Lingua franca

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lingua franca (suom. frankkien kieli[1]) on yleiskieli, jolla on äidinkielisiäkin puhujia, mutta jota myös muunkieliset yleisesti osaavat ja käyttävät keskinäiseen viestintäänsä.[2][3] Sana on alkujaan tarkoittanut Välimeren itärannikolla keskiajalla puhuttua monimuotoista kieltä sabiria, joka perustui myöhäiseen latinaan ja arabiaan ja sai vaikutteita muista Välimeren rannikon kielistä. Nimi "Lingua franca" tulee arabien tavasta kutsua kaikkia länsieurooppalaisia "frankeiksi".[4][5][1] Nykyisin maailman lingua francana toimii englanti.[5] Jos jollakin alueella muodostuu yhteiskieli, jossa on vaikutteita useista eri kielistä ja joita näiden puhujat käyttävät keskinäiseen kommunikointiin, mutta jota kukaan ei puhu äidinkielenään, on kyseessä pidgin-kieli. Jos tällainen kieli myöhempien sukupolvien aikana tulee joidenkuiden äidinkieleksikin, se muuttuu kreoli-kieleksi.[6]

Euroopan lingua francat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanti on nykyisin yleisimmin käytetty kieli kansainvälisessä kaupassa, politiikassa, urheilussa ja diplomatiassa.[7][8] Vuonna 1989 The Scientist -lehdessä todettiin englannin olevan kansainvälisen tieteen lingua franca.[9] Nykyisin noin 80 % tieteellisistä artikkeleista julkaistaan englanniksi.[10] Englannin asemaan on vaikuttanut Brittiläisen imperiumin ja myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutusvalta maailmassa. Erityisesti liittoutuneiden voitto toisessa maailmasodassa oli merkittävä askel englannin aseman vakiintumisessa.[7] Monet kansainväliset yritykset käyttävät englantia yhtiön sisäiseen viestintään. Eräiden näkemysten mukaan englannista on kehittymässä uusi kansainvälisen viestinnän kielimuoto globish.[11]

Latina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latinan kieli oli Rooman valtakunnan lingua franca antiikin aikana, ja uuden ajan alkuun saakka tieteen sekä katolisen kirkon läntistä perinnettä noudattavan jumalanpalveluksen lingua franca.

Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska toimi Euroopassa diplomatian lingua francana 1600-luvulta alkaen aina toisen maailmansodan loppuun saakka, jolloin englanti otti sen paikan. Ranska on nykyäänkin monen kansainvälisen järjestön käyttämä kieli.

Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksa toimi lingua francana osissa keski- ja itä-Eurooppaa vuosisatojen ajan erityisesti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan, Itävalta-Unkarin ja Hansaliiton vaikutuspiirissä. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa saksa oli merkittävä kieli tiedemaailmassa. Nykyään saksa on pääkieli Saksassa, Itävallassa ja Liechtensteinissa sekä virallinen kieli Belgiassa, Luxemburgissa, Sveitsissä, Italian Etelä-Tirolissa ja Euroopan unionissa. Saksa on Euroopan unionin yleisin äidinkieli ja toiseksi yleisin vieras kieli.

Sabir eli lingua franca[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Välimeren lingua franca

Alun perin nimitys lingua franca tarkoitti Välimeren alueen merikaupassa laajalti käytettyä kauppakieltä, joka oli syntynyt pääasiassa italian ja oksitaanin pohjalta, mutta johon olivat vaikuttaneet muutkin alueen kielet.[3] Sanasto oli sekoitus alueen kieliä ja siinä oli vain yksi verbimuoto. Kieltä ei ole sanottavasti käytetty kirjakielenä. Kieli on muotoutunut 1200-luvulla ja se katosi 1900-luvun alkuun mennessä. Sana lingua franca tulee latinasta ja tarkoittaa "frankkien kieltä". Sana juontuu siitä, että frankki tarkoitti ristiretkiajan arabeille ja muslimeille ketä tahansa kristittyä. Myöhemmin kieli tunnettiin myös nimillä sabir ja petit mauresque.

