tasavalta jakautuu kymmeneen alueeseen (départements) ja yhteen erilliseen kuntaan;[12]

Kongon hallintoalueet[12]
Hallintoalue Pääkaupunki Pinta-ala (km²) Väkiluku (28.4.2007)
Buenza Madingou 12 266 309 119
Brazzaville (kunta) 100 1 375 237
Cuvette Owando 42 850 156 136
Cuvette Ouest Ewo 32 000 73 011
Kuilu Pointe-Noire 13 694 803 134
Lekumu Sibiti 20 950 96 424
Likouala Impfondo 66 044 154 154
Niari Loubomo 25 941 231 297
Plateaux Djambala 38 400 174 617
Pool Kinkala 33 955 236 616
Sangha Ouesso 55 800 85 834


Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Congo Republique carte.gif

Kongon tasavalta sijaitsee päiväntasaajan molemmin puolin. Sillä on 169 kilometriä pituinen kaistale Atlantin rannikkoa.[1] Kongojoki muodostaa osan maan itärajasta ja pääkaupunki Brazzaville on joen varrella. Korkein piste on Mount Berongou 903 metrissä.[1]

Maassa vallitsee trooppinen ilmasto, sadekausi kestää maaliskuusta kesäkuuhun ja kuiva kausi kesäkuusta lokakuuhun.[1] Noin 60 prosenttia Kongosta on troppisen sademetsän peitossa. Nouabal-Ndokin kansallispuisto on Afrikan suurimpia suojeltuja koskemattomia metsäalueita.[13]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuinen Kongon tasavalta satelliittikuvassa

Yhdysvaltain ulkoministeriön taustamuistion mukaan Kongon talous perustuu nykyisin ennen kaikkea öljyyn. Sitä hyödyntävät ranskalaisyhtiö Total, italialainen ENI ja yhdisvaltalaiset Chevron ja Murphy Oil[5]. Pohjoisosien laajoista sademetsistä tuotetaan puutavaraa, joka oli ennen öljyn löytymistä Kongon pääasiallinen vientituote. Vastikään on löytynyt suuri potaskaesiintymä, jonka hyödyntäminen tekee Kongosta Afrikan suurimpia potaskantuottajia vuoteen 2013 mennessä.[5]

Kongon maatalous on pääosin omavaraisviljelyä. Se tuottaa 4,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Maataloustuotteita ovat kassava, sokeri, riisi, maissi, maapähkinät, vihannekset, kahvi ja metsäteollisuuden tuotteet.[1] Oman maatalouden tuotteet eivät riitä, vaan maahan tuodaan ulkomailta paljon elintarvikkeita.[14]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon suurimmat etniset ryhmät ovat kongot 48 %, sanghat 20 %, teket 17 %, mbošit 12 %, eurooppalaiset ja muut 3 %.[1]

Väestö on maantieteellisesti epätasaisesti jakautunut. Noin 70 prosenttia väestöstä maan eteläosassa: rannikolla, Kongo-joen varrella ja Brazzavillestä rannikolle vievän rautatien varrella.[1] Suurimmat kaupungit ovat Brazzaville (yli miljoona asukasta) ja Pointe-Noire (yli 700 000 asukasta), joihin on keskittynyt yli 60 prosenttia koko maan väestöstä. Muita suurehkoja kaupunkeja ovat Dolisie (entinen Loubomo) (yli 80 000 asukasta) ja Nkayi (entinen Kayes, yli 40 000 asukasta).[12]

Kongo valtion virallinen kieli on ranska, jota osataan melko laajasti. Lisäksi kahdella Keski-Afrikan lingua francalla, kituballa ja lingalalla, on virallinen asema kansallisina kielinä. Kitubaa puhutaan maan taajaan asutussa eteläosassa ja se on Kongon puhutuin kieli. Lingalaa puhutaan harvaan asutussa pohjoisosassa, Brazzavillesta ylävirtaan.[15]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon tasavalta on yksi Afrikan kaupungistuneimpia valtioita, yli kaksi kolmasosaa väestöstä elää Brazzavillen ja sen lähikuntien muodostamalla kaupunkialueella.[4]

Kansantarinat ovat tärkeä osa kongolaista kulttuuriperintöä. Kongolaiset ovat tunnettuja myös lauluistaan.[4]

Valtion omistamat televisio- ja radiokanavat tukevat yleensä hallituksen linjaa.[16]

Kongon koulujärjestelmään kuuluu vapaaehtoinen esikoulu, kuusivuotinen ala-aste, yläkoulu, lyseo ja korkeakoululaitos. Ala-asteen lopuksi on tasokoe, jonka perusteella valitaan oppilaat jatkokoulutukseen.[17] Kongon korkeakoululaitos sai alkunsa siirtomaa-aikana vuosien 1958 ja 1960 välillä. Vuonna 1977 silloinen Brazzavillen yliopisto nimettiin uudelleen Marien Ngouabi -yliopistoksi (Université Marien Ngouabi). Se on Kongon ainoa valtionyliopisto.[18] Yksityisiä korkeakouluja on kolme.[17]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon tasavallan ehkä suosituin urheilulaji on jalkapallo[19], jota harrastaa noin 200 000 maan asukasta[20]. Maan miesten edustusjoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen, mutta se voitti Afrikan-mestaruuden vuonna 1972[21]. Joukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan sijalla 57.[22]

Jalkapallon lisäksi myös koripallo ja lentopallo ovat suosittuja Kongon tasavallassa.[19] Maan miesten koripallomaajoukkue on selviytynyt Afrikan-mestaruuskilpailuihin viidesti, mutta ei ole ollut kertaakaan mitaleilla. Kongon tasavalta on osallistunut olympialaisiin yhteensä kymmenen kertaa vuoden 1964 kisoista lähtien, mutta yksikään maan edustaja ei ole voittanut olympiamitalia.[23]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 85% väestöstä on kristittyjä, katolilaisen kirkon (noin 50%) lisäksi maassa on kaksi protestanttista (noin 22%) ja kaksi itsenäistä afrikkalaista kirkkoa (noin 13%). Maassa on myös perinteisten uskontojen kannattajia ja islaminuskoisia.[24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n The World Factbook: Congo, Republic of CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
  4. a b c David Matuskey: Republic of Congo Countries and Their Cultures. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  5. a b c d e f Background Note: Kongo (Brazzaville) (01/03/12) US Department of State
  6. On track to stop malaria: Congolese railroad helps UNICEF deliver 300,000 bednets Unicef. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  7. Congo Lonely Planet
  8. Congo (Brazzaville) - News Archive Elections Guide
  9. Congo-Brazzaville Rights and Liberties Report Freedom House
  10. Timeline: Congo BBC News
  11. Row rages over Congo presidential poll AfricaAsia 2009
  12. a b c Regions and Principal Cities Citypopulation
  13. Congo BioDiversity: Description Congo to United Nations
  14. Congo-Brazzaville: Seeking a Way Out of Food Insecurity IRIN 2009
  15. Lewis, M. Paul (ed.): Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.9.2010). (englanniksi)
  16. Republic of Congo country profile BBC News
  17. a b Education in Congo
  18. High education profile
  19. a b Republic of the Congo - Sports and recreation -- Britannica Online Encyclopedia Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  20. FIFA.com - Congo: country information FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  21. African Nations Cup 1972 Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  22. FIFA.com - Congo: FIFA/Coca-Cola World Ranking Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  23. Congo (Brazzaville) - Olympics at Sports-Reference.com Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  24. Republikken Kongos befolkning Store norske leksikon. Viitattu 19.12.2014. (norjaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]