Alkuperäinen lingua franca ei siis ollut nykyisen määritelmän mukainen lingua franca, koska sitä ei puhuttu missään äidinkielenä eikä se sikäli ollut täydellinen kieli. Varsinaisista pidgin-kielistä se erosi kuitenkin oleellisesti siinä, että sen pohjana olleet romaaniset kielet olivat toisilleen läheistä sukua, minkä vuoksi sitä on pidetty jonkinlaisena romaanisena yleiskielenäkin.[3]

Aasian lingua francat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindustani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindustani eli hindi-urdu on lingua franca Intiassa ja Pakistanissa, jotka kumpikin ovat monikansallisia valtiota.

Kiina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan kieli on erityisesti kirjoitetussa muodossaan toiminut monikansallisen Kiinan valtakunnan lingua francana vuosisatojen ajan. Se oli pitkään myös Itä-Aasian valtioiden, Japanin, Korean ja Vietnamin, välisen diplomatian kieli. Kiinan puhutuista murteista lingua francan rooli on nykyään mandariinikiinalla.

Kreikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan kieli oli lingua franca Rooman valtakunnan itäosissa ja sen jälkeen aina islamin ja arabian tuloon asti. Esimerkiksi Uusi Testamentti on kirjoitettu koine-kreikaksi.

Malaiji[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malaijin kieli on Malesian ja Indonesian lingua franca. Indonesiassa puhuttua jokseenkin erilaista versiota kutsutaan indonesian kieleksi.

Thai[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thain kieltä käytetään lingua francana Thaimaassa ja Laosissa, jossa se tunnetaan laon kielenä.

Afrikan lingua francat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabiaa käytetään laajasti sekä Aasiassa että Afrikassa. Aasiassa sen käyttäjät ovat kuitenkin nykyään enimmäkseen arabeja, kun taas Afrikassa monet muut kansat käyttävät sitä keskinäiseen viestintäänsä. Arabia on erityisesti islaminuskoisten lingua franca.

Kituba[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kituba on läntisen Keski-Afrikan lingua franca, jota puhutaan Kongon tasavallassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja vähemmässä määrin Angolassa ja Gabonissa. Suurin osa sen käyttäjistä ovat bantuja, muun muassa kongoja, tekejä ja sukuja.

Lingala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lingala on Keski-Afrikan lingua franca, jota puhutaan Kongo-joen varrella Kongon tasavallassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Keski-Afrikan tasavallassa.

Sango[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sango on Keski-Afrikan tasavallassa ja Kongon pohjoisosissa käytetty lingua franca, jonka käyttäjät eivät kuulu bantuihin vaan ubangilaisiin kansoihin.

Swahili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Swahili on Itä-Afrikan lingua franca, jota puhuttiin alun perin Zanzibarin saarella. Nykyään se on levinnyt laajalle Itä- ja Keski-Afrikkaan. Se on Afrikan toiseksi laajimmalle levinnyt kieli arabian jälkeen.

Zulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä, mutta zulun kieli on noussut maan itäosan lingua francaksi eritoten, koska muiden ngunikielten puhujat ymmärtävät sitä varsin vaivattomasti.

Amerikan lingua francat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupin kieli oli Brasilian lingua franca ennen siirtomaa-aikaa. Myös suurin osa eurooppalaisista uudisasukkaista puhui sitä ennen kuin kieli tukahdutettiin 1700-luvun puolivälissä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tekniikan tohtori Matti Kataja: Lingua Franca?
  2. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty p.. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  3. a b c Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 206. 3. p.. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-734-X.
  4. Carles Castellanos i Llorens, Prologue to La Lingua Franca. Consideracions crítiques
  5. a b "lingua franca." Wordsmith Words. Wordsmith.org, 2010. Answers.com 27 May. 2010. http://www.answers.com/topic/lingua-franca
  6. Anhava, s. 201-202
  7. a b Tom Still: English as the lingua franca of a new age: It's more powerful than any law May 29, 2006. WTN Media. (englanniksi)
  8. Themes Language and diplomacy portal. DiploFoundation. Viitattu 26.5.2010. (englanniksi)
  9. Eugene Garfield: The English Language: The Lingua Franca Of International Science 15 May 1989. (englanniksi)
  10. Gabi Berghammer: The Write Stuff, , 17. vsk, nro 4. The European Medical Writers Association. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 26.5.2010. (englanniksi)
  11. 1500 sanaa riittää – tätä kieltä puhuu koko maailma Uusisuomi.fi. Viitattu 26.5.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • [1] tietoa kielestä lingua franca (englanniksi)
  • [2] (italiaksi, yhteenveto englanniksi) Renata Zagon väitöskirja kielestä lingua franca